Mies on päättynyt erota, eikä ole halukas yrittämään selvitellä asioita (ei edes kerro miksi hänen mielestään ei kannattaisi yrittää ja mitkä ovat eron syyt), koska on löytänyt uuden naisen, jolla kaksi lasta. Avioliitossa olemme olleet 14 vuotta ja seurustelu- sekä kihlausaika mukaan lukien yhdessä 20 vuotta. Meillä on yksi kolme vuotias lapsi ja pitäisi sopia isän tapaamisista. Isä on muuttanut parinsadan kilometrin päähän. Mistä kaikesta pitäisi sopia kirjallisesti? Mies olisi ollut jo viemässä lasta viikoksi tähän uusioperheeseensä, vaikkei lapselle oltu vielä kerrottu isän poismuutosta.
Vihdoinkin mies tuli tapaamaan lasta, jolloin kerrottiin lapselle (ei muuten ole edes soittanut lapselle kolmeen viikkoon, olen lapsen antanut soittaa, mutta ei kai se ole kolme vuotiaan vastuulla pitää suhdetta isään yllä...)Mies vei lapsen mummolaan eilen ja on jo huomenna menossa takaisin, vaikka ollut useita viikkoja lomalla ja olisi mahdollisuus olla lapsen kanssa. Kuitenkin hän kuvittelee saavansa lapsen luokseen kahdeksi viikoksi ja mulle sitten seuraavat kaksi viikkoa. Käytännössä ja lapsen parasta ajatellen (silläkin uhalla näin, vaikka joku väittäisi katkeraksi ämmäksi)tuskin olisi hyvä ratkaisu, kun lapsi tarvitsee turvallista ja tuttua ympäristöään. Molemmat mummolat ovat vain 30 km päässä kotoa, tuttu hoitopaikka, leikkikaverit ym. Ja miltä lapsesta tuntuisi, kun näkisi isän toisten lasten kanssa, mutta sitten hänet tuotaisiin kotiin. Voinko vaatia, että isä tapaa lasta vain mummolassa tai kotona kunnes ero on virallisesti voimassa? Nähtäisiinpähän miten pitkäaikainen tämä isän uusi suhde on, ettei lasta totuteta uuteen ympäristöön ja ihmisiin, mikäli taas tulisi muutoksia.
lapsen tapaamisoikeus
21
1566
Vastaukset
- kkkkkkkkkkkkkkkkkk
että sinulle sopii että lapsi on isällä joka toinen viikonloppu ja vastaa myöskin matkakuluista. Thats it piste. Laajoilla tapaamisilla isä saattaa vain yrittää luistaa elatusmaksuista.
Sinun ei tarvitse luovuttaa lasta, ennen kuin sopimus lastenvalvojan luona on tehty ja allekirjoitettu.- puhetta
Kaikista sellaisista asioista pitää sopia kirjallisesti, mistä et myöhemmin tahdo riidellä.
Exäsi uusi suhde ei kuulu sinulle. Sen pysyvyyttä on turha miettiä, vaikka haluaisitkin.
Siitä, kumman luona lapsi tulee lopulta asumaan, pitäisi pystyä saamaan aikaan sopimus. Voit tietysti yrittää kiristää lapsesi isää haluamaasi sopimukseen estämällä lastasi tapaamasta häntä. Teillä tulee kuitenkin olemaan niin pitkä huolto- ja tapaamisoikeustulevaisuus edessä että edes jonkunlaisten välien säilyttäminen olisi kuitenkin kannattavaa. - eronnut???
kkkkkkkkkkkkkkkkkk kirjoittaa:
"Sinun ei tarvitse luovuttaa lasta, ennen kuin sopimus lastenvalvojan luona on tehty ja allekirjoitettu."
Toisaalta jos eroa ei ole haettu niin isän ei tarvitse edes kysyä/ilmoittaa äidille mitään koska hehän ovat vielä naimisissa, eli hän voi ottaa lapsen itselleen vaikkapa toistaiseksi eikä viranomaiset mahda mitään ja vaatia äidiltä samaa mitä ylläolevan kirjoitusta lainansin. - lapsen etu
eronnut??? kirjoitti:
kkkkkkkkkkkkkkkkkk kirjoittaa:
"Sinun ei tarvitse luovuttaa lasta, ennen kuin sopimus lastenvalvojan luona on tehty ja allekirjoitettu."
Toisaalta jos eroa ei ole haettu niin isän ei tarvitse edes kysyä/ilmoittaa äidille mitään koska hehän ovat vielä naimisissa, eli hän voi ottaa lapsen itselleen vaikkapa toistaiseksi eikä viranomaiset mahda mitään ja vaatia äidiltä samaa mitä ylläolevan kirjoitusta lainansin.Lapsen voi ja saa kaapata, jos mies tekee sen toteuttaakseen isyyttään ja normaalia lisääntymisviettiään. Lapsen etu on myös se, että isä ottaa mukaan lapsen kaikille yhdenyön "pano" ja "arjesta irti" pakoretkilleen ja esittelee tälle, kaikki mahdolliset äitikandidaatit.
Aivan normaalia on se, että mies ei suostu/halua/pysty puhumaan ja sehän on vain vaimon vika, koska ei ole huomannut miehensä tuskaa ja avioliiton tuomaa ahdistusta ja näin ollen miesraukka on jäänyt tuetta!
Puolison (naisen) tulee kunnioittaa ja ymmärtää, sekä tukea miehensä etsikkoaikaa. Uuden suhteen ilmaantuessa, lisätä vain "lautasia pöytään" ja kutsua uutta miehen ihastusta (avoke)tutustumaan tulevaan "entiseen perheyksikköön" neuvottelemaan kuinka käytännönjärjestelyt hoidetaan ja samalla sopia/jakaa sänkyvuorot. Miksikö? - No, sen takia, että mies voi etsikkoaikana vertailla ja harkita, ettei tee hätiköityjä ratkaisuja.
Sitten, kun mies osaa päättää "kumman kaa" niin ensimmäisen vaimon tehtävä on kutsua kolmikanta koolle ja neuvotella lusikat jakoon, ettei vain uusioperheen kapiokirstusta löydy samanlaisia lusikoita joka pilaa taas miehen arjen.
Näin kun osaa asioita hoitaa, niin uusioperheen elämä on yhtä juhlaa ja lapsetkin oppii jo pienestä pitäen, että rakkaus on ikuista, mutta kohde vain vaihtuu.
Minä toimin näin ja kyllä on hyvät välit exään säilyneet (käy vieläkin päiväkahvilla) ja tyttäreni ovat kilvan kiittäneet minua siitä, että jaksoin tukea miestäni ja he saivat hyvän perhemallin enkä joudu katumaan, etten tullut yrittäneeksi! Voihan sitä sanella lastenvalvojalla mitä tahtoo, mutta tarkoitus siellä on SOPIA tapaamisista, huoltajuudesta ja elareista.
Ellei sopus synny, ja toinen vaatii kohtuuttomuuksia ... asian voi päättää vain käräjäoikeuden tuomari, ei lastenvalvoja.
- akka50
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta.
Lapsen vanhemmat voivat keskenään kirjallisesti sopia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Sopimus vahvistetaan sosiaalilautakunnassa,(eli tämä sopimus tehdään lastenvalvojalla) jonka jälkeen se on pätevästi voimassa. Sopimus on esitettävä vahvistettavaksi sen kunnan sosiaalilautakunnalle, missä lapsella on asuinpaikka. Sopimuksen vahvistamisen edellytyksenä on vanhempien yksimielisyys asiassa. Jos vanhemmat ovat erimielisiä, huolto- ja tapaamisoikeus ratkaistaan riita-asiana käräjäoikeudessa.
Huom! Lastenvalvoja ei päätä vaan vanhempien sopimuksen kirjaa vahvistettavaksi ja on lapsen etua valvova viranomainen sopimusta tehtäessä.
Sosiaalilautakunta kiinnittää huomiota lapsen etuun ja mahdollisiin lapsen omiin toivomuksiin, kun se harkitsee, voidaanko sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta vahvistaa. Sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, on voimassa ja voidaan panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös. Vanhempien välinen sopimus lapsen huollosta jätetään vahvistamatta, jos kumpikaan lapsen vanhemmista ei ole lapsen huoltaja.
Avioerotilanteissa sopimus lapsen huollosta, jossa myös sovitaan, kumman luona lapsi asuu ja miten lapsen tapaamiset toisen vanhemman kanssa järjestetään.
Sopimuksessa voidaan päättää, että lapsen huoltajana on äiti tai isä yksin tai että lapsen molemmat vanhemmat ovat lapsen huoltajia. Viimeksi mainittu on ns. yhteishuoltajuus.
Tapaamisoikeudesta on hyvä tehdä sopimus silloin, kun lapsi ja hänen toinen vanhempansa eivät asu yhdessä. Tapaamisoikeussopimuksesta tulee ilmetä ajankohdat, jolloin lasta tavataan, tapaamisten tiheys viikolla, juhlapyhinä ja loma-aikoina. Sopimuksesta on myös hyvä ilmetä kuka huolehtii lapsen matkakuluista tapaamispaikkakunnalle. Sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta lapsen huollosta tai tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen jälkeen muuttuneet taikka jos tähän muutoin on aihetta ja molemmat huoltajat siihen suostuvat.
Tapaamisesta aiheutuvista matkakuluista mainitsen sen, että matkakulut (riitatapauksissa) määrätään sen maksettavaksi joka lasta tapaa, samoin pienen lapsen ollessa kyseessä etävanhempi joutuu huolehtimaan kuljetuksen. Ts. sinun ei ole pakko suostua tapaamisesta aiheutuviin kustannuksiin ja kuljettamiseen, jos et halua.
Huomaa vielä, että lastenvalvoja voi näkemyksiä yrittää lähentää ja saada aikaan kompromisseja, mutta hänellä ei ole oikeutta päättää puolestasi mitään. Jos sopimukseen ette pääse, silloin viet asian käräjäoikeuden päätettäväksi ja huolto ja tapaamisasian voi erikseen myös riitauttaa!
Toivottavasti tästä on alkuun apua. Muista myös avioeron vireille haku, heti. Siinähän on puolenvuoden harkinta-aika, jos mies sattuisi tulemaan järkiinsä. Sillä turvaat vain sen, että ositus tehdään sen päivän mukaan mikä on tämänhetkinen tilanne, varoissa ja veloissa. Etkä joudu vastaamaan miehesi mahdollisista uusista veloista tai varojen hukkaamisesta.- myös eronnut
Sinusta varmasti tuntuu pahalta. Koeta kuitenkin ajatella lapsen etua myös. Lapsella on oikeus myös isäänsä. Tehkää tapaamisospimukset ja erohakemukset kuntoon ja koettakaa sopia lapsen tapaamiset sovussa. Tapaamiset voivat olla se jokatoinen viikonloppu tai myös laajemmat, koska lapsenne ei ole koulussa vielä. Esim. isän viikonloput voivat alkaa jo torstai-illasta.
Isän uusi suhde voi kestää tai olla kestämättä. Tuossa tilanteessa miehelle järjen puhuminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Uuden rakkauden huumassa tulee tehtyä hätiköityjä ratkaisuja helposti. Oma exänikin tutustutti lapsemme uuteen onneensa jo kahden viikon seurustelun jälkeen, kaksi viikkoa siitä kun lapsille oli ilmoitettu erosta. Sinun on vaikea sitä estää saamatta hankalan exän leimaa. Sinä vahingoitat tapaamisia vaikeuttamalla vain omaa lastasi.
Jos ajattelet asiaa lapsen kannalta niin hänelle on tärkeintä, että isän luona ollessa isä viettää hänen kanssaan aikaa ja hän saa rauhassa tutustua uuteen perheeseen isän luona. Hän voi olla aluksi hämmentynyt, mutta sopeutuu kyllä. Sinä saat myös arvokasta omaa aikaa, kun lapsi on isänsä luona. Arjen pyörittäminen yksin lapsen kanssa on melko rankkaa, joten akkuja on välillä hyvä ladata.
Sinulla on oikeus olla vihainen. Koeta kuitenkin olla sotkematta lasta keskinäisiin kiistoihinne. Älä puhu isästä pahaa lapsen kuullen ja tue lasta sopeutumaan kahteen kotiin. Se on pidemmällä aikavälillä kannattavin ratkaisu, myös omalta kannaltasi. Onneksi aika laimentaa tunteita ja kun pääset pahimmasta yli, niin tulet huomaamaan, että elämä jatkuu. Sinä tulet todennäköisesti löytämään myös uuden kumppanin.
Voimia! - ei aina ole hetken mielijohde
myös eronnut kirjoitti:
Sinusta varmasti tuntuu pahalta. Koeta kuitenkin ajatella lapsen etua myös. Lapsella on oikeus myös isäänsä. Tehkää tapaamisospimukset ja erohakemukset kuntoon ja koettakaa sopia lapsen tapaamiset sovussa. Tapaamiset voivat olla se jokatoinen viikonloppu tai myös laajemmat, koska lapsenne ei ole koulussa vielä. Esim. isän viikonloput voivat alkaa jo torstai-illasta.
Isän uusi suhde voi kestää tai olla kestämättä. Tuossa tilanteessa miehelle järjen puhuminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Uuden rakkauden huumassa tulee tehtyä hätiköityjä ratkaisuja helposti. Oma exänikin tutustutti lapsemme uuteen onneensa jo kahden viikon seurustelun jälkeen, kaksi viikkoa siitä kun lapsille oli ilmoitettu erosta. Sinun on vaikea sitä estää saamatta hankalan exän leimaa. Sinä vahingoitat tapaamisia vaikeuttamalla vain omaa lastasi.
Jos ajattelet asiaa lapsen kannalta niin hänelle on tärkeintä, että isän luona ollessa isä viettää hänen kanssaan aikaa ja hän saa rauhassa tutustua uuteen perheeseen isän luona. Hän voi olla aluksi hämmentynyt, mutta sopeutuu kyllä. Sinä saat myös arvokasta omaa aikaa, kun lapsi on isänsä luona. Arjen pyörittäminen yksin lapsen kanssa on melko rankkaa, joten akkuja on välillä hyvä ladata.
Sinulla on oikeus olla vihainen. Koeta kuitenkin olla sotkematta lasta keskinäisiin kiistoihinne. Älä puhu isästä pahaa lapsen kuullen ja tue lasta sopeutumaan kahteen kotiin. Se on pidemmällä aikavälillä kannattavin ratkaisu, myös omalta kannaltasi. Onneksi aika laimentaa tunteita ja kun pääset pahimmasta yli, niin tulet huomaamaan, että elämä jatkuu. Sinä tulet todennäköisesti löytämään myös uuden kumppanin.
Voimia!Meille kerrottiin vasta aikuisina että isä oli tavannut uuden naisensa vasta kuukautta ennen kuin hän halusi eron äidistä. Se kuulosti erikoiselle siksi, että olin kuvitellut isän uutta suhdetta paljon vakavammaksi ja pidin isän puolia myös erossa. En ehkä olisi pitänyt jos olisin uskonut suhdetta 'ohimeneväksi mielijohteeksi' kuten äiti asian ilmaisi. Suhde on kuitenkin osoittautunut niin sanotusti vakavaksi. Se on kestänyt kauemmin kuin suhde äitiini. Se on ollut myös paljon parempi. En usko isälle parempaa naista olevankaan. He ovat eläkkeellä ja onnellisia. Äitin sen sijaan on myös saanut elämässä sen minkä on ansainnut. Hän elää yksin, enkä jaksa kovin usein pitää yhteyttä. Väittää katkeroituneensa erosta, mutta mielestäni hän oli katkera koko lapsuuteni.
Sen olen elämässä itse oppinut ettei tulevaisuuteen voi nähdä. Jos avioliitto on johtanut erotilanteeseen, jotain on varmasti vialla eikä se aina parane väkisin yhdessä pysymällä. Kumpikin miettiköön omalta osaltaan miksi meni naimisiin, -miksi on edelleen naimisissa, -mitä on rakkaus, -ja toteutuuko avioliitossa rakkaus, muukin kuin itserakkaus. On lapsellista väittää että 'minä kyllä teen kaikkeni mutta tuo ei, ja en halua eroa'. Jokainen kai ymmärtää ettei sellainen johda yhtään mihinkään eikä voi olla mielekästä edes tälle kaikkensa tekevälle. - tietoa
Usko nyt jo, ettei se matkakustannus- ja tapaamisasia ole noin yksioikoinen. Asiaa on muuten sivuttu oikeusministeriön viime vuotisessa suosituksessa elatusavun laskemisesta:
Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu lain 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Tämän vuoksi se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, voi olla velvollinen edistämään tapaamisoikeuden toteutumista, paitsi muutoin, myös osallistumalla niihin suoranaisiin kustannuksiin, jotka tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvat. - ei ole
tietoa kirjoitti:
Usko nyt jo, ettei se matkakustannus- ja tapaamisasia ole noin yksioikoinen. Asiaa on muuten sivuttu oikeusministeriön viime vuotisessa suosituksessa elatusavun laskemisesta:
Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu lain 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Tämän vuoksi se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, voi olla velvollinen edistämään tapaamisoikeuden toteutumista, paitsi muutoin, myös osallistumalla niihin suoranaisiin kustannuksiin, jotka tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvat.sama kuin oikeuden päätös.
lue KKO:2003:66
Yhdentekevää, jokainen saa noudattaa mitä suositusta haluaa. Mutta riitatapauksissa oikeuden päätökset on menee näin. ei ole kirjoitti:
sama kuin oikeuden päätös.
lue KKO:2003:66
Yhdentekevää, jokainen saa noudattaa mitä suositusta haluaa. Mutta riitatapauksissa oikeuden päätökset on menee näin.... hitaasti mutta varmasti muuttuvat asiallisempaan suuntaan...
Ei siitä ole kuin reilu 10 vuotta aikaa, kun elarit määritettiin yksinomaan etävanhemman bruttotuloista "veromaisena" prosenttina... EI ENÄÄN.
- löytyvät:
Esimerkiksi eroperhe.net ja elatusvelvolliset.fi tarjoaa hyviä, puolueettomia vinkkejä kuinka asiat kannattaa järjestää. Lastensuojelun keskusliiton sivuilta saat myös hyviä neuvoja. Lapsen etuahan kai ajattelet, jolloin kannattaa tosiaan unohtaa oma etu. Omaisuuden osituksessaan omaa etua ei kannata ajaa, vaan pyrkiä oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Sekä lapsen suhteen, että omaisuuden suhteen kannattaa unohtaa eron aiheuttamat muut tunnekuohut.
Mikäli mies vaikuttaa haluttomalta keskustelemaan, ei kannata häntä pakottaa. Yritä saada voimia jaksamiseen muualta, jotta jaksat itse pysyä maltillisena ja asiallisena hoitaessasi miehen kanssa asioita. Niin rankalta kuin kuulostaakin, kannattaa olla sovitteleva eikä vaatia vaatimistaan omaa tahtoa läpi vaikka kuinka katsoisit olevasi oikeassa. Sillä niin ehkä katsoo mieskin. Hän voi myös reagoida tunneperäisesti, vaikka ei olisikaan sitä mieltä mitä sanoo, mutta se ei ainakaan vie asiaa oikeaan suuntaan. Tilanne voi mennä pahemmin lukkoon. Jos miehen tahto sotii lapsen etua vastaan, älä silti menetä malttiasi vaan muistuta, että asiat voi toki sopia oikeudessakin. Jätä miehelle oma harkintakyky päättää haluaako hän todella sitä? Haluaa tai ei, se on joka tapauksessa hänen tahtonsa vaikka sinun tahtosi olisi päinvastainen. Ja joka toisessa vaiheessa: muista lapsen etu. Se on maltti.- näinhän
""Omaisuuden osituksessaan omaa etua ei kannata ajaa, vaan pyrkiä oikeudenmukaiseen ratkaisuun".
Suurin osa naisista antaa tunteilleen vallan ja unohtaa, hoitaa eron juridiset lapseen ja itseensä kohdistuvat asiat!
Valitetavasti se lässytys ja ymmärtäminen ei sitten jälkikäteen auta jos ei oikeaan aikaan muista pitää huolta ed. mainituista asioista! - rabbi adam
näinhän kirjoitti:
""Omaisuuden osituksessaan omaa etua ei kannata ajaa, vaan pyrkiä oikeudenmukaiseen ratkaisuun".
Suurin osa naisista antaa tunteilleen vallan ja unohtaa, hoitaa eron juridiset lapseen ja itseensä kohdistuvat asiat!
Valitetavasti se lässytys ja ymmärtäminen ei sitten jälkikäteen auta jos ei oikeaan aikaan muista pitää huolta ed. mainituista asioista!"pitää huolta omistaan" ja "oikeudenmukaisuus" ei liene kaukana toisistaan..?
kauempana oikeudenmukaisuudesta on se kun kostoksi halutaan haalia mieheltä rahat ja omaisuus, lapset kaupan päälle.
totuus on kuitenkin se että kun omanarvontuntoista miestä alkaa painostaa ja "vaatimaan" sitä sun tätä voi yhtäkkiä huomata olevansa totaalisesti alakynnessä kun mies antaa takaisin.
toinen pointti on että miksi tuoda itsestään esiin katkeruus ja kiukku, kun ne saavat toisen osapuolen vain nauramaan... mutta jostain niitäkin löytyy. - parempi
rabbi adam kirjoitti:
"pitää huolta omistaan" ja "oikeudenmukaisuus" ei liene kaukana toisistaan..?
kauempana oikeudenmukaisuudesta on se kun kostoksi halutaan haalia mieheltä rahat ja omaisuus, lapset kaupan päälle.
totuus on kuitenkin se että kun omanarvontuntoista miestä alkaa painostaa ja "vaatimaan" sitä sun tätä voi yhtäkkiä huomata olevansa totaalisesti alakynnessä kun mies antaa takaisin.
toinen pointti on että miksi tuoda itsestään esiin katkeruus ja kiukku, kun ne saavat toisen osapuolen vain nauramaan... mutta jostain niitäkin löytyy.puhua asiansivusta ja tunteista ja miehen "putsaamisesta" kun kysymys kuuluu?
Mistä kaikesta pitäisi sopia kirjallisesti? - asioista?
parempi kirjoitti:
puhua asiansivusta ja tunteista ja miehen "putsaamisesta" kun kysymys kuuluu?
Mistä kaikesta pitäisi sopia kirjallisesti?Kirjallisesti kannattaa sopia osituksesta, omaisuuden jaosta, lasten huollosta, tapaamisista. Tapaamisista myös kesälomat, joulut, juhlapyhät vuorovuosin ja korvaavat tapaamiset vai onko niitä. Siitä, osallistuuko etävanhempi hankintoihin (polkupyörät ym) vai maksaako vain elatusmaksun.
Siitäkin voi yrittää sopia, missä lasta tavataan, MUTTA se voi lopulta kaataa tapaamiset. Lapset kasvavat, vanhemmat muuttavat ja muuttuvat. Sopimukseen et voi esittää, kuka lasta saa tavata etävanhemman luona. Ajattele, että itse joutuisit allekirjoittamaan sopimuksen, jossa lupaat, että lastesi kodissa ei lasten aikana ole muita henkilöitä tai nimeäisit ketkä saavat hoitaa lasta.
Lapsi on etävanhemman vastuulla sovituissa tapaamisissa. Onhan näitä nähty, että äiti sopii valmiiksi isäviikonlopun ohjelman.. - saa käyttää
parempi kirjoitti:
puhua asiansivusta ja tunteista ja miehen "putsaamisesta" kun kysymys kuuluu?
Mistä kaikesta pitäisi sopia kirjallisesti?Joku tuolla ehdotti linkkejä mistä tietoja saa.
Haluatko että etsin nämä järkevät vinkit puolestasi netistä ja referoin ne tähän, tai että joku muu sen tekee?
Kokemuspohjalta annetut vinkit eivät aina ole kaikkein järkevimpiä. Niihin tuppaa joskus sisältyä juuri näitä putsaamisasenteita. rabbi adam kirjoitti:
"pitää huolta omistaan" ja "oikeudenmukaisuus" ei liene kaukana toisistaan..?
kauempana oikeudenmukaisuudesta on se kun kostoksi halutaan haalia mieheltä rahat ja omaisuus, lapset kaupan päälle.
totuus on kuitenkin se että kun omanarvontuntoista miestä alkaa painostaa ja "vaatimaan" sitä sun tätä voi yhtäkkiä huomata olevansa totaalisesti alakynnessä kun mies antaa takaisin.
toinen pointti on että miksi tuoda itsestään esiin katkeruus ja kiukku, kun ne saavat toisen osapuolen vain nauramaan... mutta jostain niitäkin löytyy.kirjoitat: "kauempana oikeudenmukaisuudesta on se kun kostoksi halutaan haalia mieheltä rahat ja omaisuus"
Avioehdottoman avioliiton osituksessa ei pitäisi olla epäselvää, Suomen Laki on hyvin selkeä siitä ja mitä avio-oikeus puolisoiden omaisuuteen merkitsee.
Ellei se sinua nyt miellytä, olisit vaatinut avioituessasi avioehtoa.- rabbi adam
M36 kirjoitti:
kirjoitat: "kauempana oikeudenmukaisuudesta on se kun kostoksi halutaan haalia mieheltä rahat ja omaisuus"
Avioehdottoman avioliiton osituksessa ei pitäisi olla epäselvää, Suomen Laki on hyvin selkeä siitä ja mitä avio-oikeus puolisoiden omaisuuteen merkitsee.
Ellei se sinua nyt miellytä, olisit vaatinut avioituessasi avioehtoa.Kuules M36: Mikä sinut sai osoittamaan päivän huonotuulisuutesi juuri minulle?
Olen eronnut, avioehto oli ja kaikki hoidettiin oikeudenmukaisesti. Vaimo sai enemmän. Minusta ei ollut järkeä viedä siltä autoa, kun mulla oli työsuhdeauto. Sai pitää asuntoon kuuluvan irtaimiston "kaupan päälle" vaikka osa irtaimistosta oli alle 2 v. vanhaa, ja melkoisen laadukasta ja hintavaa. Ne romut sopi siihen kämppään, mutta ei minun uuteen kämppääni. Asunnon arvossa niitä ei huomioitu. Vaimo lunasti minut ulos kahden puolueettoman arvioijan tekemän arvion alimmalla arvolla.
Lapset asuvat äidin luona, joka toinen viikonloppu mun luona ja lomistaan 4 vk mun luona. Ent. vaimolla on miesystävä, joka vaikuttaa ihan ok tyypiltä. Meillä on siis kaikki hyvin.
Ulkopuolisilla tuntui olevan suurempi sana sanottavana erossamme kuin meillä itsellämme. Siinä meni välejä poikki sukulaisiin ja lähes ystäviinkin. Heillä kun oli aiempaa kokemusta avioeroista, olivat neuvotkin sen mukaiset. Vaimoa painostettiin jatkuvasti "kiristämään" minulta enemmän sitä ja enemmän tätä. Hänelle ero oli muutenkin vaikeampaa, niin sitten painostettiin. Minua haukuttiin tietysti koska vaimo ylipäätään hyväksyi yhteishuoltajuuden, tapaamisista puhumattakaan. Minut olisi pitänyt heittää ulos pelkän matkalaukun kanssa. Keksinäisten väliemme selvittelyn lisäksi saimme yhdessä taistella ulkopuolisia vastaan, ja se tuntui jo naurettavalle. Eräänkin tuttavan antamat neuvot ovat suoraan hänen omasta elämästään: lapsilla kiristetään toista vanhempaa, toinen lapsi on karannut kotoa kaksi kertaa, poliisit hakeneet takaisin. Elatusmaksut rästissä, kiusantekoa. Enkä olisi sellaista hänestä uskonut, mutta kun nämä asiat tuli ilmi harkitsin tarkkaan tunnenko häntä oikeastaan lainkaan. Olin saanut aivan toisenlaisen kuvan hänestä, mutta eroasiassa nahan alta kuoriutuikin kaksinaamainen tyyppi. Ent. vaimoni sisko oli ehkä pahin kaikista, ilman häntnä tuskin olisimme edes eronneet.
Mutta oikeassa olet Suomen Lain suhteen. En kai ole muuta väittänytkään? Riitatilanteissa luettaan lakia, mutta muutoin olisi hyvä päästä sopimukseen jonka molemmat hyväksyvät. Jos toinen ei hyväksy ei se automaattisesti tarkoita että sopimuksesta olisi tulossa "epäoikeudenmukainen". Kun on katsos näitä jotka haluaa viedä toiselta kaiken ennen kuin hyväksyy. Kummankin eroajan pitäisi normaaliälyllä ymmärtää mitä on oikeudenmukaisuus. Mutta jotkut ymmärtävät että kosto on oikeudenmukaista. Toinen pettää = siltä viedään tuhkatkin munista. Jos vaimo pettää se on hänen "oikeutensa", koska pettäminen johtuu kuitenkin miehestä joten miehelle kostetaan. Minä vähän luulen joitakin tämän päivän eroajia vähän höyrähtäneiksi. Suhde avioliittoon ja perheeseen on ollut hakoteillä jo ennen avioliiton solmimista ja aivan kuin odotettaisi milloin päästään erotilanteeseen riitelemään ja kiusaamaan. Jos ei itse eroa, työnnetään nokka jonkun toisen avioliittoon. Siitä meidänkin ero lähti: vaimon sisko alkoi panetella minua vaimolleni, joka parin vuoden kypsyttelyn jälkeen uskoi siskoaan ja piti minua pettäjänä. Ei uskonut minua. Siskon hellässä huomassa ajautui toisen miehen kainaloon, ja loppu on selvä. Hän on heikko ihminen. Rakastin häntä ja olin aina ollut hänen tukenaan. Kunnes rakas sisko käytti toisen herkkää luonnetta hyväkseen ja sai tämän sotkun aikaan. Vaikka vaimoni ei sitten ehkä rakastanutkaan minua (emmehän muuten olisi eronneet), ei se silti kuulu kenellekään muulle kuin minulle ja hänelle. Onneksi hänellä kuitenkin oli jonkinlainen järki päässä eikä tosiaan lähtenyt kynimään minulta perskarvojakin. - akka50
rabbi adam kirjoitti:
Kuules M36: Mikä sinut sai osoittamaan päivän huonotuulisuutesi juuri minulle?
Olen eronnut, avioehto oli ja kaikki hoidettiin oikeudenmukaisesti. Vaimo sai enemmän. Minusta ei ollut järkeä viedä siltä autoa, kun mulla oli työsuhdeauto. Sai pitää asuntoon kuuluvan irtaimiston "kaupan päälle" vaikka osa irtaimistosta oli alle 2 v. vanhaa, ja melkoisen laadukasta ja hintavaa. Ne romut sopi siihen kämppään, mutta ei minun uuteen kämppääni. Asunnon arvossa niitä ei huomioitu. Vaimo lunasti minut ulos kahden puolueettoman arvioijan tekemän arvion alimmalla arvolla.
Lapset asuvat äidin luona, joka toinen viikonloppu mun luona ja lomistaan 4 vk mun luona. Ent. vaimolla on miesystävä, joka vaikuttaa ihan ok tyypiltä. Meillä on siis kaikki hyvin.
Ulkopuolisilla tuntui olevan suurempi sana sanottavana erossamme kuin meillä itsellämme. Siinä meni välejä poikki sukulaisiin ja lähes ystäviinkin. Heillä kun oli aiempaa kokemusta avioeroista, olivat neuvotkin sen mukaiset. Vaimoa painostettiin jatkuvasti "kiristämään" minulta enemmän sitä ja enemmän tätä. Hänelle ero oli muutenkin vaikeampaa, niin sitten painostettiin. Minua haukuttiin tietysti koska vaimo ylipäätään hyväksyi yhteishuoltajuuden, tapaamisista puhumattakaan. Minut olisi pitänyt heittää ulos pelkän matkalaukun kanssa. Keksinäisten väliemme selvittelyn lisäksi saimme yhdessä taistella ulkopuolisia vastaan, ja se tuntui jo naurettavalle. Eräänkin tuttavan antamat neuvot ovat suoraan hänen omasta elämästään: lapsilla kiristetään toista vanhempaa, toinen lapsi on karannut kotoa kaksi kertaa, poliisit hakeneet takaisin. Elatusmaksut rästissä, kiusantekoa. Enkä olisi sellaista hänestä uskonut, mutta kun nämä asiat tuli ilmi harkitsin tarkkaan tunnenko häntä oikeastaan lainkaan. Olin saanut aivan toisenlaisen kuvan hänestä, mutta eroasiassa nahan alta kuoriutuikin kaksinaamainen tyyppi. Ent. vaimoni sisko oli ehkä pahin kaikista, ilman häntnä tuskin olisimme edes eronneet.
Mutta oikeassa olet Suomen Lain suhteen. En kai ole muuta väittänytkään? Riitatilanteissa luettaan lakia, mutta muutoin olisi hyvä päästä sopimukseen jonka molemmat hyväksyvät. Jos toinen ei hyväksy ei se automaattisesti tarkoita että sopimuksesta olisi tulossa "epäoikeudenmukainen". Kun on katsos näitä jotka haluaa viedä toiselta kaiken ennen kuin hyväksyy. Kummankin eroajan pitäisi normaaliälyllä ymmärtää mitä on oikeudenmukaisuus. Mutta jotkut ymmärtävät että kosto on oikeudenmukaista. Toinen pettää = siltä viedään tuhkatkin munista. Jos vaimo pettää se on hänen "oikeutensa", koska pettäminen johtuu kuitenkin miehestä joten miehelle kostetaan. Minä vähän luulen joitakin tämän päivän eroajia vähän höyrähtäneiksi. Suhde avioliittoon ja perheeseen on ollut hakoteillä jo ennen avioliiton solmimista ja aivan kuin odotettaisi milloin päästään erotilanteeseen riitelemään ja kiusaamaan. Jos ei itse eroa, työnnetään nokka jonkun toisen avioliittoon. Siitä meidänkin ero lähti: vaimon sisko alkoi panetella minua vaimolleni, joka parin vuoden kypsyttelyn jälkeen uskoi siskoaan ja piti minua pettäjänä. Ei uskonut minua. Siskon hellässä huomassa ajautui toisen miehen kainaloon, ja loppu on selvä. Hän on heikko ihminen. Rakastin häntä ja olin aina ollut hänen tukenaan. Kunnes rakas sisko käytti toisen herkkää luonnetta hyväkseen ja sai tämän sotkun aikaan. Vaikka vaimoni ei sitten ehkä rakastanutkaan minua (emmehän muuten olisi eronneet), ei se silti kuulu kenellekään muulle kuin minulle ja hänelle. Onneksi hänellä kuitenkin oli jonkinlainen järki päässä eikä tosiaan lähtenyt kynimään minulta perskarvojakin.katkera, mutta kuitenkin "syntipykkeja" löytyy.
Syyllisten etsimisen sijaan olisi ehkä syytä miettiä mikä minun osuuteni oli ko. prosessiin??
Kiitos kirjoituksestasi, nyt alan ymmärtää näitä suomi24-palstan miesten "ex-vaimoni putsasi minut" juttuja.
Onneksi löytyy niitäkin miehiä jotka ottavat asiat asioina, eivätkä "intä"/kiistä selvissä ositus- ja elatusasioissa. rabbi adam kirjoitti:
Kuules M36: Mikä sinut sai osoittamaan päivän huonotuulisuutesi juuri minulle?
Olen eronnut, avioehto oli ja kaikki hoidettiin oikeudenmukaisesti. Vaimo sai enemmän. Minusta ei ollut järkeä viedä siltä autoa, kun mulla oli työsuhdeauto. Sai pitää asuntoon kuuluvan irtaimiston "kaupan päälle" vaikka osa irtaimistosta oli alle 2 v. vanhaa, ja melkoisen laadukasta ja hintavaa. Ne romut sopi siihen kämppään, mutta ei minun uuteen kämppääni. Asunnon arvossa niitä ei huomioitu. Vaimo lunasti minut ulos kahden puolueettoman arvioijan tekemän arvion alimmalla arvolla.
Lapset asuvat äidin luona, joka toinen viikonloppu mun luona ja lomistaan 4 vk mun luona. Ent. vaimolla on miesystävä, joka vaikuttaa ihan ok tyypiltä. Meillä on siis kaikki hyvin.
Ulkopuolisilla tuntui olevan suurempi sana sanottavana erossamme kuin meillä itsellämme. Siinä meni välejä poikki sukulaisiin ja lähes ystäviinkin. Heillä kun oli aiempaa kokemusta avioeroista, olivat neuvotkin sen mukaiset. Vaimoa painostettiin jatkuvasti "kiristämään" minulta enemmän sitä ja enemmän tätä. Hänelle ero oli muutenkin vaikeampaa, niin sitten painostettiin. Minua haukuttiin tietysti koska vaimo ylipäätään hyväksyi yhteishuoltajuuden, tapaamisista puhumattakaan. Minut olisi pitänyt heittää ulos pelkän matkalaukun kanssa. Keksinäisten väliemme selvittelyn lisäksi saimme yhdessä taistella ulkopuolisia vastaan, ja se tuntui jo naurettavalle. Eräänkin tuttavan antamat neuvot ovat suoraan hänen omasta elämästään: lapsilla kiristetään toista vanhempaa, toinen lapsi on karannut kotoa kaksi kertaa, poliisit hakeneet takaisin. Elatusmaksut rästissä, kiusantekoa. Enkä olisi sellaista hänestä uskonut, mutta kun nämä asiat tuli ilmi harkitsin tarkkaan tunnenko häntä oikeastaan lainkaan. Olin saanut aivan toisenlaisen kuvan hänestä, mutta eroasiassa nahan alta kuoriutuikin kaksinaamainen tyyppi. Ent. vaimoni sisko oli ehkä pahin kaikista, ilman häntnä tuskin olisimme edes eronneet.
Mutta oikeassa olet Suomen Lain suhteen. En kai ole muuta väittänytkään? Riitatilanteissa luettaan lakia, mutta muutoin olisi hyvä päästä sopimukseen jonka molemmat hyväksyvät. Jos toinen ei hyväksy ei se automaattisesti tarkoita että sopimuksesta olisi tulossa "epäoikeudenmukainen". Kun on katsos näitä jotka haluaa viedä toiselta kaiken ennen kuin hyväksyy. Kummankin eroajan pitäisi normaaliälyllä ymmärtää mitä on oikeudenmukaisuus. Mutta jotkut ymmärtävät että kosto on oikeudenmukaista. Toinen pettää = siltä viedään tuhkatkin munista. Jos vaimo pettää se on hänen "oikeutensa", koska pettäminen johtuu kuitenkin miehestä joten miehelle kostetaan. Minä vähän luulen joitakin tämän päivän eroajia vähän höyrähtäneiksi. Suhde avioliittoon ja perheeseen on ollut hakoteillä jo ennen avioliiton solmimista ja aivan kuin odotettaisi milloin päästään erotilanteeseen riitelemään ja kiusaamaan. Jos ei itse eroa, työnnetään nokka jonkun toisen avioliittoon. Siitä meidänkin ero lähti: vaimon sisko alkoi panetella minua vaimolleni, joka parin vuoden kypsyttelyn jälkeen uskoi siskoaan ja piti minua pettäjänä. Ei uskonut minua. Siskon hellässä huomassa ajautui toisen miehen kainaloon, ja loppu on selvä. Hän on heikko ihminen. Rakastin häntä ja olin aina ollut hänen tukenaan. Kunnes rakas sisko käytti toisen herkkää luonnetta hyväkseen ja sai tämän sotkun aikaan. Vaikka vaimoni ei sitten ehkä rakastanutkaan minua (emmehän muuten olisi eronneet), ei se silti kuulu kenellekään muulle kuin minulle ja hänelle. Onneksi hänellä kuitenkin oli jonkinlainen järki päässä eikä tosiaan lähtenyt kynimään minulta perskarvojakin.En minä sinulle kiukutellut tai purkanut olematonta pahaa oloani ... totesin asioita, anteeksi jos "osui ja upposi".
Toivon että pääset erosi yli, toivut ja ehkä joskus uuden hyvän ihmissuhteen.
Kuten sanottu, avioikeuden suhteen pitäsisi puolisoiden olla tietoisia mitä se merkitsee (sinä et ole ollut) .. TAI/JA tehdä avioehto jos mahdollisen eron tulema kuulostaa epäoikeudenmukaiselta (ja avioituminenhan ei ole pakollista).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1462444
- 1751681
- 921578
- 691533
- 79914
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k6865- 68851
- 59815
- 61798
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes152745