perusturvallisuuden tunne

Minusta jotenkin tuntuu, että tällainen homekokemus vaikuttaa perusturvallisuuden tunteeseen vielä senkin jälkeen kun homekatastrofista on selvinnyt/selviämässä.

Tosiasia on, että aina on kuitenkin pakko asua jossakin, vaikka homekokemus jättäisikin jälkeensä suuren epäluulon rakennuksia kohtaan. Jää vaan jotenkin kalvamaan (miten pitkäksi aikaa?) pelko, että mitä jos törmää uudelleen homeongelmaan. Tai eihän siitä ongelmaa tulisi, jos olisi rahaa millä korjata, jolloin asian saisi nopeasti kuntoon eikä olisi asian suhteen kenenkään armoilla oman terveyden ja hyvinvoinnin kaupalla.
-Eli on tullut tajuttua, että oma hyvinvointi ja terveys onkin sitten loppujen lopuksi tiukasti sidoksissa rahaan ja kuinka paljon sitä oikein on (tulotaso ->säästöt saatavissa oleva laina). Jäi tuntumaan, että aina pitäisi olla rahaa saatavilla niin paljon, että jos tulee asumisterveysongelma, saa asian korjattua. Tulotaso taas riippuu olennaisesti työkyvystä ja mitä siitä on jäljellä. Mitä vähemmin työkykyä jäljellä, sitä pienemmät tulot (ja usein suuremmat menot sairaskuluihin) eli sitä huonompi taloudellinen mahdollisuus asumisterveysongelman itsenäiseen korjaamiseen.

–Eli eipä kait auta kuin odotella ja toivoa lottovoittoa... –tai vielä enemmän toivoa, ettei enää ikinä törmää asumisterveysongelmaan.

Muuten en rahasta ja materiaalista välitä, kunhan perustarpeet, terveellinen asunto mukaan lukien ovat kunnossa.
1218
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Tokihan tuo kokemus vaikuttaa ja pitkään perusturvallisuuden tunteeseen; esim. kynnykset muun kuin keskikerroksen asunnon hankintaa krs-talosta nousevat mahdottomuuksiin.. Muuttaessamme uuteen (kuukausia tyhjillään) asuntoon, otimme pankista lainaa myös mm. suihkukaapin ostoon, vaikka kaikki vakuuttivat, että kyllä nyt on vesieristykset kunnossa (suihkukaappi on oiva homeiden kasvualusta, jos sitä ei huolla perusteellisesti säännöllisesti). Uudessa asunnossani (ei vieläkään "koti" - mikä se sellainen enää on?) en mennyt moneen päivään suihkuun, enkä antanut lapsienkaan mennä.. Ukko kävi ja sanoi, että ei me sitä suihkukaappia tarvita, luota jo. Päiviä kului ja päätin laittaa "asuntoni pilalle roiskuttamalla vettä lattialle". Eli aikansa vei, että pääsi tuosta ylipelosta vettä kohtaan irti "normaaleille järjen vesille". Silti vieläkin "pelottaa" joka kerta, kun suihkuun menee lääräämään.. Osaapahan ainakin kuivata lattian perusteellisesti, laittaa lattialämmityksen päälle, antaa saunan olla kylpemisen jälkeen päällä vielä kauan aikaa ym.

Perusturvallisuus on siis muutakin kuin nuo vesilääräykset kodissa. Niin - vieläkin jos lapset kaatavat vahingossa esim. mehulasin, mistä juoma lirisee lattialle, syöksyn "viimeisimmän hädän raivossa" paikat kuivaamaan ja varmasti paikat tulevat kuiviksi.. Eräänlainen vesipelko on kuitenkin tullut korvien väliin; tsunamit, hukkumiset, kodin pilaantumiset - vesi on vaarallista!!!!!!!!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ja homekokemus kirjoitti:

Minusta jotenkin tuntuu, että tällainen homekokemus vaikuttaa perusturvallisuuden tunteeseen vielä senkin jälkeen kun homekatastrofista on selvinnyt/selviämässä.

Tosiasia on, että aina on kuitenkin pakko asua jossakin, vaikka homekokemus jättäisikin jälkeensä suuren epäluulon rakennuksia kohtaan. Jää vaan jotenkin kalvamaan (miten pitkäksi aikaa?) pelko, että mitä jos törmää uudelleen homeongelmaan. Tai eihän siitä ongelmaa tulisi, jos olisi rahaa millä korjata, jolloin asian saisi nopeasti kuntoon eikä olisi asian suhteen kenenkään armoilla oman terveyden ja hyvinvoinnin kaupalla.
-Eli on tullut tajuttua, että oma hyvinvointi ja terveys onkin sitten loppujen lopuksi tiukasti sidoksissa rahaan ja kuinka paljon sitä oikein on (tulotaso ->säästöt saatavissa oleva laina). Jäi tuntumaan, että aina pitäisi olla rahaa saatavilla niin paljon, että jos tulee asumisterveysongelma, saa asian korjattua. Tulotaso taas riippuu olennaisesti työkyvystä ja mitä siitä on jäljellä. Mitä vähemmin työkykyä jäljellä, sitä pienemmät tulot (ja usein suuremmat menot sairaskuluihin) eli sitä huonompi taloudellinen mahdollisuus asumisterveysongelman itsenäiseen korjaamiseen.

–Eli eipä kait auta kuin odotella ja toivoa lottovoittoa... –tai vielä enemmän toivoa, ettei enää ikinä törmää asumisterveysongelmaan.

Muuten en rahasta ja materiaalista välitä, kunhan perustarpeet, terveellinen asunto mukaan lukien ovat kunnossa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu