Kyse on siis varsin useiden vl:n lastenhoidon sälyttämsestä muille (esim. varsin usein pikkusiskoilleen), ilman palkkaa. En ymmärrä, että kun jotkut laittavat lapsensa päivähoitoon ja maksavat siitä tuntuvan summan, miksi jotkut eivät ole valmiita maksamaan lainkaan lastensa hoidattamiseta. Kerron tässä omakohtaisista kokemuksista, enkä väitä, että se jokaisessa tapauksessa menee näin. Karkeasti sanottuna rohkenen kuitenkin olla sitä mieltä, että tämä on hyvin yleistä vl-piireissä, muttei ihan pääsääntö. Jos sinulla on toisenlaisia kokemuksia, niin hyvä niin.
Eli: olen vl-perheestä, sisaruksia 9. Isosiskoilla -ja veljellä on lapsia. Olen 25-vuotias omillani toimeen tuleva, nykyään. Opiskeluaikana, kun sisko pyysi lapsia hoitamaan ilman palkkaa, ei ollut vara kieltäytyä. Sen kuuli jo äänensävystä, ei auttanut, vaikka olisi ollut vaativa tenttikin seuraavana päivänä. Matkaa tuli hieman, bussikyyti korvattiin sellaisella taksalla, että kävellen olisi kannattanut käydä lapsia päivittäin hoitamassa. Menot olivat kohtuulliset, eli menopuoli oli kunnossa, tulopuoli kangerteli...
Autoin mielelläni aina välillä, mutta se alkoi käydä työstä- ilman palkkaa (lähes päivittäisestä työtä). Palkkioksi sai 17- vuotiaana haukut, jos oli vaihtanut vaipan tunnin liian myöhässä (sisko oli erityisen tarkka). Joskus sisko meni asioilleen ja miehensä (lasten isä) makasi sohvalla ja minä hoidin lapsia. Tuntui aika väärältä, mutta olit "huono ihminen",jos kieltäydyit.
Nyttemmin riesanani on ollut toinen siskoni, jolla on 4 pientä lasta. Hän pyytää tuon tuostakin lapsiaan hoitamaan, vaikka saisi hoitajan lähempääkin, jos olisi valmis jotain maksamaan. Mutta olen huomannut, että hän pyytää minua siksi, ettei hän joudu maksamaan lastenhoidosta mitään, kenellekään. Minulla tulee matkaa heille 150 km/sivu. Muutaman vuoden ajan olen lähes kaikki vapaapäiväni käyttänyt hänen lastensa hoitoon. Lastenhoidon sivussa olen hoitanut pyykit, siivoukset, ruoanlaiton ym. Olen käynyt siellä siksi, että olen halunut auttaa ja olen tykännyt lapsia siellä hoitaa, eli se ei ole ollut vastenmielistä. Mutta, on ruvennut tuntumaan hyväksikäytöltä tällainen homma, kun sitä tekee vuositolkulla omien kustannusten turvin, ei ole ilmaista ajaa tuota väliä jatkuvasti.
Otin jokin aika sitten työstä palkatonta vapaata siskon lasten hoitoa varten 3 kk. Tietysti typerästi kuvittelin, että hän jotenkin sen korvaa, menetin ansioita n. 15ooe/kk. Rahaa siskolla tuntui olevan shoppailuun, osti esim. uuden takin ja kengät, sohvan ym. kallista, vaikka ei olisi ollut välttämätön tarve. Hoidin lapsia ja taloutta 10-17h/ vrk, yleensä ma-la. Sisko sitten kehtasi parin kuukauden jälkeen sanoa, ettei ole vara maksaa palkkaa, saati bensarahoja, kun lapsiinkin menee niin paljon rahaa. Olin vähän äimistynyt, oli sovittu, että hän jotenkin korvaisi tämän kaiken.
Ehdotin, että jos viimeiseltä kuukaudelta vaikka 2 euroa tunti, kun minullakin oli laskut ja muut maksettava. Aina, kun tuli maksun aika, se 2 euroa tunniltakin tuntui olevan liian iso raha maksaa, vaikka olin 2 kk tehnyt hyväntekeväisyystyötä hänelle. Hän ei maksanut sitä pikkusummaakaan mielellään, vaan kysyi aina, mitä summaa olin vailla. Hän maksoi lopuksi keskimäärin 50 senttiä tunnilta siltä viimeiseltä kuukaudelta. Niitäkään kaikkia rahoja en ole saanut, kun osan aikoi maksaa myöhemmin. Jouduin itse lainaamaan rahaa muualta laskun- ja lainanmaksuja varten:(
Siskon mies tienaa erittäin hyvin, n. 4-5x kuukausipalkkani verran. Siskoni kehtasi vielä mainita tässä vasta, että "kiva kun ei tarvitse maksaa kalliita päivähoito- /lastenhoitomaksuja, säästää, kun sinä hoidat lapsia ilman palkkaa". Kuitenkin hänkin saa kodinhoidontuet ym., vaikkei nekään suuria summia ole.
Vasta lupauduin hoitamaan 3 vuorokaudeksi heidän lapsiaan, jos he maksaisivat matkakulut (19e). Puhelimessa siskoni lupasi maksaa. Kun koitti maksun aika, hän kauhisteli summaa (!). Sanoin, että summa on pieni, entisellä autollani matka tuli maksamaan n. 35e. Hän yritti päästä vähemmällä maksulla kyselemällä, mikä summa sopisi minulle. Sanoin, että maksa mitä haluat, mutta sovittiin summasta kyllä jo puhelimitse. Sitten pitkin hampain sain häneltä 15e.
Haluaisin olla avuksi ja tykkään lastenhoidosta, mutta omin varoin kustannettu työ alkaa katkeroittamaan pikkuhiljaa. Siskollani on ajatustyyli, ettei lastenhoidosta tarvitse maksaa. Ei minustakaan, jos se on pari tuntia viikossa, mutta jos se alkaa käymään työstä, niin...
Pikkusiskoni äitini "pakottaa" monesti tämän samaisen siskon lapsia hoitamaan. Joskus hirvittää, 12- vuotias hoitaa 4-8 tuntiakin alle puolen vuoden ikäistä lasta ja kolmea muuta pientä lasta sivussa. Myös siskoni, joka oli tuolloin työtön, oli hoitamassa näitä lapsia. Hänelle oli luvattu pientä palkkaa, mutta kun "työ" loppui, hän ei saanutkaan palkkaansa siskoltani, vaikka monesti pyysi. Hänelle sanottiin, että maksetaan myöhemmin. Nyt on kulunut 4 kk ja n. 100e on saamatta. Tuskin oli hänelläkään tuolloin työttömänä rahaa, liitostakaan ei saanut mitään.
Olemme miettineet, miten niitä rahoja kehtaa pyytää maksettavaksi? Miten kehtaa sanoa loukkaamatta, että ei tee mieli pidemmän päälle hoitaa toisen lapsia niin, että jää reilusti tappiolle esim. bensakulujen vuoksi? Tuntuu ettei kehtaa mitään olla vaatimassa, kun se niinvastentahtoisesti aina maksetaan (jos maksetaan). Toisaalta ei olisi halua ruveta kieltäytymään lastenhoidostakaan aina.
Siskoni ei ole pahantahtoinen, mutta ihmetyttää, että hän hoidattaa lapsiaan ilman korvausta paljon kanssa. Rahaa tuntuu riittävän muuhun hienoukseen aina kyllä.
Tarkoitus ei nyt ole siis antaa ymmärtää, että läheskään kaikissa vl-perheissä meneteltäisiin näin, eli kenenkään ei kannata tästä loukkaantua.
Eli: olen vl-perheestä, sisaruksia 9. Isosiskoilla -ja veljellä on lapsia. Olen 25-vuotias omillani toimeen tuleva, nykyään. Opiskeluaikana, kun sisko pyysi lapsia hoitamaan ilman palkkaa, ei ollut vara kieltäytyä. Sen kuuli jo äänensävystä, ei auttanut, vaikka olisi ollut vaativa tenttikin seuraavana päivänä. Matkaa tuli hieman, bussikyyti korvattiin sellaisella taksalla, että kävellen olisi kannattanut käydä lapsia päivittäin hoitamassa. Menot olivat kohtuulliset, eli menopuoli oli kunnossa, tulopuoli kangerteli...
Autoin mielelläni aina välillä, mutta se alkoi käydä työstä- ilman palkkaa (lähes päivittäisestä työtä). Palkkioksi sai 17- vuotiaana haukut, jos oli vaihtanut vaipan tunnin liian myöhässä (sisko oli erityisen tarkka). Joskus sisko meni asioilleen ja miehensä (lasten isä) makasi sohvalla ja minä hoidin lapsia. Tuntui aika väärältä, mutta olit "huono ihminen",jos kieltäydyit.
Nyttemmin riesanani on ollut toinen siskoni, jolla on 4 pientä lasta. Hän pyytää tuon tuostakin lapsiaan hoitamaan, vaikka saisi hoitajan lähempääkin, jos olisi valmis jotain maksamaan. Mutta olen huomannut, että hän pyytää minua siksi, ettei hän joudu maksamaan lastenhoidosta mitään, kenellekään. Minulla tulee matkaa heille 150 km/sivu. Muutaman vuoden ajan olen lähes kaikki vapaapäiväni käyttänyt hänen lastensa hoitoon. Lastenhoidon sivussa olen hoitanut pyykit, siivoukset, ruoanlaiton ym. Olen käynyt siellä siksi, että olen halunut auttaa ja olen tykännyt lapsia siellä hoitaa, eli se ei ole ollut vastenmielistä. Mutta, on ruvennut tuntumaan hyväksikäytöltä tällainen homma, kun sitä tekee vuositolkulla omien kustannusten turvin, ei ole ilmaista ajaa tuota väliä jatkuvasti.
Otin jokin aika sitten työstä palkatonta vapaata siskon lasten hoitoa varten 3 kk. Tietysti typerästi kuvittelin, että hän jotenkin sen korvaa, menetin ansioita n. 15ooe/kk. Rahaa siskolla tuntui olevan shoppailuun, osti esim. uuden takin ja kengät, sohvan ym. kallista, vaikka ei olisi ollut välttämätön tarve. Hoidin lapsia ja taloutta 10-17h/ vrk, yleensä ma-la. Sisko sitten kehtasi parin kuukauden jälkeen sanoa, ettei ole vara maksaa palkkaa, saati bensarahoja, kun lapsiinkin menee niin paljon rahaa. Olin vähän äimistynyt, oli sovittu, että hän jotenkin korvaisi tämän kaiken.
Ehdotin, että jos viimeiseltä kuukaudelta vaikka 2 euroa tunti, kun minullakin oli laskut ja muut maksettava. Aina, kun tuli maksun aika, se 2 euroa tunniltakin tuntui olevan liian iso raha maksaa, vaikka olin 2 kk tehnyt hyväntekeväisyystyötä hänelle. Hän ei maksanut sitä pikkusummaakaan mielellään, vaan kysyi aina, mitä summaa olin vailla. Hän maksoi lopuksi keskimäärin 50 senttiä tunnilta siltä viimeiseltä kuukaudelta. Niitäkään kaikkia rahoja en ole saanut, kun osan aikoi maksaa myöhemmin. Jouduin itse lainaamaan rahaa muualta laskun- ja lainanmaksuja varten:(
Siskon mies tienaa erittäin hyvin, n. 4-5x kuukausipalkkani verran. Siskoni kehtasi vielä mainita tässä vasta, että "kiva kun ei tarvitse maksaa kalliita päivähoito- /lastenhoitomaksuja, säästää, kun sinä hoidat lapsia ilman palkkaa". Kuitenkin hänkin saa kodinhoidontuet ym., vaikkei nekään suuria summia ole.
Vasta lupauduin hoitamaan 3 vuorokaudeksi heidän lapsiaan, jos he maksaisivat matkakulut (19e). Puhelimessa siskoni lupasi maksaa. Kun koitti maksun aika, hän kauhisteli summaa (!). Sanoin, että summa on pieni, entisellä autollani matka tuli maksamaan n. 35e. Hän yritti päästä vähemmällä maksulla kyselemällä, mikä summa sopisi minulle. Sanoin, että maksa mitä haluat, mutta sovittiin summasta kyllä jo puhelimitse. Sitten pitkin hampain sain häneltä 15e.
Haluaisin olla avuksi ja tykkään lastenhoidosta, mutta omin varoin kustannettu työ alkaa katkeroittamaan pikkuhiljaa. Siskollani on ajatustyyli, ettei lastenhoidosta tarvitse maksaa. Ei minustakaan, jos se on pari tuntia viikossa, mutta jos se alkaa käymään työstä, niin...
Pikkusiskoni äitini "pakottaa" monesti tämän samaisen siskon lapsia hoitamaan. Joskus hirvittää, 12- vuotias hoitaa 4-8 tuntiakin alle puolen vuoden ikäistä lasta ja kolmea muuta pientä lasta sivussa. Myös siskoni, joka oli tuolloin työtön, oli hoitamassa näitä lapsia. Hänelle oli luvattu pientä palkkaa, mutta kun "työ" loppui, hän ei saanutkaan palkkaansa siskoltani, vaikka monesti pyysi. Hänelle sanottiin, että maksetaan myöhemmin. Nyt on kulunut 4 kk ja n. 100e on saamatta. Tuskin oli hänelläkään tuolloin työttömänä rahaa, liitostakaan ei saanut mitään.
Olemme miettineet, miten niitä rahoja kehtaa pyytää maksettavaksi? Miten kehtaa sanoa loukkaamatta, että ei tee mieli pidemmän päälle hoitaa toisen lapsia niin, että jää reilusti tappiolle esim. bensakulujen vuoksi? Tuntuu ettei kehtaa mitään olla vaatimassa, kun se niinvastentahtoisesti aina maksetaan (jos maksetaan). Toisaalta ei olisi halua ruveta kieltäytymään lastenhoidostakaan aina.
Siskoni ei ole pahantahtoinen, mutta ihmetyttää, että hän hoidattaa lapsiaan ilman korvausta paljon kanssa. Rahaa tuntuu riittävän muuhun hienoukseen aina kyllä.
Tarkoitus ei nyt ole siis antaa ymmärtää, että läheskään kaikissa vl-perheissä meneteltäisiin näin, eli kenenkään ei kannata tästä loukkaantua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse en ole valmis maksamaan silloin kun lapsenhoito tapahtuu pakon edessä. Eli meillä tarkoittaa sitä että kun tilanne kertakaikkiaan kaatuu päälle. "Ollaan pakko rauossa".
Ei tälläinen ihminen välttämättä ymmärrä kuin pakon edessä että tuo on hyväksikäyttöä.
Silloin kun itse lähden rilluttelemaan niin meillä aina maksetaan pieni korvaus kotimiehelle. Kun taas lähden pakon edessä hoitamaan asoita kotimies ei saa palkkaa.
Ymmärrän sen että kukaan ei jaksa ottaa vastuuta lapsista 24/7 mutta jos tähän haetaan ensisijaisesti ratkaiusua muuta kautta kuin parisuhteesta on jotain pielessä.
Aina ei ole parisuhteesta mahdollisuutta löytää joka tilanteeseen ratkaisua ja näin ollen ajaudutaan pakon eteen.
Kuitenkin taustalla on myös se että oma jaksaminen lasten kanssa voi olla kortilla ja sitä kautta on pakko päästä välillä irti. Mutta onko tämä oikea tapa?
Itse nimenomaan tälläisen tilanteen vältääkseni en alkanut yleiseski päiväkodiksi sukulaisilleni tietäen että mikään ei olisi riittänyt. Palvelusta ei oltasi valmiita maksamaan palveluksella vaan päin vastoin pitämään palvelusta oikeutena.
Mitä jos sanoisit suoraan silti vaikka toinen loukaantuu. Silloin tällöin ei tee mitään että joku hoitaa lapsia mutta se että lastenhoito järjestetään tavalla jota voi sanoa hyväksikäytöksi ei ole oikein. Sitä ennen vanhaan kutsuttiin orjuudeksi :)
..hoitakoon ne itse. Et ole velvollinen huolehtimaan muiden lapsista.
On hienoa, jos ihminen omasta vapaasta tahdostaan auttaa, mutta kun siihen tulee hyväksikäytetyn maku, niin asia kannattaa lopettaa, vaikka olisikin sukulaisesta kyse.
Suosittelen siskollesi Mannerheimin Lastensuojelun lastenhoitajia. Niin kukaan ei tule hyväksikäytetyksi.
Hän (siskoni) palkkasi pari kertaa pariksi tunniksi Mannerheimin Lastensuojelun kautta lastenhoitajan. Mutta kuulemma tuli liian kalliiksi, kun sille työntekijälle piti maksaa bussikyyti ja käsittääkseni tuntitaksaa hieman. Mutta kun kaikki pitäs saada ilmatteeksi.
Sinulla on oma elämäsi. Kerro se siskollesikin. Jos joku ei tule toimeen hankkimiensa lasten kanssa, ei se ole sinun ongelmasi. Älä ole (näin) tyly, mutta kerro heille suoraan!
Kyllähän palvelusta pitää maksaa, jos sen ostaa. Itselläni on kaksi lasta, enkä ole heitä ikinä hoidattanut ilmatteeksi. Nyt lapseni ovat jo isoja ja hoitavat itse itsensä.
Siskosi on valinnut itse perheensä koon ja se ei saa olla sinulle rasite. Sinulla on oma elämä. Voit kertoa hänelle sen ihan suoraan.
Jos ei ole varaa maksaa hoitajaa, niin pitää hoitaa itse. Näitä asioita täytyy miettiä ennen kuin hankkii paljon lapsia. On edesvastuutonta hankkia lapsia, jos ei pysty heistä huolehtimaan vaan se jää muille.
Olen itse uskossa, mutta ei sen nimiin voi ketään hyväksi käyttää. Näin opetetaan meidän kirkossa ja raamatussa.
on oikeus omaan elämään! Sinä et ole velvollinen hoitamaan siskosi lapsia! Opettele sanomaan jämäkästi, että nyt sinulle ei käy, koska sinulla on muita suunnitelmia (älä sorru selittelemään menojasi ja suoraan sanominen voi olla helpompaa, jos harjoittelet asiaa hieman etukäteen). Kieltäydy aluksi muutama kerta, kun apua pyydetään ja sen jälkeen aina kun et oikeasti halua. Kuuntele itseäsi. Ja kun on sovittu etukäteen joku tuntikorvaus, pidä kiinni, että korvaus myös maksetaan. Sano, että haluat, että sopimuksista pidetään kiinni (älä selittele). Jos et ole saanut edellisestä lastenhoidosta korvausta, vastaa reippaasti seuraavaan pyyntöön, että haluat heidän ensin maksavan velat. Ja jos lasten isä löhöää sohvalla, sano, että nyt sinä haluat siirtää vastuun hänelle tai että nyt sinä lähdet kotiin. Kun haluat auttaa, tee se hyvällä mielellä, jo lastenkin takia!
Kun joskus haluat olla joko koko perheen tai jonkun ko. perheenjäsenen kanssa muuten vain omaksi iloksesi (myös toisen), ilmaise sekin suoraan. Näin siskosi oppii pikkuhiljaa huomaamaan/huomioimaan sinunkin tarpeitasi. Tee siskollesi selväksi, että on eri asia, kun olet lasten kanssa vapaa-ajallasi oma-alotteisesti/vierailulla tai kun olet pyydettynä lastenhoitajana.
Onko sinulla asioita, joissa siskosi ja hänen miehensä voisivat auttaa sinua? Voittehan sopia joskus myös vastapalveluksista. Jos sinulle ei sopimuksesta huolimatta makseta heti edes matkakuluja, pyydä heitä viemään sinut kotiin. Olet arvokas ihminen ja sinulla on oikeus vaatia arvosi mukaista kohtelua! Jatkuva hyväksikäyttö on toisen ihmisen vähättelyä, sitä ei pidä sallia!
Itselläni tilanne oli ihan sama, muta vl-vanhempieni kanssa. Me vanhimmat lapset teimme kotona asuessamme kaiken vapaa-aikamme töitä kotona ja perheyrityksessämme ilman mitään palkkaa. Joskus sai mitättömäs "taksurahan".
Kun muutimme pois opiskelemaan (satojen kilometrien päähän), ei se orjuutus siihen loppunut vaan meitä velvoitettiin raatamaan kotona viikonloput ja loma-ajat riippumatta siitä vaikka olisi ollut tentteihin lukemista jne..
Veljeni ilmoitti, ettei ollut enää käytettävissä. Vanhempamme suomensivat hänelle kuinka paljosta hän on heille velkaa, lähes kahdenkymmenen vuoden elatus jne.. Veljeni ei suostunut orjaksi ja välit kotiin menivät poikki.
Kun äiti itki minulle puhelimessa kuinka raskasta heillä ison perheen kanssa oli, hellyin ja olin heidän orjanaan vielä kymmenkunta vuotta. Sitten rtisanouduin siitä hommasta ja välit menivät kotiväkeen poikki minultakin..
"Lapsi tuo leivän taloon" on vl-yhteisön oma sanonta, joka oikeuttaa toisten orjuuttamisen.
Meillä kotona se oli paras, kuka teki eniten kotitöitä ja kenen käytös oli "siveliäintä". Olen kiitollinen siitä, että opetettiin kovalle työlle, siivousta ja lastenhoitoa tuli harjoiteltua päivittäin. Ei kuitenkaan ole oikein, jos siitä tulee varsinainen taakka nuorelle tai lapselle. Meillä kerkesi kuitenkin käydä kavereilla ja harrastaakin vähän, ei tarvinut koko aikaa olla luuan varressa.
On hyvä mielestäni opettaa lapset/ nuoret siihen, ettei vanhemmatkaan saa mitään ilmaiseksi ja jotain on tehtävä ruokansa ja vaatteittensa ym. eteen jokaisen. Kuitenkaan lapsi tai nuori ei saisi joutua tekemään kaikkia kotitöitä vanhempiensa puolesta.
Ymmärrän nyt varsin hyvin, että äiti tarvitsi meillä apua kotitöissä kipeästi silloin - isä oli reissutyössä ja sairastui vakavasti vielä, kun osa meistä oli ihan nuoria. Mutta nykyäänkin, kun menee kotiin, on koko ajan sellainen olo, ettei ole hyvä ihminen, jos ei siivoa koko ajan. Johtuu ehkä siitä, että arvostus mitattiin ennen (ainakin ennen) sillä. Kaikki lapset olivat niin eri asemassa, kohtelu on vieläkin jokaisen kohdalla erinäistä- kuka on arvostettu ja kuka ei.
Mutta kiitos kaikille hyvistä neuvoista/ mielipiteistä tähän asti.
Ei ole vanhimpien lasten vika, että vanhemmat ovat pakkosynnyttäneet perheensä niin suureksi, etteivät selviä sen huoltamisesta.
Vaikka he "uskon kautta" vanhempiensa epätoivoisen tilanteen ymmärtävätkin, ei lasten päälle voi sälyttää aikuisten ongelmia! Lapset ovat sentään lapsia.
Maassamme vain vl-yhteisö käyttää lapsiaan palkattpmina orjina, koska he luulevat omistavansa lapsensa ja omaavansa heihin nähden rajattoman vallan..
"Lapsi tuo leivän tullessaan..."
kirjoittajalla itsellään ole selkärankaa, kun menee muiden ihmisten ehtojen mukaan.
..taidat olla siinä mielessä onnellisessa asemassa,ettei sinulla ole vl-taustaa suurperheessä, sisaruksillasi ei ole paljoa lapsia, tai sinulla kenties on oma perhe- jota hoidat itse tai hoidatat muilla, tai sitten olet mies? Kun vl-perheenjäsenellä ei aina ole mahdollisuutta avata suutaan ja sanoa:ei. Jos saat sen verran pihinää suustasi ja sanotuksi sen "ei", niin olet niin kurja, laiska ja huono.
Selkärankaa kirjoittajalla tai ei, en lähde siitä väittelemään. Jotkut ihmiset, hyvin harvat kylläkin, vielä jopa nykyään haluaisivat auttaa muita. Harva haluaa kuitenkaan "itse maksaa" siitä, että saa hoitaa jonkun lapsia tuntitolkulla oman työn ym. lisäksi. Jos kirjoittaja ei haluakaan kieltäytyä lastenhoidosta, kuten ymmärsin, vaan ei hyväksy tuollaista hyväksikäyttöä, mitä en olenkaan ihmettele. Ei tule hyväksyäkään.
Joskus on vain vaikea sanoa vastaan, kun on tottunut/ pakotettu sanomaan joo". Lisäksi voi olla halu auttaa, jos toinen on väsynyt ja osaa puhua ja maanitella, tunnen tunteen. Joskus itsekin aikanani kieltäydyin, kun ensin soitti siskoni lapsia hoitamaan, sitten äitini yritti samaan pakottaa, sitten alkoi mennä maine. Siskoni soitteli päivittäin anoen ja vaatien, eikä ollut lainkaan kiva aina yrittää kieltäytyä. Kun joillekin ihmisille ei kuitenkaan riitä mikään, hyvä ettet saa ostaa siskonlapsille vaatteita ja ruokaa, kun he ovat sinulla hoidossa. Nimim. näin kävi minulle, kunnes tein sille lopun. Muttei se aina ole helppoa, minulla meni siskon kanssa välit lähes kokonaan.
ajaa nuoren, parhaassa iässä olevan naisen pitämään työstään virkavapaata kolme kuukautta koska sisar käskee lastenhoitoon!
Kukaan, joka ei ole elänyt vl-yhteisön rankassa kasvatuksessa ja sairaassa kurissa, ei voi ymmärtää tuollaista, mutta me sen syvältä kokeneet ymmärrämme!