Raskaana ollaan....tein just ton Predictorin ja plussaa näytti....hitsin hienoa =DDDDD
En oikeen tiä miten päin tässä olisinkaan.
Kiitti kaikille ketkä uskoitte tähän mun kanssa =)
En oikeen tiä miten päin tässä olisinkaan.
Kiitti kaikille ketkä uskoitte tähän mun kanssa =)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Onnea ja toivottavasti kaikki menee hyvin :)
Jos nikisi syntymä vuoteen on uskomista niin, en ainakaan onnea toivottele, minusta olet aivan liian nuori äidiksi....eiköhän elämänsä pilanneita 19.vuotiaita tyyöjä ole jo suomessa ihan tarpeeksi..voiko tuossa iässä muka elämän tilanne olla nin vakaa, että pystyy lapsesta huolehtimaan ?
Mä valmistun lähihoitajaksi nyt toukokuussa. Mun avomiehellä on vakituinen työpaikka, joka on hyvin palkattu, avomies on 21 v. Meillä on oma asunto ja häät on kesällä -04. Ollaan oltu yhdessä 4 vuotta. Ja bailu into on täysin mennyt. Ja se sen takia et mua alkaa heti oksettaa kun maistankin viinaa, mut se ei harmita yhtään.
Tarkoituksella ja harkiten olemme lasta hankkineet.
Kaikki kaverit jotka mua vähänkin tuntee...ovat sanoneet et susta tulee hyvä äiti.
Älä sano tuntemattomista ihmisistä kielteisiä kommentteja....näin neuvoksi.
Jos nikisi syntymä vuoteen on uskomista niin, en ainakaan onnea toivottele, minusta olet aivan liian nuori äidiksi....eiköhän elämänsä pilanneita 19.vuotiaita tyttöjä ole suomessa ihan tarpeeksi vuoko tuossa iässä elämän tilanne olla niin vakaa, että pystyy lapsesta huolehtimaan nauttisit elämästäsi...
olin minäkin 18v kun poika syntyi, ja ollaan pärjätty aivan loistavasti.
Taas taitaa jonkun ihmisen kateus näyttää vihreää naamaansa!??
Tekeekö ikä äidistä hyvän tai huonon?? Minusta tuo on aika narsistista sanoa noin viitaten ikään.
Minä ainakin toivotan hänelle suurimmat onnitteluni. Te pärjäätte jos haluatte!! =)
Ja sun mielestä ilman lasta elämä on elämisen arvoista? Ilman lasta nauttii elämästä?
Jokainen lapsi on onnentoivottamisen arvoinen, oli sitten syntynyt 19- tai 39-vuotiaalle äidille!
Sinun mielipiteesi on, että 19-vuotias on liian nuori äidiksi ja, että sen ikäisellä ei mitenkään voi olla niin vakaa elämäntilanne että siihen voisi lapsen saada.
No onko sinun mielestä sitten joku tietty ikäryhmä jonka jokaisella ihmisellä on niin vakaa elämäntilanne, että siihen voi lapsen tehä?
No kerropas vielä mikä tekee 19-vuotiaan nuoren NAISEN (ei tytön) elämästä niin epävakaan? Varsinkin jos elämä on mallillaan ja on mies jonka kanssa yhdessä rakentaa tulevaisuutta.
Lapsi ei todellakaan pilaa elämää, päinvastoin. Miksi nuori olisi yhtään sen huonompi äiti kuin joku vanhempikaan!
Mietippäs hieman ennen ku lauot noin typeriä kommentteja!
Siis miten te nuoret äidit aina jaksette jauhaa tota kateus juttua? Täh? Uskottelette itsellenne että kaikki teitä arvostelemaan uskaltautuvat ovat vaan kateellisia? No kai sekin on joku keino saada itelle parempi mieli. Mut jos oikeesti käyttäsit päätäs niin mitä sulla on josta olla kateellinen? Kuka vaan joka pystyy saamaan lapsia vois hankkia ittensä paksuks vaikka heti kuukautisten alettua. Eiköhän se juju oo just siinä että on vielä (onneks) ihmisiä jotka osaa, malttaa ja haluu odottaa eikä hanki (vahinko) pentuja heti ku sellanen tulee pieneen mieleenkään. Sulla ei ole mitään mistä olis syytä olla kateellinen.
minkä ikänen sä oot?
Onko sulla oma kämppä?
Vakituinen työ? tai mies jolla on vakituinen työ?
Mikä on sun ongelma?
Hanki elämä, anteeks nyt mut sä kuullostat joltain 16 vuotiaalta pikkuvanhalta joka luulee olevansa henkisesti joku 35 v.
Tai sit oot joku 40v uranainen, jonka kuvioihin lapsi ei sovi ja oot siitä pahalla miellellä.
Onko susta mukava antaa tollasia loukkaavia kommetteja nuorille äideille? Jos on niin hankkiudu hoitoon.
Kova kovaa vastaan vaan. Jos nimimerkki "mirri" on sitä mieltä että kolmikymppinen ja siitä ylöspäin on hyvä äiti, niin sen kun sitten on, mutta kerrassaan naurettavaa kritisoida ja puuttua toisten elämään, etenkin jos ei tunne toista (oletan ettette tunne).
Joskus olisi todella hyvä pitää mölyt mahassaan, vaikka päänsä sisässä ajattelisikin ettei nuori nainen ole kykenevä äidiksi. Mutta se on vain ajatus, kunnes joku osoittaa hänelle että nuoretkin osaavat olla hyviä vanhempia ihan siinä missä kuka tahansa muukin lasta haluava ja nuoruuden voimissaan vielä jaksavatkin touhuta niiden kanssa.
On kyllä totta, että teiniraskaudet tuntuvat olevan jollakin tavalla in, mutta kyseessä ovat yleensä vahinkoraskaudet ja mielestäni sanaa teini ei voi enää liittää täysi-iän reippaasti ylittäneeseen ihmiseen, etenkin kun kyseessä on toivottu tapaus josta vastuun pystyy ottamaan yhdessä puolisonsa kanssa, eikä sysätä lasta heti tämän synnyttyä hänen isovanhemmilleen.
Kriitikoille tiedoksi: hankkikaa oma elämä!
Ai menee tenttaamiseks? :) Nooh...
Ikää 21.
On oma kämppä, tosin veloissa sen takia vielä monta monta vuotta, mut mielummin maksan omaa kun vuokraa "hukkaan".
Vakituinen työ? Kyllä. Opiskelen? Kyllä.
Miestä? Ei. Pidempi aikainen suhde päättänyt hetki sitten. Ei kiirettä etsiä heti uutta ja alkaa perhettä perustamaan.
Jep.
Sitä saa mitä tilaa. Lähinnä oli tarkotus puolustella niitä jotka ei noita nuoria äitejä aina ymmärrä heti. On mullakin muutamia ystäviä jotka on hankkinu muksun nuorena. Niistä löytyy sekä näitä "hyviä" äitejä että "huonoja". Se on niin yksilöstä kiinni, tottakai.
Ketuttaa vaan tollanen yleistäminen, että kaikki olis kateellisia. Sen huomaa sunkin tekstistä..."40v. uranainen jonka kuvioihin lapsi ei sovi ja oot siitä pahalla mielellä" Taas samaa yleistämistä kateellisuudesta.
Samanlaisia loukkaavia kommentteja te jakalette ihmisille jotka kyseenalaistaa ton touhun.
Ihmiset kumminkin luo aika pitkälti mielikuvansa omien kokemustensa perusteella. Ja jos lähipiirissä on vaikka ns. teiniäiti joka ryyppää, huoraa ja jättää lapsensa muiden hoitoon niin tottakai se vaikuttaa mielipiteisiin ja luo ennakkoluuloja. Mutta ainakin mä jaksan vielä ymmärtää ja ajatella, et ihmisiä on niin paljon erilaisia että jollekin se lapsen nuorena hankkiminen tosiaan "sopii".
Että tuskin tässä mihinkään hoitoon kannattaa hakeutua. Hoitakaa te lapsenne hyvin ja antakaa muillekin oikeus omaan mielipiteeseen tai epäilyihin. Ei tarvi heti vetää hernettä nokkaan jos joku uskaltaa epäillä. Ette te oo mitään "yli-ihmisiä" ja koskemattomia, vaikka ehkä joudutte tekemäänkin isoja uhrauksia lapsenne eteen.
Mut kai tää on niin arka aihe näillä palstoilla et se joka uskaltaa epäillä teilataan heti. Suvaitsevaisuutta peliin tarvii varmaan kaikki. Myös minä...
Olen samaa mieltä kanssasi. Mielestäni kenenkään ei pitäisi hankkia lapsia ennenkuin on koulutus ja asunto hankittuna ja on naimisissa tai ainakin kihloissa. Ne teiniäidit, jotka välttämättä haluavat pitää lapsensa, jotka on saaneet alkunsa esim. ryyppy-illan yhteydessä, voisivat miettiä, onko lapsen kannalta tosiaan paras vaihtoehto syntyä "perheeseen", jossa lapsesta ei voida pitää huolta lapsen ansaitsemalla tavalla. Kyseisen laisissa tilanteissa lapsi joutuu kärsimään vanhempiensa virheestä, mikä on VÄÄRIN. Lapsi on täysin syytön tilanteeseen.
Tunnen 3 teiniäitiä, joista kenelläkään ei ole ollut helppoa. Yksi sai esikoisensa 14 vuotiaana ja toisen lapsensa 19 vuotiaana, 20 vuotiaana hänestä tuli kahden lapsen yksinhuoltaja äiti. Kenelläkään tuntemistani teiniäideistä ei ole ollut juuri minkäänlaista koulutusta lapsen synnyttyä ja uskallan väittää että esim. työnsaanti pienen lapsen/lasten äitinä on yleisesti ottaen aika vaikeaa, varsinkin mikäli ei ole koulutustakaan ja täytynee tunnustaa käsi sydämellä, että en todellakaan kadehdi heistä yhtäkään.
Ottaa todellakin aivoon nuoret, jotka eivät viitsi huolehtia ehkäisystä kunnolla ja vielä enemmän ottaa aivoon ne, jotka elävät tietentahtoen valtion varoilla ja päättävät hankkia lapset ensin ja koulutuksen vasta sitten. Ensin valtio joutuu maksamaan äitiyspäivärahat ja lapsilisät ja sitten vielä kustantaa koulutuksen.
Huom. En syyllistä niitä teiniäitejä, joilla on koulutus ja aviomies jne., vaan niitä, jotka välttämättä tahtovat hankkia lapsensa mahdollisimman nuorina ilman mitään koulutusta ja avio-/avomiestä, vaikka lasten hankkimiseen olisi aikaa vielä monen monta vuotta.
Onnea vaan sulle/teille!!!!
Kaksiko teitä on ottamassa pikkuuista vastaan vai vain sinä??
Joka tapauksessa, sylin täydeltä onnea!!!! =)
...odotellaan. Tulee pitkä 8 kuukautta, jos laskee mahd. ovulaatiosta, niin siitä on aikaa 3 viikkoa.
Nimetkin ollaan jo mietitty.
Jos tulee tyttö:
Viivi Sofia Valentina Virta
Jos tulee poika:
Leevi Olavi Valtteri Virta
Yhteis tuumin nämäkin tuli =)
onnitteluni!
kun itse sain tietää odottavani, me aloimme heti nimiä miettiä ja sen samaisen illan aikana ne päätimme ja toisessa niissä pysyimme. Tyttä olisi ollut Jemina Sofia Alexandra. Poika on Casper Anton Oskari!
On se niin hienoa se odotus aika, oikeen harmittaa kun muistelee ettei niin nauttinut siitä kun olisi ehkä voinut.. =)
Mutta onnea ja hyvät jatkot teille! =)
ONNITTELUT minunkin osaltani sekä sinulle että miehellesi!
Miten sinun omat vanhempasi ovat suhtautuneet asiaan, vai onko asia vielä pidetty salassa heiltä?
Oma äitini on ainakin sitä mieltä, että yli 25 vuoden saisi olla. Itse oli 28-vuotias kun sai esikoisensa (minut), mutta omalla kohdallani perheen perustaminen on suunnitteilla nuorempana sanoivatpa tulevat isovanhemmat mitä tahansa. Joskaan en omalla kohdallani vielä harkitse lasten saamista kun elämäntilanne on vielä liian epävakaa (täytän 18 ja ammattiin valmistuminen vielä jonkin verran kesken).
No mutta toivottavasti kaikki lähtee mukavasti käyntiin ja kuukaudet kuluvat iloisesti!
...vielä vanhemmille...ehkäpä ensi viikolla kun menen käymään.
Mun äitikin oli 28 kun mut sai ja oon aina ollu sitä mieltä et en haluu ainakaan paljon yli kahden kymmenen olla kun ensimmäisen saan.
Olen katsellut kauhulla 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä ja säälinyt niitä lapsia.
Nuorena jaksaa paljon paremmin peuhata niitten kanssa.
Tunnen yhen naisen joka sain ensimmäisen 40-vuotiaana pari vuotta sitten. Nyt kun se on pahimmassa uhma iässä niin se paiskii tavaroita ja kaikkee muuta mitä lapsi nyt tekee niin se huusi miehen kattoo ja kysy et mitä hän tekee kun toi lapsi tekee noin. Mies otti lapsen ja laitto pinna sänkyyn ja lähti pois.
Tässä voisi kysyä että katsooko ikä sitä että kuinka hyvä vanhempi olet. Voin sanoa että ei.
ja kiitos kaunis onnitteluista =)
Mun äitini ainakin on sitä mieltä et lapset tulee tehdä nuorena, se sai esikoisensa 20.v. Ja toivoo kovasti suvun jatkuvan pian. Mutta silti en ole kertonut että sille syntyy syksyllä lapsenlapsi. Halutaan pitää mieheni kans salassa mahd. pitkään ja mitäs tuosta kertomaan näin alku vaiheessa kun tietää et se on kaikin puolin toivottu....
Siis aivan kuten itse sanoitte: hankkikaa elämä, ja sitten miettikää elämän luomista!! Miten elämää kokematon voi kasvattaa lapsukaista? Sen vuoksi tämä Suomen nuoriso on mitä on, kun kaikki keskenkasvuiset hankkiutuvat "muodikkaasti" raskaaksi. Itselläni on vakituinen työ, kuten puolisollanikin, meillä on oma asunto auto ym. Ja hankimme lapsia. Sitten kun olemme siihen kypsiä. Olen halunnut lasta jo 18 vuotiaasta, siitä kun tapasin tämän ihanan mieheni. Mutta: en ole ITSEKKÄÄSTI hankkiutunut raskaaksi, vaan olen todella miettinyt mitä lapsen saaminen tuo elämään. Se tuo paljon iloa ja rakkautta, mutta myös vastuuta ja merkitsee paljosta luopumista. Haluan kokea mahdollisimman paljon ennen kuin hankin oman lapsen/lapsia, jotta sitten olisi "pohjaa" kasvattaa ja opastaa lapsukaista, etenkin kun se on se kiukutteleva ja huutava murrosikäinen kauhukakara.
Olen 28- vuotias sairaanhoitaja, minulla on ihan aviomies, molemmat olemme vakituisissa työpaikoissa, meillä on ok- talo ja vajaa 3 vuotta vanha auto. KAIKEN olemme kustantaneet/ tulemme kustantamaan ITSE. Meillä on myös 3 ihanaa lasta, pian 4, joista ensimmäisen saimme suunnitellusti ollessamme 18 ja 22 vuotiaat.
Meidän elämäämme kuuluu lapset, ei ole elämää ilman lapsia. Olemme kokeneet elämässämme paljon, emme ole "pullamössö- lellikkejä". Meillä on taatusti ollut paljon enemmän kokemusta elämästä, kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä saadessamme lapsemme, eli minun ollessani 18 vuotias, kuin mitä sinulla (tekstisi perusteella) on vielä tai edes muutaman vuoden kuluttua.
Mutta mutta... erittäin hyvä asia ettet SINÄ ole lapsia vielä hankkimassa, et ole siihen kypsä. Mutta älä oleta etteivät toiset olisi vielä kypsiä!
Siis aivan kuten itse sanoitte: hankkikaa elämä, ja sitten miettikää elämän luomista!! Miten elämää kokematon voi kasvattaa lapsukaista? Sen vuoksi tämä Suomen nuoriso on mitä on, kun kaikki keskenkasvuiset hankkiutuvat "muodikkaasti" raskaaksi. Itselläni on vakituinen työ, kuten puolisollanikin, meillä on oma asunto auto ym. Ja hankimme lapsia. Sitten kun olemme siihen kypsiä. Olen halunnut lasta jo 18 vuotiaasta, siitä kun tapasin tämän ihanan mieheni. Mutta: en ole ITSEKKÄÄSTI hankkiutunut raskaaksi, vaan olen todella miettinyt mitä lapsen saaminen tuo elämään. Se tuo paljon iloa ja rakkautta, mutta myös vastuuta ja merkitsee paljosta luopumista. Haluan kokea mahdollisimman paljon ennen kuin hankin oman lapsen/lapsia, jotta sitten olisi "pohjaa" kasvattaa ja opastaa lapsukaista, etenkin kun se on se kiukutteleva ja huutava murrosikäinen kauhukakara.
Siis aivan kuten itse sanoitte: hankkikaa elämä, ja sitten miettikää elämän luomista!! Miten elämää kokematon voi kasvattaa lapsukaista? Sen vuoksi tämä Suomen nuoriso on mitä on, kun kaikki keskenkasvuiset hankkiutuvat "muodikkaasti" raskaaksi. Itselläni on vakituinen työ, kuten puolisollanikin, meillä on oma asunto auto ym. Ja hankimme lapsia. Sitten kun olemme siihen kypsiä. Olen halunnut lasta jo 18 vuotiaasta, siitä kun tapasin tämän ihanan mieheni. Mutta: en ole ITSEKKÄÄSTI hankkiutunut raskaaksi, vaan olen todella miettinyt mitä lapsen saaminen tuo elämään. Se tuo paljon iloa ja rakkautta, mutta myös vastuuta ja merkitsee paljosta luopumista. Haluan kokea mahdollisimman paljon ennen kuin hankin oman lapsen/lapsia, jotta sitten olisi "pohjaa" kasvattaa ja opastaa lapsukaista, etenkin kun se on se kiukutteleva ja huutava murrosikäinen kauhukakara.
Siis aivan kuten itse sanoitte: hankkikaa elämä, ja sitten miettikää elämän luomista!! Miten elämää kokematon voi kasvattaa lapsukaista? Sen vuoksi tämä Suomen nuoriso on mitä on, kun kaikki keskenkasvuiset hankkiutuvat "muodikkaasti" raskaaksi. Itselläni on vakituinen työ, kuten puolisollanikin, meillä on oma asunto auto ym. Ja hankimme lapsia. Sitten kun olemme siihen kypsiä. Olen halunnut lasta jo 18 vuotiaasta, siitä kun tapasin tämän ihanan mieheni. Mutta: en ole ITSEKKÄÄSTI hankkiutunut raskaaksi, vaan olen todella miettinyt mitä lapsen saaminen tuo elämään. Se tuo paljon iloa ja rakkautta, mutta myös vastuuta ja merkitsee paljosta luopumista. Haluan kokea mahdollisimman paljon ennen kuin hankin oman lapsen/lapsia, jotta sitten olisi "pohjaa" kasvattaa ja opastaa lapsukaista, etenkin kun se on se kiukutteleva ja huutava murrosikäinen kauhukakara.
Siis aivan kuten itse sanoitte: hankkikaa elämä, ja sitten miettikää elämän luomista!! Miten elämää kokematon voi kasvattaa lapsukaista? Sen vuoksi tämä Suomen nuoriso on mitä on, kun kaikki keskenkasvuiset hankkiutuvat "muodikkaasti" raskaaksi. Itselläni on vakituinen työ, kuten puolisollanikin, meillä on oma asunto auto ym. Ja hankimme lapsia. Sitten kun olemme siihen kypsiä. Olen halunnut lasta jo 18 vuotiaasta, siitä kun tapasin tämän ihanan mieheni. Mutta: en ole ITSEKKÄÄSTI hankkiutunut raskaaksi, vaan olen todella miettinyt mitä lapsen saaminen tuo elämään. Se tuo paljon iloa ja rakkautta, mutta myös vastuuta ja merkitsee paljosta luopumista. Haluan kokea mahdollisimman paljon ennen kuin hankin oman lapsen/lapsia, jotta sitten olisi "pohjaa" kasvattaa ja opastaa lapsukaista, etenkin kun se on se kiukutteleva ja huutava murrosikäinen kauhukakara.
Siis aivan kuten itse sanoitte: hankkikaa elämä, ja sitten miettikää elämän luomista!! Miten elämää kokematon voi kasvattaa lapsukaista? Sen vuoksi tämä Suomen nuoriso on mitä on, kun kaikki keskenkasvuiset hankkiutuvat "muodikkaasti" raskaaksi. Itselläni on vakituinen työ, kuten puolisollanikin, meillä on oma asunto auto ym. Ja hankimme lapsia. Sitten kun olemme siihen kypsiä. Olen halunnut lasta jo 18 vuotiaasta, siitä kun tapasin tämän ihanan mieheni. Mutta: en ole ITSEKKÄÄSTI hankkiutunut raskaaksi, vaan olen todella miettinyt mitä lapsen saaminen tuo elämään. Se tuo paljon iloa ja rakkautta, mutta myös vastuuta ja merkitsee paljosta luopumista. Haluan kokea mahdollisimman paljon ennen kuin hankin oman lapsen/lapsia, jotta sitten olisi "pohjaa" kasvattaa ja opastaa lapsukaista, etenkin kun se on se kiukutteleva ja huutava murrosikäinen kauhukakara.