Sain tietää noin kuukaus sitten että mulla on herpes. Tää oli totaalinen ylläri koska en oo harrastanut seksiä kenenkään tuntemattoman kanssa, ainostaan yhden kanssa (jonka kanssa ei kylläkään seurustella mut kuitenkin..) eli hän on sit käyny laittamas jotain muuta välis. no anyway, se ei ollu mun asia, vaan.. oon miettiny että jos joskus löydän jonkun ihanan miehen, ja ois aika kertoa tästä herpeksestä niin miten muilla on käynyt vastaavissa tilanteissa? Onko herpes semmonen tauti et se pelottaa pois? tiedän että ihmiset on erilaisia, mut ois kiva kuulla esim niiltä joilla ei oo herpestä, miten suhtautuisitte jos teille kerrottaisiin että toisella on herpes ja suhde aika tuore. kiitos tosi paljon jos joku vastaisi asiallisesti. jotenkin vaan itkettää ja tuntuu ettei enää ikinä voi saada mitään. kiva fiilis.
Herpeksestä!
vähän masentunut
82243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni sama sairaus, ollut jo pari vuotta.. Ei ole aikaisemmin juurikaan elämääni haitannut, ekan kerran jälkeen ollut aktiivisena vain muutamasti harvoin, ja silloinkin vain muutamana rakkona jotka hieman aristavat. Suhteessa en ole tänä aikana ollut, muutama hassu harva yhdenillan juttu ollut kortsun kanssa. Nyt olen kuitenkin tavannut jonkun,jonka kanssa haluaisin vakavampaa suhdetta aloitella kenties. Ja herpes on alkanut päivittäin kummittelemaan mielessäni. En tiedä kuinka kertoa hänelle, ja kuinka hän säikähtää... Hän on kuitenkin terveitä elämäntapoja kannattava, kunnollinen ihminen. Pelkään että tautini olisi liikaa.. Itkettää jo valmiiksi, sillä olen todella alkanut voimakkaita tunteita häntä kohtaan tuntemaan ;-( En haluaisi menettää mahdollisuutta olla hänen kanssaan ja rakastunut!
mä voisin niin kuvitella ton ongelman että miten kertoa? miten hän reagoi? hirveetä ahdistusta ja päänvaivaa. mä toivon että teillä menee hyvin ja hän ymmärtää kun kerrot. tsemppiä!
Turhaa tuollaisesta kauheasti huolta kannat. Olen itse tällä hetkellä niin rakastunut erääseen naiseen, että mua ei karkoittaisi edes se että hänellä olisi hiv. Eli herpes olisi ihan pikkujuttu, rakastan häntä niin että ottaisin herpesriskin ja herpeksen hetkeäkään epäröimättä! Jos teillä on molemmin puolin tunteet samanlaisia, niin luulisin että asiat kääntyvät hyvin päin :)
tuli tosi hyvä mieli noin kivasta viestistä! hauskaa alkavaa uutta vuotta
Itse olen mies ja viruksen kantaja. Omat kokemukseni on, että heti kun on vain rohkeutta kertoa, kerro. Parin kolmen kokemuksen perusteella olen huomannut, että ainakin naiset arvostavat suuresti rehellisyyttä, kun taudin on paljastanut heti alkumetreillä. Tietenkin heillä alkaa huoli ja murhe tarttumisesta etc. Mutta yksikään suhde ei ole siihen kaatunut. "Paras" tilanne oli kun vastapuolikin tunnusti,että hänellä oli sama virus... Hyvinkin mahdollista myös teillä, koska herpes on niin yleinen...
Tsemppiä ja uskon, että kaikki menee hyvin. Ja mielestäni, jos vastapuoli ei kestä tietoo, niin hän ei sitten vain ole sinua varten. Ei herpes mikään HIV todellakaan ole, eli ei siitä kannata yöuniaan menettää.
kuitenkin vastata? No ollaan kuljettu samaa matkaa mieheni kanssa 16 v, nyt. En tiennyt sairastavani ko tautia, selvisi vasta kolmannen lapsen jälkeen et en olekkaan joka kerta saanut synnytyksen jälkeen jotain sairaalasta tullutta pöpöä alapäähäni vaan kyse onkin herpeksestä. Tieto tuli vasten kasvoja, täysillä. Miehelläni tauti ei ole koskaan puhjennut ja sitä ei kyllä voi salata, niin kipeä sitä on kun tauti on päällä. No näin ollen tauti on siis alunperin ollut minussa ja minä kantanut sitä ja olisinhan voinut tartuttaa taudin lapsiinikin synnytys hetkellä. Kamalaa. Minä itkin kun selvis mikä minus on vikana, koin itseni likaiseksi hirviöksi. Mieheni ei ollut moksiskaan asiasta, ei ollu vihainen. Keskusteltiin ja sovittiin että harrastetaan seksiä sitten aina kun virus ei ole aktiivi tilassa, emme käytä mitään ehkäisyä kun perhe luku on täynnä ja toinen meistä on steriloitu. Ekan kerran keskustelun jälkeen ei olla asiasta keskusteltu ja minun pahan mieleni paranti aika. Nykyään vaan ilmoitan että yök, taas on herpes, ja sit odotellaan kun rakot kuivuvat. Suosittelen että puhukaa ihmiset avoimesti kumppanillenne, asiat selviää puhumalla ja kun oikein pelaamalla tää tauti ei tartu, paitsi, onhan siinä semmoinen mahdollisuus että jopa puolisonnekin kantaa tautia mutta että se ei ole koskaan vaan puhjennut tarkoitan että kantavat tautia jo ennen teidän tapaamistanne.
Minulla oli sama tilanne muutama vuosi sitten. Ei kaatunut yksikään suhde siihen, että kerroin asiasta, kyllä ne kaatui muitten syitten takia. Myöskään nykyinen kumppanini ei lähtenyt lätkimään, vaikka eihän se tilanne kauhean kiva tietty ollut. Siis että joutui kertomaan asiasta.
Minulle herpes ilmaantui pian kaksi vuotta sitten. Alkuun tieto oli aivan järjetön shokki, vaikkei tauti kuolemaksi olekaan. Tieto siitä ettei virus koskaan poistu elimistöstä otti koville, ja tunsin itseni niin järjettömän likaiseksi ja saastuneeksi. Nyt asian kanssa pystyy jotenkin jo elämään, vaikka rakkuloiden ilmaantuessa ahdistaa edelleen. Tartunnan sain silloiselta miesystävältäni, hän oli joko tietämättään viruksen kantaja, tai ei vain viitsinyt ilmoittaa asiasta minulle, kuka tietää.
Nykyisen avokkini kohdalla kerroin alusta asti rehellisesti mikä tilanteeni on ja hän on asian ottanut alusta asti äärimmäisen hyvin. Itse kun olen ahdistellut tämän asian kanssa, niin hän on ollut se voima mikä takoo minulle järkeä päähän :) Ja miestä ei tunnu häiritsevän herpekseni, seksiä ei tietenkään harrasteta silloin kun rakkuloita ilmaantuu. Parin vuoden jälkeen tämä tauti on ehkä hieman alkanut hellittää otettaan, rakkuloita tulee harvemmin ja enää vain yksittäisiä pieniä kerrallaan. Onneksi.
Tsemppiä sinulle, tiedän tuon ahdistuksen tunteen paremmin kuin hyvin. Ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin aika auttaa tähänkin vaivaan.