Voisiko mielestänne tällä olla osuuta paniikki/ahdistushäiriööni:
Äitini oli paniikki/ahdistustaipuvainen ja lisäksi sai usein pahoja migreenikohtauksia. Hän tukeutui aina minuun niinkuin aikuiseen vaikka olin vasta 4 vuotias. Saatoin hieroa häntä tuntikausia, kun sanoi, että kuolee...kuolee...niin paha olo. Yritin aina auttaa, käyttäydyin aikuisen tavoin jo 3-4 vanhasta. Jos yöllä tuli pissahätä lapsena (4v) tulin itse pois pinnasängystä, tuoli oli laitettu valmiiksi niin, että pääsin, sytytin pienen lampun ja kävin potalla, sen jälkeen join vähän mehua ja menin takaisin nukkumaan.En koskaan herättänyt vanhenpiani, ettei äiti vain häiriinny, vaan äitini luotti ja suhtautui minuun niin, että tällainen käytös oli hänen mielestä ihan ok. Mulla ei ollut koskaan varaa kiukutella, koska veljeni syntyi kun olin 2 v 8 kk ja hoidin häntä lähes pienestä vauvasta. 4 vuotiaana olin mm. yksin kotona kun äiti meni veljen kanssa terveyskeskukseen, kun olin hoitanut veljeäni ulkona ja vahingossa hiekkapihassa kaatanut vaunut ja veljeni tippui hiekkaan. Tämän johdosta sain huutoa ja jouduin jäämään pariksi tunniksi yksin kotiin ja samalla tuli vielä kova ukkonen.
Koskaan ei ole pahoinpidelty, mutta näköjään tällainenkin kohtelu lapsesta asti riittää saamaan oireet. Vai onko tää ihan softia ?? Tiedän, että useilla on paljon pahemmin ollut lapsena. Äitini sanoi minua joskus omaksi äidikseen vahingossa, joten sekin kuvastaa meidän suhdetta. Siskoni syntyi kun oli 8 ja hoidin häntä alusta asti aikuisen lailla, mm. yksin kotona vauvan kanssa usein.
Äitini oli paniikki/ahdistustaipuvainen ja lisäksi sai usein pahoja migreenikohtauksia. Hän tukeutui aina minuun niinkuin aikuiseen vaikka olin vasta 4 vuotias. Saatoin hieroa häntä tuntikausia, kun sanoi, että kuolee...kuolee...niin paha olo. Yritin aina auttaa, käyttäydyin aikuisen tavoin jo 3-4 vanhasta. Jos yöllä tuli pissahätä lapsena (4v) tulin itse pois pinnasängystä, tuoli oli laitettu valmiiksi niin, että pääsin, sytytin pienen lampun ja kävin potalla, sen jälkeen join vähän mehua ja menin takaisin nukkumaan.En koskaan herättänyt vanhenpiani, ettei äiti vain häiriinny, vaan äitini luotti ja suhtautui minuun niin, että tällainen käytös oli hänen mielestä ihan ok. Mulla ei ollut koskaan varaa kiukutella, koska veljeni syntyi kun olin 2 v 8 kk ja hoidin häntä lähes pienestä vauvasta. 4 vuotiaana olin mm. yksin kotona kun äiti meni veljen kanssa terveyskeskukseen, kun olin hoitanut veljeäni ulkona ja vahingossa hiekkapihassa kaatanut vaunut ja veljeni tippui hiekkaan. Tämän johdosta sain huutoa ja jouduin jäämään pariksi tunniksi yksin kotiin ja samalla tuli vielä kova ukkonen.
Koskaan ei ole pahoinpidelty, mutta näköjään tällainenkin kohtelu lapsesta asti riittää saamaan oireet. Vai onko tää ihan softia ?? Tiedän, että useilla on paljon pahemmin ollut lapsena. Äitini sanoi minua joskus omaksi äidikseen vahingossa, joten sekin kuvastaa meidän suhdetta. Siskoni syntyi kun oli 8 ja hoidin häntä alusta asti aikuisen lailla, mm. yksin kotona vauvan kanssa usein.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ainaskin toi on voinut ihan hyvin vaikuttaa suhun.
helppo ollut sinunkaan lapsuutesi.Varmasti tuo kaikki koettu vaikuttaa sinuun koko elämäsi ajan ja on luonut turvattomuuden tunteen syvälle sisimpääsi-et saanut olla lapsi silloin,kun sen aika oli.Voi miten moni meistä oirehtii lapsuuden-ja nuoruuden traumojen takia.Minulle lääkäri sanoi,että taipumus paniikkihäiriöihin voi olla periytyvää-se ei siis välttämättä satu omalle kohdalle.Peritkös äidiltäsi migreenin?Meillä se on jo Luoja tietää,miten monennessa suku polvessä periytynyt-olenkin sanonut pojalleni,että sait jo minulta migreenin perinnöksi,muutapa minulla ei ole sulle antaakkaan.
Aattelin että voiskohan mun ph johtua myös lapsuudesta, oon aika usein joutunut katsomaaan pienenä äidin perään kun se on alkoholisti..
Tai sitten siitä että aloitin kahvinjuomisen jo todella todella nuorena ja join sitä erittäin paljon, nykyään en pysty juomaan kahvia kuin yhden kupin tai tulee ph oireita.
että vastuun kantaminen toisesta ihmisestä on tosi raskasta ja kuluttavaa aikuiselle ihmisellekin-kuinka se ei sitä olisi pienelle lapselle?Ja entäs ne ympäristön paineet,joita lapseen kohdistuu-varsinkin alkoholistien perheissä?Pieni lapsi hoitaa vanhempiensa roolia ja vanhempiaan ja yrittää todennäköisesti salata alkoholismin muilta ihmisiltä.Täytyy olla todella vahva ihminen,jos siitä selviää ilman arpia!!
juu, migreeni peritty. Yläasteelta 26-vuotiaaksi todella paha ja nyttemmin vain muutamia kertoja vuodessa. MUTTA TÄNÄÄN töissä aivan järkyttävä kohtaus, luulin, että henki menee. Näkö lähti täysin, näin vain kirkasta valomerta ja kovaa välkkymistä. Pää ja kasvot puutuivat ja meinasi tulla oksennus. Kesti yli tunnin. Epäilen, että kun eilen kirjoitin lapsuuttaani auki, mitä en oikeastaan ole aikaisemmin tehnyt kuin varmaan kerran, niin kohtaus olisi kummunnut jostakin sieltä....
Tuli siksi paniikki, kun sairastan erästä parantumatonta tautia, jota pitää hoitaa käytännössä koko ajan tai muuten kuolema korjaa parissa päivässä, niin pelkäsin entistä enemmän kuin ennen sairastumista. Tämä oli eka kohtaus tuon toisen sairauden aikana.
Niin.. kahvi ja tehot aiheuttaa kohtauksia liiallisesti.. mutta minun mielestäni yhdellä kupilla ei pitäisi olla merkitystä.. oletko kofeiini yliherkkä?
lapsuuden/nuoruuden ajan kokemuksilla ja tapahtumilla on varmasti syy omiin paniikki,
ahdistus & masennus oireisiin. Itsekin toimin aikanaan "pikkuäitinä" neljälle nuoremmalle
veljelleni ja aina sain syytöksiä jos jollei
jotain tapaturmia tms. sattui. Sitten yläasteella
koulukiusaaminen vei lopunkin itsetunnon eli
kyllä minun elämätön elämä johtuu tuolta
menneisyydestä, eikäpä taida näistä kärsimyksistä
päästä, kuin vasta haudassa?
Toisinaan oikein odotan, että iskis joku vakava
sairaus, joloin pääsis täältä pois.Kohtalonivaa,
että fyysinen terveys aina ollut hyvä.
Ne jotka tahtois pois ei pääse ja niillä joilla
elämänhalu ym. asiat kohdallaan joutuvat kuolemaan. Minun suvussa ei muita "epäonnistuneita" olekkaan. En syytä ketään
omista ongelmista ja viha esim. koulukiusaajiani
kohtaan laantunut. Kun katson elettyä elämää, enpä
tajua miksi vielä täällä kuitenkin elelen?
Tällasia apaattisia mietteitä kirjoituksesi minussa herätti.