Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa jo pari vuotta ja kun on tullut lastenhankinnasta puhe, hän ei suostu keskustelemaan. Aiemmin sanonut että sitten joskus. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään tämmönen, kun ei voi asiasta etes keskustella. Ei kukaan voi elää tuollaisten sitten joskus-lupausten kanssa. Itse jo haluaisin lasta. Olemme 25 ja 29 vuotiaita. Mitä tommosen kans voi tehdä?
Mies ei halua lasta
rouvashenkilö
13833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
nainen, jonka luo aikoo.
Poikaystäväni myös ei haluaa enää kun vaimolla on 2 lasta, allekoulunikäisiä.
Tuo oli vaikea pala minulle.
Niitten lasten takia perheemme, lapsemme eivät tule ikinä toteutumaan.
älä hukkaa aikaa, niin ehdit törmätä mieheen joka sitten lopulta haluaakin lapsia.
perheen perustaminen on ihmisen perustavanlaatuinen tarve ja jos se ei rakkaudessa mene yksiin, täytyy tehdä vaikea valinta. (ja nehän ei elämästä lopu)
itse meinasiin kulkea elämän läpi ilman lasta, ja voin sanoa että jos tietäisitte sen minkä minä nyt äitinä tiedän, ei valinta olekaan vaikea! ei mikään rakkaus mihinkään mieheen voi olla niin suurta ja IHANAA kuin rakkaus omaan lapseen!
on KOLME lasta edellisestä avioliitosta, mutta niinpä vain HALUSI lapsen minun kanssani. Itse halusi, ei tarvinnut ruinata! Se on rakkautta!
asia isyydessä. Vastuu ja velvollisuudet, ns. vapauden menettäminen, sitoutuminen, pelko taloudellisesta toimeentulosta ja turvasta jne. Tänä päivänä ensisynnyttäjien joukossa on monia lähes 4-kymppisiä sen vuoksi, että ensin pitää saada opintolainat maksettua pois, sitten pitää maksaa talolainat pois ja autolainat pois ja sekä edetä työelämässä uralla. Ja silloin lapsenteon ajankohdan siirtäjinä ovat naiset itse. Kenties juuri samoista syistä, mikä miehiä voi pelottaa. Ja sitten toisista ei vain ole siihen. On periaatteen ihmsiä, jotka eivät halua lapsia, koska niitä on keskellä kurjuutta maailmassa jo muutenkin liikaa, toisia pelottaa ihmisen aiheuttama ekokatastrofi ja kolmas ei halua itsestään kopioita.
Naisella vaan on se ikävä puoli, että biologinen kello raksuttaa vääjäämättä, kun taas mies voi hyvinkin siittää lapsia reilusti yli 6-kymppisenäkin papparaisena! Yli 35 -vuotiaana lapsen ja äidin terveysriskit nousevat huippuunsa. Naisen kannalta lapset tulisi tehdä alle kolmekymppisenä. Mutta ne eivät sovi yleensä elämän realiteetteihin. Ja kuitenkin lapsiperheelliset aikuiset ovat niitä yhteiskunnan ahkerimpia työntekijöitä, koska sitä rahaa ei ole koskaan liikaa lapsiperheessä, kaiken saa varmasti menemään.
Eli jos suhde rassaa muutenkin, niin vaihda suhdetta. Etsi mies, joka haluaa perustaa perheen kanssasi ja kantaa vastuunsa.
Sellainenkin mies, jolla on lapsia, voi saada päähänsä jossain vaiheessa, ettei halua niitä lisää. ja sitten kun haluaisi, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa nainen nuorempaan!
Maailma on mutkikas eikä läheskään aina reilu.
jos miehesi ei halua lasta, pyydä painavia perusteita!Jos itselläni olisi ollut tuollainen tilanne, olisin kokenut suhteen epävarmaksi. Jos keskustelu ei tuota tulosta, hakeutukaa pariterapiaan. Ihan heti ei kantsi lähteä eri suuntiin, mutta pidemmän päälle se lienee yksi varteenotettava vaihtoehto.
Jos ei halua, niin ei halua.Nuoruus onkin hyvä elää itselleen jos siltä tuntuu.Siitähän ei hyvää seuraa että painostetaan lapsenhankinnalla.Ellei sitten halua karkottaa toista luotaan.
Lapsi on iso vastuu ja minä kyllä enemmän kunnioitan kuin ihmettelen, että joku kieltäytyy lapsenhankinnasta.Moni mie laittaa lapsen alulle, eikä lopuiksi välitä osallistua asiaan lainkaan, jopa katuu. Ja siinä on sitten kiva perhekuvio.
Niin silloin on vain yksi ratkaisu, mies kiertoon. Olkoon sitten yksinään tai etsikööt sellaisen naisen joka ei lapsia halua. Aika on rajallista eikä sitä parane tuhlata sellaiseen ihmiseen joka ei lapsia halua.
Kiitos vastauksista. Aina kun yritän keskustella aiheesta ja hakea perusteluja yms. hän kääntää selkänsä, poistuu tilanteesta jne. Joten eipä onnistu. Toivoisin etes jotain perustelua miksi ei ja milloin sitten. En halua herätä myöhemmin siihen että on jo liian myöhäistä. Haluaisin lapset nuorena. Alkaa olla semmonen patti-tilanne, että en oikein tiedä mitä jatkossa tekisi. Kun ei eroakaan haluais lähteä hakemaan.
harmaan eri sävyjä, jos todella on niin että mies ei halua sitoutua lapseen ja tunnet sen luissasi ja ytimissä, ei hän varmaan todella halua sitoutua sinuunkaa,etenkin kun tietää toiveesi, eli:
joko haet eron ja kävelet kohti uusia seikkailuja
tai:
et tee sitä ja heräät jonain päivänä siihen etteivät lapsenlapset tulekaan huomenna (lauantaina) kylään. kun niitä ei ole.
Mitä voit tehdä? Vaihda miestä tai luovu omasta haaveestasi saada lapsi.
Näissä asioissa tuskin kukaan pystyy luopumaan (ehdottomasta) haaveestaan. Eli ehkä tuo vaihtoehto nro. 1 olisi parempi, mutta loppupeleissä tiedät asian ainoastaan ihan itse.
kuin se että suostuu miehen päätökseen olla hankkimatta lapsia, sitten tulet liian vanhaksi, ero tulee, mies menee eteenpäin, perustaa perheen ja saa niitä lapsia. Ja siinä sinä olet, yksin.
kuin elää toisten odotusten mukaan, eikä elää omaa elämäänsä. Olipa kyse sitten lasten hankinnasta tai hankkimatta jättämisestä tai jostain muusta elämän osa-alueesta.
meillä sama ongelma mutta toisinpäin
eli minä en halua lasta mutta mies haluaisi.
Oltiin seurusteltu 10 vuotta kun perheenperustaminen tuli ajankohtaiseksi eli olin itse silloin 26 v.
Olen päättänyt jo ihan nuorena etten hanki lapsia joten asiasta ei keskusteltu sen enempää kuin se että sanoin miehelleni että valitsee joko minut tai sitten vaihtoehdon jossa eroamme ja hän hankkii uuden tyttöystävän ja perheen eli minun kanssa lapsia ei tule!
No hän valitsi minut ja nyt ollaan jo neljäkymppisiä ja sen jälkeen mentiin naimisiinkin ja elellään onnellisina kahdestaan. Miehenikin on tyytyväinen ratkaisuunsa ainakin omien sanojensa mukaan eli ei ole ratkaisu kaduttanut.
Tällaisissa tapauksissa on joko luovuttava haaveesta tai vaihdettava kumppani tai sitten on vaan otettava se riski että lapsi hankitaan ja katsotaan sitten uudestaan miltä tuntuu.
Tuohon jälkimmäiseen en kyllä itse suostuisi koska sitten kun se lapsi siinä on eikä enään kiinnostakkaan niin mitäs sitten...