Aloitan nyt uuden keskustelun tälle aiheelle kun en tuolta alempaa saanut vastausta kysymykseen.
Siis miksi äidit eivät nuku lastensa kanssa? Se on monissa maissa tosi yleistä ja jopa normaalia. Meillä sitä puolestaan pidetään vähintäinkin kummallisena tapana. Mikä suomalaisia äitejä oikein vaivaa kun he eivät halua olla lapsiaan lähellä?
Siis miksi äidit eivät nuku lastensa kanssa? Se on monissa maissa tosi yleistä ja jopa normaalia. Meillä sitä puolestaan pidetään vähintäinkin kummallisena tapana. Mikä suomalaisia äitejä oikein vaivaa kun he eivät halua olla lapsiaan lähellä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
että lapsi nukkuu vieressä yöt/yöllä niin täällä on ainakin yksi jonka lapset ovat nukkuneet vauvoina ja nukkuvat silloin tällöin vieläkin.
Siis nuorin 4v kömpii miltei joka yö viereen omasta huoneesta ja isommat nukkuivat kun iskä oli reissutöissä niin monesti minun vieressä.
En usko että kysymys on siitä etteivät äidit halua lasta lähelle vaan tilan puutteesta,käy ahtaaksi jos sängyssä on pari aikuista ja lapsi/lapset vielä joukossa.
Itse ainakin haluan yöni nukkua mahdollisimman hyvin ja siihen ei välttämättä silloin kuulu liian ahdas sänky koko yötä.
Ja vaikka meillä on vauvana nukuttu ja nukutettu viereen niin kyllä kaikki ovat ajallaan sitten omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen tottuneet.
Nyt nelivuotiaamme nukku kolmevuotiaaksi asti samassa makkarissa sänky ihan meidän sängyn vieressä että ylsi sieltä käteen tarttumaan ja ajattelin kun muutimme isompaan taloon missä oli sitten hänellekin oma huone,että tämä neiti se ei omaan huoneeseen yksin mene,mutta kas,heti ensimmäisestä yöstä alkaen neiti nukkui yksin omassa huoneessaan.Ja meni kauan ennenkuin otti taas tavoikseen kömpiä viereen.
Talossa talon tavalla ja ei se rakkauden määrään vaikuta jos lapsi nukkuu omassa sängyssään...
Meillä 4 lasta ja jokainen nukkui vieressä aina seuraavan tuloon asti, eli noin 2 vuotta. Hyvissä ajoin ennen 'uuden' tuloa lapsi siirrettiin omaan sänkyyn, joka oli laidaton sänky, joten lapsi tavallaan oli vielä vieressä vaikka eri sängyssä.
Kummankaan vanhemman unia lapset eivät ole häirinneet - päinvastoin, viimeisen lähtiessä välistämme pois, oli vaikea tottua lapsettomaan sänkyyn :o)
Mutta kukin tyylillään!
Meillä on lapset nukkuneet aina omissa sängyissä. Olen kotona päivät lasten kanssa, meillä on kiireetön ja läheinen arki. Paljon sylissä oloa ja yhdessä touhuamista. Uskoisin, että päivän yhdessäolo riittää kattamaan lasten läheisyydentarpeen. Eivät ole protestoineet omissa sängyissä (lapsilla yhteinen huone) nukkumista.
Mies tekee pitkää päivää ja meillä ei ole kunnolla kahdenkeskistä aikaa. Sukulaiset ja ystävät asuvat satojen kilometrien päässä. Lasten aikana on hankalaa jutella kunnolla ja koemme kahdenkeskisen ajan lasten nukahdettua todella tärkeäksi. Silloin hierotaan toisiamme, katsellaan makkarissa telkkua, jutellaan tai luetaan. Että aamulla taas virkeinä jaksetaan työhön ja lasten hoitoon. :)
Mutta en näe perhepedissäkään mitään pahaa, päinvastoin. Varsinkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat päivät töissä, se voi olla tuikitärkeää lapsille. Myös lapset ovat erilaisia.
Mutta meillä näin.
kaksi vuotias nukkuu tyytyväisenä äitin ja isin välissä, kuulemma omaa laiskuuttani, kun en jaksa sitä omaan sänkyyn opettaa...yritin kyllä, mutta siinä jäi kaikkien unet pois. 7 vuotias poika kyllä nukkuu omassa huoneessaan, mutta eipä sitäkään pois heitetä jos yöllä sänkyyn hiipii... joskus kyllä ahdasta, mutta eiköhän kaikki omaan sänkyynsä joskus nukahda...
meillä nukutaan kaikki kolme samasssa sängyssä ainakin toistaiseksi. Lapsi kohta vuoden. Olen ajatellut omaan sänkyyn opettamista, mutta en ole vielä aktiivisesti kokeillut. Kun tuo lähekkäin nukkuminen on mukavaa, vaikka välillä on ahdasta.
Meillä lapset ovat siirtyneet toiseen huoneeseen nukkumaan alle puolivuotiaana!
Syy siihen on se että minä (äiti) en voinut nukkua käärön ollessa samassa huoneessa. Hormoonit varmaankin hyrräsivät niin kovasti, että en voinut rauhoittua nukkumaan. Vauva heilutti käsiä ja jalkoja -> heräsin katsomaan mikä sillä on hätänä. Tähän kun lisätään se että päivällä en osannut nukkua...
Siinä vaiheessa kun minä en ollut nukkunut 1 1/2 tuntia pitempiä jaksoja 2 kk:teen niin vauvan hoidon uskominen harteilleni olisi ollut rikos.
Vauva siirtyi toiseen huoneeseen ja äiti sai nukkua jopa 3-4 tuntia putkeen ja vieläpä useamman kerran yössä. Edelleen heräsin jokaiseen äännähdykseen, mutta en onneksi jokaiseen käden heilautukseen. Yösyötöt jatkuivat 9-10 kk:n ikään asti.
Nyt vanhin eskarilainen ei halua edes nukkua vieressä, koska ei saa nukkua rauhassa! Oma sänky on paras paikka. Oman unilelun kanssa. Vastaavasti päivällä luemme kirjaa sylitysten ja muutenkin lapset istuvat paljon sylissä. Eli läheisyys tankataan hereillä ollessa.
Ehkä sekin vaikuttaa, että suomessa äidit eivät ehkä jää kotiäideiksi niin helposti kuin muissa euroopan maissa (päivähoidon puute). Kun on työssäkäyvä, niin yöunet on tärkeät.
Sitten suomalaisnaisen tulee edelleen olla hehkeä sängyssä (ei mikään mamma mia) ja sänky rauhoitetaan myös puolisoa varten.
Ei perhepedissä mitään pahaa ole ja ne ketkä haluaa näin toimia, ni kaikin mokomin.
Itse valitsin sen, että lapset omaan sänkyyn alta 6kk, ni tottuvat siihen ja se takaa monta vuotta parempaa unta kaikille.
poika pyörii niin paljon ja on tippunut muutaman kerran sängystämme. Ja koska sänky on niin kapea ettei siihen mahdu kolmea ihmistä kunnolla.. Poika nukkuu mieluiten poikittain.
esikoista vieressä vauva ajan (koliikit sun muut) silloin oli helpompaa.(nyt 3 v). ja kömpii ajoittain viereen. itse olen todella herkkäuninen ja herään pieniinki ääniin. lisäksi tyttö nukkuu kuin helikopteri. paremmin nukkuu omassa sängyssään.
kuopusta en ole vielä kertaakaan ottanut viereeni.(kohta 5kk) ja kohta siirrän hänekki omaan huoneeseen, jotta en heräile turhiin pikku kätinöihin ja käsien heiluuksiin. parempi niin. kun äiti voi hyvin, kaikki voi hyvin.
kysehän ei ole siitä ettenkö haluaisi lapsia pitää lähelläni. päivät on siihen tarkoitettu... yöt NUKKUMISEEN.
Mäkin erehdyin ottamaan esikoista viereen ja niin se heräili öisin ja kiipes viereen vielä 4-5-vuotiaanakin. Sitte on paljon hankalampi opettaa omaan sänkyyn. Toisen laitoin jo vauvana omaan sänkyyn ja tämä on oppinut nukkumaan yönsä heräilemättä paljon paremmin, eikä könyä viereen. Osaa siis nukkua yksin.
suurin syy on tuo meidän 120 cm leveä sänky, siihen ei saa enää kahden aikuisen lisäksi vauvaa mahtumaan. Itse sitäpaitsi pelkäisin litistäväni pienen vauvan, sillä olen kaamea unissakieppuja.
eipähän se ole koskaan ollut oikein suomalainen tapa. Tosin mitä alempaa säätyä on oltu niin silloin se on voinut olla, mutta elintason mukana lapset on karkoitettu kauas äideistään kautta aikojen. Asian juuret voi siis olla jo todella kaukana..
Itse pidän yöunistani niin paljon, että meillä kun iskä on jäänyt lasten kanssa kotiin äippälomien jälkeen niin pinnis kyllä siirtyy äkkiä silel puolelle petiä. Siitä sitten seuraava askel on seinän toiselle puolelle josta on näköyhteys jne. Aika hivuttamista omilleen, vaikka sitä pinnistä onkin käytetty pariin vuoteen asti. Oikeastaan suuri syy on se, että en osaa alkaa nukkumaan takaisin jos herään kesken, täytyy olal todella väsynyt ja yö kesken jso nukahdan heti takaisin.
Toisaalta miksi lapsen pitäisi olla vieressä? Minusta riittää ,että vanhemmat ovat lähellä ja tarvittaessa paikalla heti. Tuttuja makaa perhepedissä ja aika koomista on kun kymmenvuotias poikakin siinä kyhnää vanhempien välissä...
mutta joka ei myöskään pitänyt imettämistä tärkeenä...
miksikö lapsen pitäisi nukkua vanhempien vieressä?
se liittyy evoluutioibiologiaan (tätä on ihan tutkittu) :
lapselle om sisäänrakennettu vaisto esim nukahtaessaan tarkistaa että vanhempi on paikalla ja se herää öisinkin tähän, mitä pienempi lapsi sitä enemmän se tarvitsee turvallisuuden tunnetta, koska on nukkuessaan haavoittumimmillaan.
todellinen maailma asetta valitettavasti rajoituksi tälle ja meilläkin nukutaan (2 1/2 v) omassa sängyssä osa yötä ja loppuyöstä melkien aina kömmitään sänkyyn äidin viereen, ja musta se on ihanaa ja NIIN LUONNOLLISTA. rakastan sitä kun lapseni tuhisee luottavaisena kainalossa ja silloin tiedän ettetn ole missään muualla niin korvaamaton! en sodi tätä vastaan , yritän saada tarpeeksi unta tietenkin, mutta kun lapsi tulee antaudun äidinvaiston varaan ja otan lapsen TIETENKIN VIEREEN
minkälainen ihminen on synnyttänyt 4 lasta eikä tämä vaisto ole herännyt? varmasti hyvin vahingoittunut ihminen...
lapseni on muuten täydellinen esimerkki näistä useista tutkituista perhepedeissä nukkuvista taaperoista: päiväkotiryhmänsä sosiaalisimpia, empaattisimpia, oma-aloitteisimpia ja itsenäisimpiä lapsia, näin on mulle sieltä kerrottu, vaikka näenhän sen itsekin. ja olen ylpeä äiti.
iloinen!
tuo imetysasia meni nyt ihan yli hilseen.. Imetys on tärkeä asia, mutta ei niin tärkeä etteikö lapsesta tule täysipainoinen ihminen ilmankin. Imetys ei siis ole elämää isompi asia. Ilmeisesti viittaat taannoiseen vuosikausien imettämiseen? Noh, suhteuta asiat toisiinsa.. Töissä oleva ei voi eikä pysty imettämään ja lisäksi erinäisistä syistä jontuen meillä lapset ovat oleet imetyksessä 3-14kk ikäiseksi...
Jos olisit lukenut niin taisin kirjoittaa että meillä lapset nukkuu omassa pedissään vanhempien sängyn vieressä. Tarkennan että jopa ihan siinä kiinni! Kun sitten aikanaan noin parivuotiaana on aika siirtyä muualle niin se aloitetaan hilaamalla se tuttu sänky näköetäisyydelle ja samalal kuulo. Kannattaa ihan oiekasti alkaa lukemana mitä toiset kirjoittaa ennenkuin alkaa vinoilemana urakalla..
Äidinvaisto? Kiinni nukkumisesta???
Loppukaneettisi lapsestasi päiväkodista oli kuin meidän lapsesta kerrottu. Toisista ei voi tietää niitä kun hellästi hoivattu kotona eikä viety vieraiden hoitoon..
Noin pisteliäästi kirjoittanut on varmana todella onnelline ja tyytyväinen ihminen? Onko se tenava muuten nytkin siinä kainalossa kun puolenyön jälkeen rustaat tekstiäsi?
piikikkäitä naaraita.. varmaan teillä on näppäimistönne vieressä pistelaskurit, johon voi napsauttaa pisteitä aina kun (kuvitellusti) osuu toiseen. Hävetkää!
Ja niin, tottakai lapsenne ovat täydellisiä. KENENPÄ LAPSET EI?
Itse asiassa vast` ikään oli Vauva-lehdessä pieni uutinen, jonka mukaan Suomessa suurin osa äideistä nukkuu vauvansa vieressä joko samassa sängyssä tai niin, että vauvan sänky on omassa sängyssä kiinni. Vai aniharva nukuttaa suoraan omaan huoneeseen. Suurin osa alkaa laittamaan lasta omaan sänkyyn vasta sitten kun esim. tarhaan lähdön aika on käsillä.
Eli tuo sinun luulosi on siis vain luulo.
Särähti korvaan tuo "Suurin osa alkaa laittamaan lasta omaan sänkyyn vasta sitten kun esim. tarhaan lähdön aika on käsillä". Toivottavasti kukaan vanhempi ei aiheuta lapselleen kahta suurta muutosta yhtä aikaa tieten tahtoen!
vauva-aikana lapseni vieressä, sillä pelkäsin että unissani minä tai lapseni isä litistämme hänet. Nyt kun lapseni on 5v., hän nukkuu aina silloin tällöin (nykyään useammin) vieressäni.
Meillä on kolme lasta: nuorin vauvaikäinen, kaksi vanhempaa on jo koululaisia. Vanhin nukkui vieressä monta vuotta kun taas keskimmäinen nukkui selvästi paremmin omassa sängyssään, mikä minusta tuntui ensin oudolta :) vaikka joskus yöllä imetyksen jälkeen jätin viereen ei siihen rauhoittunut alkoi kamala ähellys ja rauhoittui vain omaan sänkyyn. Nyt on sitten tämä nuorin joka nukkuu vieressä, on se niin ihanaa kun vauva tuhisee siinä ihan vieressä :) ja helppo rauhoittaa yöllä kun herää. Eli meillä ainakin on tehty vauvakohtaisesti ja täytyy vielä mainita että ollaan saatu "kieroja" katseita kun on tullut ilmi että vauva nukkuu vieressä joistakin se on vieläkin jotenkin outoa minusta taas nämä ihmiset on outoja jotka ajattelevat että vauva siitä jotenkin kärsii.
vaan siitä, että toiset nukkuvat levottomammin kuin toiset. Toisilla ihmisillä on pelko, että he kääntyvät yöllä lapsensa päälle ja tukehduttavat sen. Eli kyllä se vauvakin siitä voi kärsiä. Mutta jokainen tietää itse millainen nukkuja on. Onhan nuitakin tapauksia ollut että vauva on kuollut sen vuoksi että on nukkunut vanhempinsa välissä. Yleensä kyllä ollut mies joka on kääntynyt vauvan päälle!