En jaksaisi päivisin yhtikäs mitään,kaikki kotiaskareetkin tulee tehtyä ns."pitkin hampain" ja päivisin odotan vain että million on lasten päiväuni aika ja iltaisin se hetki kun heidät saa nukkumaan. En jaksisi edes hoitaa lapsiani,olen niin väsynyt. Tahtoisin vain saada olla ihan itsekseen ja tehdä mitä haluan mutta kun ei ole mahdollista.
Lasten kanssa tulee oltua päivät sisällä kun ei jaksa uloskaan lähteä ja toinen lapsista ei viihdy pätkääkään rattaissa,eikä häntä voi maahankaan päästää kun ei jalat vielä kanna. EI siinä sitten jaksa kuunnella kun toinen kitisee ja venkoaa =((
Huoh ja huoh.....eipä ole herkkua tämä elämä....
Lasten kanssa tulee oltua päivät sisällä kun ei jaksa uloskaan lähteä ja toinen lapsista ei viihdy pätkääkään rattaissa,eikä häntä voi maahankaan päästää kun ei jalat vielä kanna. EI siinä sitten jaksa kuunnella kun toinen kitisee ja venkoaa =((
Huoh ja huoh.....eipä ole herkkua tämä elämä....
Vastaukset 11
Vanhimmat
en tiedä lastesi ikiä, mutta minä laitoin 2,5 v esikoisen lopulta hoitoon ja jäin vauvan kanssa kotiin. Vauva ollut alusta saakka tosi huono nukkuja ja esikoinen vaatinut hirveästi huomiota ja hermoja ja kun nukkua ei itse koskaan saa, niin eihän tuota jaksa. Sairastuin masennukseen ja uupumukseen.
Sinä olisit varmaan sairasloman tarpeessa. Oisko sun mahdollista ottaa irtiotto kotoa ja miettiä rauhassa, mitä tehdä? Väsyneenä ja kiinni rutiineissa ajatus ei kulje, joten kun saat etäisyyttä pystyisit ajattelmaan mitä voisit tehdä. Ja ole rohkea ja tee niin kuin parhaaksi näet äläkä välitä ulkopuolisten mielipiteistä!
"Tahtoisin vain saada olla ihan itsekseen ja tehdä mitä haluan mutta kun ei ole mahdollista."
Missä on lasten isä kantaan myös vastuunsa lapsistaan jotta saisit hieman omaa aikaa itsellesi välillä?
ja erittäin kulunut. Meillä esimerkiksi mies on hoitanut lapsia iltaisin ja viikonloppuisin, että olen saanut nukkua tai tehdä muuta. Mutta jos saa puoli vuotta nukkua max 2 h pätkiä öisin ja päivisin ei lainkaan, niin kyllä äidistä tulee "vähän" väsynyt! Mulla meni unirytmit ihan sekaisin enkä enää pystynytkään nukkumaan silloin kun oli mahdollisuus. Tunsin vain valtavaa painostavaa uupumusta.
Eka lapsemme oli uhmaikään saakka todella helppo tapaus, nukkui kuin tukki tuntikausia. Mutta kuopus on toista maata. Sitä on niin helppo tuomita, jos itsellä ei ole mitään kokemusta vastaavasta.
tuttua tekstiä. Mies töissä niin pitkät päivät että hirvittää ja kaksi uhmatermaria kotona. Ei omaa aikaa, lastenhoitoapua vain pakosta, autokin saatiin vasta äsken käyttöön ja kohtuullisen kaukana kaikesta ollaan. Ei ole herkkua ei.
Puolen vuoden masennuslääkekuuri teki hyvää, ja nuorempi, vaikea tapaus, kasvoi vähän helpommaksi sillä aikaa. Tilanne helpottanut kun se jatkuva huuto ja mesoaminen on loppunut.
Väliin kyllä ajattelin että jos saisi edes toisen hoitoon, jos saisi edes kerran viikossa sovitusti, ilamn syyllisyyttä, tehdä mitä tahtoo vaikka vain kaksi tuntia. Istua jossain ihan rauhassa ilamn paineita. Ja tietää että ensi viikolla saa sen tehdä uudestaan. Rääh... mutta ei tunnu käsittävän tuotakaan toivetta kukaan muu kuin itse vastaavassa tilanteessa olijat :D muiden kommentit ovat tätä yleispätevää "no olisit ajatellu ennenku teit ne" -tyyppiä joka ei jaksa enää edes naurattaa. *haukotus*
***
Ensinnäkin, ei ole ihmekään jos nuudut... neljän seinän sisällä päivät pitkät!!! Kai tajuat miten tärkeää on lapsillekin raitis ilma ja ulkoilut. Ei muuta kuin kurahousut jalkaan ja sinne vain maata tutkimaan, ellei ole jotain mikä saisi lapsen pysymään rattaissa; jokin kiinnitettävä lelu, helisevä, ääntä pitävä, tms.? Piristyt heti itsekin kun vain pakotat koko poppoon sinne pihalle ja ehkä voisit tavata samalla muita perheen äitejä? Tee vain ne pakolliset kotityöt ja jätä kaikki vähemmän tärkeät tekemättä. Paljon tärkeämpää on olla äiti lapsille! Väsyneenä ja masentuneena sitä ei kukaan äiti ole. Kokeilepa jotain monivitamiinilisää ja paljon terveellistä ravintoa, ei siis mitään "roskaruokaa", ravinto vaikuttaa yllättävän paljon yleiseen olotilaan ja henkiseen vireyteen. Ei uskoisi ennenkuin kokeilee. Onko lapsilla isää? Hoitaako hän lapsia että voit hankkia jonkun harrastuksen itsellesi? Esim. joku jumppa kerran viikossa, vai harrastaisitko mieluummin kielen opiskelua, maalausta, mitä tahansa, vaikka yksin kävelyllä käymistä?
Hei,niin mullakin joskus oli, mutta kun en voinut kellekään kertoa enkä pyytää apua OTIN itseäni niskasta kii ja ryhdyin hommiin.Niin neuvoisin sinuakin tekemään, se on paras lapsillesikin.
Elikä, kun heräät, herää heti ja tee asiat erijärjestyksessä kuin ennen.Sitten kun lapset kitisee ja tunnet voimattomuutta niin pysähdy ja katso heitä, mieti he ovat sinun verta ja lihaa, ihaile heitä ja mieti kuinka tärkeä JUURI SINÄ,olet heille.Tee heidän kanssa jotain uutta, pue kaikille hyvät sadevaattet päälle ja mene vaikka metsään.istukaa kannon päällä ja haistelkaa ja katselkaa metsää.Syökää eväitä ja tutkikaa käpyjä, niihin ei kuole jos vaikka vähän maistaa.
Sinä ja sinun vointisi tekee paljon lapsillesi. olet varmaan kuullut.. pian he jo ovat isoja usko pois.RAKKAUTTA JA VOIMIA SINULLE TUNTEMATON
Muista hei että ne lapset on vain hetken pieniä, ihan oikeasti, vaikkei se nyt siltä tunnu! Tuo edellinen kirjoitus on tosi hyvä, eli juuri näin toimimalla pääset eteenpäin. Olisi varmasti helppoa marssia lääkäriin ja lähteä pilleripurkki kourassa kotiin, mutta mutta... muitakin vaihtoehtoja on! Muista, että se oma hyvinvointisi heijastuu niistä lapsista, eli jos ne kitisee ja natisee, niin silloin vain entistä enemmän muksut kainaloon ja halauksia ja kehuja miten kivoja ja tärkeitä he on! Mieti jos lapsesi sairastuisi vakavasti tai tapahtuisi jotain että menettäisit heidät. Sitten se vasta siltä tuntuisikin ettei elämä ole herkkua! Lähde ulos niin tapaat muita samassa tilanteessa olevia, ihan varmasti. (Niin ellet nyt ihan metsän keskellä asu.)
väsynyt, siinä mennään voimavarojen äärirajoilla, pienetkin asiat tuntuu tuhat kertaa todellista suuremmilta, asiat paisuu paisumistaan... omasta kokemuksesta tiedän, itseään ei saa missään nimessä pakottaa tekemään ja siirtymään paikasta toiseen vaan vain aika voi auttaa ja toisten tuki. Joten apua pyytämään sukulaisilta, mieheltä, ystäviltä , kotipalvelusta, mielenterveystoimistosta, lääkäristä, neuvolasta... apua saa jos vain uskaltaa pyytää, ei tällaisen asian kanssa tarvitse eikä saa jäädä yksin! Mä sain apua pyytämällä. ei sitä kukaan omaa hyvytyttään tuu tarjoamaan. Jos sulla mies on niin ensiksi sille kerrot tilanten ettet enää jaksa ja jos se ei tajua asian vakavuutta niin onhan noita muita vaihtoehtoja joista varmasti apua saat. Ethän halua että jonain päivänä "pääs naksahtaa" ja seuraamukset voi olla vaikka mitä, sitten siinä kaikki vain ihmettelee kun "ei se mitään puhunu vaikeuksistaan, oltais me autettu jos oltais tietty... Mutta tsemppiä sulle ja voimia! :)
Minulla on 4kk:n ikäinen ihana poika lapsi. Olen onnellinen lapsestani, mutta silti toisinaan tuntuu, että miksi hemmetissä olen moisen hankkinut. Siis tämä tunne tulee kun olen totalisen väsynyt valvottujen öitten ja jatkuvan kitinän jälkeen. En koskaan elätellytkään mitään ruusuista kuvaa äitiydestä, mutta silti kyllä tämä rankkaa on ollut. Olen välilä fyysisestikin aivan poikki...
Ihana, toisaalta kamala, kuulla että muutkin kokevat äitiyden raskaana. En siis välttämättä olekaan maailman surkein äiti.
Voimia sinulle ja koita saada välillä ihan omaa aikaa.
Hmmmmmmmmmm....sama täällä!
Elikäolen ollut jopitkään lopen uupunut omiin lapsiini,vaikka ovatkin reippaita ja omatoimisia.
Silti aina amuisin ajattelen:-tAASKO SE PÄIVÄN RUMBA ALKAA????????
Onneksi he ovat jo koululaisia mutta ei se ole helppoa siltikään.
Onhan kotiaskareet yms.
Koitan ottaa ns.omaa-aikaa lasteni ollessa koulussa ja menen ihan pokkana verhot kiini maate ja ajattelen ihan mitä mieleeni juolahtaa ja AAAH, saan nukahtaa ja taas jaksaa jotenkin illan.
Muista, ettet ole ainoa, joka samaa "kärsii"!!!
Väsymykseen auttaa raitis ulkoilma osaltaan. Syötkö tarpeeksi vitamiineja?
Ulos mennessä voit koittaa totuttaa lapsen istumaan rattaissa, valjaat vain kiinni ja koko ajan jotain katsottavaa tai ihmeteltävää. Käteen voi antaa oksan, kävyn, kukan, heinää, hiekkalapion, muun lelun.. osoittele innostunein äänenpainoin kaikki lentokoneet, liikkuvat ihmiset, polkupyörät, koirat, valot ja muut jännät jutut.
Näin talvisinhan pääsee pulkkaan pieni kävelytaidoton. Oletko kokeillut kantoliinaa?
Onko sinulla ystäviä/juttuseuraa? Ainakin seurakunnat järjestävät perhekerhoja jonne vapaa pääsy eikä maksa mitään. Käyttekö kirjastossa tai muualla koskaan?
Mitä vähemmän on kotona, sitä vähemmän koti likastuu. ;)
Saatko apua lastenhoitoon koskaan? Kun lapsesi nukkuvat, lepäätkö vai vietätkö vapaa-aikaa itseksesi? Itse olen huomannut että lepo on tärkeämpää.