Pidin kovasti ry:n joulujuhlassa esitetystä joulukuvaelmasta. Sen esittivät nuoret. Se alkoi Anna-Maija Raittilan runolla Pieni joululaulu, jonka luin itse. Sitten kuvaelmaan osallistuvat näyttelijät ja esiintyvä kuoro marssivat kauniin musiikin soidessa näyttämölle. Sen jälkeen tulivat Maria ja Joosef - tosi herttainen pariskunta- näyttämölle esittäen vuorosanansa, jotka eivät suinkaan olleet suoraan Raamatusta vaan paremminkin luovaa Raamatun tulkintaa.
Kohdassa jossa paimenet rientävät Jeesuksen luo lauloi komea baritoni ääni laulun Vaeltajan joulurukous. Minua sen sanat koskettivat jotenkin syvästi. Erityisesti "Oon halki erämaiden paahtavien, sun seimellesi Herra saapunut. Jo Ehtoolle on päivä laskenut. On myöhäistä nyt enää saada majaa." Koin, että ne jotenkin allegorisesti kuvaavat aivan täydellisesti omaa "vaellustani" viime vuosina.
Seimelle saapuminen kuvaa minulle allegorisesti omaa osallistumistani siionin toimintaan.
Myös sanat "on rakkahimmat mulle oljet nuo" koskettivat minua, koska ajattelin että seimen oljet ikäänkuin symboloivat maallista seurakuntaa, jossa Herran Henki lepää eli lestadiolainen kulttuuri on voimissaan. Siitä voi allegorisesti löytää nykyaikaisen ekumeenisen ja antropomorfisen Jumala on rakkaus ideologian.
Hienompaa teatterielämystä en ole kokenut missään. Lukioaikainen Jouluntähtikabaree oli lähimpänä tämän elämyksen tasoa. Sitä ohjasi puoliammattilainen lukiolainen teatteriaktiivi. Toivottavasti vastaavaa elämyksellisyyttä saa tulevaisuudessa kokea enemmänkin. Mielestäni ry:n kulttuuriin voisi soveltaa enemmänkin kabaree tyylisiä vaikutteita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kabaree
Kohdassa jossa paimenet rientävät Jeesuksen luo lauloi komea baritoni ääni laulun Vaeltajan joulurukous. Minua sen sanat koskettivat jotenkin syvästi. Erityisesti "Oon halki erämaiden paahtavien, sun seimellesi Herra saapunut. Jo Ehtoolle on päivä laskenut. On myöhäistä nyt enää saada majaa." Koin, että ne jotenkin allegorisesti kuvaavat aivan täydellisesti omaa "vaellustani" viime vuosina.
Seimelle saapuminen kuvaa minulle allegorisesti omaa osallistumistani siionin toimintaan.
Myös sanat "on rakkahimmat mulle oljet nuo" koskettivat minua, koska ajattelin että seimen oljet ikäänkuin symboloivat maallista seurakuntaa, jossa Herran Henki lepää eli lestadiolainen kulttuuri on voimissaan. Siitä voi allegorisesti löytää nykyaikaisen ekumeenisen ja antropomorfisen Jumala on rakkaus ideologian.
Hienompaa teatterielämystä en ole kokenut missään. Lukioaikainen Jouluntähtikabaree oli lähimpänä tämän elämyksen tasoa. Sitä ohjasi puoliammattilainen lukiolainen teatteriaktiivi. Toivottavasti vastaavaa elämyksellisyyttä saa tulevaisuudessa kokea enemmänkin. Mielestäni ry:n kulttuuriin voisi soveltaa enemmänkin kabaree tyylisiä vaikutteita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kabaree
Vastaukset 4
Vanhimmat
On muutenkin toiminta siellä.
Olen aikoinaan nähnyt paljon oscarin arvoisia katumus näytelmiä.
Kerran oli kuulemma tosi hauska saarna Helsingin ry:llä. Valitettavasti istuin saarnan ajan pihalla, koska oli kuuma kesäpäivä ja sisällä oli aivan täyttä. En siis kuullut saarnaa itse.
SRK:n 100 vuotis juhlien kunniaksi olisi voinut järjestää gaala-illan pääpallopaikalle. Illassa olisi palkittu ansiokkaat sanankylväjät ja KUOROesitys olisi myös ollut poikaa.
Joitain hauskoja sketsejä olisi myös sopinut gaala-iltaan.
Valittaisiin mm. parhaimmat ja huonoimmat pukeutujat.