Olen kärsinyt jonkinasteisista peloista ja ahdistuksesta jo 4 vuotta. oireet ovat kuitenkin olleet välillä poissa ja olen voinut lähes koko ajan elää täysin normaalia elämää.. nyt olen taas jo kuukauden kärsinyt ahdistuksesta ja pakkoajatuksista. Minua ahdistaa eniten se, etten osaa lopettaa ahdistuksen/tietyn tunteen ajattelemista... voin pahimmillaan keskittyä johonkin muuhun vain muutaman minuutin ajan. mietinkin, että haluaisin kokeilla jotain mielialalääkettä ja ehkä joskus yöhemmin terapiaa. määrätäänkö lääkkeitä siis ilman terapiaa, jos menen vaikkapa yksityispsykiatrille? mielestäni osaan itsekin käsitellä ongemiani melko hyvin, joten terapia ei ehkä olisi tarpeellista minun kohdallani vielä tässä vaiheessa.
millä perusteella mielialalääkkeitä määrätään?
nöpönen
3604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
työjärjestystä.
Pyri ensisijaisesti saamaan asia itse hallintaasi opettelemalla itsetuntemusta ja elämänhallintaa yleensä, jos se ei toimi, hakeudu terapeutille, vasta jos terapeutistakaan ei ole apua ja tilanne suoranaisesti invalidisoi, hanki sopiva, tarpeen mukaan otettava,ei siis jatkuva, bentsolääkitys taittamaan kärki pahimmalta ahdistukselta ja käytä se helpotuksen tila terapian mahdollistavana apuna.
Jos ryhdyt oikopäätä lääkitykseen, saatat hyvinkin ajautua elämänpituiseen lääkekierteeseen sivuvaikutuksineen ilman että ne varsinaiset ahdistuneisuutta aiheuttavat ongelmat ratkeavat.
Oletko tosissasi miettinyt, mistä ahdistus johtuu? Jos olet, eikä neljässä vuodessa ole löytynyt omin voimin ratkaisua ongelmaan, niin turha pitkittää tilannetta yhtään pidempään. Heti maanantaina varaamaan aikaa ammattiauttajalta!
Psykiatrilta saa lääkereseptin jo ensimmäisellä käynnillä, jos hän arvioi lääkkeen tarpeelliseksi. Kannattaa tosin varautua siihen, että lääke ei toimi tai aiheuttaa liikaa sivuvaikutuksia. Pitää ehkä kokeilla useita eri lääkkeitä. Mitään sellaisia täsmäpillereitä ei ole, jotka parantaisivat juuri sinun vaivasi 100% teholla.
Lääkkeet lienevät vain tilapäinen apu, jolla pääsee eroon pahimmasta tuskasta. Useimmissa tapauksissa pysyvä tervehtyminen vaatinee pitkäaikaista terapiaa, jossa selvitetään oman ajatusmaailman solmuja, paikannetaan psyyken kipupisteitä. Vaikka oletkin mielestäsi hyvä käsittelemään ongelmiasi, saatat jo terapian alkuvaiheessa huomata, että moni asia on jäänyt sinulta huomaamatta.
Minä haaskasin noin 20 vuotta yrityksiin selvittää itse omat ahdistukseni. Nyt yritän eteenpäin terapian ja lääkityksen yhdistelmällä. En tiedä toimiiko tämä yhdistelmä minun kohdalla, paljon joutuu tekemään vielä töitä itsensä kanssa... Sen kuitenkin tiedän, että en aio jatkaa entistä "kyllä minä pystyn itsekin omat ongelmani selvittämään" -linjaa.
...monta kertaa että menisin ammattiauttajan luo. Suoraan terapiaan en voi rynnätä, koska olen opiskelija ja minulla ei olisi siihen varaa ilman kelan tukea. Täytän pian 21 ja olen miettinyt, josko ongelmani liittyisivät nuoreen ikään jotenkin... luulen olevani ainakin jollain lailla perillä siitä mistä ongelmani jouhtuvat. jonkilnainen turvattomuuden tunne on taustalla. siitä olen lähes varma. olisin kyllä hakenut apua jo aikoja sitten, mutta koska ongelmani eivät ainakaan tähän mennessä ole olleet jatkuvia, olen lykännyt avun hakemista. minulla on ollut melko pitkiäkin aikoja, etten ole ajatellut koko asiaa.
En ole aivan varma mitä mielialalääkkeillä itseasiassa tarkoitetaan, mutta en tarkoittanut varsinaisia rauhoittavia lääkkeitä, vaan jotain pidempiaikaista, joka ei aiheuttaisi samalla tavalla riippuvuutta.
Ajattelin kyllä nyt vihdoin ja viimein varata ajan psykologille ja saada ammattailaisen näkemyksen ongelmiini.