Vihreiden näkyvä paikallinen aktiivi Sampsa Heinonen sortui uuden vuoden kolumnissaan epäasialliseen vihjailuun. Paikkakunnalla 1930-luvun tapahtumat olivat monelle ikävää aikaa kuuluihan alue Lapuan Liikkeen järjestämien kyyditysten ydinalueisiin.
Kirjoittaja käyttää epäasiallisesti vihjaillen ja muotoillen Lapuan Liikkeen lausetta "Heill Hitler, muill Mussolini ja meill Kosola". Nuoremmille kerrottakoon, että Kosola tarkoitti liikkeen johtajaa Vihtori Kosolaa, jonka kuva on useimmissa historian oppikirjoissa tältä aikakaudelta.
Kaupunginjohtaja kun on tunnetusti maltillinen konservatiivi ja entinen kokoomuksen 1970-luvun remonttimies.
Kirjoittaja käyttää epäasiallisesti vihjaillen ja muotoillen Lapuan Liikkeen lausetta "Heill Hitler, muill Mussolini ja meill Kosola". Nuoremmille kerrottakoon, että Kosola tarkoitti liikkeen johtajaa Vihtori Kosolaa, jonka kuva on useimmissa historian oppikirjoissa tältä aikakaudelta.
Kaupunginjohtaja kun on tunnetusti maltillinen konservatiivi ja entinen kokoomuksen 1970-luvun remonttimies.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heinosen kolumni oli erittäin älykäs ja asiallinen, lisäksi myös hauska.
Kommenttini koski yksinomaan yhtä osuutta pakinasta - ei muuta. Ymmärrän, että periloimaalaisessa ympäristössä lennokkuutta ja ylilyöntejä on kovin helppo saada aikaan, mutta miksi tehdä sitten niin, jos mielipide on ymmärrettävä ilman niitäkin?? Heinosen Lidl Suomi Ky:n kauppapaikkahankkeen vastustus kun kävi selville ilman ylimääräistä tölvimistäkin.
Loimaalaiselle ei ole kovin selvää mielipidekirjoituksen ja jossain muussa tarkoituksessa tapahtuvan kirjoittelun ero. Kuvitellaan, että jos nyt LL:een tulisi toinen pakina, jossa vaikka pohdittaisiin osassa kirjoitusta ex-vihreän nuorisojohtajan Markus Draken "luomuviljelynäkemyksiä" viime vaalien alla ja liitettäisiín niihin herra luomuylitarkastaja niin mitenkähän Hirvikoskella humööri kestäisi - sas se? Tai kenelle tarjotaan tässä ajassa ja nyt "kyydityksiä" tai muuta vastaavaa, jos heidän näkemyksensä sattuukin poikkeamaan omasta? Profeetta Linkolan teksteistä kun esimerkiksi löytyy ajatuksia moneen lähtöön ja tarpeeseen.
Kyse ei ollut pakinasta, vaan kolumnista. Niillä on suuri ero. Tietoa eroista voi löytää esimerkiksi kirjallisuustieteen teoksista tai vaikkapa googlaamalla.
Miten mielestäsi eroaa kolumnin ja pakinan sisällön subjektivisuus? Miten tiukkaan asiatyyliin kirjoitettu pakina oleellisesti poikkeaa analyyttisestä kolumnista? Viimeiseksi, kuinka laittelet eeppiset pakinat ja kolumnit?
Tiedustelen siksi, että onko tullut jokin uusi virallinen erotteluajatus näiden välille?
Yliopistossa tästä erosta enää keskustellaan, mutta esim. tentissä voi käyttää kumpaa tahansa kirjoituksesta.
Sadeniemi on vetänyt kolumnin ja pakinan välille vain humoristisen sanaeron "asianauru". Missikonsulentit ja Sarasvuo eivät siedä pakinaa. Heitä kuuntelevat yritysjohtajat ja kiireellä menestyjiksi haluavat tyhjäpäiset jupit. En usko, että muka vanhattava nimitys pakinoitsija, olisi vastenmielinen maamme johtaville kirjoittajille.
Keskustelu taisi tosiaan ohjautua hieman sivupolulle alkuperäisestä aiheestasi. Eli siinä mielessä kyllä missasin pointtisi. Yritän nyt kuitenkin vastata joihinkin esittämiisi kysymyksiin, jotka koskivat käsitystäni kolumnista ja pakinasta, vaikka en mikään "tietäjä" olekaan. Lienenkö loimaalainenkaan...
Minunkaan mielestäni kolumni ja pakina eivät subjektiivisuudessaan eroa toisistaan. Ne kumpikin ovat subjektiivisia tekstityyppejä, joissa kirjoittaja tuo ilmi oman näkemyksensä jostakin asiasta. Mutta sellaista ei olekaan kuin tiukkaan asiatyyliin kirjoitettu pakina. Pakinassa on aina jonkin lajin huumoria. Kolumnissakin huumoria voi olla - ja mielellään saisi ollakin - mutta se ei ole välttämätöntä: kolumni voi olla tiukan asiallinen.
Kysymykselläsi "kuinka laittelet eeppiset pakinat ja kolumit" tarkoitit ilmeisesti kuinka lajittelen ne, mutta tehtävä ei aivan avautunut.
Kolumnin kykenee laatimaan keskinkertaisempikin kirjoittaja, mutta pakina on taitolaji. Bisquiteja ja Origoja ei kasva edes joka toisessa kylässä.
Hyvää päivänjatkoa!
Pakinan ja kolumnin pitää ottaa kantaa ja piikittää koskettaen jotakin. Loimaan Lehdessä on harvoin hyviä pakinoita. Ei se, että kertoo olevansa jeesjees- miesnainen joka suuntaan, ole kolumni.
Heinonen kirjoitti Loimaan asiaa jouhevasti, toisin, kuin useimmat lehden lässy-lässy kirjoittajat. Variksen ja Reinikaisen lopetettua ei lehdessä ole rohkeita pakinoitsijoita, kuin Kuisma, Heinonen, Perho ja Saarijärvi. Viimeinen tosin on niin originelli ja lennokas paikallislehteen, että harva pysyy tekstin joukossa.
Loimaan Lehteä on syystä haukuttu. Se on moitteet ansainnut tunkkaisuudellaan ja viiden kuuden asian jatkuvalla pyörittämisellä. Halutessaan toimitus voi nostaa vaatimuksiaan ja pystyy tekemään vertailukelpoista lehteä lukijoidenkin mielestä.
Sen vuoksi olen jaksanut maksaa sen vuositilauksen, koska muuten artikkelit ovat tylsiä. Viime kesän jatkojuttu oli jopa oikeustieteellisesti onnistunut ja naurattaa vieläkin ne henkilönimet Kulema Herppa, Titseli Lollotti, ym, ym...
Laajakatseinen ja kokenut kulttuuritoimittaja, jolla näkemys musiikkiin, kirjallisuuteen ja näyttämötaiteeseen puuttuu Loimaan Lehdestä. Yritystä joskus on ollut, mutta artikkeli pilataan kiireellä ja yliolkaisella itsestäänselvyyksien listalla.
sinähän valikoit akanat jäljelle