Olen viime aikoina miettinyt paljon alkoholinkäyttöni totaalista lopettamista tai radikaalia vähentämistä. Vaikkei perinteisiä kännimokia tai moponkarkaamisia joka kerta kupittaessa tapahdukaan, tuntuu koko touhu vähän turhalta. Suurimpana ongelmanani tuntuu olevan varmastikin suomalaisilla aika yleinen, eli jo teini-iässä kulttuurimme päähäni istuttama malli onnistuneesta sosiaalisesta elämästä vain alkoholin avulla. Tämä on johtanut sitten siihen, että löytyy paljon kaljakavereita, joiden kanssa ei sitten muuta tule puuhattua. Vähäviinaiset illanvietot johtavat yleensä siihen, että tippuu känniporukan örvellyksestä jo puolenyön jälkeen, ja koti kutsuu. Pelkäänkin, että alkoholinkäytön lopettaminen johtaa siihen, että jämähdän kämppääni yksin viikonlopuiksi, joka taas ei voi olla hyväksi sekään. Onko tosiaankin näin, ettei suomalainen mies voi sosiaalista kanssakäymistä iltaisin ilman kaljoittelua harrastaa? Mitä kaikki raittiit sinkut viikonloppuisin tekevät? Mikään raittiusseurakaan ei kauheasti kiinnostaisi...
Ilo ilman viinaa, kusetustako?
1-2-3
12971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsehän en ole täysin raitis, mutta sinkku kylläkin, vielä. Silloinkun en pämppää viikonloppua tulee yleensä harrastettua paljon esim. urheilullista. Sitä kauttahan on hyvä harrastaa sos. kanssakäymistä. Onnistuu hyvin myös ilman alakomaholia.
Miksi sitä urheilua aina tuputetaan joka paikkaan. Ei urheilu ole viinan oton vastalääke. Varsinkin kun urheilu nykyisin on sitä mitä on. Ihmisille tuputetaan sitä helvetin urheilua vähän joka lääkkeeksi....minusta se on jo sinällään sairasta...siis urheilu. Onhan paljon muitakin harrastuksia kuin urheilu. Mielikuvituksen puutetta on sellainen, jos ei muuta harrastusmahdollisuutta näe kuin urheilun. Minä esim. harrastan valokuvausta, lukemista, matkustelua kotimaassa, taide-ym. näyttelyt...........ja mielikuvitus vaan peliin.
Lienee syytä pitää erillään käsitteet kuntourheilu ja kilpaurheilu. Hemohessut ja alppitelttailijat valitettavasti pilaavat liikunnallisuuden mainetta kuten sinunkin kannanotostasi hyvin huomaa. Sattuneesta syystä minun ei tarvitse lähteä sen enempää lenkille kuin punttisalillekaan pitääkseni itseni kunnossa. Olen kyllä sitä mieltä, että fyysisesti helpolla pääsevälle nykykansalaiselle se "helvetin urheilu" on lääkettä parhaasta päästä. Katselepas alkoton ympärillesi ja ylläty: kerrankin tilastot pitävät paikkansa - suomalaiset tosiaan ovat suunnilleen samanlainen vyöryvä läskimassa kuin jenkit. Yleiskuvaltaan suorastaan vastemielisen velttoa joukkoa.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että osoittaa mielikuvituksen puutetta, jos näkee urheilun ainoana harrastusmahdollisuutena, mutta liikkuminen ja kunnostaan huolehtiminen ei tosiaankaan ole sairasta. Löhöäminen ja rappeutuminen sensijaan on hyvinkin sairasta sekä periaatteellisesti että ihan konkreettisestikin.
Pientä listanpoikasta omista vaihtoehdoistani ryyppäämiselle: patikointi, metsästys, kalastus, ratsastus, purjehdus, valokuvaus, lukeminen, kirjoittaminen, askartelu ja vanhojen esineiden entisöinti, moottoripyöräily, lavatansseissa käynti sekä puutarhanhoito. Siinäpä ne pääosin, mutta joskus, "kun ei keksi mitään tekemistä", joutuu lähtemään hiihtolenkille tai kesäaikaan pyöräilemään (urheilua...huiii!)
Ilman viinaa voi siis tehdä mitä moninaisimpia juttuja ja on omasta mielenkiinnosta kiinni, haluaako harrastaa yksin erakoituen vai seurassa. Minulle sopii parhaiten tällainen malli, jossa voin valita mielialani mukaan sen, haluanko harrastaa omin nokkineni tai lähteä ihmisten ilmoille.
Toisinaan on hauskaa myös ryypiskellä kavereiden kanssa ja käydä kännifilosofisia maailmanparannuskeskusteluja aamuun venähtävinä istuntoina saunotellen ja takkamakkaroita järsien. Aitosuomalaista alkoholikulttuuria. :)
Mielenkiintoista jutustelua. Useimmat potilaani kertovat juuri noilla sanoilla kuinka he nuorena alottelivat alkoholistin uransa. Kunhan vaan muistat että olet tekemisissä riippuvuutta aiheuttavan huumeen kanssa. Saanko kysyä: "onko suvussasi alkoholismia" jos on, niin ole erittäin varovainen.
harrastan liikuntaa. Käyn kävelemässä joka päivä....samoin metsästän myös (en joka päivä). Ymmärsit oikein, että kritisoin lähinnä huippu urheilua ja sen lieveilmiöitä. Liikuntaankin saattaa tulla riippuvuus.....esim. Risto Kuisma...entinen alkoholisti on tänään käsittääkseni liikuntariippuvainen.
Kyllä kuntourheilussakin tänä päivänä on aika sairaita piirteitä. Kuntosaleilla tuputetaan jos jonkinlaista mömmöä pelkästään jo siellä käyville kuntoilijoille.
Liikuntariippuvaisia tunnen minäkin ja sitä "tautia" oli itsessänikin alle parikymppisenä. Jatkuva koulunpenkillä istuminen heijastui vapaa-ajan lähes pakkomielteisenä puurtamisena urheilun parissa. Tiedäthän - kakara on kakara, jolla ei oikein ole käsitystä kohtuuden tärkeydestä, vaan hommat menee helposti ylilyöntien puolelle.
Mömmöt taitavat olla arkipäivää tänään. Harmi sinällään, sillä nykyajan jumalaton tehokkuuden ihannointi sokaisee helposti jokamieskuntoilijankin.
Valitettavasti suvusta löytyy ikävän läheltäkin alkoholismia. En kuitenakaan ole vielä onnistunut noilla yleisesti käytetyillä testeillä itseäni suurkuluttajaksi toteamaan, ja varuillaan ollaan koko ajan. Lähinnä tässä oli tarkoitus kyseenalaistaa sitä känni päälle ja baariin -ideologiaa sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa. Ehkäpä kaveriporukkani kaipaa pientä uudelleenpriorisointia.
Kostonosto.
olen ollu ilman viinaa koko ikäni...
musta tuntuu, että sulla puuttuu kiinnostavaa tekemistä. Mikä juttu on se, jota tekisit jos olis aikaa, rahaa..? Kysy itseltäs ja pyri tekeen niitä hommeleita jossain mitassa. tee itsellesi joku tavoite ja ala harrastamaan. Kapakoille on vaihtoehtoja. mene vaikka lukemaan satuja sairaille lepsipotilaille...
Hei!Ilolla luin kirjoituksesi.Nykyään on aika harvassa ne,jotka eivät koskaan ole juoneet.Itse olen sitä harrastanut ja kantapään kautta,monen kuhmun ja kolhun jälkeen raitistunut.Nykyään elämään mahtuu uusia juttuja.Ei niiden tarvitse olla golfia tai valtameripurjehdusta.Olen iloinen jo siitä,että voin lenkkeillä,kalastaa ja käydä kylässä kavereiden luona.Olen myös ajotuomarina suomenajokoirien kokeissa.Siinä saa liikuntaa ja kavereita eikä tarvitse urautua kämpille.Se,mitä teet,on omasta aloitteellisuudesta kiinni.EI saa jämähtää paikoilleen.Aurinkoista kevättä!
Siitä usein yritetään tehdä "tylsää" tai "mamoilua". Itse päätin ryhtyä raittiiksi vähän aikaa sitten, ja se on takuulla paras päätökseni ikinä. Ei enää typerää mokailua, maineenmenetystä, rahanmenoa, päänsärkyisiä päiviä, itsevihaa peiliinkatsoessa. Nyt kirkas olo, aistit terässä, hymy huulilla ja itsekunnioitus korkealla.
Vielä, riippuvaisuuteen taipuvainen ihminen ei huomaa kun hän kehittää itselleen uutta riipuvuutta. Alkoholi vaihtuu helposti urheiluun tai vaikka pakonomaiseen pitsinnypläykseen. Taipuvuus riippuvuuteen pitää itse tiedostaa ennen kuin sille voi tehdä jtn. Tietenkin parempi jos haitallisen addiktion saa vaihdettua hyödyllisempään.. :)