En edes tiennyt mikä minulle tuli jo pari vuotta sitten. Elämä lakkasi olemasta hauskaa ison leikkauksen jälkeen, sitten mikään lakkasi tuntumasta miltään ja viimeiseksi seksuaaliset halut katosivat. Toivoin lähes joka päivä, että minulle sattuisi jotain, ajaisi vaikka auto päälle.
Sitten tuli kaunis päivä, kun tajusin olevani työtön ja rahaton, peruuntui talon rakennus ja lapsi ja lomat. Olen tainnut kirjoittaa tämän aiemminkin.
Nyt on takana yli 3 vko psyk.osastolla, ahdistuslääkitys, mielialalääkkeet, rauhoittavat ja totesin ettei auttanut, joten lähdin menemään tänään. Tuntui siltä, että olisin voinut tappaa jonkun, joka olisi asettunut tielleni. Sen jälkeen olen vain halunnut kuolla itse...edelleen ja vieläkin.
Näytin ensimmäisen kerran tänään äidilleni kuinka häntä vihaan. Kerroin isälleni kuinka äitini on häntä pettänyt ja valehdellut, rakastan isääni enemmän kuin mitään ja satutin häntäkin näin. Mieheni jätin sanomatta mitään muuta kuin hyvästit. Tunnen vihaavani häntä. Pojalleni en sano mitään, pojan isän käskin pitää pojasta huolta.
Minun täytyy toivoa jollain tasolla elämän jatkumista, kun vielä tänne kirjoitan. Tosin ajattelen koko ajan mistä saisin tarvittavat lääkkeet lähtööni.
Onko joku joskus toipunut tällaisesta? En jaksa enää yrittää mitään, itse olen jo luovuttanut.
Sitten tuli kaunis päivä, kun tajusin olevani työtön ja rahaton, peruuntui talon rakennus ja lapsi ja lomat. Olen tainnut kirjoittaa tämän aiemminkin.
Nyt on takana yli 3 vko psyk.osastolla, ahdistuslääkitys, mielialalääkkeet, rauhoittavat ja totesin ettei auttanut, joten lähdin menemään tänään. Tuntui siltä, että olisin voinut tappaa jonkun, joka olisi asettunut tielleni. Sen jälkeen olen vain halunnut kuolla itse...edelleen ja vieläkin.
Näytin ensimmäisen kerran tänään äidilleni kuinka häntä vihaan. Kerroin isälleni kuinka äitini on häntä pettänyt ja valehdellut, rakastan isääni enemmän kuin mitään ja satutin häntäkin näin. Mieheni jätin sanomatta mitään muuta kuin hyvästit. Tunnen vihaavani häntä. Pojalleni en sano mitään, pojan isän käskin pitää pojasta huolta.
Minun täytyy toivoa jollain tasolla elämän jatkumista, kun vielä tänne kirjoitan. Tosin ajattelen koko ajan mistä saisin tarvittavat lääkkeet lähtööni.
Onko joku joskus toipunut tällaisesta? En jaksa enää yrittää mitään, itse olen jo luovuttanut.
Vastaukset 34
Vanhimmat
kun ei itse jaksa.
Kirjoitat: "Minun täytyy toivoa jollain tasolla elämän jatkumista, kun vielä tänne kirjoitan". Hieno asia, että tajuat mitä toivo merkitsee.
Nyt sinun pitäisi uskaltaa vielä luottaa johonkin muuhun kuin vain omaan itseesi. Tarvitset ehdottomasti ulkopuolista apua. Se sinun on vain hyväksyttävä ja luotettava niihin, jotka yrittävät auttaa sinua.
Kyllä sinulla on nyt raskasta. Olen kaikella myötätunnollani ajatuksissani lähelläsi.
Osaat hyvin kuvailla tuntemuksiasi. Ja vaikka kerroit, että aikaisemmin kaikki lakkasi tuntumasta miltään nyt sinä tunnet paljonkin. Tunsit vihaa äitiäsi kohtaan ja näytit tunteesi, uskalsit kertoa mieltäsi painavan salaisuuden isällesi ja kannoit huolta lapsestasi. Näistä minä päättelisin, että olet mieluimminkin paranemaan päin kuin huonompaan suuntaan.
En ole mikään tunteiden ammattilainen, ihan tavallinen ahdistunut äiti-ihminen kuin sinäkin, silti arvelisin että onko mahdollista, että olisit nyt pelästynyt noita sinun vahvoja tunteita joita olit salannut kauan?
Mitä arvelisit minun ajatuksestani, että jos sulla onkin nyt niin helpottunut olo, että se on sulle jotenkin vieras tunne? Tuli vain siitä mieleen, että silloin kun minä käyn noin voimakkaita tunnemyrskyjä, olen hetken kuluttua sen jälkeen ihan tyhjä. Myöskin kuoleman ajatukset ovat minullekin silloin tuttuja.
Se tunteiden purkaminen on nyt vienyt sinulta energiaa, ja ehdottaisin että odottelet nyt rauhallisesti leväten, ja tunnustelet kuinka ne uudet tunteet pikkuhiljaa alkavat palautua niiden tyhjennettyjen tilalle.
Onko ideani ja päätelmäni hölmöjä? En todellakaan ole mikään tunteiden asiantuntija ja toivoisin vain että osaisin jotenkin auttaa.
Kirjoitit hienosti aloittajalle! Vaikka et olisikaan tunteiden ammattilainen, olet varmasti hyvin empaattinen ihminen ja käynyt asioita läpi omassa elämässäsi kuin noin hyvin osaat asettua toisen asemaan. Minusta sinä olet viisas, elämänkokemuksella varustettu ihminen. Olisipa kaltaisiasi enemmän.
Minäkin toivotan aloittajalle jaksamista! Yhtään paremmin tai lähellekään edellistä kirjoittajaa, en pysty sanojani asettamaan. Koita jaksaa eteenpäin, maailmassa on hienojakin ihmisiä, kuten ed. vastaaja todistaa.
Yritä jaksaa edes poikasi takia. Sinä olet hänelle se ainoa oikea äiti, jota kukaan toinen ei voi korvata.
Itsetuhoajatuksia oli minullakin ja olinkin jossakin vaiheessa pistänyt jo vaatteenikin roskiin, muka tarpeettomana.
Kahden tyttäreni takia oli pakko jaksaa. Masennuslääkityksellä selvisin pakkoajatuksesta päättää päiväni.
Yksi syy miksi en tehnyt sitä oli se, että itsemurha ongelmienratkaisumallina on periytyvä.
Se oli ensimmäinen viesti, että minua ei tarvita: Poikani isän uusi vaimo kuljetti poikaani tämän kavereille ympäri kaupunkia ihan sairaalani lähellä, mutta ei voinut pyynnöistäni huolimatta tuoda poikaa tapaamaan minua (olin vapaaehtoisessa hoidossa, siviilivaatteet yms.). En ole myöskään tavoittanut poikaani puhelimella enkä viestein. Minua ei siis tarvita. Pojan isä laittoi viestin, että huolehtii pojasta. Kotona en ole edes käynyt, mieheni ei ole soittanut perääni.
Lääkitys loppui tänään, kun "juoksin" ulos laitoksesta, osa tavaroistakin jäi sinne. Minun ei ole pakko jaksaa enää minkään takia.
Ainoa mitä tosiaan pelkään, kuten joku tuossa jo kirjoittikin on nämä tunteet. Minä haluan kuolla, se on jo selvä, enkä niinkään pelkää sitä. Mutta en edes epäröisi tällä hetkellä tappaa myös jotain toista. Tämä tunne minua on pelottanut jo pitkään. Odotan jonkun tönäisevän minua kaupassa tai ulkona, että saisin syyn hakata häntä niin kauan kun koen tarvitsevani. Olen siis vaarallinen ulkona..
Periytyvyydestä en tiedä, mutta muistan seisseeni äitini vieressä hyvin pienenä, kun tämä itki ettei enää jaksa. Hän antoi koko tuskansa minulle. Millä sen kantaa hajoamatta melkein 30 vuotta?
Auto on tuossa kadun varressa. Odotan sitä tunnetta, että istun rattiin ja ajan. Olen jo päättänyt, että ajan puuhun. Tiedän kuolevani vauhdin ollessa 50km/h ilman turvavyötä. Se tunne tullee pian, en jaksaisi enää odottaa sitä helpotusta.
Kuten jo edellä todettu: Olen täysin tyhjä. Sisältä täysin musta ja turta. Haluan vain pois.
Onko sinulla puhelinta? Soita heti hätäkeskukseen numero 112 ja pyydä ambulanssi. Sinä saat sitten apua ja sinua autetaan. Olen aivan varma sinä paranet.
Poikasi haluaa varmasti nähdä sinut vielä. Sairaskin äiti on parempi kuin ei äitiä lainkaan.
se on sinunkin elämällä, usko pois. Kirjoita tänne, vaikka koko ilta. HUomenna tuntuu vähän paremmalta!
Joskus on kerrottu mitä itsemurhan tehneitä odottaa.
On sanottu, että he eivät pääse vaikeuksistaan eroon toisella puolellakaan. Eihän sitä varmaan tiedä, mutta saattaa olla jotain tilintekoa kuoleman jälkeenkin. Täällä elämässä sinä voit selvittää vaikeutesi jollain tavalla. Sellaisia olen joskus joutunut ajattelemaan ja nyt kirjoittelen tässä.
Minulla ei ole mitään vaikeuksia. Elämä tuntuu hyvältä.
ihan niin pahasti nyt kuin miltä sinusta tuntuu. En väheksy tunteitasi, ne ovat 'oikeita', mutta voisitko ajatella niinkin, että kemiat aivostossasi syöttävät nyt juuri kauheaa synkkyyttä ja toivottomuutta ja hylättynä olemisen tunnetta sinuun. Hae apua. Soita 112 ja pyydä noutamaan sinut mihin tahansa, ihmisten silmien alle saamaan helpostusta. Ihmiset kyllä osaavat. Koeta saada itsesi "alistumaan" avulle, ole siinä toisten auttaessa ihan rentona ja anna toisten hoitaa. Kunhan kemiaasi saadaan autettua ihan siellä päässä, asiasi eivät näytä niin toivottomilta, mitä ne eivät olekaan! Siis voin sanoa näin suoraan aivokemiasta, sillä ei se itsellänikään toimi oikein, vaan serotoniinihäiriön kanssa painiskelen ja ties minkä, onneksi en edes tiedä. Joskus minua helpottaa, kun ajattelin tuskaani mahdollisimman fyysisenä, että tulee ihan elimellistä ja fysiologista kautta. En voi mitään, en syytä itseäni. Älä sinäkään, et ole syyllinen. Olet rakastettava. Kun saat uutta alkua, huomaat sen. Please, kirjoitathan vielä tänään tänne meille. Rukoilen puolestasi, että jaksat vielä, vain aamuun tai sitä ennen soita apua tai mene päivystykseen. En tahdo käskeä ja komentaa, mutta minulla ja meillä on hätä sinusta. Kuuntele niitä, jotka ovat kokeneet just tämän synkkyyden tilan ja selvinneet... Missä olet nyt?
Miten on nyt vointi? Toivoisin, että kerrot miltä sinusta nyt tuntuu? Olet ajatuksissani ja toivon sinulle lämpöisiä ajatuksia ja autan sinua kaikin tavoin jos vain osaan.
Sinä et ole yksin, kaikki me täällä välitämme sinusta.
..sängystä nousemiseen. Itkin niin kauan kun henki kulki, sitten en muista mitä tapahtui.
Mieheni laittoi viestin kuinka jaksan. Kun vastasin etten jaksa, hän käski minua ottaa itseäni niskasta kiinni ja reipastua. Tuntui kuin olisin kuollut niihin sanoihin. Yritin niin paljon ja niin kauan, siitä huolimatta minulle ei jäänyt mitään...en jaksa enää.
Painin ongelman kanssa, joka on minulle rakas koira. Sen otin lähtiessäni kotoonta mukaani. Nyt en jaksa siitäkään huolehtia. Se tuijottaa sängynlaidalla että ulos pitäisi päästä...en vaan pääse ylös. Ajattelin yrittää, jos joku veisi sen klinikalle. En kestä pettää vielä senkin odotuksia. Kukaan ei vain vastaa puhelimeen.
112 ei auta mielentilapotilaita, enkä ole kotipaikkakunnallani. Pakenin eilen veljeni tyhjään asuntoon, jonne minulla oli avain. Minut voi siis unohtaa. Onneksi sen näyttävät tajunneen jo kaikki omaiseni.
Kiitos, että ilmoittauduit. MinäKIN vasta heräilen, mistään ei tahdo tulla mitään. Tavalliset kotihommat odottavat, mutta koiraa ei ole, joka odottaisi ulos pääsyä.
Sinulle KOIRASTASI sanon. SeKIN auttaa ja rakastaa sinua, helli sitä nyt kuitenkin. Sanoisin, että voisit soittaa semmoiseen paikkaan kuin 4H-Liitto, jos on paikkakunnallasi. He pitävät koko ajan remmissä nuoria, jotka osaavat ulkoiluttaa koiria pyydettäessä. Myös tietenkin jokin Kennelliitto tms. Riippuu nyt, missä asut, missä osoittessa tai taajamassa veljesi asunto on. Mutta jospa jaksaisit selata nettiä ensin nyt koirasi takia ja löytäisit numeron, josta soitat koiralle lenkkeilyttäjän... elletpä sitten ihan itse ihan ekaksi tehtäväksi lähde sen asian tekemään. Huom. pue kuitenkin ensin, ettes ihan pujamassa... Lämmintä päälle ja semmoista mikä saa kastua ja mene tuonne synkkään ilmaan kävelemään ja puhumaan korasi kanssa, se muuten auttaisi ja tukisi Sinua nyt alkuunsa.
Sitten, sitten, mietitäänkös seuraava askel, kun olet tullut. Ilmoittele. Meitä on monta täällä virtuaali-kauko-hoitajaa Sinulle itsellesi. Anna kuulua. Älä vaivu, älä mihinkään typerään. Muista, pääsi kemiat vähän raiteiltaan myös nyt, käytännön asioiden lisäksi. - Kuulemiin, joksikin aikaa. Äläkä häviä minnekään, vaan kirjoita taas. :-) t. Yksi monista kavereistasi.
Älä nyt yhtään välitä miehesi sanoista, vaikka olet toki niin herkkä nyt, että sattuuhan se. Mutta jospa ajatellaan niin, se hänhän se vasta änkyränä siellä onkin, eikä kömpelyydessään mitään muuta OSANNUT sanoa. Tuntee varmaan suurta avuttomuutta (neuvottomuutta ja tyhmyyttä) nyt ja siksi puhekin noin yksioikoista. Ota se semmoisena, että yritti vain auttaa tsemppaamalla noin, siitähän kait kyse oli, ei hän millään pahalla. Ei hän nyt osannut muuta. Tässä on nyt vieraammat ihmiset Sinulle parempia.... ja se Sinun Ihana Koirasi. Ota se ensiksi kaveriksesi, anna sen olla kaverisi. Katsopa sivusta, miten Hän sinua hoitelee. - Jokos lähdit sen kanssa ulos? :-)
Minäkin ilmottaudun virtuaalikaukohoitajaksi, jos vain huolit. Kokemusta on noista asioista ihan omakohtaisesti ja anna meidän auttaa, jotka olemme samaa kokeneet.
Laita viesti, hyvä ystävä, ja päästä meidät lohduttamaan sinua. Meitä on paljon, jotka välittää. Ei maailma vielä ole niin paha, etteikö "olkapäitä" riittäisi sinulle. Anna lupa itsellesi olla heikko ja tarvitseva. Anna koirasi auttaa, kokemuksesta tiedän, että eläimet ovat hyvin terapeuttisia. Koirakin on sinusta huolissaan.
haluan toivottaa tsemppiä sinulle, vaikken mitään hyviä neuvoja osaakaan antaa, kun olen itsekkin vähän surkeassa jamassa nyt. Sen verran kuitenkin sanon, kun tuntui että olet nyt katkera omaisillesi ja muuta, niin se johtuu osin tuosta huonosta olostasi ja liioittelet sen takia asioita ja muiden sanomisia. Tiedätkö? Eivät he varmaan tahallaan sitä tee, eivät vain ymmärrä tilannettasi. Anna se heille anteeksi. Ja läheisille tuollainen voi olla tosi kova paikka ja he eivät välttämättä sen takia pysty siitä puhumaan ja sinua tukemaan. Esim. minultakaan ei kukaan koskaan kysy suoraan tuntemuksiani itsemurha-aikeistani, vaikka he varmaan epäilevät minun sitä harkitsevan. On ilmeisesti liian kova paikka tajuta, että oma läheinen haluaa ja aikoo sellaista tehdä. Siksi ei osata sanoa mitään.
siinä, että lähi-ihminen, omainen tai edes läheinen ystävä, ei ole paras mahdollinen auttamaan, tukemaan, pitämään huolta, kun oikein syvällisellä tavalla on vaikea tilanne. Vaikeat tunteet, kurjia ajatuksia mielessä. Antaudu ihan vieraalle, mikä on just sitä, että ns. vieras ihminen näissä tilanteissa on PUOLUEETON. Huomaathan nytkin tästä ketjusta, että menee paljon paremmin puheenvaihto, kun olemme vieraila ja sillei 'puhtaita'. - Sinä Aloittaja kun väkisinkin joutuisit kertoessasi liippaamaan jotakin läheistäsi, niin hepä sitten reagoivatkin siihen, eivätkä jaksa nähdä Sinua itseäsi siinä vakavan tilaneesi ja vaikeiden tunteidesi keskellä. He eivät pysty, he ovat ns. osallisia tai kuvittelevat olevansa. Se myös sattuu heihin, he torjuvat. Eivät välttämättä siis torju Sinua, vain omia tunteitaan. Nääs, heillä on helpompi, kun et tuo eteensä vaikeutta nähdä, omaa itseänsäkään. Se on kuin yksi klimppi. Eivät he tahdo pahaa, he vaan lukkiutuvat osaamattomuuteen, omiin tunteisiinsa; ehkä häpeään, salailuun. Kuten ehkä itsekin. Mutta Sinä Aloittaja, etsi nyt aluksi VIERAITA ihmisiä, joille puhut.
Mee koiraasi viemään ulos ja ala puhella toisen koiranulkoiluttajan kanssa. Sano hänelle, että sulla on kama olo ja epätoivo ja anna sen jonkun vähän osallistua. Ei sinun koko elämäsi salaisuuksia ja sillei tarvi kertoo. Jutelkaa vain jotain sopivasti. Valitelkaa kuorossa tätä raskasta elämää. Se auttaa. Ja siinä sivussa hoidatte koirianne. Koiranne tuleat luoksenne aina iloisesti hymyillen ja häntäänsä heiluttaen, huomaatko ?! - Kuulemiin :-) :-(
..tällä kertaa 2 tuntia. Syönyt en ole mitään kahteen päivään. Ei ole nälkä eikä täällä ole ruokaa.
Tunsin äsken tarvetta satuttaa itseäni ensimmäisen kerran, tuntea kipua. Vedin 5 viiltoa vasempaan ranteeseeni. Pelkäsin sitä kipua, mutta se helpottikin. Nyt sitä jotenkin tekee mieli. Se tuntuu helpommalta kuin se auto.
Koira istuu vieressä ja katselee, veljeni hakee sen illalla klinikalle..ainoa ihminen muuten tämä veljeni kenelle edes voin kuvitella laittavani viestiä. Hänellä taitaa olla avain vielä tänne.
Miestäni opin unien aikana vihaamaan. Hän ei ole koskaan osannut välittää muista. Totesi vain, että hänen täytyy huolehtia omasta elämästään ja löi aamulla luurin korvaani kun itkin. Jaksaisinpa vielä hakea eropaperit, että se paska ei saisi lesken etuja.
Nyt menen sen veitsen luokse.
...ketjua ja olen sitä mieltä että nyt sinun on aika tehdä päätöksiä.
Yksin et nyt pärjää.
Sanon että aika valita elämä tai kuolema.
Mene hoitoon vapaaehtoisena ennenkuin joudut pakolla. Toivottavasti veljesi huomaa/tajuaa tilanteesi.
Kukaan ei voi sinua estää tappamasta itseäsi. Niin paitti sinä itse.
kuuluu ?! Voih, Sinua. Mutta olet pärjännyt. Olet pystynyt toimimaan ja ajattelemaan ihan ratkaisuja. Hyvä.
Jokohan veljesi on tullut käväisemään. Voih, onkos siellä sotkua nyt: koiran pissat(ko?) ja mitäs' ku sinä hölmöyksissäs viillellyt, niin... Älä viitti nyt, anna sen veljesi nyt kattoo tää tilanne ihan rehellisesti; kyllä hän vastuunsa siinä nyt tietä ja osaa, lepää sinä nyt vain ja kuuntele häntä ja meitä muita. Älä koske itseesi! Asiasi hoituvat vielä. Pidä nyt itsesi rauhallisena nukuskele, kuuntele klassista musaa, silitä koiraasi ja kerro sille, että sorry olet pipi, etkä voi häntä nyt viedä pissalle-kakalle. Käske sen pidättää vielä. - Voi ei, älä tee tyhmiä. Anna nyt ittes johonkin toisten haltuun. Käske veljeäsi viedä sut tai lähettää taksilla takaisin sinne jonnekin, kun etkös Sinä 'karannut' jostakin hoitopaikasta, muitankos oikein? Hyh, hyh, vastuutonta. Nyt ryhdistäydyt ja odota yhteys johonkin vanvempaan ja tasapainossa olevaan ihmiseen, se veljesi. Ja myös lue meitin virtuaalien mietteitä.
Please, älä hellitä. Kyllä tämä SinunKIN solmusi aukeaa - vielä. Maapallolla ei ole varaa menettää Sinua nyt. Ei. Eikä lapsellasi, eikä...
tarttis saada laitettua.
Löytyiskö ystävällistä osaavaa ihmistä, joka osaisi sen tempun, miten tärkeä-tulipalo-merkillä merkitään viestiketju, joka tottavie on nyt AIKAS TÄRKEÄKSI muuttunut tässä.
Hei Sinä aloittaja, kuinka voit nyt. Mitä mielessä? Vastaile, jos jaksat. Sinun kanssasi on nyt tulipalokiire, et enää saisi olla itseksesi siellä.
Saisimmeko Sinulta jonkun merkin ?!
Missä olet, miten mennyt, miten pärjäät ?
Ollet lähtenyt jo jonnekin.
Tuliko veljesi sinne?
-Vastaapa tähän, jos vain ikinä mahdollista. Ymmärrämme, jollei...
Terv. "ketjulaiset"
Hei, haloooo...Onko siellä ketään? Kaipaamme kuulumisia. Anna edes meidän auttaa. Jooko!!!
onkaan. Ei kai vaan...
Onko veljensä tullut ja ovatko lähteneet sairaalaan tms.?
Vai, jatkoiko hän sen veitsen kanssa hääräämistä, voi eih ? !
Missä ystävämme Aloittaja, hänen veljensä (jonka asunnossa Aloittaja lepäili) ja missä koira, miten voi. Luulenpa, että tämä veli on päässyt väliin.... Rukoillaan nyt vain.
Voi käydä niin, että Aloittaja ei pysty aikoihin näitä "kuulutuksia" näkemään. :-(
(PS. nyt siis 'uusien' kannattaa lukea koko tämä ketju, että pääsee jyvälle...)
syövereissä rypenyt voi ymmärtaa aloittajan tilanteen,eikä ehkä edes kaikki nekään.Mulla oli myös itsemurha-ajatuksia,mietin mikä keino olisi kivuttomin,menin jopa niin pitkälle,että kirjoitin pojalleni jäähyväis-kirjeen,jossa esitin toivomuksen,kuinka hautajaiseni tulee järjestää.Onneksi sain lääkityksen tähän masennukseen ja paniikkihäiriöihin.Ympärilläni on myös yksi hyvä ystävä ja omalääkäri,joille voin soittaa vaikka yöllä,jos tulee vaikea hetki.Kunpa veljesi olisi ehtinyt ajoissa luoksesi-minäkin pyydän-älä luovuta,muodostetaan yhdessä tukiverkko ympärillesi niin,että joku meistä on aina sinun tavoitettavissasi!!
Miten sinä nyt voit? Kirjoittele ihmeessä kuulumisiasi, minä välitän sinusta ja toivon kovasti, että se paha olo helpottais. Kirjoittele!
ei nyt siis varmaankaan ole kykenevä tai käytännössä mahdollinen nettiin...
? ! Tai, onko hän vielä hengissä ? Sehän on se asia, mikä meitä huolettaa, askarruttaa.
-Tilanne oli niin paha. Mutta todella pienelläkin ns. nykäyksellä kaikki voi alkaa selkiytyä. Jos tämä ystävämme on nyt jossakin jonkun huostassa tai sairaalassa, niin on varmaan huonossa kunnossa... eikä nettiä...
Odotellaan nyt vielä. - Halloo. Huokaus.
Kyllä huolettaa hänen puolestaan, mutta olen optimistinen, koska hän sentään keskusteli ja kantoi huolta koirastakin.
Itse myös koiraihmisenä tiedän miten koira tärkeä.
Koira osaa lohduttaa ja koiraa huolehtimalla olen itsekkin pysynyt rutiineissa ja vienyt nenäni ulos sekä kävelyllä saanut helpotusta ahdistukseeni.
Olen siis toiveikas epätoivon suhteen.
Miltä sinusta nyt tuntuu? Toivoisin taas, että kerrot miten aamu on lähtenyt käyntiin?
Anteeksi, kun en ole ollut tavoitettavissa, kun olen ollut viikonlopun saaristossa ilman teknillisiä hömpötyksiä koska pidän myös rauhoittumisesta kuten sinäkin. Oletko itse nauttinut siitä eristäytymisestä ja rauhottumisesta?
Mitä sinne veljesi asunnolle kuuluu, onko se yksinäisyys tuntunut hyvältä? Kerro ihmeessä kuulumisesi. Jos haluat voit lähettää kuulumisesi myöskin sähköpostiini osoitteeseen:
[email protected]
letko 'Murheita myös' siis löytänyt tämän ketjun aloittajan ? Hyvä tietää, jos olet saanut vastausta? - Ehkä kuulemme vielä. Terv. Yks' ketjuun osallistunut@
Hiljaista on ollut, ei mitään kuulu.
Katso vaikka www.apua.info
sisaresi oli todella hädissään-epätoivoinen-ottaessaan yhteyttä tänne palstalle.Oletko nähnyt hänen viestinsä?Täällä lukematon määrä ihmisiä on ollut hädissään ja rukoillut sisaresi puolesta-tuntui,että juuri sinä olit hänen viimeinen toivonsa-ehditkö ajoissa apuun-emme kysele tätä uteliaisuuttamme-osa meistä on samassa tilanteessa.Ole ystävällinen ja kerro,miten sisaresi voiu!!!
on löytynyt ! Hienoa, tervetuloa taas netille!
- Asiaan osallistujille, katso uusia (18.1.) kirjoituksia... :-)