Mulla itellä on tällainen vanhan kansan taikausko, jota en ole saanut pyyhittyä tavoistani. Esikoisen kohdalla oli ainakin näin ja nyt tulee varmaan olemaan samoin toisenkin kohdalla.
En uskalla laittaa juuri mitään valmiiksi vauvaa varten! Siis ainakin vauvan peti, sitä en missään nimessä laita valmiiksi, petaan sen vasta sitten kun tulen vauvan kanssa kotiin sairaalasta. En muista miten se sananlasku meni, mutta jotenkin just, että syntymättömälle lapselle ei saa sänkyä laittaa.
Muutenkin tein pieniä valmisteluja vasta loppuraskaudesta, ihan viimesillä viikoilla vasta.
Tätini oli kerran laittanut kaiken valmiiksi, mutta lapsi syntyikin kuolleena. Oli ollut todella raskasta laittaa kaikki tavarat takaisin laatikoihin. Tämä entisestään on lisännyt taikauskoani.
En uskalla laittaa juuri mitään valmiiksi vauvaa varten! Siis ainakin vauvan peti, sitä en missään nimessä laita valmiiksi, petaan sen vasta sitten kun tulen vauvan kanssa kotiin sairaalasta. En muista miten se sananlasku meni, mutta jotenkin just, että syntymättömälle lapselle ei saa sänkyä laittaa.
Muutenkin tein pieniä valmisteluja vasta loppuraskaudesta, ihan viimesillä viikoilla vasta.
Tätini oli kerran laittanut kaiken valmiiksi, mutta lapsi syntyikin kuolleena. Oli ollut todella raskasta laittaa kaikki tavarat takaisin laatikoihin. Tämä entisestään on lisännyt taikauskoani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokaisen lapsen kohdalla olen laittanut viimeisillä viikoilla kaiken valmiiksi, sängyn, vaatteet, tuttipullot jne...mukava tulla kotiin kun kaikki on valmiina ja samalla se on tervetulotoivotus kaivatulle vauvalle.
Kuten sanoit, taikauskoahan se vain on. Jonkun kohdalla on varmasti käynytkin niin, että vauva on kuollut, mutta siinä vaiheessa on varmasti yhdentekevää, onko laittanut tavarat valmiiksi vai ei.Vauvan kuolemaa se ei aiheuta, mutta vaikka ei laittaisi mitään valmiiksikaan, se ei poista hirvittävää surua vauvasta.
Tietysti jokainen tekee tyylillään ja suotakoon se heille.
Ensimmäistä odotan ja kovat olleet pelot jo nyt lapsen menettämisestä. Taikauskoisena en uskalla laittaa minäkään sänkyä valmiiksi. Ehkä jotain tavaroita ja vaunut voisin ostaa, mutta en millään arvaisi lähteä ostamaan sänkyä saati petaamaan sitä.
Mulla on ollut koko raskauden ajan kauhea pelko vauvan kuolemasta, nyt rv 13 ja luulen että tämä jatkuu syntymään asti =) En siis ole mitenkään hysteerinen, mutten osaa kunnolla nauttiakaan raskaudesta. Ehkä tää loppuu sitten kun vauva syntyy =)
En aio laittaa ainakaan sänkyä valmiiksi, enkä kovin paljon muutenkaan hommaa tavaroita varmaan ennenkuin raskaus on jo aika pitkällä. Yksiä alushousuja en voi pitää ollenkaan kun niissä lukee ANGEL. Toisinaan mun täytyy myös tehdä joku huonosti mennyt asia uudestaan - käyn tavallaan kauppaa että jos teen sen uudestaan niin vauva todella syntyy. Sekopäistä, mutta pistäkää raskauden piikkiin, en ole tällainen oikeasti =)