Tänä iltana TV1 lähettää ohjelman Dietrich Bonhoefferista, klo 19-20.
Moni meistä tuntee virren 600: ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan”:
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt. - -
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.
Tämän virren, josta yllä olevat säkeistöt ovat osa, kirjoitti nykyajan tunnetuimpiin luterilaisiin teologeihin kuuluva Dietrich Bonhoeffer, muutamaa kuukautta ennen kuin natsit murhasivat hänet hirttämällä keskitysleirissä, 9.4.1945. Hän ja miljoonat muut tunsivat pahuuden vallan ja ahdistuksen ajan. He näkivät mitä seuraa kun "pahan valta kasvaa ympärillä".
Virren sanat lohduttavat ja rohkaisevat. Ne avaavat toivon näkymän. Siinä tilanteessa jossa runo on kirjoitettu, miljoonien miesten, naisten, lasten ja vanhusten toivon liekki oli sammunut Euroopassa, sodan ja silmittömän julmuuden uhreina keskitysleireissä. Usko inhimillisyyden ja demokratian paluuseen oli kuollut ihmisen vallanhalun ja pahuuden pimentämässä Euroopassa.
Oli ihmisiä jotka eivät luopuneet luottamuksesta oikeuteen ja hyvyyteen, vaan he päättivät puuttua asioihin.
He tiesivät, että jokaisen yksityisen ihmisen on valittava puolensa. Asettuuko pahan vai hyvän puolelle.
He toimivat pahaa vastaan uhmaten itseään monin verroin vahvempaa, häikäilemätöntä vastustajaa. Myös Saksan sydämessä toimi maanalainen vastarintaliike. Tavalliset saksalaiset ihmiset vaaransivat oman henkensä voidakseen toimia sen puolesta, että vääryyden valta kaatuisi.
Dietrich Bonhoeffer osallistui tähän vastarintaliikkeeseen. Gestapo pidätti hänet, kuten muutkin tämän vastarintaliikkeen aktiivit, joista kaikki teloitettiin.
Onko sinulla ja minulla halu ja voimaa asettua vastarintaan, kun pahuus ja vääryys voimistaa otettaan?
Moni kyllä varmastikin kuulee omantunnon äänen – mutta toimimmeko sen mukaan? Puutummeko asiaan? Onko vallan ääni voimallisempi?
Miksi niin moni kristitty myöntyy, vaikenee - ?
Meillä on omassa lähihistoriassamme esimerkki tästä.
Olen kysynyt mielessäni, miten on mahdollista että niin moni uskovainen hiljaa hyväksyi meidän omassa rauhanyhdistyksessämme hoitokokousten raa'an mielivallan. Miksi niin harva nousi vastustamaan ilmiselvää vääryyttä? Itsellä ei ole noista ajoista muistikuvia, kun en ollut syntynytkään tai olin vasta pieni lapsi.
En ole saanut näihin kysymyksiin vastauksia.
Eikö uskovainen voi ihan tyynin mielin puuttua vääryyteen, sillä hänellä on Jumala puolellaan?
Kun sinä näit, että uskonystäväsi joutui aiheetta syytetyksi julkisesti, miksi et puolustanut hätä?
Mitä menetettävää sinulla oikeastaan oli silloin, jos vain herkällä korvalla kuuntelit Pyhän Hengen ääntä omassatunnossa ja toimit sen mukaan? Vai oliko omatunto hiljaa?
Miksi rauhanyhdistyksellä lukittujen ovien takana istuvat suuret joukot eivät yhteistoimin alkaneet vastustaa heitä piinaamaan tulleita hoitomiehiä?
Onko "elävä usko" joskus myös laiskaa lammasmaista auktoriteetteihin alistumista, tai jopa itsekästä pyrkimystä pelastaa vain itsensä, muista ei ole vastuuta - tästä ajattelusta on karmeat seuraamukset.
Dietrich Bonhoeffer oli esikuvallinen omantunnon ihminen. Hänen elämänsä vakuuttaa että meistä jokainen voi valita, mille puolelle asettuu.
Ja jokainen joka tapauksessa valitsee puolen. Myös vaikeneminen on valinta.
Moni meistä tuntee virren 600: ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan”:
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt. - -
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.
Tämän virren, josta yllä olevat säkeistöt ovat osa, kirjoitti nykyajan tunnetuimpiin luterilaisiin teologeihin kuuluva Dietrich Bonhoeffer, muutamaa kuukautta ennen kuin natsit murhasivat hänet hirttämällä keskitysleirissä, 9.4.1945. Hän ja miljoonat muut tunsivat pahuuden vallan ja ahdistuksen ajan. He näkivät mitä seuraa kun "pahan valta kasvaa ympärillä".
Virren sanat lohduttavat ja rohkaisevat. Ne avaavat toivon näkymän. Siinä tilanteessa jossa runo on kirjoitettu, miljoonien miesten, naisten, lasten ja vanhusten toivon liekki oli sammunut Euroopassa, sodan ja silmittömän julmuuden uhreina keskitysleireissä. Usko inhimillisyyden ja demokratian paluuseen oli kuollut ihmisen vallanhalun ja pahuuden pimentämässä Euroopassa.
Oli ihmisiä jotka eivät luopuneet luottamuksesta oikeuteen ja hyvyyteen, vaan he päättivät puuttua asioihin.
He tiesivät, että jokaisen yksityisen ihmisen on valittava puolensa. Asettuuko pahan vai hyvän puolelle.
He toimivat pahaa vastaan uhmaten itseään monin verroin vahvempaa, häikäilemätöntä vastustajaa. Myös Saksan sydämessä toimi maanalainen vastarintaliike. Tavalliset saksalaiset ihmiset vaaransivat oman henkensä voidakseen toimia sen puolesta, että vääryyden valta kaatuisi.
Dietrich Bonhoeffer osallistui tähän vastarintaliikkeeseen. Gestapo pidätti hänet, kuten muutkin tämän vastarintaliikkeen aktiivit, joista kaikki teloitettiin.
Onko sinulla ja minulla halu ja voimaa asettua vastarintaan, kun pahuus ja vääryys voimistaa otettaan?
Moni kyllä varmastikin kuulee omantunnon äänen – mutta toimimmeko sen mukaan? Puutummeko asiaan? Onko vallan ääni voimallisempi?
Miksi niin moni kristitty myöntyy, vaikenee - ?
Meillä on omassa lähihistoriassamme esimerkki tästä.
Olen kysynyt mielessäni, miten on mahdollista että niin moni uskovainen hiljaa hyväksyi meidän omassa rauhanyhdistyksessämme hoitokokousten raa'an mielivallan. Miksi niin harva nousi vastustamaan ilmiselvää vääryyttä? Itsellä ei ole noista ajoista muistikuvia, kun en ollut syntynytkään tai olin vasta pieni lapsi.
En ole saanut näihin kysymyksiin vastauksia.
Eikö uskovainen voi ihan tyynin mielin puuttua vääryyteen, sillä hänellä on Jumala puolellaan?
Kun sinä näit, että uskonystäväsi joutui aiheetta syytetyksi julkisesti, miksi et puolustanut hätä?
Mitä menetettävää sinulla oikeastaan oli silloin, jos vain herkällä korvalla kuuntelit Pyhän Hengen ääntä omassatunnossa ja toimit sen mukaan? Vai oliko omatunto hiljaa?
Miksi rauhanyhdistyksellä lukittujen ovien takana istuvat suuret joukot eivät yhteistoimin alkaneet vastustaa heitä piinaamaan tulleita hoitomiehiä?
Onko "elävä usko" joskus myös laiskaa lammasmaista auktoriteetteihin alistumista, tai jopa itsekästä pyrkimystä pelastaa vain itsensä, muista ei ole vastuuta - tästä ajattelusta on karmeat seuraamukset.
Dietrich Bonhoeffer oli esikuvallinen omantunnon ihminen. Hänen elämänsä vakuuttaa että meistä jokainen voi valita, mille puolelle asettuu.
Ja jokainen joka tapauksessa valitsee puolen. Myös vaikeneminen on valinta.
Vastaukset 58
Vanhimmat
hitlerin kanssa.....toisinajattelijat savustettiin ulos kirkosta ja natsit hirttivät heidät
tämä fakta on häpeällinen ja tahra lut. kirkon historiassa
Häpeällinen tahra... vanhoillislestadiolaisuuden lähihistoriassa!
Vastaan aloittaja kysymykseen, MIKSI MIIN ROHKEAT SUOMALAISET LESTADIOLAISET EIVÄT NOUSSEET VASTUSTAMAAN PAHAA.
Te tyytyväiset nuoret vl-uskovaiset nautitte tietämättänne ”rauhasta”, jonka hinnan maksoivat ne sadat uskovaiset jotka menettivät mielenterveyden, perheen ja suvun yhteyden, ystävyyden, luottamuksen siihen joukkooon jossa olivat koko elämänsä lapsuudestaan saakka uskonystävien kanssa matkaa tehneet.
Täällä on kysytty, miksi Jumalan valtakunnassa olivat puhdistuksen ankarat ajat 70-80-luvulla. Moni on selitellyt, että juuri silloin elettiin siionissa jotenkin ”vaikeita aikoja”, ja tarvittiin ”puhdistusta”. Siitä syystä ”Pyhä Henki ohjasi” rauhanyhdistyksissä tekemään perusteellisen puhdistusaallon. Raamattua häpeämättömän virheellisesti tulkiten on viitattu ”puimatantereen puhdistukseen”.
Millaisia erityisen vaikeita aikoja elettiin, siitä ei ole minkäänlaisia teologisia eikä yhteiskunnallisia perusteluja esitetty.
Yhteiskunnan silloisia rakenteellisia muutoksia on yritetty käyttää hoitokokousten selittäjänä: agraariyhteiskunnan muutos teollisuusyhteiskunnaksi, kaupungistuminen, television yleistyminen, viihdekulttuurin kasvu, naisten tasa-arvo, syntyvyyden säännöstelyn yleistyminen, koulutustason nousu.
Kaukaa haettua!
Ryhmädynamiikan tutkimus osoittaa, että aika ajoin kiinteissä ryhmissä ilmenee sisäisen aggression painetta ja aggression purkamisen tarvetta. Yhteisön johdon sisällä saattaa myös esiintyä sisäistä valtataistelua, väärinkäytöksiä, salailua.
Tästä yhteisön sisäisestä jännitteestä, eräänlaisesta sisäisestä epävarmuudesta ja siitä kehkeytyvästä vihasta kumpuaa kollektiivinen tarve löytää ahdistukselle selkeästi näkyvä syyllinen, syntipukki, josta vapautumalla yhteisö saavuttaa jälleen rauhan. Paha on poistettu.
Yhteisön johto voi käynnnistää yhteisön sisällä hallittua sekasortoa, suunnatakseen jäsenten huomion tekemällä tekemällä tehtyihin ”uhkakuviin”, jolloin jäsenet eivät huomaa johdon ristiriitoja.
Tälläkin palstalla on ihasteltu sitä miten SRK:ssa nyt vallitsee hyvä ilmapiiri ja toimitaan avoimesti.
Tätä ilmiötä on paljon tutkittu, merkittävimpiä heistä esim. ranskalainen kulttuurintutkija René Girard (teos Väkivalta ja pyhä). "Ihmisen sosiaaliselle luonteelle on ominaista taipumus uhrata syntipukki, jotta pelastettaisiin ryhmä, ja siten oma itse, hajoamiselta.”
Ryhmässä on suggestiivista voimaa. Ryhmän alitajuinen turhautuneen ahdistunut mieliala vaikuttaa jokaiseen ryhmään samastuvaan henkilöön.
Kun ryhmä (tai johtaja) valitsee syntipukin, kaikki muut heijastavat oman kielteisyytensä ja vikansa valittuun syntipukkiin. Oman pahuutensa ja turhautumisensa yms. voi vapaasti ja häpeilemättä projisoida tuohon toiseen, nyt kososlaiseksi tai hempeän tms. hengen saastuttamaksi leimattuun lähimmäiseen. Joka oli vielä eilen rakas ja tuttu uskonystävä!
Tämän jälkeen on enää vaikea osoittaa syntipukiksi valittujen viattomuutta tai moraalista arvoa. Ryhmään samastuminen vähentää jokaisen ryhmän jäsenen itsenäistä kriittistä arvostelukykyä. Jäsenet näkevät kaikki tilanteen samalla tavalla, koska ryhmämieli suodattuu alitajuisia teitä koko jäsenistöön, myös syntipukkiin.
Joukossa on vaikeaa olla itsenäinen, varsinkin kun hätää kärsivän puolustajalle hintana voi olla sielun autuus. Eli ehdoton, loputon erilleen joutuminen Jumalasta.
Tämä sama ilmiö esiintyy koulukiusaamisessa, jota on viime aikoina Suomessakin paljon tutkittu. Kiusaajaan liittyvät koulutoverit eivät yleensä varsinaiseti vihaa kiusattavaa lainkaan. He vain liittyvät kiusaajajoukkoon, koska pelkäävät joutuvansa itse muuten seuraakasi kiusattavaksi.
Toisten kiusaamisen hyväksyntä on silkkaa pelkuruutta.
Toimiessaan yksilöiden kautta kollektiiviset ryhmäenergiat voivat joskus tehdä sinänsä täysin kunnollisista ja myötätuntoon kykenevistä ihmisistä silmittömän kovia ja sokeita uhrinsa suhteen.
Ryhmästä tulee helposti massa, jossa jokainen tekee asioita, joita hän ei kuuna päivänä yksilönä tekisi. Tämä merkitsee sitä, ettei kukaan tunne olevansa sillä hetkellä vastuussa teoista. On kuin jäsenillä olisi salaliitto, jonka sääntöjen mukaan kenenkään ei pidä oikeasti tiedostaa sitä, mitä pahuutta kaikki yhteistoimin kuitenkin tekevät.
Juuri tällainen outo pelon ja väkivallan sekainen tunnelma vallitsi pitkälle yöhön jatkuneissa puhdistuskokouksissa rauhanyhdistyksellä. Se oli erittäin kummallista, mitä siellä tapahtui!
Syyttömyyttään väittävää syntipukkia ei kuunneltu. Mitä enemmän syytetty hätäännyksissään yrittää selittää ja avata oudon vihamielisiksi muuttuneiden lähimmäistensä silmiä, sitä enemmän aggressiot häntä kohtaan kasvoivat. Yksittäisen ryhmän jäsenen on helppo kääntää oma turvattomuutensa ja pelkonsa avoimeksi vihaksi syytettyä heiveröistä ”raakkia” vastaan.
Jos joku yrittää häntä puolustaa tai kysellä, tai todella jopa kyseenalaistaa menettelyn ja nostaa kissan pöydälle, toiset joko kääntävät nostajalle selkänsä tai tekevät hänestäkin syntipukin.
Sen, mitä ryhmä pitää oikeana ja vääränä, ratkaisee ryhmän johtaja, liikkeen johto, eivät jäsenet. Jos joku asettaa nuo ratkaisut kyseenalaisiksi, hänet nähdään ryhmän kiinteyden kannalta uhkaavana ja vaarallisena ja siksi rangaistavana. Mutta tottakai silti: jokaisella yksilöllä on mahdollisuus valita.
”Puhdistuksen” eli silkan hengellisen väkivallan seurauksena tuotettiin paljon murhetta ja kärsimystä tavallisille uskovaisille, mutta jäljellejääneet ovat täälläkin keskustelupalstalla häpeämättä ylistäneet sitä uutta rauhan ja tasapainon aikaa joka tällä syyttömien uhrauksella saavutettiin.
Kun sitä lähimmäisilleen vl-liikkeen jäsenten osoittamaa julmuutta ja säälimättömyyttä ajattelee, voi kysyä, olisiko SRK-lainen 70-80-luvun jäsenistö jonain toisena aikana ollut valmis siekailematta ristiinnaulitsemaan erään Jeesus Nasaretilaisen.
Lestadiolaisuuteen tarttui sisäinen vaativa kontrolli jo varhain:
”Ehdottomuus opillisissa ja tapakulttuuriin liittyvissä asioissa on ollut yksi lestadiolaisuuden tunnus. Aikoinaan lestadiolaisuudessa yleinen yksinkertaisen pukeutumisen ihannointi juontaa juurensa Lars Levi Laestadiukseen ja hänen saarnoihinsa. Jos ihmisellä on Laestadiuksen mukaan elävä usko, sen tulee näkyä myös ulkonaisina merkkeinä. Uskova hylkää maailman koreuden ja turhuuden.
Laestadius paheksui varallisuuden näyttämistä ja rahojen tuhlaamista ulkoiseen ja maalliseen.
Saarnojen innoittamana herätysliikkeeseen liittyneet alkoivat vähitellen kontrolloida toisiansa normien ja ”kristityn” ihanteiden noudattamisessa.”
”Vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta, kun liikkeen piirissä tartutaan avoimesti ja rehellisesti 2000-luvun haasteisiin. Se edellyttää myös liikkeen historian ymmärtämistä ja menneisyyden kipupisteiden avointa kohtaamista. Sitä haluavat varmaan myös ne kymmenettuhannet nuoret, joita on ilo katsella suviseuroissa.”
Kaleva 1.10.2006
Mauri Kinnunen
FT, itse vl-lainen, lestadiolaisuuden historian tutkija
Artikkeli kokonaisuudessaan täällä:
http://groups.msn.com/Keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/artikkeleita.msnw?action=get_message&mview=0&ID_Message=1300&LastModified=4675604389198323851
Maaseutuyhteisöissä kontrolli pukeutumis-,ym.kulttuuriasioissa oli tavallista 1800-luvulla. Kyläyhteisö oli aika armoton ruodusta poikkeaville. Kaupungeissa tilanne oli jo toinen.
On tärkeää, ettei menneisyyttä ja menneisyyttä valottavia tutkimuksia tulkita pelkästään tämän päivän ajatusmaailma ja historiakäsitys lähtökohtana.
Kummallista kuitenkin kun täällä aina silloin tällöin kirkkain otsin väitetään, että mitään sääntö-luetteloja ei ole.
Kuitenkinhan juuri näitten mukamas olemattomien sääntöjen noudattamisen/noudattamattomuuden armottomia kontrollointitilaisuuksia nämä hoitokokoukset juuri olivat.
Voitaisiin kai puhua suorastaan, ei pelkästään säännöistä vaan "vl-laeista" koskapa niiden noudattamattomuudesta langetettiin niin ankaria tuomioita: ikuisen kuolemantuomioita, saatanan haltuun luovutuksia....
Sinänsä kyllähän jokaisella yhteisöllä kai aina sääntönsä on, mutta saavatko ne olla autuuden ehtoja.
oli kirjoituksesi.
Silloin kun minut "seulottiin" ulos, oli ihan selvä syy ilmiantajalla, joko kateus tai sitten peitteli omia tekosiaan. Mutta kyllä hänellekin löytyi ystävä, joka yhtyi syytöksiin, vaikka ei minua edes tuntenut!
Ja pannaan jouduin. En saanut vanhaa mummoa enää käydä katsomassa, koska mummoa oli uhattu erottamisella, jos on minun kanssa tekemisissä! Koin nämä niin karmeina vääryyksinä, että vuosikausia hain oikeutta, mutta turhaan.
"Yhteiskunnan silloisia rakenteellisia muutoksia on yritetty käyttää hoitokokousten selittäjänä: agraariyhteiskunnan muutos teollisuusyhteiskunnaksi, kaupungistuminen, television yleistyminen, viihdekulttuurin kasvu, naisten tasa-arvo, syntyvyyden säännöstelyn yleistyminen, koulutustason nousu.
Kaukaa haettua!
Ryhmädynamiikan tutkimus osoittaa, että aika ajoin kiinteissä ryhmissä ilmenee sisäisen aggression painetta ja aggression purkamisen tarvetta. Yhteisön johdon sisällä saattaa myös esiintyä sisäistä valtataistelua, väärinkäytöksiä, salailua.
Tästä yhteisön sisäisestä jännitteestä, eräänlaisesta sisäisestä epävarmuudesta ja siitä kehkeytyvästä vihasta kumpuaa kollektiivinen tarve löytää ahdistukselle selkeästi näkyvä syyllinen, syntipukki, josta vapautumalla yhteisö saavuttaa jälleen rauhan. Paha on poistettu."
Jo toinen hyvän tuntuinen ohjelma vähän ajan sisällä telkkarista, jota emme halua katsoa.
ei kuulu uskovaiseen kotiin.
voipi hyvin kuulua, kunhan walitsemme katsomamme uskovaiselle sopiwaisiksi
Ohjelma kertoo luterilaisen teologin elämänvaiheista, joten tämä lienee sitä sopivaa sorttia televisionohjelmissa.
Eikös se niin mene, että sisältö ratkaisee, ei teknologia.
Enää nykyään ei kielletä Jumalan terveellä tervehtimästä eikä eroteta rauhanyhdistyksestä, vaikka hankkii television ja /tai seuraa tv-ohjelmia.
Synnitkin muuttuvat muuttuvan maailman mukana...
Oli hyvä saada ennakkoinfo tästä Dietrich Bonhoeffer -ohjelmasta. Kertakaikkiaan vaikuttava. Miten massiiviseksi ja miten nopeasti pääsi Hiterin valta leviämään - ne räikeät uhkaavaa väkivaltaa uhoavat ja massoja manipuloivat katuparaatit ja demagogiset puheet, joissa Jumala napattiin natsien kumppaniksi...
Tuntui sitä katsoessa käsittämättömältä, että silti löytyi omantunnonherkkiä kristittyjä, jotka saivat Jumaalta voiman avata suunsa ja puuttua asiaan. Vaikka ylivoima näytti toivottomalta. He tiesivät, sielussaan, mitä tarkoittaa kristittynä eläminen maailmassa.
Samasta on tänäkin päivänä kysymys.
Vavahduttavan ohjelman uusintaa toivoen!
Olet näköjään nuori ja sitä kautta hieman idealisti. Elämässä on vain niin, että hyviä kysymyksiä on aina enemmän kuin hyviä vastauksia.
Voisin yrittää vastata vastakysymyksellä. Miten oli mahdollista, että hyvin järkevinä pidettyjä saksalaisia johti A. Hitler tunnettuine seurauksineen. Eikö pahan ole vielä paljon helpompi valloittaa jonkun pienen herätysliikkeen johto kuin kokonainen iso kansa !
Omantunnon ääni toki useimmissa saksalaisissa oli kunnossa. Heitä on paljon haastateltu jälkeenpäin. Yleinen kommentti oli, että oli pakko mennä virran mukana, jottei oma ura olisi mennyt tukkoiseksi. Muutkinhan tekivät niin. Jos asettui vastarintaan, niin ilmiantokulttuurin takia vaaransi vain sen ainoan oman henkensä.
"- - oli pakko mennä virran mukana, jottei oma ura olisi mennyt tukkoiseksi. Muutkinhan tekivät niin. Jos asettui vastarintaan, niin ilmiantokulttuurin takia vaaransi vain sen ainoan oman henkensä."
Kun yksilö tekee päätöksen, sitiä seuraa että muutkin yksilöt tekevät päätöksiä. Ehkä samantapaisia.
Siksi tarvitsemme esikuvia. Ensimmäisiä rohkeita ja aitoja - oikean puolelle asettuvia.
Tarvitsemme sen ensimmäisen rohkean uskovaisen, joka nousee meidän rauhanyhdistyksellä seurakuntaillassa ylös, ja puhuu mitä oikeasti ajattelee. - Mitä pelkäämistä sinulla ja minulla oikeasti on?
Nythän ei ole enää edes hoitokokouksia.
joka meni pöntöstä reilu 2 vuotta sitten arvostelemaan hoitokokouksia. Yksi saarnamies hermostui tyystin ja sanoi perään pöntöstä, ettei tuommoinen voi olla uskovainen. Joku toinen saarnamies oli jälkeenpäin kertonut taas jollekin, että ko henkiö esitti vain kovaa kritiikkiä.
Seuraus oli kuitenkin se, ettei kukaan sen ry:n jäsenistä uskalla tätä henkilöä tervehtiä - saattaisi vaikka tarttua tuo kritiikki. Ei siinä mitään Kristuksen kirkkolakia tarvittu eikä toisen uskonkäsityksien perään kyselty. Ligvidointi toimii ihan tehokkaasti nykyäänkin.
>> joka meni pöntöstä reilu 2 vuotta sitten arvostelemaan hoitokokouksia.
Olisiko ollut hänellä väärin valittu tilanne? Oliko silloin tarkoitus keskustella, vai oliko hän jokin häirikkö? Anteeksi epäilyni, mutta tuli vain mieleen.
Viisainta olisi ottaa näin kipeä asia erikseen yhdessä sovitusti esiin. Siis järjestää yhdessä sellainen seurakuntailta, jonka aiheeksi on ko. teema ennalta sovittu.
Vaikeiden ja arkojen asioden käsittelyn aloittaminen vaatii uskoakseni viisasta ja sopuisaa otetta. Muuten voidaan tehdä hyvälle aikeelle karhunpalvelus.
normaalissa järjestyksessä keskusteluillassa.
Olen siinä vakaassa käsityksessä, että kristillisyydessä pidetään vielä valtaa täysin 70-luvun erehtymättömän seurakuntaopin hengessä. Alistaminen on arkipäivää - valitettavasti. Eihän srk ole vielä tähän päivään mennessä myöntänyt mitään. ER:n "salainen" alustus on jonkinlainen julkinen poikkeus, muttei suinkaan srk:n virallinen kanta.
>> ER:n "salainen" alustus on jonkinlainen julkinen poikkeus, muttei suinkaan srk:n virallinen kanta. >>
Päättely:
SRK:n johtokunta on tästä asiasta ollut kaikki nämä vuodet sisäisesti erimielinen.
ER:lla riitti rohkeutta, mutta hän rohkeni asettua vain "vertaisten" eli vain pappien eteen. Tavallisten rivi-uskovaisten edessä ei kukaan ylimmän johdon mies ole rohjennut samoja sanoja puhua kuin ER papeille. Alustusta ei ole julkaistu.
SRK:n johtokunta taitaa olla yhä edelleen erimielinen siitä, mitä olisi tehtävä. Voipa olla valtataistelukin taas menossa. Tähän viittaa Mauri Kinnusen kirjoitus Kalevassa. Päivämies ei ole sitä sivunnut sanallakaan.
sama tapaus minkä minäkin tiedän?
Henkilö, joka arvosteli 70-luvun hoitokokouksia, suljettiin pois Jumalan valtakunnasta kritiikkinsä tähden.Eräs puhuja sanoi hänelle:"noilla sanoilla sinä kävelit Jumalan valtakunnasta ulos."
Vielä nykyäänkin ihmiset kyselee minulta että onko tää kys.henkilö uskomassa, käykö hän seuroissa yms.
Mielestäni heidän koko perhe on ajettu todella ahtaalle sentakia että kys. perheessä asiat puhutaan suoraan ja rehellisesti.
Lisäksi monet eivät tervehdi heitä, vaikka he yrittävät itse tervehtiä. Eli yleinen mielipide ja kuulopuheet merkitsee ihmisille enempi kuin näiden henkilöitten omakohtainen halu pysyä uskomassa.
Harvat kysyvät heiltä suoraan mitä he autuuden asioista ajattelevat.
....keskustelua liikkeen likaisesta historiasta ei käydä omalla nimellä.....
Jos tosiaan kuvaat todenmukaista tapausta, ei voi kuin kauhistua. Mitä kristillistä rakkautta tuollainen ulossulkeminen on?
Olisi voinut kuvitella että ihmiset haluaisivat jutella ja keskustella, sillä eihän siitä minnekään pääse että hoitokokouksistakin pitää olla mahdollisuus keskustella. Samoin kuin muistakin kysymyksistä. Keskusteluhan on vapaan ihmisen ja vapaan yhteisön tunnusmerkki. Mitä pelättävää meillä muka on?
Kun tämän aktiivin aloitteentekijän puheenvuoroon olisivat muut tarttuneet, ja jatkaneet, tiedä miten rakentavaan ja sopuisaan lopputulokseen olisi tultu.
Tilaisuus missattiin!
Sellainen yhteisö joka sulkee keskustelua haluavat itsensä ulkopuolelle, on ennen pitkää kuollut porukka. Se tuhoaa itsensä sisältäpäin.
Jäljelle jää vain kylmä kuori, ehkä komeakin.
Mutta en jaksa uskoa että noin toimittaisiin oikeasti.
Ei tilanne taida kuitenkaan olla sen kummempi kuin -70 luvullakaan. Silloinkin pilkattiin, samoin nyt (toisessa ketjussa) esimerkiksi niin, että minä pitäisin itseäni synnittömänä ja että olisin yksin taivaaseen menemässä.
Olin -70 luvulla muutamia kertoja Oulun Ry:llä kokouksessa (seurakuntaillassa), en kuitenkaan itse syytettynä. Tunnettu pääsyyttäjä esiintyi yksinvaltiaan elkein tuomitsemassa ja piinaamassa muutamia eteen istutettuja syytettyjä. Hänellä on täytynyt olla omat kannattajansa, ei tuonkaltainen toiminta muuten olisi onnistunut.
Muistan (siis Uudenkadun Ry:n täpötäydeltä lehteriltä seuratessani) kauhistelleeni tuomittujen kohtaloa. Jotkut lähellä olleet (mm. muuan saarnamies) huokailivat sitä, että kun eivät ymmärrä tehdä (henki)parannusta.
Aloittajan tekemään kysymykseen vaikenemisen syistä löytyy yksi hyvin inhimillinen vastaus. Ei uskallettu puuttua mihinkään, koska sama vaino ja kuulustelu olisi ollut itselläkin edessä.
Olin kuitenkin jo paljon ennen Oulun kokouksia toiselta paikkakunnalta kuullut samanlaisista syytekokouksista. Kun näitä tapahtumia kertasi vuosi vuoden perään, selkisi lopulta se, että kyse oli(ja on) vastoin Raamattua olevasta suuresta eriseurasta ja eksytykestä. Lopullinen niitti erkaantumiseeni tapahtui siksi, koska en osallistunut myöhemmin järjestettyihin kokouksiin henkilökohtaisista kutsuista huolimatta.
Täydellisestä hylkäämisestä ja eristämisestä huolimatta olo oli myös helpottunut. Kaikki pelko lakkasi. Mikä tärkeintä, ei tullut hyväksyneeksi väärää, raamatunvastaista oppia.
Kokoukset ovat jatkuneet vielä pitkään oman erkaantumisen (-78) jälkeenkin mm. "kososlaisesta hengestä" syyttämisillä. Siitä huolimatta monet lopulta tai heti kättelyssä hyväksy(i)vät nuo tapahtumat, kuka milläkin konstilla. Jotkut tulivat hyväksyneeksi ne vaikenemisellaan. Hoitokokoukset ovat monien(ko?) mielestä olleet oikeita, tarpeellisia ja siunauksellisia. Kokousten jälkeistä rauhan aikaa on kilvan kiitelty.
Jumala on minua tähän päivään asti auttanut, vahvistanut ja kuljettanut. Uskon, että Hän myös vie lapsensa perille asti.
"Siell´rakkaat kaikki toisens´ kohtaa
ja alkaa juhlat Karitsan..."
Terveisin sirkka
Kiitos Sirkka seikkaperäisestä ja hyvin analysoidusta kuvauksestasi.
Se on arvokas lisä itselleni, kun koetan saada kokonaiskuvaa siitä, millainen oli herätysliikkeemme lähihistorian hajaannus.
Sitä lukiessa ei voinut olla panematta merkille, miten samantapaisia ilmiöitä ovat olleet yhtäältä hoitokokoukset, tutkimusten kuvaamat koulukiusaamistilanteet ja vaikkapa niinkin äärimmäinen tapahtumasarja kuin natsien valtaannousu ja häikäilemättömän turmeltuneisuuden leimaama hävitys keskellä kristillistä Eurooppaa. Lutherin kotimaassa!
Näissä kaikissa on se yhteistä, että pahuus pääsee valtaan, jos ei kristityistä löydy vastaanseisojaa. Syntyy massaliike: ihmiset liittyvät yhteen pahuuden kanssa. Niin houkutteleva osaa sielunvihollinen olla!
Jos ei löydy sitä ensimmäistä ja toista vanhurskasta, jotka yhdessä lähtevät vastustamaan syntiä.
Silloinkin, kun väärän vastustaminen johtaa välittömästi tarkastellen epäonnistumiseen eikä lopeta puhhuutta, se on Kristuksen teko. Sinä Sirkka tunsit sen sisimpäsi rauhana.
Dietrich Bonhoeffer tunsi sen omassatunnossaan vankilassa, ja kulkiessaan viimeisenä aamuna teloituspaikalle.
Kun asettuu puolustamaan Vuorisaarnan mukaista rakkautta ja vastustamaan vääryyttä ja väkivaltaa, tietää sydämessään tekevänsä oikein. Pitemmällä aikavälillä väärät teot paljastuvat.
Ne nousevat päivänvaloon vaikka niitä miten yritettäisiin salata. Ennemmin tai myöhemmin.
Hoitokokoukset ovat nousseet päivänvaloon. Moni ne hyväksynyt uskovainen on taatusti kärsinyt jälkeenpäin omantunnon tuskia. En voi muuta ajatellakaan. ´
Sitä en tiedä itse, miten on mahdollista että niistä on viime aikoina kuitenkin alettu puhua, ja miksi vasta nyt? Olen yrittänyt etsiä tietoja niistä mutta tutkimusta ei ole.
Korjasin joitakin kirjoitusvirheitä edellisestä tekstistä. Hajamielisyyksissäni en muistanut, että poistaessani jokin viestin ketjusta kaikki sen jälkeiset viestit kadotetaan myös. :-( Anteeksi!
Tässä kohta ketjussa oli viesti, jossa kirjoittaja pohti hoitokokouksiin liittynyttä vaikenemista ja sitomismenettelyä monipuolisesti. Koetan muistinvaraisesti referoida sen sisällön nyt...
Kirjoittaja pohti sitä, että vasta Internet ja Suomi24-keskustelu on tarjonnut hoitokokousten "uhreille" mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan, kertoa mitä todella tapahtui. Aikaisemmin ei näistä vaietuista ja kipeistä aiheista ollut voinut käydä keskustelua. Ja lisäksi uhrit itse asiassa ovat hävenneet ja kärsineet itse syyllisyydestä, että sittenkin olisivat jollain tapaa itse aiheuttaneet äkillisen hoitokokoustuomionsa.
Lisäksi kirjoittaja kertoi lukeneensa hiljattain katolilaisten inkvisitiosta ja panna-rangaistuksesta. Panna merkitsi eristämistä kaikesta kansssakäymisestä. Jopa keskusteleminen pannaan julistetun kanssa oli ankarasti kielletty. Kirjoittaja viittasi panna-rangaistuksen ja vl-hoitokokousten "sitomis"-käytäntöä toisiinsa ja havaitsi niissä samankaltaisuuksia.
-< -
Pahoittelen, että vahingossa poistin erinomaisen kirjoituksen. Jos sinulla on se jossain tallella, laitathan ystävällisesti sen tänne uudestaan!
Vastasin näihin huomioihin seuraavasti.
"- pannaan julistetun ihmisen kanssa ei saanut jutella -"
Itse asiassa sosiaalinen eristäminen on ihmiskunnan laajasti tuntema rangaistus- ja painostuskeino. Kiduttajat ovat tienneet tämän aina. Vankiloissa sitä on käytetty ja käytettäneen yhä vieläkin. Työpaikka- ja koulukiusaaminen soveltavat samaa eristämisen ja hylkkäämisen kauhun metodia.
Meillä on se pirullinen tieto itsestämme, että me kaikki olemme sosiaalisia olentoja. Me voimme huonosti jos kadotamme oman "lauman" ja joudumme hyätyksi, ulossuljetuksi.
Evoluution mittaan savannilla ei yksin jäänyt kädellinen voinut mitenkään säilyä pitkään hengissä. Sitä uhkasi väistämättä kuolemanvaara. Se uhka on piirtynyt perimäämme. Meissä on biologinen tarve liittyä toisiin ihmisiin ja nautimme siitä että saamme olla turvallisessa ja tutussa seurassa. Aivoissa erittyy niitä mielihyvän ja turvan kemiallisia yhdisteitä jotka viestittävät koko kroppaan sanoman: kaikki ok, nou hätä. Nuo tykkäävät minusta ja minä heistä.
Perhe- ja sukuyhteys sekä ystäväverkostot ovat siten ihmisen aivan perustavia tarpeita. Tästä syystä niitä pyritään varjelemaan esim. siirtolaisten ja pakolaisten asioita järjesteltäessä.
Niiden ihmissuhteiden tietoinen murtaminen ja yksilön eristäminen on itse asiassa ihmisoikeusrikos.
Joten hoitokokousten hoitomiehet osasivat iskeä herkkään kohtaan. Ulossulkeminen haavoittaa.
erittäin tärkeä asia korjata 70-luvun vääryydet. UHRIEN TOIPUMISEN kannalta ajateltuna väärien hoitotoimenpiteiden jyrkkä tuomitseminen olisi ehdoton edellytys. Eli niinkauan kun syylliset saavat nauttia kaikkien hyväksyntää ja kunnioitusta tekemisistään, uhrit eivät voi toipua kokemuksistaan.(ainakaan kovin hyvin)
En tiedä voiko ihmisellä olla mitään kauheampaa kokemusta, kuin tulla hyljätyksi uskonnolisesta yhteisöstä, lynkattuna, julkisesti häväistynä, halveksittuna ja saatanan lapseksi nimitettynä.
Sitten ihmetellään että miksi kys.henkilö ei ymmärrä tehdä parannusta, miksi hän ei tule seuroihin, MIKSI HÄN ON NIIN KATKERA, miksi hän muistelee vanhoja asioita yms....
Se asia että jos UHRI on hoitokokoustoimenpiteiden jälkeen KATKERA, tarkoittaa sitä että hän on ilmiselvästikkin SYYLLINEN, eli vaikka traktori ajais tahalteen sun päältäs, niin sun pitäisi vaan jaksaa hymyillä ja sanoa kiitos, kiitos minunhan syy se oikeastaan olikin.
Täällä palstallakin monesti näkee kun UHREJA SYYLLISTETÄÄN. EI SAA LYÖDÄ LYÖTYÄ.
Ensin meikäläiset lynkkaa, saadaan aikaan KATKERA ihminen, sitten ruvetaan INHOAMAAN häntä hänen älämölönsä tähden, ja edelleen ruvetaan toivomaan että jollakintapaa MAA NIELASIS koko tyypin.
ME EI SAADA HYVÄKSYÄ TÄLLAISTA TOIMINTAA !!
Kiitän syvää myötäelämisen kykyä osoittavista sanoistasi. Tällaisen rakkauden ja sovituksen saarnan tarpeessa on meitä tuhansia. Kirjoituksesi lukemisesta sai suurta lohtua.
Sinulla on käsitys myös siitä, miten asiassa tulisi edetä käytännössä. Tätä ajatustakaan ei ole noussut esiin paikallisella tasolla julkisesti rauhanyhdistyksissä (en ole ainakaan kuullut) eikä varsinkaan SRK:n "pääkallonpaikalla".
Käytännössä johdon tulisi asiaan tarttua, mutta se ei tee mitään ennen kuin on pakko.
Sinun kanssasi on toinenkin uskovainen samaa meiltä, nimittäin vl-historiantutkija Mauri Kinnunen.
Hän toteaa, että 1970-luvun hoitokokoukset täytyy ottaa uudelleen käsittelyyn.
Näin Kinnunen kirjoitti Kalevassa 1.10.2006:
" - - ristiriitatilanne syntyi modernisaation tunkeutuessa perimmäisiinkin kyliin Pohjois-Pohjanmaalla 1960-luvulla. Tämä mursi lestadiolaisuuden pitkään hallitseman paikalliskulttuurin.
Vanhoillislestadiolaisuus reagoi modernisaation haasteisiin (televisio, perhesuunnittelu, peruskoulu, maaltamuutto/suuri muuttoaalto Ruotsiin) käpertymällä itseensä ja suoristamalla rivejään.
Koko 1970-luvun Päivämies-lehden pääkirjoituksia ja artikkeleita leimaa ”piiritystunnelma maailman pahuuden raivotessa” ja usko pikaiseen maailmanloppuun. Kehitys johti ”puimatantereen puhdistamiseen” niin sanotuilla hoitokokouksilla. Tilanne alkoi vähitellen muodostua liikkeen sisällä kestämättömäksi.
Vuoden 1979 lopulla liikkeen johdossa suoritettiin henkilövaihdoksia ja otettiin uusi suunta. Tavoitteeksi tuli avoin tiedottaminen ja hyvien suhteiden ylläpito kirkkoon ja muihin yhteistyötahoihin.
Samalla niin sanotut hoitokokoukset päättyivät lähes tyystin. Keskustelu 1970-luvun tapahtumista ja niiden merkityksestä 2000-luvun vanhoillislestadiolaisuudelle odottaa edelleen sopivaa ajankohtaa liikkeen sisällä."
http://groups.msn.com/Keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/artikkeleita.msnw?action=get_message&mview=0&ID_Message=1300&LastModified=4675604389198323851
Eristäminen ja kielto olla missään vuorovaikutuksessa eristettyyn ovat totisia faktoja.
Paikallisten rauhanyhdistysten johtavat henkilöt syyllistyivät tähän eri puolilal maata. Aikalaisten todistuksena tässä yksi, ketjun alkupuolelta. Näin eräs eristämisen kokenut kuvasi häneen kohdistettua rangaistusta:
"...kun minut "seulottiin" ulos, oli ihan selvä syy ilmiantajalla, joko kateus tai sitten peitteli omia tekosiaan. Mutta kyllä hänellekin löytyi ystävä, joka yhtyi syytöksiin, vaikka ei minua edes tuntenut!
Ja pannaan jouduin. En saanut vanhaa mummoa enää käydä katsomassa, koska mummoa oli uhattu erottamisella, jos on minun kanssa tekemisissä!"
Kuka löytää tällaiselle menettelylle perustelut oman kansankirkkomem opetuksesta?
Näistä asioista pitäisi raportoida suoraan arkkipiispalle.
Miten ev.lut.-kirkko voi sallia ettei näitä väärinkäytöksiä ole selvitetty ja julkistettu?
Tästä pitäisi Kotimaan kirjoittaa!
ja muillekin tämä ketju. Olen seurannut tätä palstaa muutaman kuukauden ja tämä on yksi asiallisimmista ja parhaista ketjuista (vaikka olen itsekin tähän jotain kirjoittanut).
>> vaikka olen itsekin tähän jotain kirjoittanut
No rajansa sentään vaatimattomuudellakin. :-)
mitä useampi ASIALLINEN kirjoittaa, sitä parempana palsta pysyy ja palvelee meitä.
Mutta tämä on epävarma ja sattumanvarainen, keskustelua manipuloiva palsta. Koskaan ei tieäd mikä kirjoitus joutuu kadoksiin lopullisesti...
Eristämisistä: Varmaan toimittiin Raamatun tulkinnan mukaan, että kun kahdesti tai kolmesti on nuhdeltu(jne.), niin karta häntä.
Alkuun tuomittiin jopa muutama kuukausi erottamisemme jälkeen syntynyt lapsemmekin "kuolleeksi". Tuomarina oli nykyisin varsin merkittävässä asemassa oleva pappi. En siis ole kovin optimistinen, että SRK:ssa mitään perumisia tapahtuisi.
Naapurin lapset saivat ulkona leikkiä omien lastemme kanssa, muttei enää talon sisällä jne. Paikkakunnalta muutto helpotti tuota(kin) tilannetta.
Myöhemmin eristämisiä on purettu jostain syystä.
Ps. Olen valmis vastailemaan h- kokouksiin liittyviin kysymyksiin ainakin tässä ketjussa!
Terveisin sirkka
särkee puolestasi.Voi kun sen kaiken saisi pyyhittyä pois minkä olet joutunut kokemaan. Minä en millään voi käsittää minkätakia meikäläisyydessä on tapahtunut, ja tapahtuu tällaisia kauheita asioita.
Itselläni on monta ystävää, jotka ovat joutuneet kokemaan saman asian minkä sinäkin. Olen nähnyt kuinka he ovat joutuneet ihan vuoteenomiksi kokemuksistaan. Yksi niistä on ison perheen isä, toinen ison perheen äiti ja kolmas myös äiti-ihminen. Yritä nyt siinä sitten kaiken kokeman jälkeen huolehtia isosta perheestä, käymään töissä yms....
Tuntuu siltä että he eivät myöskään koskaan pääse irti kokemistaan kauheuksista. Sitten vain sanotaan, että he ovat syyllisiä kun ovat "kuivanneet" itsensä siinä asiassa ja tulleet niin katkeriksi.
Rukoilen voimia sinulle ja läheisillesi.Olen sydämestäni pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan. Vika ei ole ollut sinussa.
Raamattua käsketään karttamaan nuhdeltua?
Minua ainakin neuvoi eräs puhuja-veli pitämään yhteyttä sisareeni, joka oli uskonsa kieltänyt. Hän sanoi, että rakkaus on ainoa asia mikä houkuttelee ulkopuolelle joutunutta takaisin.
Todella harmillista, että olet joutunut kokemaan noin kauheita asioita.
Toivon että kys. oleva pappi tulisi tuntoihinsa vääryyksistä mitä on teille aiheuttanut. Tiedän että vaikka hän korjaisikin asiansa, se ei auttaisi siihen asiaan että teillä on kulunut paljon voimia elämässänne ihan toisten ilkeyden takia. Teidän elämästänne on riistetty paljon onnentäyteisiä päiviä, eikä mikään tuo niitä takaisin, mutta voisi tuoda helpotusta tästä eteenpäin jos asianosaisten tekemiset tuomittaisiin väärinä tekoina ja sielunvihollisen aikaansaannoksina romukoppaan.
Rukoilen voimia sinulle ja perheellesi!
ps.huomaat varmaan että olen kirjoittanut aika moneen kohtaan tässä ketjussa, tämä asia puhututtaa minua.
Miten suuresti lämmittävätkään myötäelävät sanasi. Sinun kaltaisesi ihmiset ovat lähimmäisilleen valona ja lohtuna täällä maailman pimeydessä.
Voi, en yhtään kuvittelekaan ettenkö olisi syntinen ja erehtyväinen, ja olen rakkaudeton ja huono parannusta tekemään. Mutta se eristäminen lähimmistä, heidän ilmaisemansa viha ja torjunta, se haavoittaa ja kipu ei näy lähtevän minnekään. Sen kanssa taistelen yhä, yhtenä kiusauksena vaipuminen itsesääliin. Mikä taas olisi hyödytöntä ja myös silkkaa itsekkyyttä.
Toinen asia josta olen kärsinyt varmaan toistakymmentä vuotta oli huono omatunto siitä että en noussut vastustamaan pahuutta joka velloi ympärillä silloin ry:llä. Omatunto sairasti sitä. Olin silloin nuori opiskelija. Minulla olisi pitänyt olla voimaa nousta ja sanoa ääneen, että nyt tehtiin väärin ihmisille!Vastoin Jumalan sanaa. Mutta minut tapasi heikkous, arkuus, lankesin kiusaukseen. En sittenkään luottanut Suureen Jumalaan tarpeeksi. Arkailin ja HALUSIN luottaa auktoriteetteina pidettyihin vanhempiin saarnamiehiin jotka niitä kokouksia johtivat. Että kyllä ne tietää. Se oli se kiusaus! Moni lankesi, mutta miksi minä joka olin ajatellut itsestäni paljon hyvää...
Tätä omaa henkistä ja hengellistä velttouttani sairastin kauan ja oli kiusauksissa. Joitakin kuukausia sitten tunnustettuani tämän täällä palstalla, synninpäästön, eli minulle saarnasi sen anteeksi henkilö, joka tiesi mitä oli kyse. Joka oli itsekin ulos ajettu. Mutta joka ei ole uskostaan luopunut. Kalliisti uskomassa! Nyt saan tästä olla vapaana. Kuorma on tunnolta pois.
Opetus vaan siitä jäi. Voiko luottaa keneenkään joka on johtoasemassa? Pitää aina, AINA myös itse ajatelleja lukea Raamattua, keskustella toisten kanssa ja kysellä että miten asiat todella ovat.
hakusanalla ´karta´, mutta en löytänyt muuta kuin ´kartano´- alkuisia sanoja. Jospa joku toinen osaisi opastaa. Lienenkö edes muistanutkaan oikein?
Kyllä nämä vuosikymmenet lastenkin kannalta ovat menneet ihan toisin, kuin olisi voinut mennä ilman yllättäviä hoitokokoustapahtumia.
Joitakin lapsiamme oli aikoinaan koulussa nimitelty lestoiksi. Heiltä kuitenkin puuttui se tuikitärkeä vertaistukiryhmää, mikä olisi helpottanut. Lasten kertoman mukaan he eivät kuuluneet oikein mihinkään. Oli mm. pilkattu lasten lukumäärästä.
Tämä parisen vuotta sitten "löytynyt" netti on avannut todella uuden maailman ja kanavan purkaa tuntojaan ja löytää saman kokeneita. Kiitos viesteistänne!
Eityisesti minua lämmittää se tieto, että myös Ry:n piirissä olevat toivovat asioiden selvittelyä ja korjaamista. Myös asioista tietämättömien nuorten kiinnostus ja halu selvittelyyn ilahduttaa ja antaa uutta toivoa.
Hyvää tammikuun jatkoa! Ihanaa kun maa on jälleen kunnolla valkoinen! T. sirkka
mihin oikeasti ihminen voi luottaa, on Jumalan sana.
Se ei muutu, on totta, täynnä armoa ja kuuluu kaikille.
Rakas ystävä: sinulla on lupa uskoa !
2. Epistola Timoteukselle 3:1 ”Mutta sen sinun pitää tietämän, että viimeisinä päivinä vaaralliset ajat lähenevät;
2. Sillä ne ihmiset, jotka itsiänsä rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiät, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittämättömät, jumalattomat,
3. Haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet,
4. Pettäjät, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat,
5. Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois. Karta siis senkaltaisia.
6. Sillä ne ovat niitä, jotka huoneesta huoneeseen juoksevat ja vaimoväen vangiksi vievät, jotka synneillä rasitetut ovat ja moninaisten himoin kanssa käyvät,
7. Aina oppivaiset, ja ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset.
Room. 16:17. ”Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, että te kavahtaisitte eripuraisuuden ja pahennuksen matkaan saattajia sitä oppia vastaan, jonka te oppineet olette: ja välttäkäät niitä.
2 Tessal. 3: 6. Mutta me käskemme teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen, että te teitänne eroittaisitte jokaisesta veljestä, joka häijysti itsensä käyttää ja ei sen säädyn jälkeen, jonka hän meiltä saanut on.
Tit. 3: 10. Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
laittikin Raamatunkohdat mistä löytyy tuo karttaminen. Mutta siinä puhutaan eriseuraisen karttamisesta. Eli eikös silloin pitäisi olla OPILLISIA erimielisyyksiä kys. henkilön kanssa jota pitäisi välttää?
Ja kenellä sitten on oikea oppi, sadistisella hoitajalla, vai nurkkanajetulla uhrilla?
Jaksatko kertoa Sirkka, mistä "tarinasi" alkoi?
T.vaikka Lyyli
Hei "vaikka Lyyli" ja muut lukijat!
Olen lapsuususkovainen ja iät ajat seuroissa Ry:llä kulkenut. Pieneltä paikkakunnalta nuorena Ouluun muutettuani seuroissakäyntipaikka oli vanha puurauhanyhdistys Uudellakadulla. Sitten rakennetiin uusi talo, ja olin siinä innokkaana mukana, mitä ansiotyöltäni ja opinnoiltani ehdin. Oli paljon nuoria ystäviä ja vanhempiakin. Elämä oli iloista ja onnellista. Se oli mukavaa aikaa.
Tuli aika avion. Monien samojenkin ystävien kanssa jatkoimme yhteisiä hetkiä seurojan päätyttyä ja monesti muulloinkin.
Sitten alkoi (runollisesti sanottuna) kertyä mustia pilviä Siionin ylle. Hoitokokoukset olivat alkaneet. Aluksi niistä kuultiin kuvauksia toiselta paikkakunnalta. Myöhemmin niitä pidettiin myös muualla, Oulussakin. Toimenpieet tuntuivat vääriltä ja kummastuttivat kovasti.
Olin puhunut jo aiemmin joillekin kokouksista ja kauhistellut niitä. Jotkut olivat kanssani samaa mieltä, ainakin aluksi. Kokoukset kovenivat, tuli henkilökohtainen kutsu puolisoni sukulaisille järjestettävään kokoukseen. Kokouksen tarkoitus oli ollut kartoittaa erään jo silloin edesmenneen sukulais- saarnamiehenäkin toimineen henkilön henkiä. En mennyt kokoukseen. Oli minulla myös toinenkin syyte. Olin eräälle parhimmista ystävistäni ketonut pahoitelleeni vanhojen siioninlaulujen poispanemisia siioninlaulukirjan uudistuksen aikoihin. Ystäväni oli kertonut sen yhteiselle tutullemme, silloiselle SRK:n vaikuttajalle. Hän oli ystäväni kertoman mukaan tuominnut minut väärähenkiseksi.
No, en siis mennyt noihin kokouksiin. Meillä kävi kolme oman Ry:n alueemme tuttua henkilöä puhuttelemassa. Pysyimme kannassamme. Meille järjestettiin vielä oma kokous oman alueemme Ry:lle, jonne myöskään ei menty. Niinpä meidät on huhupuheiden mukaan ilmoitettu erotetuksi Ry:stä syynä tottelemattomuus jumalanseurakunnalle. Piste.
**************************************************
Elämää Ry:stä erotettuna:
Käytännöllisesti katsottuna kaikki sosiaalinen kansakäyminen lakkasi. Ihmiset eivät käyneet edes uutta vauvaa katsomassa (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Kaupungilla tutut käänsivät katseensa pois jne. Ensimmäiset suviseurat irti Ry:stä oli erityisen vaikeaa aikaa. Kuitenkaan ei tullut edes mieleen palata Ry:lle takaisin. Entinen oli vain muistoissa.
"Tässä olen, enkä muuta voi, Jumala minua auttakoon." Terveisin sirkka
Niin sen myös tahdon uskoa.
Kiitos Sirkka puhuttelevasta kuvauksestasi. Aamen, juuri tuollaista se oli täälläkinpäin. Kauhistuttaa ja kylmät väreet tuli kun luin kuvaustasi. Muistin taas sen kamalan ajan. Eihän se ollut mitään oikeaa, jokainen arka uskovainen sen tajusi, mutta ei kukaan rohjennut ääneen sanoa.
Tai rohkenivat sentään jotkut, kuten sinä.
Jumala antoi sinulle ja puolisollesi voimaa katsoa rehellisesti hoitotouhuilijoita silmiin ja selkeästi irrottautua sellaisesta menosta.
Se oli erityisen vaativaa, koska seuraamukset olivat rajut. Sen eristämisen ja ulossulkemisen kokemuksen ymmärtää vain toinen sen kokenut. Se on aluksi vähän kuin kauhua yksin jäämisestä "kylmään maailmaan"
Mutta ei Jumala hylkää. Ei sitä jäänytkään ilman Jumalaa vaan Kristus oli rinnallamme. Ihmeelliset, aivan ihmeelliset ovat Herran tiet.
Se joka vielä eilen näytti ylivoimaiselta vääryydessä ja voimassaan, saattaa juuri valheellisuutensa tähden romahtaa kuin korttitalo. (En tarkoita että toivoisin kenellekään ja millekään mitään pahaa.)
Mutta loppujen lopuksi, totuus ja oikeus voittaa kuitenkin. Jumala toimii rphkeiden ja totuutta rakstavien ihmisten kautta.
Ennemmin tai myöhemmin niin käy. Me voimme olla huoletta, Sirkka! Synnit on anteeksi annettu. Vainon vuosien muisto saa rauhassa haalistua...
Kiitos siitä kuuluu Jumalalle.
sukulaisesi välttävät ystävyyttä kanssanne?
Tiedän, että jos joku henkilö leimataan eriseuraiseksi, häntä ruvetaan pitämään ikäänkuin "ruttotautisena", hänestä keskustellaan takanapäin;ootteko nähneet yms..., hänen ilmeitään "tulkitaan", häneen ei pystytä suhtautumaan enää normaalisti, hänen kaikki puheet käännellään ja väännellään. Sillä seuraamuksella, että tällaisen "ruttotautisen" ihmisen on ihan MAHDOTONTA kuvitellakkaan palaavansa samoihin piireihin takaisin.
Minulle henk.koht. on ollut vaikeinta käsittää se asia, että minun ystäväni, jotka ovat joutuneet huonon kohtelun kohteeksi ry:n toimesta, ovat luonteeltaan:
HERKKIÄ, ARMON KERJÄLÄISIÄ, "SUU AUKI USKOMASSA", LÄMPIMIÄ JA TOISISTA VÄLITTÄVIÄ IHMISIÄ.
He eivät ole missään tapauksessa olleet sellaisia "OVET PAUKKUEN KULKIJOITA",eikä "POIS TIELTÄ RISUT JA MÄNNYNKÄVYT"-tyyppejä.
Tuntuu ihan siltä kuin tällaiset tavallaan niinku "EVANKELIUMIN ÄÄNET" haluttaisiin hiljentää.(jos näin voidaan sanoa)
Sitten vielä jotkut hyväksyy sellaisen toiminnan.
Kaikki ei hyväksy, osa on hiljaa ja pelkää...
Kysyt, vieläkö sukulaisesi välttävät ystävyyttä kanssanne?
V: On ollut hyvinkin vaihelevia tilanteita. Alussa meidät jätettiin kutsumatta esimerkiksi lähisukulaisen häihin yms. En tiedä, oliko kyse henkilökohtaisesta antipatiasta, pelosta, vai mistä.
On se niinkin, ettei mikään ole palannut entiselleen, jokin raja välillä on, olipa kyse sukulaisista taikka muista (entisistä) ystävistä.
Kaiketi tuomittuina ollaan yhä.
Olen oppinut suhtautumaan vaihteleviin ihmisten "lähentymisiin" epäilevästi.
Mitään tapahtumia ei siis olla puitu monenkaan kanssa. Asia lienee edellen arka.
Muuto(i)sta johtunut pidentynyt välimatkakin on ollut kanssakäymisten esteenä.
Vielä vastauksentapaista edellisen viestisi ajatukseen siitä, kuka on eriseurainen:
Eriseura ilmenee aina opillisena poikkemisena Raamatusta. Hoitokokousten aikaanhan parannuksentekoon ei riittänytkään enää pyytää ja uskoa syntinsä anteeksi, vaan pitikin "valita" se väärä henki, mikä oli jotain tekoja tai tekemättäjättämisiä (muka)aiheuttanut. Pahinta oli, jos oli eri mieltä jostakin SRK:n johdon määräämistä asioista, kuten esim. hoitokokouksista tai laulukirjan uudistamisesta. Esimerkiksi eräs konsertissakäynyt "katsottiin" olleen väärässä hengessä .
Haluan kiittää sinua ja muitakin kirjoittajia (ja lukijoitakin) mielenkiinnosta! Ne auttavat osaltaan jaksamaan taas eteenpäin. Kirjoittelemisiin! T. sirkka
Mutta sanoit omassa viestissäsi juuri sen mitä itsekin olen tässä viime vuosikymmenien aikana paljon pohtinut ja se on tämä:
>>>"Minulle henk.koht. on ollut vaikeinta käsittää se asia, että minun ystäväni, jotka ovat joutuneet huonon kohtelun kohteeksi ry:n toimesta, ovat luonteeltaan:
HERKKIÄ, ARMON KERJÄLÄISIÄ, "SUU AUKI USKOMASSA", LÄMPIMIÄ JA TOISISTA VÄLITTÄVIÄ IHMISIÄ."
joo, voi niinkin sanoa että se sama "kurinpidollinen" henki on edelleenkin voimassa. Ainakin silloin jos tulee erimielisyyksiä, ne nousee pintaan. Mutta on kyllä myös aika laajastikkin olemassa sellainen hiljaisempi ja alistuvampi joukko,jotka eivät uskalla paljon ääntänsä korottaa.
Mielestäni suurin tekijä näissä kaikissa meikäläisten "kämmeissä", on ollut käsitys seurakunnan erehtymättömyydestä. Sen ihmeellisen asian turvin saa tehdä ihan mitä lystää.
Monelle,varsinkin paljon luottamusta nauttivalle henkilölle erehtymätön seurakunta tarkoittaa seuraavaa:
1.johtokunta
2.joku puhuja
3.tietyt henkilöt
Hyvin usein nykyään esim. seurakuntaillassa puheenvuoroja käyttää vain pari puhujaa ja saattaa olla muutama pyydettykin puheenvuoro. Senjälkeen keskustelut pyritäänkin lopettelemaan...
Näinollen ei siellä seurakunnan ääni paljon sitten kuulukkaan.
Olen ihan omin korvin kuullut kun ry:n pj. on sanonut,että kun seurakunta on johtokunnan valinnut, niin johtokunta on silloin oikeassa.
Koen, että elämme Siionissa vaikeita aikoja ja haluankin rukoilla että säilyisin elävässä uskossa. Siioni on minulle rakas, huolimatta siitä että niin paljon vääryyksiä on tapahtunut.
Ymmärrän, että vääryydet eivät ole lähtöisin Jumalasta, vaikka monesti olen sitä miettinyt että miksi Hän sallii kaikkea sellaista tapahtuvan.
Sitä en tiedä, että voinko jatkaa talosteluani ry:llä, jos siellä ei myönnetä virheitä ja korjata niitä.
Vanha äitini on opettanut, että jos on loukannut toista, niin pitää pyytää anteeksi vaikkei ois halunnut edes loukata.
Minkätakia sitten meikäläisten ei kuuluisi sopia vaikka ihan julkisestikkin aiheuttamiaan julmuuksia?
Ihan samalla tavalla kuin yksityinenkin ihminen haluaa korjata aiheuttamansa vääryyden.
Kylläpä sinä ajattelet ja kirjoitat puhuttelevasti, "Vaikka Lyyli". Kerroit mitä kallisarvoisia asioita kotikasvatuksessasi on arvostettu ja mitä äitisi opetti.
Olen sitä samaa miettinyt. Tiedän, että ainakin oman ikäpolveni kotikasvatus vl-uskovaisessa kodissa on ollut paljolti juuri tuota samaa: myötätunto toista, heikompaa kohtaan, ja anteeksi on pyydettävä ja rikkomuksensa korjattava, silloinkin kun ei itse itseään varsinaiseti syypäänäkään skismaan pitäisi. Koskaan ei itseä heikomman kimppuun saanut käydä.
Olen joutunut itse sitä anteeksipyytmisen asiaa opettelemaan vielä aikuisenakin. Kovakalloisena se ei ole aina ollut avioliitossakaan täysin helppoa... ja olen joutunut ottamaan sen mukaan myös työkontekstiin.
Saattaa sattua, että joku työssä toimii itseä kohtaan epäoikeudenmukaisesti ja erimielisyys rikkoo välit. Oli yksi vakavampi selkkaus, jossa esimies erehtyi olennaiseen vikaan johtamisessaan. Sitten kun tilanne ei enää ollut akuuttina päällä, harkitsin ja mietin, tulisiko hän sovintoa hieromaan. Kun ei hän anteeksi pyytänyt, kävin kuitenkin itse "omani ottamassa pois". Kävin pyytämässä anteeksi, en erilaista mielipidettäni, mutta taitamattomuuttani ja mahdollista toisen loukkaamista. Sen tunnustin hänelle nöyrästi.
Siitä jäi jälkeenpäin ihmeen hyvä mieli. Vuosiakin jäkeenpäin olen ajatellut, että se auttoi lopulta minua itseäni antamaan hänelle hänen pyytämättään anteeksi. - Ja kas, eivät enää hierrä välejä ne erimielisyydet. Eivät myöskään kuormita omaa psyykeäni, vaikkei niistä toki sen selvempää ole tullut.
Anteeksiantamisen ja pyytämisen lahja jo kotoa saatuna on suuri aarre elämän varrella.
Ymmärrän sinua, "Vaikka Lyyli". Ihmeeltä tuntuukin että vl-uskovaisten keskuudessa tahtoo aina päästä vallankahvaan se väkivaltaisempi, kovempi ja julmempi, ankarampi siipi.
Mistä tulee kovuus toista kohtaan - kun itse on saanut paljon anteeksi? Jeesus itse on myötätunnon ja lempeyden esikuva. Kysyttävä on myös, mistä tulee se, että lempeämmät uskovaiset pelkäävät ja antavat niiden nousta johtoasemiin. Olisiko vl-herätysliike aivan erityisen altis auktoriteettiuskolle, jossa ei ole lupaa asialliselle kritiikille eikä johdon vaihtamista sallita? Miksi radikaalia tasavertaisuutta julistaneen Jeesuksen seuraajat itse ovat johtajavaltaisia?
Olet täysin oikeassa siinä, että juuri ne myötätuntoon kykenevät, rauhalliset ja kaikkiin suuntiin rakkautta osoittaneet tavalliset uskovaiset (erityiseti vanhemmat ihmiset) joutuivat kovaan kuritukseen hoitokokouksissa. Heitä äkillinen ulossulkeminen järkytti ja haavoitti syvästi.
Järkytyin itse siitä, miten appivanhempiani kohdeltiin. Se oli tosissaan häpeällistä raakuutta. Kunnnioitetut, lempeät, rauhanyhdistyksellä aina liikkuneet. Hyi, hävettää yhä, tavallaan niiden ihmisten puolesta, jotka hyökkäsivät heidän kimppuunsa. Että he saattoivat häpäistä niin Jumalan valtakuntaa. Tapauksessa oli paljon täysin samoja elementtejä, joista nimimerkki Sirkka on täällä kirjoittannut.
Ei tässä oikeastaan osaa enää syytellä hoitokokouksista vastuussa olevia. Ihmettelee vain, että eivätkö he tosiaankaan saa liikkeelle asian selvitystä ja erehdyksen tunnustamista. Niinkö vaikeaa on pyytää anteeksi. Eivätkö he halua selvittää heitä itseään hiertäviä asioita? Vai eikö heitä tosiaankaan omatunto soimaa?
Ehkä onkin ajateltava niin, kun pysyttelemme vl-tulkintaperinteessä, että kun vl-uskovaisten mielestä kirkossamme eivät kaikki suinkaan ole "elävässä uskossa", vaan synnit on oikeasti anteeksi vain vl-ryhmän ihmisillä, niin sitten se kuvio toistuu vl-liikkeen sisällä.
Siellä taas se kova, julma porukka, joka on johtanut ja yhä johtaa liikettä, ei olekaan todellisesti "elävässä uskossa", vaan heidät Herra aikanaan osoittaa ulkoiseen pimeyteen...
Ja käykin niin, että ne lempeät ja hiljaiset, muille ihmisille rakkautta ja lämmintä myötätuntoa osoittaneet vl.t saavat kuulla: Tulkaa minun isäni siunatut. Ja he taas rakkaudessaan ottavat sinne mukaan kaveriksi koko maalman Jumalan lapset, ne ulossuljetut ja syrjityt. Näin Anna-Maija Raittilan visio "Koko maailman on Jumalan suviseurateltta" tulee todeksi.
Rakkaus ja toisen ihmisen myötätuntoinen, lempeä, hänet omana itsenään hyväksyvä asenne on koskettavinta saarnaa Jeesuksesta, kaikkialla.
Kokeneena tiedän, miten vaikeaa on ymmärtää, miksi ne samat saarnamiehet ja muutkin, joiden parissa on kulkenut vuosikausia, alkavatkin toimia toisin. Ei sitä kyllä ymmärrä vieläkään.
Uskonyhteisö (ja varmaan muukin yhteisö) merkitsee ihmiselle todella paljon. Se kuuluu jopa elämisen perusasioihin, eikä siitä ole helppo luopua.
Toivoin aikoinaan, että lähipiiristäkin löytyisi enemmän tuon uuden opin ja kamalien kokousten vastustajia. Monesti ajattelin, että kun minä oikein perusteellisesti selvitän nekin kokemukset, mitä minulla jo oli muualta kuultuna, niin kyllä he varmasti tajuavat, että väärää on. Tuo toive ei kuitenkaan toteutunut.
Vaikka tuonkaltainen toiminta onkin käsittääkseni päättynyt jo aikoja sitten, se kuitenkin virallisesti hyväksytään yhä, koskapa asioita ei olla selvitelty eikä korjattu. Saarnatkin saattavat kuullostaa samanlaisilta
(suviseuraradiosta ja sukuluhlissa itsekin kuulleena). Kuitenkin: "Hedelmistä te heidät tunnette."
Olen verrannut hoitokokousaikoja sotavuosiin. Silloin sen kokeneet ovat joutuneet pakosta ponnistelemaan Jumalaan luottaen ja turvaten.
Toivokaamme itsekukin kohdallemme oikeaa uskonymmärrystä, omantuntonsa äänen kuulemista, voimia, viisautta, rohkeutta ja rakkautta. Rukoilkaamme myös Jumalan johdatusta näiden jo vanhojen asioiden selvittelyyn.
Terveisin sirkka
tuntuu(mutu), että jos ne hoitokokousjulmuudet myönnettäisiin, silloin jouduttaisiin se julkinen anteeksipyyntö esittämään.
Tätä asiaa tietenkin vastustavat ne henkilöt, jotka ovat itse syypäitä niihin julmuuksiin. Monet heistä nauttivat valtavaa kunnioitusta ja arvostusta meikäläisyydessä. Heidän upea omavanhurskauden vaate häviäisi, heidän kannattajilleen paljastuisi idolinsa "syntisyys",he joutuisivat laskeutumaan tavallisten kuolevaisten tasolle yms...
Mutta he eivät tajua sitä, että miten valmiita ihmiset olisivat antamaan anteeksi, jos he asiansa haluaisivat korjata.
Jokatapauksessa heidän tekosensa pitäisi ankarasti tuomita, jotta "uhrit" lakkaisivat millään tavalla syyllistämästä itseään ja se mahdollistaisi heidän toipumisensa.(vrt.hyväksikäytetyn,raiskatun ja kiusatun toipuminen)
>>>"Olen kysynyt mielessäni, miten on mahdollista että niin moni uskovainen hiljaa hyväksyi meidän omassa rauhanyhdistyksessämme hoitokokousten raa'an mielivallan. Miksi niin harva nousi vastustamaan ilmiselvää vääryyttä? Itsellä ei ole noista ajoista muistikuvia, kun en ollut syntynytkään tai olin vasta pieni lapsi.
En ole saanut näihin kysymyksiin vastauksia.
Eikö uskovainen voi ihan tyynin mielin puuttua vääryyteen, sillä hänellä on Jumala puolellaan?
Kun sinä näit, että uskonystäväsi joutui aiheetta syytetyksi julkisesti, miksi et puolustanut hätä?
Mitä menetettävää sinulla oikeastaan oli silloin, jos vain herkällä korvalla kuuntelit Pyhän Hengen ääntä omassatunnossa ja toimit sen mukaan? Vai oliko omatunto hiljaa?
Miksi rauhanyhdistyksellä lukittujen ovien takana istuvat suuret joukot eivät yhteistoimin alkaneet vastustaa heitä piinaamaan tulleita hoitomiehiä?
Onko "elävä usko" joskus myös laiskaa lammasmaista auktoriteetteihin alistumista, tai jopa itsekästä pyrkimystä pelastaa vain itsensä, muista ei ole vastuuta - tästä ajattelusta on karmeat seuraamukset."
Virsi on aina tuntunut läheiseltä. En tiennytkään että se on näinkin uusi. Taitaa olla A-M Raittilan suomennos? Olemme laulaneet sitä paljon, ja nyt sitä laulaessa voi muistaa sen taustaa.
meni eriseuraan.
Olen kanssasi osin samaa mieltä, mutta myös kriittinen kielteisen ja leimaavan sävysi tähden. Yksiulotteinen toisen ihmisen lokerointi ei liene sinunkaan mielestäsi erityisen kristillistä... :-(
Anna-Maija Raittila on vl-kodista, ja hänen isänsä Viljo Raittila lienee toiminut varsin pitkän ajan Joensuun ry:n puheenjohtajana. Anna-Maija Raittilasta tuli teologi, uskonnonopettaja, kirjailija, virsirunoilija ja suomentaja sekä oppikirjojen tekijä. Hänen elämäntyönsä ja persoonansa on vaikuttanut syvällisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kehitykseen, käytännön toimintaan ja koko maan hengelliseen elämään herätysliike- ja kirkkokuntarajoista riippumatta.
Anna-Maija Raittila matkusti laajasti Euroopassa ja erityisesti eräissä itäblokin maissa Neuvostoliiton vallan vuosikymmeninä. Hän auttoi mm. Unkarissa ja muissakin Varsovan liiton maissa painostavissa oloissa ja vainottuina toimineita kristittyjä ja tuki heitä vuosikymmeniä monin tavoin. Hän tutustui jo varhain veli Rogeriin Ranskassa, jonne tämä oli perustanut heti toisen maailmansodan jälkeen kansainvälisen hengellisen yhteisön, Taizé-kylän. Anna-Maija Raittila toi sieltä Suomeen sekä ajatuksia universaalista kristittyjen yhteydestä että kauniita Taizé-lauluja, joita hän myös suomensi. Samalla hän toi idean ulkonaisilta muodoiltaan erilaisesta jumalanpalveluksesta. Siitä sai Suomen kirkossa alkunsa Tuomas-messuna tunnettu jumalanpalvelus.
Arvoja jotka välittyvät Raittilan kirjallisesta tuotannosta, ovat armo, nöyryys, lempeys, suvaitsevaisuus ja elämänmyönteisyys. Hänellä on uskomattoman laaja ja kansainvälinen ystäväverkosto.
Moni onkin todennut, että jos Anna-Maija Raittila olisi mies, hänet olisi jo aikaa sitten valittu evankelis-luterilaisen kirkkomme piispaksi.
Kirjoitit viestissäsi: ”meni eriseuraan”. Se on ilmauksena tarpeettoman negatiivisesti leimaava, kun tiedämme millaisessa tilanteessa vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä elettiin 60-luvun hajaannuksessa.
Silloinhan suuri osa liikkeessä kasvaneista ja toimineista teologeista erotettiin uskonyhteydestä. Tämä jätti alkuun syvän haavan ryhmään silloisten nuorten teologien ryhmään, mutta he eivät luopuneet suinkaan uskostaan. He päinvastoin käärivät hihat ja antoivat oman leiviskänsä lannistumatta Jumalan valtakunnan työhön. Tästä skismasta ja ihmissuhteiden rikkoontumisesta voi lukea varovaisia mutta varsin lempeitä mainintoja Raittilan päiväkirjoista. Teidän vl-ihmisten suosikkia eli katkeroitumista et hänestä löydä etsimälläkään! Vain lempeyttä, suvaitsevaisuutta ja ymmärtämistä.
Tästä skismasta huolimatta Raittilan teksteistä välittyvät vanhoillislestadiolaisuudenkin kauneimmat teemat, kuten evankeliumi ja armo ja kristittyjen keskinäinen yhteys sekä lähimmäisenrakkaus.
Anna-Maija Raittila on kauniisti kuvannut tätä ihmisten universaalia sisaruutta ja veljeyttä sekä siihen liittyvää välittämistä ja Jumalan rakkauden rajattomuutta eräässä kirjassaan: ”Koko maailma on yksi suviseurateltta.”
Anna-Maija Raittila on järjestänyt paljon hengellisiä tilaisuuksia, kuten viime vuosina hiljaisuuden retriittejä, ja hänen hengellisiä kysymyksiä nöyrästi ja samalla syvällisesti käsittelevä, laaja kirjallinen tuotantonsa, runonsa ja virsisuomennoksensa ovat puhuttelevia. Ihan viime vuosiin saakka olemme voineet kuunnella myös hänen radiohartauksiaan. Hänen ulkonaista olemustaan leimaavat vaatimattomuus, iloisuus, suvaitsevaisuus ja lämmin elämänmyönteisyys.
Jos sinulla on tilaisuus, kannattaa kuunnella tai tutustua lukemalla esimerkiksi Anna-Maija Raittilan runoihin. YLEn Ykkönen on lähettänyt niitä usein pääsiäisen tienoilla.
Kiitän sinua vinkistä, tuntematon kirjoittaja, ja toivotan sinulle lämpimästi hyvää vuoden jatkoa ja Jumalan siunausta elämääsi!
Mitähän jos se tässä AM Raittilan tapauksessa käykin niinkuin joku kerran kertoi että "näkee taivaassa ihan outoja, ja niitä jotka minä täällä luulin tapaavani, en näe ollenkaan".
Kyllä monet vl:t ovat niin julmia ja kovia, että ei kahta epäilystä minne ovat matkalla. Ja nyt tarkoitan näitä julmureita, jotka eivät millään suostu korjaamaan vääryyksiä.
>> jos Anna-Maija Raittila olisi mies, hänet olisi jo aikaa sitten valittu evankelis-luterilaisen kirkkomme piispaksi. >>
Olisi ollut jo aika saada nainen myös kirkon ylimpään johtoon.
Mä olen entinen vanhoillis-lestadiolainen, erosin 12-vuotiaana koska olen aina ollut hyvin vahva minuudeltani ja koin elämäni hyvin onnettomaksi moisessa muokkauksessa. Se mitä opetettiin ei kunnioittanut minua ihmisenä koska siinä seurakunnassa kyse oli puhtaasti vallasta. Elämä on edelleen rankkaa koska se sama valta löytyy kaikista poliittisista, uskonnollisista ja muista tiiviistä yhteisöistä. Niinpä elän ihan yksin ja toivon että ihmiset eivät yrittäisi koko ajan päästä toisen ihmisen niskan päälle. Se on mielestäni oikeaa hyvyyttä että antaa itsensä ja muiden elää kaikessa rauhassa. Olen valtavan surullinen, kiitos että sain kirjoittaa. Siunausta sulle ja yritä pitää kiinni hyvistä periaatteistasi, niin minäkin.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta! pari ajatusta tuli mieleen, kun kirjoitit niin viisaasti.
"... se sama valta löytyy kaikista poliittisista, uskonnollisista ja muista tiiviistä yhteisöistä. - - toivon että ihmiset eivät yrittäisi koko ajan päästä toisen ihmisen niskan päälle."
Totta! Mielivaltaisuus ja vallankäyttö, sekä ryhmäpainostus ja kiusaaminen - nämä ovat kaikkia yhteisöjä uhkaavia piirteitä.
Mutta toisaalta, yhteisöissä, sovussa ja keskinäisessä kunnioituksessa ovat ihmiset saavuttaneet myös kauneimmat tuloksensa.
Ajattele esim. Suomi-nimistä valtiota. Täällä on kaikille kansalaisille varmistettu turvallisuus, koulutus, terveydenhoito, osallisuus kulttuuriin ja kaikkeen yhteiseen hyvään.
Se on saavutettu kun keskenään erilaiset intressit on neuvotellen ja demokraattisesti soviteltu yhteen. Ei ole raaka vahvimman väkivalta eikä saalistus voimassa. (Paitsi Fortumissa.) :-)
Ei mielivallalla eikä väkisin pakottamalla. Vaan erilaisuutta sallien, keskinäisen keskustelun ja demokraattisen päätöksenteon kautta.
Maailmassa on maita joissa ei ole tähän päästy.
Tasavallan presidentin uudenvuoden puheessa presidentti kehotti meitä muistamaan kiitollisuudella sotiemme veteraaneja ja jällenrakennuksen vuosien isiämme ja äitejämme. Heidän työnsä on hyvinvointimme perusta.
Olet selvästikin itsenäinen ja ajatteleva ihminen, Minelina! Toivotan sinulle onnellista alkavaa vuotta ja kaikkea hyvää!
Olet antanut paljon ajattelemisen aihetta hyvällä kirjoituksellasi.
Katsoin muuten juuri äsken tuon ohjelman televisiosta ja siinä käsiteltiin pieneltä osin myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin opetuksesta vainota juutalaisia. Tämä oli osaltaan luomassa pohjaa kolmannen valtakunnan juutalaiskysymykseen. Lutherhan julkaisi oman kirjasen myös tästä aiheesta. Uskallammeko käsitellä tätä asiaa myös ja nähdä uskovan (myös Lutherin) raadollisuus sekä hyvässä että pahassa ?
Luther on ollut tietysti ihminen ja historiallinen henkilö, omaan aikaansa ja sen tapoihin sidoksissa. Tämä selviö koskee kaikkia ihmisiä, tarpeetonta sanoakaan. Harvinaisen rohkealla, lahjakkaalla ja viisaalla miehellä oli sokeat ja jopa mustat puolensa.
" - -siinä käsiteltiin pieneltä osin myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin opetuksesta vainota juutalaisia. Tämä oli osaltaan luomassa pohjaa kolmannen valtakunnan juutalaiskysymykseen. Lutherhan julkaisi oman kirjasen myös tästä aiheesta. Uskallammeko käsitellä tätä asiaa myös ja nähdä uskovan (myös Lutherin) raadollisuus sekä hyvässä että pahassa ? "
Hänen juutalaisvastaisuutensa on ollut melko laajasti tunnettua jo pitkään. Lutherin äskettäisenä juhlavuonna se puoli pidettiin mielellään sivummalla parrasvaloista.
No, suhdanteillahan Lutherkin pelasi, kuten kirkonmiehet usein. Nuori protestantismi tarvitsi silkkaa rahaa, ja arvovaltaisia tukijoita. Heistä yksi oli Hessenin maakreivi Filip Jalomielinen (Filipp der Grossmütige). Tämä perusti Marburgiin maailman ensimmäisen protestanttisen yliopiston ja tuki muutoinkin monin tavoin uuden uskonkäsityksen levittämistä.
Ei tämä ihan pelkkää sydämen uskoon perustuvaa anteliaisuutta ollut, vaan yhteistyöllä oli hintansa. Filip oli aviossa Christine von Sachsenin kanssa. Kävi niin että keski-ikäinen mies ei tyytynytkään enää itsensä ikäiseen puolisoon, vaan laittoi tämän vielä eläessä uuden avioliiton pystyyn 17-vuotiaan hovineidon Margarethe von der Saalen kanssa. Naimisiin piti päästä, ja ensimmäinen vaimo pantiin omaan linnaansa asustamaan omissa oloissaan.
Hovineidon, Margarethen, tuohtunut äiti ei kuitenkaan niellyt tyttärensä sulhaskandidaatin julkista kaksinnaimista muutoin, kuin ehdolla että itse reformaattori Lutherin piti vihkiä tämä uusi pariskunta. Luther suostui vaatimukseen ja yritti sen jälkeen pitää asian salassa. Mutta ilmihän se tuli.
Luther yritti selittää, että Jumala oli määrännyt jo Vanhan Liiton patriarkoille lain, että heillä oli lupa pitää useita vaimoja, ja hehän pitivätkin. Ja että sitä, mikä on sallittua Mooseksen lain mukaan, ei itse asiassa voida kieltää evenkeliumeissa. :-)
Mutta protestantismin aikaan tämä selitys ei mennyt läpi. Tapauksesta jäi ikuinen tahra Lutherin maineeseen. Ja asemistaan taisteleva katolilaisuus sekä protestantismin monet sisäiset taistelevat ryhmät ottivat mehevästä jutusta kaiken irti. :-)
Tapauksesta on lyhyesti dokumentoitu esim. tänne:
http://de.wikipedia.org/wiki/Philipp_I._(Hessen)
Tämähän on selvää LÖÖPPIkamaa! Susanin ja Matin tarinat kalpenevat tämän rinnalla...