Hei ! Onko teillä käynyt vastaavaa; sain kokeilla ystäväni uutta hienoa kelloa eli kello oli leveä metalliremminen, joka kiinnitettiin "näpsäyttämällä" lukitus, jolloin siitä ei nähnyt, mistä sen oikein sai aukaistua. Asetin kellon ranteeseeni ja suljin lukon. Mutta silloin iski paniikki, koska kun yritin avata lukkoa, en tiennyt miten se aukeaa! Sydämeni hakkasi ja aloin riuhtoa kelloa kädestäni. Näin jälkeenpäin naurattaa, mutta silloin ei naurattanut. Menetin täysin tilanteen hallinnan. SE OLI PELOTTAVAA !! Lopulta onnistuin avaamaan lukon ja tilanne helpotti.
Sen jälkeen olin hyvin uupunut. En tiedä, johtuiko paniikkikohtaus vähäisistä yöunistani, koska olin jo aamulla hyvin väsynyt herättyäni.
Tutkailin jälkeenpäin kellon lukitusta ja ajattelin laittaa kellon uudestaan ranteeseeni, mutten uskaltanut, kun en luottanut siihen, että osaan avata lukituksen.
Eipä silti, en pysty menemään hissiin, enkä lentokoneeseen.
Kamalaa olisi jäädä hissiin jumiin!! Onko teillä muilla paniikkihäiriöisillä myös tuota hissin ja -lentokonepelkoa eli suljetun paikan kammoa ?
Kyllä tämä elämä on rajoittunutta, kun tällaisen sairauden "omistaa"!
Sen jälkeen olin hyvin uupunut. En tiedä, johtuiko paniikkikohtaus vähäisistä yöunistani, koska olin jo aamulla hyvin väsynyt herättyäni.
Tutkailin jälkeenpäin kellon lukitusta ja ajattelin laittaa kellon uudestaan ranteeseeni, mutten uskaltanut, kun en luottanut siihen, että osaan avata lukituksen.
Eipä silti, en pysty menemään hissiin, enkä lentokoneeseen.
Kamalaa olisi jäädä hissiin jumiin!! Onko teillä muilla paniikkihäiriöisillä myös tuota hissin ja -lentokonepelkoa eli suljetun paikan kammoa ?
Kyllä tämä elämä on rajoittunutta, kun tällaisen sairauden "omistaa"!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vastaavanlaista mistä kerroit ei ole minulle sattunut, mutta paljon pahaa tämä sairaus joskus sai aikaan ja vangitsi minut lähes kokonaan kotiin. Nyt kun lääkitys on kohdallaan voi elää lähes normaalia elämää, mutta lentokoneeseen en kuitenkaan uskaltautuisi.
Joo, kammoja on vaikka millä mitalla. Hissiin en voi mennä, en myöskään mihinkään julkiseen kulkuneuvoon muuten kun vahvasti rauhotettuna. Vaikka lääkityksen pitäiskin olla kohallaan, jouduin kuitenkin vasta viimekuussa perumaan risteilyn, kun edes laivaan ei voi mennä.
Kaikki paikat, joista en voi päästä pois sillä sekunnilla kun haluan on mulle ihan mahottomia. Elokuviin viimeks uskaltautuessani jouduin napsimaan Oxaminia semmosen määrän, etten oikeestaan ollu ees kunnolla hereillä koko elokuvan aikana.
Myöskään toi kellojuttu ei oo ihan vieras. Mulla vaan se pieni ero, etten voi laittaa sormuksia sormeeni. Vaik oon kihloissa, ni sormus on silti nätisti yöpöydän laatikossa. Kaulakoruja voin pitää vaan jos ne on niin pitkiä, että ne saa pujotettu pään yli kaulaan ja pois. Lukollisten kans tukehun, tai luulen tukehtuvani siihen paikkaan.
Kerran kapakasta tultuani olin niin paniikissa kenkieni vetoketjun kans, että leikkasin uudet saapikkaani halki... että silleen!!!
Voi meitä onnettomia, joskus itkettää tää oma "hölmöys", mut onneks sille joskus pystyy nauramaankin...
Juu kyllä minulla ainakin on paniikkihäiriön lisäksi tullut muita "pelkoja" esim. kerran ahtaassa bussissa jossa joutui seisomaan lytyssä eikä päässyt liikkumaan mihinkään puoleentuntiin ja muita paikkoja missä paljon hissejä.. yksin en einakaan hissiin enää hyppäisi.. muutenkin jos olen paljon yksin niin alkaa paniikki ikseä pikkuhiljaa.. (kuolemanpelko ja kaikenlaisten tautienitsellensä kuvotteveu ja sitten sitä taas mennään)
tuohon yhteen väliin oli tarkoitus tulla paljon ihmisiä.. ei hissejä..
ite kärsin kans paniikkihäiriöstä. nytkin jouduin ottamaan rauhoittavaa kun mies lähti töihin loman jälkeen. Tuli vaan sellanen ahdistuksen poikanen ku jäin kotiin ja mies otti auton.
Täytyy sanoa että onneksi on puhelin ja naapureita, ne rauhoittavat mieltä hieman.
En uskaltaisi lähteä lentokoneella minnekään jossa täytyisi lentää meren päällä, bussissakin viimeksi täytyi ottaa lääkettä etten "sekoaisi". Itse en myöskään mielelläni autolla aja missään asutuksen ulkopuolella, siellä tulee helposti paniikki.
Elokuvista olen kerran ollut lähellä juosta ulos -tuli niin tukehduttava olo-, mutta sain kuitenkin itseni rauhoitettua ja pystyin olemaan paikallani loppuun, ja jopa seuraamaan elokuvaa.
Ei mulla ihan koruista tai vaatteista tule ahdistusta. Mutta yksinolo, suljetut tilat, ja joskus tietty seura tekee jännittyneen olon ja siitä tulee hieman paniikkinen olo.
Tää on niin rajoittavaa, ja nykyään taas melkeinpä joka päivä tulee pelko että koska taas ahdistaa. Kesällä olin ihan kunnossa, en tarvinnut lääkkeitä ollenkaan, ja ajattelinkin jo että 6vuoden hel.vetti on selätetty. Vaan niin se nyt syksyllä taas tuli elämääni.
Ens vkolla täytyy käydä juttelemassa lääkärin kanssa uudesta lääkityksestä, vanhat ovat finaalissa.
Käytättekö muuten mitään mielialalääkitystä rauhottavien kanssa? Itselläni on rauhottavat pelkästään tällä hetkellä apuna.
Voi kun tästä pääsisi eroon...:`(
Mulla on lääkityksenä tällä hetkellä Cipralex 20mg, Xanor 0,5mg*3, Propral vapinoihin ja lisärauhottavana sitte vielä Oxamin 15mg*3. Remeron oli mulla aikasemmin viel lisänä lähinnä nukahtamisvaikeuksiin ja yöpanikointiin, mutta sen kans oli yhtä taistelua toi painon hallinta, joten se piti lopettaa. Nyt oon ollu kaks viikkoo ilman Remeronia ja olotila on aivan kauhee. Masentaa helvetisti ja pelkään nukkumaanmenoa ja saan paniikkikohtauksen mennessäni makuuhuoneeseen. Mielenkiintonen fobia sekin.
Onneks on aika lääkärille viikon päästä ja oli jo edellisellä lääkärikäynnillä puhetta, että jos olotila pahenee Remeronin lopetuksen jälkeen mietitään siihen tilalle jotain muuta lääkitystä. Siihen saakka on vaan pärjäiltävä panikointini ja makuuhuonekammoni kanssa. Mikään normaali unilääke ei oo oikeestaan ainakaan aiemmin tehonu mun nukahtamisongelmiin ja yöfobioihin. Nyt öistä on selvittävä tuplakoktaililla Xanoria ja Oxaminia, mikä ei oo kyllä ollenkaan hyvä juttu. Pää on kun pumpulissa ja taju lähes kankaalla, mut nukkuminen ei onnistu.
Ja vielä oon huomanu yhen lisäfobian... Nyt oon varma, että mun päässä on vähintään keilapallon kokonen kasvain. Päätä särkee jatkuvasti ja kovaa. Tiedän järjellä aatellen, että särky johtuu Remeronin lopetuksesta ja loppuu ajan kans. Lääkäri varotteli siitä jo etukäteen. Sitäpaitsi mun pää on kuvattu viimekesänä ja mitään ei löytyny... mutta paniikin iskiessä on turha selitellä itelleen järkisyitä. Että näin täällä...pallo hukassa toistaseks...
lääkettä kerrakseen sulla...
Itelläni tosiaan tällä hetkellä Xanor 1mg tarvittaessa. Tosin tarvittaessa otan vain pienen murusen(alkuaikoina vetaisin kokonaisen tai puolikkaan vähintään), varmaan viidesosa tabletista, ja se auttaa yleensä. Pahempaan kohtaukseen jossa kädet vapisevat ja sydän hakkaa ja tuntuu että tulee hulluks, otan puolikkaan. Xanorin nimeen vannon kyllä; helvettiä olis ilman mitään lääkitystä!
Nukkumaan mennessä jos on ahdistusta, riittää murunen rauhoittamaan että nukahdan.
Mutta eihän noita mielellään söis, yritän aina välttää lääkkeitä. Mut joskus ei vain jaksa sinnitellä ilmankaan...
Mulla liittyy paniikkihäiriöön myös ahtaan paikan kammo sekä korkean paikan kammo. En myöskään uskalla matkustaa junalla enkä lentokoneella. Pelkkä ajatuskin jo tekee huonon ja huimaavan olotilan. Ensimmäinen paniikkikohtaus n. 13 vuotta sitten. Kohtausten ja niiden pelon kanssa jäi huimaus ja masennuskin vaivaa, jos elämässä ikäviä asioita. Onko huimausta muilla!
Mulla ainaskin on huimausta.
joo, mulla paniikkikohatukset yleensä laukasee just huimaus, mikä johtuu yleensä mun jumissa olevista hartioista. Vaikka itte tiedän, ettei oo mitään hätää. Ja toinen on kun esim. vihloo/sattuu päästä...niin valmista tuli. Tai kun tulee lisälyönti, muljahdus sydämeen. Nyt on ollu tosi huonoa aikaa pari viime viikkoa... lääkitys uudelleen vuoden tauon jälkeen.. =(
Ihmeellinen on ihmismieli, varsinkin kehittelemään lisäfobioita. Itselläni paniikin alkuaikoina, eli yli 20 vuotta sitten, oli vain klassinen kauppa, julkiset kulkuvälineet ja ihmispaljous. Nyt vuosien varrella on tullut mukaan korkean paikan kammo, avaran paikan kammo, yksin lenkkeilemisen kammo (luulen saavani jonkun sairaskohtauksen tms.) ja yleensäkin huolestuneisuus omasta ja läheisten terveydestä, onnettomuuksien pelko jne....
Lisäksi on tuota huimausta, unettomuutta ja epätodellisuuden tunnetta. Eli ihan mukava paketti :( Onneksi en ole tällä hetkellä töissä, koska ei siitä mitään tulisi. Nyt olen menossa lääkäriin, niin katsotaan lääkitystä uusiksi.
Tsemppiä kaikille :-)
Minulla on ollut jo monta vuotta että hissiin en voi mennä ja 2 vuotta sitten kesällä menin tampereella käymään näsinneluassa ja mietin että uskallanko hisin olenkan vai en ja tiesin että haluan nähdä sen näsin neulan ja käydä ylhäällä niin puristin koko ajan yhen tukihenkilön kättä ja laitoin silmät kiinni ja rukoilin että kumpa ei hissi jäisi välile voi etä se on pelottava olla hississä jos se jäis väälile potkisin ja potkisin koko voimalla varmasti o0ven auki kuten tein vuosi sitten kun olin yksin kotona ja vessan ovenkahva meni sökösi niin ensin tykytti sydän ja oli ahdistava olo ja hoin vain vihaisena että rauhoitu ja mieti miten päästä vessasta pois. noh sitten aloin tönimään ja tönimään ja potkimaan kakella voimalla ovea auki ja kirosin ovelle ja sanoin että minähän tulen että täältä pois vaikka mikä olisi ja tulisi ja pääsinpähän ei mennyt saranoilta mutta oven karmivähän kärsi että jos panikikohtaus tulee se varmaan eka reaktio että potkija ja töniä jotain ovea auki. Saisi kyllä joskus joku rakentaa avohissin kuten työkeskuksessa on.
Lentokoneessa olen ollut itse 3 kuukautisena ja en ole sen jälkeen koskan mennyt ja enkä varmaan mene kun paniiki/ahdistus/Korkeanpaikankammo ellei kehittele apuja koskaan siihen ja hisiinkän en mene ellei mene jalat ja sittenkin vain jos saan rauhoittavaa ja jos joku lähtee minun kanssa hissiin. Ja vesan ovea en ole koskan enään uskaltanut laitaa lukoon ellei joku istu vessan oven takana vahdissa. Nyt saan onneksi vahvoihin pelkoreaktioihin jonkun uuden lääkkeen.
Olen labrassa töissä ja tänään olin pipetoimassa, kun se iski kesken töiden kuin salama kirkkaalta taivaalta.. Kädet rupesi tärräämään niin ettei pipetin kärki osunut pipetoitavaan kuppiin ja SYDÄN HAKKAA. Yritin hengittää tasaisesti ja rauhallisesti. Muutaman minuutin päästä pystyin jatkamaan työt loppuun.
Tää on ihan hirveää. Ennen mulla oli tällaisia kohtauksia ehkäpä 1 kuukaudessa nyt jo melkein joka päivä. Alkaa jo kaikki tilanteet ahdistaa ja pelottaa, että kohtako joku huomaa..
Iitselläni on ollut myös jonkun asteinen paniikkihäiriö noin 6 vuotta! Vasta hiljattain uskaltauduin lääkärille keskustelemaan! Varsinaisia paniikkikohtauksia en ole saanut. Mutta useina ahdistaa, tuntuu epätodelliselta, tuntuu että kuristun, hiki valuu ja menen aivan punaiseksi. Olen myös ihmetellyt miten se on tuonut mukanaan muita fobioita. Itseltäni löytyy korkeanpaikan kammo sekä aukeiden tilojen kammo. Lisäksi ahdistaa myös autolla ajaminen avarissa paikoissa. Minusta tuli myös hyvin heikkohermoinen. En pysty näkemään verta tai mitään muuta epämiellyttävää, siksi katseeni suuntakin alas ihan vain varmuuden vuoksi! Ajatus siitä että voisi joskus vielä elää normaalia elämää tuntuu melko kaukaiselta.
Kokeilkaa ihmiset b12 vitamiinia, koska se on hermostovitamiini. b12 toimii nopeasti uusiutuvien solujen, kuten veren valko- ja punasolujen muodostuksessa sekä hermosolujen toiminnassa, sekä se on välttämätön fooolihapolle.
Solgar valmistaa todella vahvaa, joten sitä voi ottaa aluksi kokeeksi viikon ajan ja sitten vain kerran kk...eli sen vahvuus on todella suuri, vastaa 3 kk tarvetta keskimäärin...poretabletit joissa b12 voi myös auttaa...eli jos elimistö keliakian, vatsalaulun imeytymishäiriö, pernisiöösi anemia tms syystä ei saa tarpeeksi b12 niin alussa ovat nämä oireet, paniikkia, hermostumista, aloitelyvyttömyyttä sitten tulee kävelyvaiketudet ja ajantajun hämärtyminen, kyseessä on virallisesti dementian kaltainen tila, kun b12 ei iemydy elimistöön, ja jos tila kestää yli pari kk oireet neurologisieen suuntaan muuttuvat todella pahoiksi, lopulta ei tajua enää tilaansa...tila on siis oikeasti todella vaarallinen jos ei hoideta...ja myös helppo kokeilla b12 vitamiineilla...jos jotain ajatuksen kirkastumista, tasapainohäiriön palautumista alkaa tapahtumaan niin lääkriin sitten...b12 muodostaa nopeita hermosoluja,ja jose saanti elimistöstä loppuu seuraukset ovat hyvin moninaisia liittyen siis neuorlogisiin ja psykologisilta vaikuttaviin oireryhmiin, mutta hoito ajoissa auttaa. nopea pitää silti olla...