Olipa kerran pieni Punahilkkapaavo joka lähti viemään korilla ruokaa mummolleen, joka asui suuressa poliittisessa metsässä. Kun Punahilkkapaavo oli menossa metsätietä, kyttäsi pahasusianneli puuntakana ja seurasi Punahilkkapaavoa hänen mummon mökille menoa.
Kun Punahilkkapaavo tuli mummon luo joka makasi vuoteessaan, vai pää oli näkyvissä myssyn alla. No Punahilkkapaavo siitä kyselemään mummolta joka oli hieman oudon näköinen: Miksi sinulla on noin pirulliset silmät? Että näkisin sinut paremmin vastasi mummo. Miksi sinä puhuessasi nariset kysyi Punahilkkapaavo. Että et tuntisi kun minä valehtelen. Miksi sinulla on noin ilkeän näköinen suu, kysyi Punahilkkapaavo. Että voisin syödä sinut suuhuni. Ja samalla pahasusianneli, joka olikin syönyt mummon ja mennyt hänen tilalleen sänkyyn aukaisi pahalle haisevan suunsa ja hotkaisi Punahilkkapaavon sisuksiinsa. Mutta saman aikaisesti oli valtionvaraiministerimetsästäjä nähnyt tapauksen ja suurena tietävänä miehenä, otti pahasusiannelin kiini ja löi sitä persuksille jolloin Punahilkka paavo lensi pahasusiannelin suusta ulos. Ja silloin Punahilkkapaavo sanoi kun kömpi nurkasta pois, että en koskaan enää tule tänne poliittiseen metsään, kun täällä on niin paljon noita pahasusianneleita. Niin Punahilkkapaavo lähti paremmille pihoille leikkimään. Mutta Suuri valtionvarainmetsästäjäeero sanoi pahasusiannelille, että painu nyt sinne Lapuan metsiin siellä sinulla on vertaisia kavereita. Ja niinpä pahasusianneli lähti hampaitaan kiristellen. Mutta paha haju hänestä vain jäi. Valtionvarainministerimetsästäjäeero sai siitä rauhan palkinnon ja valittiin Suomen seuraavaksi Pääministeriksi. Sen pituinen se. Tämä oli satu!
Kun Punahilkkapaavo tuli mummon luo joka makasi vuoteessaan, vai pää oli näkyvissä myssyn alla. No Punahilkkapaavo siitä kyselemään mummolta joka oli hieman oudon näköinen: Miksi sinulla on noin pirulliset silmät? Että näkisin sinut paremmin vastasi mummo. Miksi sinä puhuessasi nariset kysyi Punahilkkapaavo. Että et tuntisi kun minä valehtelen. Miksi sinulla on noin ilkeän näköinen suu, kysyi Punahilkkapaavo. Että voisin syödä sinut suuhuni. Ja samalla pahasusianneli, joka olikin syönyt mummon ja mennyt hänen tilalleen sänkyyn aukaisi pahalle haisevan suunsa ja hotkaisi Punahilkkapaavon sisuksiinsa. Mutta saman aikaisesti oli valtionvaraiministerimetsästäjä nähnyt tapauksen ja suurena tietävänä miehenä, otti pahasusiannelin kiini ja löi sitä persuksille jolloin Punahilkka paavo lensi pahasusiannelin suusta ulos. Ja silloin Punahilkkapaavo sanoi kun kömpi nurkasta pois, että en koskaan enää tule tänne poliittiseen metsään, kun täällä on niin paljon noita pahasusianneleita. Niin Punahilkkapaavo lähti paremmille pihoille leikkimään. Mutta Suuri valtionvarainmetsästäjäeero sanoi pahasusiannelille, että painu nyt sinne Lapuan metsiin siellä sinulla on vertaisia kavereita. Ja niinpä pahasusianneli lähti hampaitaan kiristellen. Mutta paha haju hänestä vain jäi. Valtionvarainministerimetsästäjäeero sai siitä rauhan palkinnon ja valittiin Suomen seuraavaksi Pääministeriksi. Sen pituinen se. Tämä oli satu!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.