.
Eikö hän itse halua palata kotimaan politiikkaan vai eikö yksikään piiri tai järjestö halua/voi nimittää häntä ehdokkaaksi?
Toki on selvää että tällä saitilla eivät puoluetoimiston asioista todella tietävät ryhdy keskusteluun tällä tasolla, tuskin ainakaan tässä asiassa, jo siksikin että debattia käydään henkilökohtaisella intressillä, ei koko puolueen.
Anneli Jäätteenmän taannoinen esiintulo herätti kuumia tunteita, ja totta lienee että aihe on kesän 2003 tapahtumien jäljiltä edelleenkin kuin avoin haava.
Olisiko niin että Annelilla on asettaa paluulleen omat hintansa?
Ilman mukinoita on selvää kuitenkin että hän olisi missä piirissä vain ehdokkaan pomminvarma ääniveturi, jonka vetoavun turvin nousisi eduskuntaan joku "ylimäärinenkin" pyrkijä.
Jos Anneli kuitenkin kieltäytymisestään huolimatta asettuisi ehdolle Helsingin piirissä, niin sillä hän vähintäänkin varmistaisi Helsingin paikkojen säilymisen ennallaan.
Ennakkoarvioissa lienee tiedossa olevista ehdokkaista Mari Kiviniemi korkeimmalla, mutta onko hänenkään läpipääsynsä aivan mutkatonta, ellei sitten puolueen vaalibudjetista heruteta jotain erityistä Helsingin piirin tueksi.
Jossain on herätetty kysymys Keskustan varakkuudesta, ei niinkään talouden asioissa kuin puolueen henkisen pääoman reserveissä:
Kyse on aivan aidosti ollut rikkaan miehen syndroomasta, sillä tuskin monellakaan puolueella olisi ollut varaa pitää reservissä sellaista pääomaa joka tapa Keskustalle on tullut jo tutuksi:
Esko Aho antoi Väyrysen mennä häviöön presidentinvaaleissa 1994, kun salli Keijo Korhosen "pienen miehen henkilökohtaisen koston" vahingoittaa Väyrystä, puoluetta ja koko kansaa.
... Sillä olisihan Väyrynen ollut aivan jotain muuta toistaitoisen sossu-maskotti Ahtisaaren rinnalla – aito todellinen valtiomies, jolla olisi ollut särmää osaamisen ja poliittisen toimintakyvyn suhteen laittaa asiat käyntiin ajallaan ja pistää maan asioita kuntoon aivan eri malliin, niin sisäisesti kuin kansainvälisissä suhteissamme.
Tuskinpa vain USA:ssa, WDC:n Suomi –mapissa olisi meidän kohdallamme merkintää Paavo stallari Punaisesta, ja tuskin salaisimmissakaan muistiossa sanottaisiin mitään ”Kauhallinen Guatemalan verta-Väyrysestä!”
''
Tuolloin 1994 presidentinvaalien aikaan puolueen ytimessä muhinut johtajuusongelma häiritsi kokonaisuuden parasta kehitystä. Eräässä vaiheessa päästettiin jopa silloinen Keskusta-nuorten kellokas, nykyinen edustaja Antti Kaikkonen pompottelemaan julkisesti ja julkeasti Paavo Väyrystä nyrkein julkisin kielloin, kun tämä olisi asettunut ehdokkaaksi uudellamaalla!
Ahon kalliiksi käyneet soolot, Väyrysen häpeällinen hyllyttäminen ja sitten Jäätteenmäen omituinen syrjäyttäminen ja sen jälkimainingit ovat käyneet puolueelle kalliiksi. Kun on ollut tilaisuus vertailla toimintaa Kokoomuksen ja SDP:n taitoihin pestä likapyykkiään vieraille asioitten kuuluttamatta, niin on herännyt toisenkin kerran kysymys, miten Keskustassa voidaan aina vain päästää irti barrabas, kuin kyseessä olisivat elämää suuremmat henkilöristiriidat, joiden yli ei nähdä puolueen ja maan todellista parasta.
Itse tilaansa tunnistamattoman rikkaan miehen tuhlailevan elämänmenon kohellusta ei enää kukaan soisi jatkumoksi.
Merkit ovat suotuisat puolueen uudelle nousulle: Jarmo Korhosen valinta puoluesihteeriksi oli selvin signaali asian puolesta.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Eikö hän itse halua palata kotimaan politiikkaan vai eikö yksikään piiri tai järjestö halua/voi nimittää häntä ehdokkaaksi?
Toki on selvää että tällä saitilla eivät puoluetoimiston asioista todella tietävät ryhdy keskusteluun tällä tasolla, tuskin ainakaan tässä asiassa, jo siksikin että debattia käydään henkilökohtaisella intressillä, ei koko puolueen.
Anneli Jäätteenmän taannoinen esiintulo herätti kuumia tunteita, ja totta lienee että aihe on kesän 2003 tapahtumien jäljiltä edelleenkin kuin avoin haava.
Olisiko niin että Annelilla on asettaa paluulleen omat hintansa?
Ilman mukinoita on selvää kuitenkin että hän olisi missä piirissä vain ehdokkaan pomminvarma ääniveturi, jonka vetoavun turvin nousisi eduskuntaan joku "ylimäärinenkin" pyrkijä.
Jos Anneli kuitenkin kieltäytymisestään huolimatta asettuisi ehdolle Helsingin piirissä, niin sillä hän vähintäänkin varmistaisi Helsingin paikkojen säilymisen ennallaan.
Ennakkoarvioissa lienee tiedossa olevista ehdokkaista Mari Kiviniemi korkeimmalla, mutta onko hänenkään läpipääsynsä aivan mutkatonta, ellei sitten puolueen vaalibudjetista heruteta jotain erityistä Helsingin piirin tueksi.
Jossain on herätetty kysymys Keskustan varakkuudesta, ei niinkään talouden asioissa kuin puolueen henkisen pääoman reserveissä:
Kyse on aivan aidosti ollut rikkaan miehen syndroomasta, sillä tuskin monellakaan puolueella olisi ollut varaa pitää reservissä sellaista pääomaa joka tapa Keskustalle on tullut jo tutuksi:
Esko Aho antoi Väyrysen mennä häviöön presidentinvaaleissa 1994, kun salli Keijo Korhosen "pienen miehen henkilökohtaisen koston" vahingoittaa Väyrystä, puoluetta ja koko kansaa.
... Sillä olisihan Väyrynen ollut aivan jotain muuta toistaitoisen sossu-maskotti Ahtisaaren rinnalla – aito todellinen valtiomies, jolla olisi ollut särmää osaamisen ja poliittisen toimintakyvyn suhteen laittaa asiat käyntiin ajallaan ja pistää maan asioita kuntoon aivan eri malliin, niin sisäisesti kuin kansainvälisissä suhteissamme.
Tuskinpa vain USA:ssa, WDC:n Suomi –mapissa olisi meidän kohdallamme merkintää Paavo stallari Punaisesta, ja tuskin salaisimmissakaan muistiossa sanottaisiin mitään ”Kauhallinen Guatemalan verta-Väyrysestä!”
''
Tuolloin 1994 presidentinvaalien aikaan puolueen ytimessä muhinut johtajuusongelma häiritsi kokonaisuuden parasta kehitystä. Eräässä vaiheessa päästettiin jopa silloinen Keskusta-nuorten kellokas, nykyinen edustaja Antti Kaikkonen pompottelemaan julkisesti ja julkeasti Paavo Väyrystä nyrkein julkisin kielloin, kun tämä olisi asettunut ehdokkaaksi uudellamaalla!
Ahon kalliiksi käyneet soolot, Väyrysen häpeällinen hyllyttäminen ja sitten Jäätteenmäen omituinen syrjäyttäminen ja sen jälkimainingit ovat käyneet puolueelle kalliiksi. Kun on ollut tilaisuus vertailla toimintaa Kokoomuksen ja SDP:n taitoihin pestä likapyykkiään vieraille asioitten kuuluttamatta, niin on herännyt toisenkin kerran kysymys, miten Keskustassa voidaan aina vain päästää irti barrabas, kuin kyseessä olisivat elämää suuremmat henkilöristiriidat, joiden yli ei nähdä puolueen ja maan todellista parasta.
Itse tilaansa tunnistamattoman rikkaan miehen tuhlailevan elämänmenon kohellusta ei enää kukaan soisi jatkumoksi.
Merkit ovat suotuisat puolueen uudelle nousulle: Jarmo Korhosen valinta puoluesihteeriksi oli selvin signaali asian puolesta.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 9
Vanhimmat
luihu-anneli
Voi voi, kun täytyy näin haikailla menneitten talvien lumien perään. Annelilla oli tilaisuutensa, mutta Anneli itse sen hölmöili, mitä en yhtään ihmettele. Tulinpahan todistettavasti sanoneeksi, ettei Anneli neljää vuotta pääministerinä keiku. Annelin resurssit eivät siihen hommaan olisi riittäneet!
Tuliko Kepulla oikeuteen joutuneiden kiintiö täyteen?
temppujaan jos on pahaa tehnyt. Menee nurkkaan häntä koipien välissä, eikä toista pahoja tekojaan.
"Itse tilaansa tunnistamattoman rikkaan miehen tuhlailevan elämänmenon kohellusta ei enää kukaan soisi jatkumoksi."
Rikas tuskin olet, mutta sekavassa kirjoituksessasi ja erityisesti tuossa lauseessa projisoit henkisen tilasi Keskustan politiikaksi.
Yksinkertaisesti Annelilta petti kantti. Ei riitä sisu tulla kansan arvioitavaksi sen enenpää Helsingissä kuin Pohjanmaalla.
Anneli tietää että on valehdellut ja tietää, että asettumalla ehdolle nuo valheet ruoditaan taas pohjia myöten. Tosin nyt hän aloitti ruodinnan ihan oma-aloitteisesti, vai oliko kysymyksessä sama osaamattomuus ja tyhmyys joka pakotti lopulta eroon pääministerin ja puoluejohtajan paikalta.
Suuren luokan tyhmyyttä ja osaamatomuuta. Millä tai keiden eväillä Jäätteenmäkeä pidetään pinnalla?
Jäätteenmäellä on sen verran päättely- ja laskutaitoa, että hän ymmärtää tilanteen. Eli äänimäärän romahdus 2003-vaaleihin verrattuna olisi ainakin Helsingissä väistämättön tosiasia. Vaikka läpi saattaisi mennäkin.
Jäätteenmäki halusi ise jättää vaalit väliin. Asiasta hän ilmoitti jo lokakuussa. Vielä marraskuussa puoluesihteeri Korhonen pyysi häntä julkisuudessa ehdokkaaksi. Asia on helppo ymmärtää: Jäätteenmäki olisi kerännyt mukavan äänipotin. Kyllä sellainen kelpaisi mille tahansa puolueelle.
Alla pätkä HS:n jutusta aiheesta:
Jäätteenmäki ei asetu ehdolle eduskuntaan
ARTO ASTIKAINEN
Entinen pääministeri ja puoluejohtaja, nykyinen europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki (kesk) ei asetu ehdokkaaksi ensi maaliskuun eduskuntavaaleissa. Jäätteenmäki tiedotti ratkaisustaan maanantaina.
Jäätteenmäki perusteli ratkaisuaan sillä, että EU:n parlamentissa voi saada parhaiten tuloksia pitkäjänteisellä työllä, ja hän haluaa jatkaa siellä.
"Ei tähän liity sen kummempaa dramatiikkaa", Jäätteenmäki selitti. Hän kertoi miettineensä ehdokkuutta vakavasti ja puntaroineensa muun muassa sitä, että jos hän pääsisi eduskuntavaaleissa läpi, kummassa hän haluaisi työskennellä: eduskunnassa vai EU:n parlamentissa. "Tuntuu, että nyt oikea paikka on europarlamentissa. Viihdyn siellä."
Jäätteenmäki on valmis asettumaan ehdolle vuoden 2009 europarlamenttivaaleihin, "jos Luoja suo ja pyydetään". "
Helsingin Sanomat | 17.10.2006