Muutettiin eräästä kaivoskaupungista etelään. Taisi olla vuosi 1960. Muista kuinka Isi peruutti kauhean ruman auton pihalle, muuttoa varten.
Aaltopeltiä oli siinä kuoret, väri muistaakseni vihertävän harmaa.
Sinne menivät piirongit ja ompelukone.
Koko ajan kyttäsi tapahtumaa osuuskaupan laiska tsuppari, joka kusi aina varaston emaliseen altaaseen.
Kauppalan arkea pimitti verhoilija Seristön itsemurha.
Sodassa vauroitui hänen mielensä, joten itsemurha oli hänen vaihtoehtonsa.
Kauniita sohvia puki hän uusiin kuosiinsa näppärin käsin.
Yhtä näppärin käsin hän laittoi kaksi dynamiittipötköä suuhunsa.
Äyräpäässä häntä kehuttiin taitavaksi pioneeriksi, torjuntavaiheen aikana.
Viisivuotiaasta aivon palaset seinillä olivat kuin kalanperkeitä.
Yritin niitä suuhuni laittaa, äiti löi minua lujasti sormille.
Sodan käyneet naiset niitä seiniltä luuttusivat.
Tottuneet kai...
Aaltopeltiä oli siinä kuoret, väri muistaakseni vihertävän harmaa.
Sinne menivät piirongit ja ompelukone.
Koko ajan kyttäsi tapahtumaa osuuskaupan laiska tsuppari, joka kusi aina varaston emaliseen altaaseen.
Kauppalan arkea pimitti verhoilija Seristön itsemurha.
Sodassa vauroitui hänen mielensä, joten itsemurha oli hänen vaihtoehtonsa.
Kauniita sohvia puki hän uusiin kuosiinsa näppärin käsin.
Yhtä näppärin käsin hän laittoi kaksi dynamiittipötköä suuhunsa.
Äyräpäässä häntä kehuttiin taitavaksi pioneeriksi, torjuntavaiheen aikana.
Viisivuotiaasta aivon palaset seinillä olivat kuin kalanperkeitä.
Yritin niitä suuhuni laittaa, äiti löi minua lujasti sormille.
Sodan käyneet naiset niitä seiniltä luuttusivat.
Tottuneet kai...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni Sinulla sana hallussa, ihan hyvin kehittyy tarina jne. Kirjoittele toki lisää, luen mielelläni!
Kaupan pihalla oli harvoin niin paljon populaa.
Tsuppari, talonmies, lihamyyjä, kangasvastaava ja kauppias itse.
Eihän ne meidän muuttokamat niin kummallisia olleet. Astioita, ompelukone ja muuuta laatikoihin mahtuvaa.
Minua hävetti ja vihastutti.
Muistan pitäneeni majaa koliluukussa, luiskassa, johon halkokuorma aina kuorkista pudotettiin.
Siitä talkkari ne kattilaan syötti.
Saivat vihdoin kuorman täyteen, syöttiläät.
Suuret kyynelkarpalot valuivat silmistäni.
Sininen savu jäi vain Sitikasta jälkeen.
Kolme kiveä sain viskatuksi auton perään, kunnes isäni jämerä koura käteni pysäytti.
Mielenkiintoni heräsi, voinko lukea koko romaanin? Vai eikö vielä julkaistu?
Kyll siun pitää nyt vaan sopeutua tähän maailmaan, isäni vakuutti.
Pyyhin kyyneleeni, mutta siinä se kuitenkin oli rumilus! Aaltopeltisitikka)
Ruma kuin Piru!
Sieltä kannettiin tavaraa kuin Kaanaan maalta.
Villahousuu, pitkää housuu, kahet monot ja isän ulsteri.
Vihdoin tein sen.
Elämäni ensimmäisen rikoksen.,
Laitoin perkele naulan ristikudosrenkaan taakse.
Hyvin puhkes, saatanan sitikka.