Kirjottelin tämmösen viestin tänne joskus muutama kuukausi sitten..:
"Hei, onko kovinkin vaarallista, kun kuulen ääniä?
Yleensäkkin äänet puhuvat keskenään tai haukkuvat minua.
Onko täällä muita?, mistä tämä voisi kertoa?
Onko tämä kovinkin vaarallista?
Tässä muita oireita, tietäisikö joku, liittyvätkö nämä johonkin sairauteen?
Muita oireita, joita minulla on:
-jatkuvaa ahdistusta
-pakkoajatuksia ja -toimintoja
-vainoharhaisuutta
-levottomuutta
-agressiivisuutta
-itsetuhoisuutta
-mielialan rajua vaihtelua
-syyllisyyden tunteita
-pitkittynyttä masennusta
-väsyneisyyttä/unettomuutta
-välillä menetän ruokahaluni täysin
-sosiaalistentilanteiden kammoa/julkisten tilanteiden
-ajatuksiini vaipumista
-paniikkihäiriöta
(- äänien kuuleminen)"
Silloin te epäilitte vahvasti paranoidista skitsofreniaa.
Nyt sitten viime viikon aikana oln ikäänkuin jossakin hidastetussa filmissä.
Tai minut on pysäytetty, muut kyllä liikkuvat ympärilläni.
Esim vasta vierailin ystäväni luona toisessa kaupungissa, en edes tajunnut olevani siellä..
Kävimme kaupassakin ja minä vain naureskelin ja kävelin hänen perässään, en oikein puhunut mitään.
Hänen luonansakkin minä vain seisoin ja katselin nauliintuneesti esim. seinää.
On kuin nukkuisin, olisin unessa..
Mun unet ja ajatukset sekoittuvat niin vahvasti todelliseeen elämään, etten lainkaan tiedä mikä on totta ja mikä ei..
Äniä kuuluu vieläkin ja tuntuu, et nykyään on alkanut tulemaan näköharhojakin..
Nyt muutamien päivien aikana minulla ei ole ollut oikeastaankaan yhtään nälkä, eikä pahemmin ole nukuttanutkaan..
Mikäköhän mulla on?..
"Hei, onko kovinkin vaarallista, kun kuulen ääniä?
Yleensäkkin äänet puhuvat keskenään tai haukkuvat minua.
Onko täällä muita?, mistä tämä voisi kertoa?
Onko tämä kovinkin vaarallista?
Tässä muita oireita, tietäisikö joku, liittyvätkö nämä johonkin sairauteen?
Muita oireita, joita minulla on:
-jatkuvaa ahdistusta
-pakkoajatuksia ja -toimintoja
-vainoharhaisuutta
-levottomuutta
-agressiivisuutta
-itsetuhoisuutta
-mielialan rajua vaihtelua
-syyllisyyden tunteita
-pitkittynyttä masennusta
-väsyneisyyttä/unettomuutta
-välillä menetän ruokahaluni täysin
-sosiaalistentilanteiden kammoa/julkisten tilanteiden
-ajatuksiini vaipumista
-paniikkihäiriöta
(- äänien kuuleminen)"
Silloin te epäilitte vahvasti paranoidista skitsofreniaa.
Nyt sitten viime viikon aikana oln ikäänkuin jossakin hidastetussa filmissä.
Tai minut on pysäytetty, muut kyllä liikkuvat ympärilläni.
Esim vasta vierailin ystäväni luona toisessa kaupungissa, en edes tajunnut olevani siellä..
Kävimme kaupassakin ja minä vain naureskelin ja kävelin hänen perässään, en oikein puhunut mitään.
Hänen luonansakkin minä vain seisoin ja katselin nauliintuneesti esim. seinää.
On kuin nukkuisin, olisin unessa..
Mun unet ja ajatukset sekoittuvat niin vahvasti todelliseeen elämään, etten lainkaan tiedä mikä on totta ja mikä ei..
Äniä kuuluu vieläkin ja tuntuu, et nykyään on alkanut tulemaan näköharhojakin..
Nyt muutamien päivien aikana minulla ei ole ollut oikeastaankaan yhtään nälkä, eikä pahemmin ole nukuttanutkaan..
Mikäköhän mulla on?..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko sinulla itselläsi ahdistunut, paha tai vaikea olo? Pystytkö hoitamaan päivittäiset rutiinit, kuten työn tai opiskelun? Nukutko, syötkö säännöllisesti?
Käytätkö jotain päihteitä?
Minä samanlaisessa tilanteessa menisin jonkun lähisukulaisen tai ystävän luo ja kertoisin omasta olostani. Ehkä kyselisin, vaikutanko samanlaiselta kuin ennenkin - jotain sellaista. Myös voisin käydä omalla terveyskeskuslääkärillä.
Tuollaiset olot voi johtua stressistä, väsymyksestä, elämäntilanteesta tai sitten liittyä mielenterveysongelmiin. Jokainen on yksilö eikä esimerkiksi diagnoosia pysty lääkäritkään nopeasti tekemään, vaan vaaditaan yleensä parin viikon seurantajakso ja psykologin testit sairaalassa - ja sittenkin tilanne ja diagnoosi voi muuttua.
Älä jää yksin olojesi kanssa, vaan hae apua. Muut ihmiset on juuri sitä varten, jokainen tarvitsee jossain vaiheessa toisten apua, kukaan ei selviä yksin.
Nykyään on noihin oireisiin hyviä lääkkeitä, jotka ei edes aiheuta pahoja sivuvaikutuksia. Miksi et, muuten, ole mennyt jo lääkäriin, jos kerran muutama kuukausi sitten lähetit tuommoisen viestin?
Kyllä minä psykologin luona käyn, mutta en ihan kaikkea uskalla hänelle kertoa, just ton laitoshoidon pelossa.
kannattaa puhua kaikesta vain se voi auttaa siskollani oli samaa meni huonoon kuntoon ku ei ymmärretty mikä on.
siitä 2 vuotta nyt on samoi juttui ku sulla haluutko et joku yrittäis auttaa vai pitääkö antaa vaan olla??
mitä itse toivoisit??
olen aivan ymmälläni
Tarvitset keskustelujen lisäksi lääkitystä, jonka voi määrätä vain lääkäri. Miksi, muuten pelkäät laitoshoitoa? Mitä pahaa siinä mielestäsi muka on? Eihän sairaalajaksot yleensä kestä yleensä paria kuukautta pidempää. Ja kyllähän sairaalastakin välillä lomille pääsee.
Pelkään sitä, että jos en pääsekkään pois sairaalasta..
Pelkään uusia ihmisiä..
Pelkään, sitä että minut pakotetaan syömään lääkkeitä joita en halua..
En tiedä oikeastaankaan mitään laitoksista, niistä ei koskaan kerrota mitään "todellista". Eräs kaveri kertoi kokemuksestaan vain joutuneensa istua päivästä toiseen muiden ihmisten kanssa katselemassa televisiota. Vaikuttaa pitkästyttävältä pariksi kuukaudeksi.
Lääkityksestä on täällä ollut puhetta, millaista lääkitystä tarkoitatte?
minun mies saa aamulla 1 mielialalääkkeen ja puolikkaan rauhoittavan, päivällä yks rauhoittava ja illalla 2 mielialalääkettä. rauhoittavat lääkkeet lopetetaan jossakin vaiheessa. ne olivat nyt alussa kun oli levoton olo. nämä oli muistaakseni kolmannet lääkkeet jotka olivat sopivat kaikista. mies on kärsinyt n.2v. harhoista ja ne pahenivat koko ajan. oli kk:n pakkohoidossa ja pääsi avohoitoon. eli kyllä sieltä pois pääsee. ja mieheni oli aika temppuilija siellä osastolla, sai käydä ulkoilemassa ja asioilla(vaikka oli pakkohoidossa) mutta karkasi kotiin ja oli päivän kotona..palasi illalla osastolle. sairaalaan meiltä 50km. törttöili aikalailla josta seurasi vkloppu lomien menetys tai viikkoon ei saanu ulos mennä. mutta siellä oli säännöt ja jos luottamus menee hoitohenkilökuntaan niin pakko oli jotakin tehdä. mutta muuten siellä oli aika vapaa ilmapiiri,koska sai liikkua ulkona.
minun miehellä oli melkein kaikki nuo oireet mitä sulla. vältteli asiaa kunnes uskaltautui puhumaan mielenterveys asiantuntian kanssa. hän suositteli hoitoa mutta itse ei nähnyt asian vakavuutta. voin itse lähimmäisenä sanoa että nämä harhat vaan jatkuu ja pahenee. kun olen jutellut lääkäreiden kanssa, he ovat sanoneet että tämänlaiset sairaudet ovat hyvinkin yleisiä. niistä vaan ei puhuta. mieheni oli nyt kk;n pakkohoidossa, kotona tilanne meni jo vaaralliseksi..hän kuuli ääniä jotka solvasivat ja haukkuivat koko ajan. nyt hän sai lääkityksen ja asiat ovat jo paremmin. lääkitys on hyvä, pystyy elämään normaalisti(urheilee, pystyy tekemään töitä ym.) älä pelkää hoitoon menoa, se on parasta mitä sinä tarvitset tällä hetkellä. toivottavasti teet oikean päätöksen, kenenkään ei tarvitse kärsiä turhaan elämässä jos siihen on hyvä hoito ja apu.