Hyvä maltillinen keskusta,
kapitalismi luo massakysynnän ja massatuotannon yhteistyönä rikkaita porvareita, paljon verotuloja ja materiaalisesti hyvinvoivia palkkatyöläisiä. Tästä seuraa vahvempi kansantalous verrattuna niihin maihin, joissa porvareita säädellään. Porvarit argumentoivat, että kaupan vapauttaminen vahvistaa kansantaloutta, joka ei sinänsä ole väärin, mutta se merkitsee demokratian ja elämänlaadun heikkenemistä.
Kapitalismi perustuu poliitikkojen sallimukselle porvareiden käyttää tuotantovälineitä ja tehdä itselleen rikkauksia. Kansallakin on oikeus sananvapauteen ja kulutusvalintoihin, mutta ongelma on siinä, että porvarit pystyvät vaikuttamaan kansaan siten, ettei kansa valitse mitään muuta kuin porvareiden promoja.
Porvareilla on oikeus sanoa julkisuudessa mitä tahansa, siis toisin sanoen markkinoida ja levittää tietoa tuotteistaan niin paljon kuin pystyvät. Tämä politiikassa myönnetty vapaus on demokraattinen, eli siis sellainen jossa kaikilla on oikeus osallistua yhteiskunnan luomiseen, mutta se kääntyy itseään vastaan. On kaikkien tiedossa, että kapitalistit käyttävät sananvapauttaan taloustieteilijän tehokkuudella oman sanomansa voiton hyväksi. Tulos on se, että kansa luulee, ettei omilla ideoilla ja rakennusehdotuksilla ole mitään arvoa. Kapitalismissa kukaan muu ei käytä sananvapauttaan kuin kaikkialla ja alituisesti näkyvä kauppias.
Kauppias ei koskaan kanna vastuuta puheistaan siten, että hän vastaisi samalla kuuluvuudella mainostensa sisällöstä ja vaikutuksesta kansalaisiin. Tuotteiden palautusoikeus pätee tilanteessa, jossa kauppiaan mainos on jo hyväksytty. Aloite on pelkästään kauppiaalla, eikä kansalaisella ole mahdollisuuksia mainostaa ideoitaan sosialismista tai yhteisvastuusta. Kapitalismissa käy niin, että porvareiden luomille markkinoille tulee mahdottomaksi tarjota vaihtoehtoa, eivätkä poliitikot pysty pysäyttämään porvareiden omien mahdollisuuksien vapautumista ja laajentumista.
Poliitikot hyväksyvät kapitalismin, koska se on demokraattista, mutta eivät näe sen epätasa-arvoisuutta. Jos haluamme todella olla demokraattisia, tulee meidän pitää kiinni demokratian tasa-arvoisuudesta. Käytännössä kaikilla pitää olla mahdollisuus ehdottaa ja haastaa mikä tahansa idea tai tuote. Tämä tarkoittaa sitä, että kukaan ei oikeasti voi jättää kritiikkiä huomiotta.
On muuten pääteltävissä, että poliittinen järjestelmä ei olekaan täysin demokraattinen, sen porvareita vapauttavan toiminnan johdosta. Jos nimittäin se olisi demokraattinen, niin silloin porvareilla ei olisi jatkuvaa tarvetta päästä itse julkisuuteen tuotteineen. Kapitalismiin kun kuuluu kilpailu vaikutusmahdollisuuksista.
kapitalismi luo massakysynnän ja massatuotannon yhteistyönä rikkaita porvareita, paljon verotuloja ja materiaalisesti hyvinvoivia palkkatyöläisiä. Tästä seuraa vahvempi kansantalous verrattuna niihin maihin, joissa porvareita säädellään. Porvarit argumentoivat, että kaupan vapauttaminen vahvistaa kansantaloutta, joka ei sinänsä ole väärin, mutta se merkitsee demokratian ja elämänlaadun heikkenemistä.
Kapitalismi perustuu poliitikkojen sallimukselle porvareiden käyttää tuotantovälineitä ja tehdä itselleen rikkauksia. Kansallakin on oikeus sananvapauteen ja kulutusvalintoihin, mutta ongelma on siinä, että porvarit pystyvät vaikuttamaan kansaan siten, ettei kansa valitse mitään muuta kuin porvareiden promoja.
Porvareilla on oikeus sanoa julkisuudessa mitä tahansa, siis toisin sanoen markkinoida ja levittää tietoa tuotteistaan niin paljon kuin pystyvät. Tämä politiikassa myönnetty vapaus on demokraattinen, eli siis sellainen jossa kaikilla on oikeus osallistua yhteiskunnan luomiseen, mutta se kääntyy itseään vastaan. On kaikkien tiedossa, että kapitalistit käyttävät sananvapauttaan taloustieteilijän tehokkuudella oman sanomansa voiton hyväksi. Tulos on se, että kansa luulee, ettei omilla ideoilla ja rakennusehdotuksilla ole mitään arvoa. Kapitalismissa kukaan muu ei käytä sananvapauttaan kuin kaikkialla ja alituisesti näkyvä kauppias.
Kauppias ei koskaan kanna vastuuta puheistaan siten, että hän vastaisi samalla kuuluvuudella mainostensa sisällöstä ja vaikutuksesta kansalaisiin. Tuotteiden palautusoikeus pätee tilanteessa, jossa kauppiaan mainos on jo hyväksytty. Aloite on pelkästään kauppiaalla, eikä kansalaisella ole mahdollisuuksia mainostaa ideoitaan sosialismista tai yhteisvastuusta. Kapitalismissa käy niin, että porvareiden luomille markkinoille tulee mahdottomaksi tarjota vaihtoehtoa, eivätkä poliitikot pysty pysäyttämään porvareiden omien mahdollisuuksien vapautumista ja laajentumista.
Poliitikot hyväksyvät kapitalismin, koska se on demokraattista, mutta eivät näe sen epätasa-arvoisuutta. Jos haluamme todella olla demokraattisia, tulee meidän pitää kiinni demokratian tasa-arvoisuudesta. Käytännössä kaikilla pitää olla mahdollisuus ehdottaa ja haastaa mikä tahansa idea tai tuote. Tämä tarkoittaa sitä, että kukaan ei oikeasti voi jättää kritiikkiä huomiotta.
On muuten pääteltävissä, että poliittinen järjestelmä ei olekaan täysin demokraattinen, sen porvareita vapauttavan toiminnan johdosta. Jos nimittäin se olisi demokraattinen, niin silloin porvareilla ei olisi jatkuvaa tarvetta päästä itse julkisuuteen tuotteineen. Kapitalismiin kun kuuluu kilpailu vaikutusmahdollisuuksista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun lukee sinun kirjoituksia, niin huomaa, että et sinä aivan tyhmä mies ole.
Ihmettelen vain,miten voit kannattaa noin kauheaa aatetta, mitä kommunismi on.
Kapitalismi on lähinnä pääomien investoimista teolliseen tuotantoon ja voiton tavoittelua sijoitetulle pääomalle.
Massatuotanto taas syntyy pelkästään kysynnän ohjaamana, koska markkinatalous on vapaasti toimiessaan ainoastaan ihimillisten tarpeiden tyydytysjärjestelmä, kun muistetaan, että vapaan markkinatalouden käsite sisältää myös vapaan kilpailun käsitteen, jossa lukuisat tasavahvat yritykset kilpailevat keskenään kulutuskysynnässä tarjolla olevista rahoista.
Tuotantovälineiden omistusoikeus ja käyttö liittyy enemmän kapitalismiin kuin markkinatalouteen, sillä markkinatalouden vapaan toiminnan nimissä moni yhteiskunta on katsonut aiheelliseksi säännellä kapitalismia siten, ettei tuotantovälineiden omistus pääsisi keskittymään liian harvoihin käsiin.
Ns. valtionkapitalismissa, jota mm. kommunistinen neuvostoliitto yritti toteuttaa, on se paha vika, että kaiken omistuksen keskittyminen samoihin käsiin eliminoi kilpailun ja johtaa kustannustehottomuuteen ja epärationaaliseen toimintaan, eli kilpailukyvyn totaaliseen heikkenemiseen, minkä neuvostoliittolaiset yritykset kokivat vakavana esteenä vapailla vientimarkkinoillaan, mutta eivät bilateraalisen tavaranvaihdon puitteissa Suomen kanssa.
Sananvapauden käytön suhteen porvareita rajoittaa markkinatalouden puitteissa erittäin pitkälle viety kilpailu-, markkinointi- ja kuluttajalainsäädäntö, joka tekee kaupallisesta viestinnästä erittäin paljon enemmän säännellyn, mitä toimituksellinen viestintä on.
Kauppias siis kantaa vastuun mainostensa sisällöstä erittäin tarkasti, koska muuten on edessä kuluttaja-asiamies, markkinatuomioistuin ja sellaiset uhkasakot, joiden edessä Paperiliiton maksettavaksi määrätyt työrauhan rikkomisesta määrätyt sakot ovat kärpäsen likaa.
Poliitikot hyväksyvät kapitalismin ja markkinatalouden sen toimintaympäristönä, koska sellaisetkin vasemmistointelektuellit kuin Terho Pursiainen ovat todenneet, että yksityiseen omistukseen ja kapitalistiseen voitontavoitteluun perustuva vapaa markkinatalous on ylivoimaisesti tehokkain järjestelmä yhteisen hyvän tuottamiseen.
Poliitikkojen asia on sitten katsoa, miten tämä maksimaalinen yhteinen hyvä kanavoidaan verotuksen ja tulonsiirtojen kautta oikeudenmukaisesti kaikille.
Poliittinen järjestelmä ei ole kaikin osin demokraattinen, sillä erilaiset etujärjestökoropraatiot käyttävät paljonkin valtaansa vaikuttaakseen lainsäädäntöön ja valtion budjetin painotuksiin.
Puolueetkaan eivät ole kovin demokraattisia, koska asiat valmistellaan kabineteissa, kansanedustajilta ja varsinkin kansalta piilossa, ja tuodaan julki vasta, kun kaikki on sovittu. Jos silloin joku yrittää ryhtyä keskustelemaan poliitikkojen "demokraattisesti" sorvaamasta esityksestä, niin vastauksena on yleensä, ettei valmiiksi sovittua kompromissia saa repiä auki.
Ehkäpä käsitteitä täsmentäessä huomaa tulleensa ajatelleeksi, että kapitalismi ja politiikka ovat sisäkkäisiä, eivät vastakkaisia asioita.