lukiessani näitä alan

hölynpölyyn... pitää varmaan jatkaa lukemista.

Pelottavan moni ketkä täällä kuvailee puolisoaan tai itseään tai kaveriaan, kuvaileekin meikäläistä!

Jos mä luen nää ketjut läpi ajatuksella ja kyllästän meikäläisen jo ennestään kristallinkirkkaan (itsekehua ei, karua faktaa kyllä) arvo- ja ajatusmaailman niitten tarjoamilla neuvoilla ja mietteillä, odottaisin että mun henkinen puoli kasvaa vähintäänkin jollekin vuoristoshamaanin tasolle. Tunnen tarvitsevani johdatusta kultaisella polullani, välillä kun on niin vaikeata olla komea ja fiksu yhtä aikaa täällä ujouden ja kateuden luvatussa maassa.


Loppuun pari ilmaista vinkkiä..

Älkää lukeko kauneuslehtiä naiset (ja miehet kanssa, jos sellaisia on olemassa), ne saa teidät vaan tuntemaan ittenne rumiksi. Älkää katsoko telkkariakaan se tekee pitkälti saman (paitsi luontodokkarit on jees ja uutiset). Rakastakaa ja muistakaa että välillä ollaan pohjalla ja sitten taas noustaan, murehtiminen siitä on ikuinen kamppailu ja vain itseäsi vastaan.