Ahon hallitus menestys??
Täällä ovat kepulaiset kauan toitottaneet Esko Ahon hallituksen erinomaisuutta. En kiistä Ahon hallituksen eräitä ansioita, joista suurin varmaan oli meidän viemisemme EU:n jäseneksi. Kansantaloutemme pelastajaksi väitetyn Ahon hallituksen aikana kuitenkin taloutemme syöksy jatkui varsin kohtalokkain seurauksin. Kriisissähän olimme.
Ihmettelen, että Ahon puolustajat eivät osaa lukea tilastoja, vaan tuovat aina uudestaan esiin kuvaajia, jotka selvästi osoittavat heidän väitteensä vääriksi. Eikö edes kaupallisella alalla työnsä tehnyt insinööri Oiva Härkönen pysty noita kuvaajia oikein lukemaan, vai luottaako hän muiden tyhmyyteen niin, että antaa niistä toistuvasti väärää todistusta?
Katsotaanpa vielä kerran asiaa oikein perusteellisesti:
Vuonna 1990 bruttokansantuotteemme kasvoi vielä ihan hiukkasen, mutta Ahon hallituksen ensimmäisenä vuonna 1991 mentiin tosi rajusti alaspäin, alaspäin meno jatkui vielä 1992, ja vuosi 1993 oli vielä edellistäkin huonompi, mutta Ahon viimeinen hallitusvuosi 1994 oli hieman edellistä parempi. Absoluuttisesti (markkamääräisesti) vuosi ei kuitenkaan ollut vielä lähelläkään hänen ensimmäisen hallitusvuotensa eli vuoden 1991 tasoa. Mutta tuo absoluuttinen tasohan ei näy tässä kuvaajassa, joka kertoo vain vuotuisesta kehityksestä edelliseen vuoteen verrattuna.
http://www.ek.fi/ek_suomeksi/talous/tietoa_Suomen_taloudesta/kuvat/tal2.pdf
Vuoden 1989 markkamääräisen tason bruttokansantuotteemme saavutti vasta 1997 tai 1998.
Alla olevasta linkistä saa vahvistuksen sille, että kokonaistuotanto pääsi vuoden 1990 tasolle vasta vuonna 1996, ja huippuvuoden 1989 tason (jota siinä ei näy) se saavutti vasta 1997 tai 1998.
http://www.etla.fi/kultap/valik/kp01.html
Kehitys Suomen kulutuksessa ja kansantuotteessa asukasta kohden on ollut huonompaa. Se oli huipussaan 1989. Sitten alkoi jyrkkä pudotus, jokainen vuosi oli edellistä huonompi. Sen omakohtaisesti kokemiani ilmentymiä oli mm. se, että eläkkeet jäädytettiin, eli bruttoeläkkeitä ei korotettu lainkaan vuosina 1991-93, ja kun verot nousivat joka vuosi, niin nettoeläke aina pieneni.
Tämän tilastokeskuksen kuvaajan mukaan kulutus ja kansantuote kääntyi taas nousuun vasta vuonna 1995, eikä se tuon mukaan vieläkään ole saavuttanut vuoden 1989 tasoa. Sitä kyllä ihmettelen; selittäneekö sitä se, että 1989 myös hintatasomme – asunnot ja muu – oli huipussaan, ja kyseisen vuoden kulutusta mitataan niillä hinnoilla nykyiseen kuluttajahintaindeksiin muunnettuna.
http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_04_06_bkt_kulutus.html
Onko teidän ihan mahdotonta ymmärtää noita kuvaajia, vai onko mahdotonta myöntää niiden osoittamaa tosiasiaa, eli sitä, että Suomen talous jatkoi syöksyään alaspäin lähes koko Ahon hallituksen ajan; vasta sen viimeisenä vuonna kehitys kääntyi lievään nousuun. Ja Lipposen hallitusten kaikki 8 vuotta olivat sitten voimakkaan nousun aikaa.
Talouspolitiikan hyvää kehitystä en silti pidä Lipposen suurimpana ansiona, vaan kyllä se on kansainvälisellä puolella siten kuin Wikipediakin hänestä kertoo. Toki se loi vahvaa pohjaa myös taloutemme vahvistumiselle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Lipponen
Täällä ovat kepulaiset kauan toitottaneet Esko Ahon hallituksen erinomaisuutta. En kiistä Ahon hallituksen eräitä ansioita, joista suurin varmaan oli meidän viemisemme EU:n jäseneksi. Kansantaloutemme pelastajaksi väitetyn Ahon hallituksen aikana kuitenkin taloutemme syöksy jatkui varsin kohtalokkain seurauksin. Kriisissähän olimme.
Ihmettelen, että Ahon puolustajat eivät osaa lukea tilastoja, vaan tuovat aina uudestaan esiin kuvaajia, jotka selvästi osoittavat heidän väitteensä vääriksi. Eikö edes kaupallisella alalla työnsä tehnyt insinööri Oiva Härkönen pysty noita kuvaajia oikein lukemaan, vai luottaako hän muiden tyhmyyteen niin, että antaa niistä toistuvasti väärää todistusta?
Katsotaanpa vielä kerran asiaa oikein perusteellisesti:
Vuonna 1990 bruttokansantuotteemme kasvoi vielä ihan hiukkasen, mutta Ahon hallituksen ensimmäisenä vuonna 1991 mentiin tosi rajusti alaspäin, alaspäin meno jatkui vielä 1992, ja vuosi 1993 oli vielä edellistäkin huonompi, mutta Ahon viimeinen hallitusvuosi 1994 oli hieman edellistä parempi. Absoluuttisesti (markkamääräisesti) vuosi ei kuitenkaan ollut vielä lähelläkään hänen ensimmäisen hallitusvuotensa eli vuoden 1991 tasoa. Mutta tuo absoluuttinen tasohan ei näy tässä kuvaajassa, joka kertoo vain vuotuisesta kehityksestä edelliseen vuoteen verrattuna.
http://www.ek.fi/ek_suomeksi/talous/tietoa_Suomen_taloudesta/kuvat/tal2.pdf
Vuoden 1989 markkamääräisen tason bruttokansantuotteemme saavutti vasta 1997 tai 1998.
Alla olevasta linkistä saa vahvistuksen sille, että kokonaistuotanto pääsi vuoden 1990 tasolle vasta vuonna 1996, ja huippuvuoden 1989 tason (jota siinä ei näy) se saavutti vasta 1997 tai 1998.
http://www.etla.fi/kultap/valik/kp01.html
Kehitys Suomen kulutuksessa ja kansantuotteessa asukasta kohden on ollut huonompaa. Se oli huipussaan 1989. Sitten alkoi jyrkkä pudotus, jokainen vuosi oli edellistä huonompi. Sen omakohtaisesti kokemiani ilmentymiä oli mm. se, että eläkkeet jäädytettiin, eli bruttoeläkkeitä ei korotettu lainkaan vuosina 1991-93, ja kun verot nousivat joka vuosi, niin nettoeläke aina pieneni.
Tämän tilastokeskuksen kuvaajan mukaan kulutus ja kansantuote kääntyi taas nousuun vasta vuonna 1995, eikä se tuon mukaan vieläkään ole saavuttanut vuoden 1989 tasoa. Sitä kyllä ihmettelen; selittäneekö sitä se, että 1989 myös hintatasomme – asunnot ja muu – oli huipussaan, ja kyseisen vuoden kulutusta mitataan niillä hinnoilla nykyiseen kuluttajahintaindeksiin muunnettuna.
http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_04_06_bkt_kulutus.html
Onko teidän ihan mahdotonta ymmärtää noita kuvaajia, vai onko mahdotonta myöntää niiden osoittamaa tosiasiaa, eli sitä, että Suomen talous jatkoi syöksyään alaspäin lähes koko Ahon hallituksen ajan; vasta sen viimeisenä vuonna kehitys kääntyi lievään nousuun. Ja Lipposen hallitusten kaikki 8 vuotta olivat sitten voimakkaan nousun aikaa.
Talouspolitiikan hyvää kehitystä en silti pidä Lipposen suurimpana ansiona, vaan kyllä se on kansainvälisellä puolella siten kuin Wikipediakin hänestä kertoo. Toki se loi vahvaa pohjaa myös taloutemme vahvistumiselle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Lipponen
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kyllä Suomi oli konkurssitilassa, kun Ahon hallitus aloitti työnsä. Mauno Koiviston vahvan markan politiikka, jota Holkerin hallitus (1987 - 1981) ajoi valtiovarainministerinään Erkki Liikanen oli 1990-luvun laman suurin syyllinen.
Esko Ahon hallitus joutui toimimaan ns. palokuntana. Suomen talous oli todella surkeassa tilassa. Neljän vuoden päästä tilanne oli jo ihan eri ja ne toimenpiteet, jotka tehtiin Ahon hallituksen kaudella kypsyivät sadoksi Lipposen hallitusten toimintakausilla.
Mauno Koivisto: mies jota jostakin syystä pidetään talousmiehenä. Koivisto joutui muuten sellaiseen kyykytykseen George Sorosin toimesta, että hän luultavasti sai aikamoiset vammat sieluunsa.
Tietosi ja ymmärryksesi eivät ole samaa tasoa. Vai olisiko puute rehellisyydessäsi?
Varsin hyvin määrittelit viestissäsi oman toimintasi.
En yritä kiistää etteivätkö vuodet 1991-1993 olisi näyttäneet kansantaloudessa taantista. Noiden vuosien muutosluvut laitoin jo edelliseen avaukseesi. Taantuminen oli kuitenkin jatkuvasti hidastuvaa ja vuonna 1994 talous alkoi jälleen kasvaa. Jos Ahon hallitus olisi tehnyt kuten edeltäjänsä ja vältellyt vaikeiden, mutta pakollisten taloudellisten päätösten tekoa koko vaalikauden, olisi ensimmäinen kasvuvuosi ekonomistien arvioiden mukaan ollut vasta 1999 ja sekin vain maailmantalouden nopean kasvun ansiosta.
myöhään syksylle 1992 (väärää politiikkaa jatkettiin luvattoman kauan):
http://web.archive.org/web/20030325084254/http://www.helsinginsanomat.fi/uutisarkisto/19970826/erik/970826er15.html
"Kesäkuu 1991:
Esko Ahon hallitus ilmoittaa, että markka sidotaan yksipuolisella kytköksellä ecu-koriin. Suomen Pankissa pohditaan päätöksen yhteydessä devalvaatiota.
Syyskuu 1991:
Skop kaatuu Suomen Pankin syliin. Syynä holtiton lainananto ja erityisesti yritysten luotottaminen valuuttalainoilla.
Marraskuu 1991:
Markka devalvoidaan 14 prosentilla. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen sanoo pari päivää aikaisemmin eroavansa, jos markka devalvoidaan. Viinanen ei eronnut, mutta Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg pyysi eroa presidentti Mauno Koivistolta. Koivisto ei antanut Kullbergin erota. Kullberg eroaa keväällä 1992. Pitkin syksyä hallitus ja Suomen Pankki vakuuttelivat, ettei vientiteollisuuden vaikeuksia ja 300 000 työttömän ongelmaa ratkaista devalvaatiolla.
Syyskuu 1992:
Markka irrotetaan ecu-kytkennästä. Vahvan markan politiikka päättyy. Markka heikkenee 30-40 prosenttia. Pankit perivät yhä innokkaammin lainojaan pois maksuvaikeuksissa olevilta yrityksiltä, jotta pysyisivät itse pystyssä. Useat yritykset joutuvat maksamaan lainansa huonoimpaan mahdolliseen aikaan, mikä lisää konkursseja.
Kevät 1993:
Repola-yhtymän pääjohtaja Tauno Matomäki ennustaa Suomen joutuvan IMF:n holhoukseen juhannukseen mennessä."
siihen kyykytykseen ja hävisi pelin!
Tuho-AHO
Taisi olla Holkerin hallitus valtiovarainministeri Liikasen ja Koiviston päättäessä talouspolitiikasta kun sössi hommat oikein perusteellisesti. Homma kaatui sitten Ahon hallituksen syliin.
Ei hallituksen aamupäivällä tekemä päätös näy puoleltapäivin bkt:ssä.
...tuollaisissa asioissa, sillä isot veneet kääntyvät hitaasti. Mutta käänteestä ei puhuta nyt puoleltapäivin, vaan vasta ihan iltahämärissä se pienoinen käänne alkoi näkyä. Ja seuraavana päivänä - Lipposen ekahallituksen aikana - suunta oli jo kokonaan toinen ja vauhti nopea!
mitään ymmärrä, saati sitten talouspolitiikasta.
Ruotsissa pärjättiin paremmin taitavamman politiikan seurauksena. Esko Aho ja Iiro Viinanen lähtivät rymistellen ja uhoamalla "Siperia opettaa" toteuttamaan porvaripolitiikkaansa. Tällä ryminällä saatettiin Suomi konkurssitilaan.
... käyriäsi, niin tuossa on BKT:n muutosta koskeva käyrä, joka kertoo paremmin nopeasta muutoksesta, jonka Ahon hallitus sai aikaan. Jo parin kuukauden kuluttua sen aloituksesta saatiin kansantuotteen miinusmerkkinen muutos pysähtymään ja käyrä alkoi nousta. Nolla-kasvuun päästiin parin vuoden kuluessa ja samalle kasvun tasolle kuin 89 päästiin tästä vuoden kuluttua, jolloin kasvu oli noussut 12 prosenttiyksikköä.
Tuonna vuonna 89 alkoi Holkerin hallituksen syöksy niin että hän oli saanut 91 alkupuolelle pudottamaan kasvua 12 prosenttiyksikkä.
http://www.etla.fi/suhdanne/Gif/t02a.gif
Ahon hallituksen jälkeen Lipposen hallitukset jatkoivat hoippuen: 01 ja 02 vuodenvaihteessa kasvu kävi jopa miinuksella.
Tuokin kuvaajasi osoittaa vain PROSENTUAALISTA kasvua tai alaspäinmenoa EDELLISEEN VUOSINELJÄNNEKSEEN VERRATTUNA! Eli Ahon hallituksen aikana mentiin aina vain alemmas ja alemmas, kunnes v. 1994 vihdoin suunta kääntyi. Mutta kun tilanne, johon verrataan, oli niin syvällä, niin se PROSENTUAALINEN; SIIHEN VERRATTAVA kasvu oli todellakin pientä markkamääräisesti.
Ihan kokonaan toisenlaisissa summissa liikutaan jo 1990-luvun loppupuolella, kun edellinen vuosi oli jo aina hyvä, ja kasvua tapahtui yhä siihenkin verrattuna. Ne pienet notkahdukset tuon kuvaajan loppupuolella eivät todellakaan vieneet kokonaistilannetta läheskään niin huonoksi, mitä se oli vielä Ahon hallituksen lopettaessa.
Luuletko hallitusten paljonkin vaikuttaneen vientiteollisuuden kysyntään?
Bkt-käyrän käyttäminen hallituspolitiikkaa selittävänä muuttujana edellyttäisi hieman tarkempaa erittelyä sen suhteen, mikä bkt:n vaihtelussa johtuu viennistä, kotimaan markkinoista ja julkisen talouden toimenpiteistä.
Pääomatulojen verokannan alentaminen toki oli Ahon hallitukselta oikea toimenpide, joka käynnisti talouskasvun alkamisen.
... Jonka Ahon hallitus salli tulevan Koiviston ja Holkerin pitkäaikaisen vahvan markan politiikan jälkeen. Se oli lamaannuttanut maan viennin ja sitä tietä talouden. Sen jälkeen vienti ja muu toimeliaisuus pääsi taas käyntiin.
... tästä jankata. Sinulle näköjään on mahdoton ymmäträä, että käänne taloudessa saatiin aikaan jo parin kuukauden jälkeen Ahon hallituksen aloituksesta . Tietysti kansantulo laski vielä pari vuotta, mutta nen laskun vauhti saatiin hiljenemään silloin ja lasku loppui 93 ja kasvu alkoi ollen jo 94 yhtä suuri kuin Holkerin aloittaessa talouden alasajon 89.
En aio enää sinua toistaiseksi valistaa tässä asiassa, sillä ei kannata jakaa helmiä hukkaan.
..myös konkursseista saatu raha. Vararikothan alkoi täydellä voimallaan vasta Ahon hallituksen aikana, en niistä silti syytä Ahoa.
Tarkoitan vain kuinka vaikeaa on tuollaisia tilastoja tulkita.
..lukee tilastoa kuin piru raamattua.
Eduskunta-vaalivuosi mennään aina edellisen hallituksen valmistelemien, hyvien, tai huonojen talospoliittisten ratkaisujen mukaan.
Niin mennään nytkin tämä vuosi Vanhasen hallituksen viitoittamaa tietä. Seuraavan hallituksen "sormenjälki" näkyy taloudessa vasta ensi vuoden puolella.
Sama tilanne oli v-91. Ahon hallituksen ensimmäisellä valtiontalousarviolla oli mahdollisuus vaikuttaa talouskehitykseen v-92 lukien. Ja loppuvuodesta tapahtui käänne parempaan suuntaan.
PS. Tämä asia on todettu tälläkin saitilla kertatoisensa jälkeen, mutta tämän dementoituneen KEPULISOSSUN
urautunut "muistikiekko" jauhaa samaa paskaa kerta toisensa jälkeen.
... varsin sivistyneitä tilastoja ja ne ovat myös kansainvälisesti vertailukelpoisia.
Kun kokdemeille ei sovi kansantulotilastot, jos hyviä on ollut tekemässä kepulaiset, niin sinunlaisellesi tulee leimata tilasto.
Kyllä minä olen häntä aina kesklustalaisena pitänyt, ja niin varmaan on tehnyt mvv itsekin. Sinähän käyttäydyt kuin keris.
Katsoin mvv:n profiilin. Kokoomuslaiseksi yrittäjäksi ja sivutoimiseksi viljelijäksi Pohjanmaalta hän esittäytyy. Anteeksi, mvv, oletkin ihan kunnon ihminen.
..niistä tilastoista kertonut kun totuuden. Kyllähän kansantuloksi lasketaan myös Konkurssitulot. Omaisuutta realisoitiin silloin paljon, eihän se voi olla näkymättä näissä tilastoissa.
Varmasti ymmärrät itsekkin ettei minkään hallituksen toimet voi kahden kuukauden kuluttua saada kansantuloa nousuun.
Aho teki Pääministeriaikanaan kyllä paljon töitä, ja onnistuikin kohtalaisesti. Eihän laman syvyyttä silloin aluksi kukaan oikein tajunnut.
Toisaalta kerrot vahvan markan olleen laman syyllinen, eihän Ahokaan heti vahvasta markasta luopunut. Devalvaatiot auttoi taloutta paljon myöhemmin.
... pakkodevalvaatio ja myöhemmin devalvoitiin vielä lisää, yhteensä noin 30 %. Kansantuotteen syökykierre kääntyi jo 91 puolivälissä. Talouselämä aavisti devalvaatioiden olevan edessä. Se oli helppo arvata, olihan maa joutunut umpikujaan vahvan markanssa takia.
Koivisto vaati vielä Vanhaseltakin lupauksen tuon politiikan jatkamisesta. Siksi annettiinkin tilanteen ajautu pakkodevalvaatioon, jossa ei näkynyt julkisia valtiovallan eikä Suomen Pankin toimia.
vaati? Ei kai Oiva taas ole dementia iskenyt?
On se merkillistä, että joidenkin mielestä kaikki 1982-94 tapahtunut huono kehitys on Koiviston syytä ja kaikki hyvä Ahon ansiota!
Eihän se niin ole, Kyllä jo silloinkin hallituksilla oli presidenttiä suurempi vastuu, sillä Koiviston aikana ei oltu enää presidenttidiktatuurissa, vaan hän alkoi parlamentarisoinnin heti presidentiksi tultuaan. Hän ei käyttänyt perustuslain presidentille suomia mahdollisuuksia täysivaltaisesti, kun Kekkonen sen sijaan niitä jatkuvasti ylitti.
Holkerin hallitus kiistämättä päästi kaikki nyörit auki tilanteessa, jolloin talouden ylikuumenemisen takia niitä olisi pitänyt tiukentaa, ja seuraukset olivat katastrofaaliset, kun ylikuumenemista seurasi maailmanlaajuinen lama.
Sen meillä pahensi kaksinkertaiseksi samanaikaisesti tapahtunut Neuvostoliiton romahdus, tai oikeammin sanottuna: liiallinen kytkeytymisemme siihen hirvitykseen. Kiitos siitä ennen muuta Urho Kekkosen ja kepun, joskin myös kaikki muut puolueemme kuten talouselämämme punaiset vuorineuvoksetkin olivat kilvan tukemassa tuota diktaattoriamme hänen oman asemansa pönkittämistä ensisijaisena pitämässään politiikassa.
Kyllä siinä tilanteessa Koivistokin oli aseeton, eikä hänenkään ratkaisunsa kovin viisaita olleet. Mutta kukapa olisi viisaampiin ratkaisuihin pystynyt, sillä tilannehan oli ennenkokematon, jota kukaan ei tainnut silloin oikein ymmärtää.
Aho oli täysin rinnoin mukana Koiviston politiikassa, vai olisiko oikeampaa sanoa, että Ahon politiikkaahan se oli, mutta sai myös Koiviston tuen.
Huono oli tilanne jo Ahon aloittaessa, mutta yhä huonommaksi se meni hänen aikanaan kauan, se on kiistämätön tosiasia. Vasta viimeisenä Ahon hallitusvuonna suunta siis hieman kääntyi, mutta taloutemme ei päässyt vielä lähellekään tasoa, jolla se oli Ahon aloittaessa. Vasta Lipponen antoi vauhia käännökselle, ja loppu onkin menestystarinaa!
Ei nykyiseen tilanteeseen johtanut talouskehitys alkanut Ahon eikä Holkerinkaan hallituksesta. takana ovat 80-luvun punamullat, joiden aikana taloutta jo alettiin vapauttaa kilpailulle.
Tunnusmerkillisiä suljetun talousjärjestelmän purkamisen seurauksille olivat isojen yritysten ja keskusliikkeiden saneeraukset, näkyvimpinä kaupan keskusliikkeet, ensimmäisinä OTK ja Hankkija, pankkijärjestelmä ja elintarviketeollisuus.
Yrityssaneeraukset, fuusiot ja irtisanomiset olivat jokapäivää, kun monialakonsernit ryhtyivät keskittymään "ydinosaamiseensa" ennen muuta "karsimalla rönsyjään". Tämä ei kuitenkaan johtanut kriisin asteelle kasvavaan työttömyyteen, koska punamulta muutti eläkelakeja siten, että vanhimmat saneerattavat ikäluokat saatiin suoraan eläkkeelle.
Juuri punamullan käynnistämästä, suljetun talouden purkamisesta aiheutui se markkinoiden kuumeneminen 80-luvun lopulla, jota myös kasinotaloudeksi kutsuttiin, ja jonka hallitsematon hoito osui Holkerin hallituksen aikoihin, minkä seurauksista Ahon hallitus joutui Suomen nostamaan.
Kotimaisen talouskehityksen juuret ovat siis paljon pidemmällä hallituspolitiikan historiassa kuin Holkerin tai Ahon hallituksissa eikä kansaninvälisten suhdanteidenkaan vaihtelua voi vientivetoisen talouden Suomessa jättää huomiotta.
Merkittävintä monen asiantuntijan mielestä uitenkin on, että Holkerin hallituksen aikana oppositio esti lamaan valmistautumisen kieltäytymällä siitä, että lakisääteisiä menoja olisi alettu katsimaan, ja Ahon hallituksen aikana meno jatkui, kun sen aikainen oppositio esti ay-liikkeen tuella jokaisen toimenpiteen, jolla laman haittoja olisi voitu nopealla aikavölillä lieventää.
Punamultakumppanit, ensin keskusta ja sitten SDP vaikuttivat perättäisten hallitusten aikana ratkaisevasti siihen, että 90-luvun alun lamasta tuli Suomessa paljon vaikeampi kuin muissa Pohjoismaissa.
Tätä taustaa vasten on aika irvokasta lukea mielipiteitä, joissa syytellään Holkerin hallitusta ja kiitellään Ahon hallitusta tai vastaavasti kirjoittajasta riippuen haukutaan Ahon hallitusta ja kiitellään Lipposen hallituksia talouspolitiikan virheistä ja sen oikaisemisesta kohdalleen.
Nykyhallituskin kehuu talouspolitiikkaa omanaan, vaikka nykyhallituksen talouspolitiikka on ollut 1:1 suoraan kokoomuksen 2003 vaaliohjelmasta. Tämän paljastuminen tulevissa vaalitenteissä saa varsinkin keskustalaiset populistit pahasti kiemurtelemaan.
Tuohon minulla ei ole juuri mitään vastaansanomista, eivätkä omat aikaisemmat mielipiteeni edellä ole sen kanssa ristiriidassa, joskin olen esittänyt asiat pelkistetyimpinä, jotta yksinkertaisemmatkin voisivat ehkä ymmärtää, etteivät asiat menneet niin kuin Ahon kehujat ja Koiviston syyllistäjät väittävät.
Edellä sanomaasi lisäisin vielä Kekkosen politiikan vaikutuksen. Meillä lama oli paljon rajumpi kuin yleismaailmallinen lama samaan aikaan muualla länsimaissa, ja se johtui Neuvostoliiton romahtamisesta. Tai oikeammin: romahtamisen vuoksi yli neljäsosan ulkomaankaupastamme tyrehtyessä. Ja ulkomaankauppamme kytkemisessä neuvostotalouteen Kekkonen oli pääarkkitehtinä.
Silloiselta työnantajaltani Valiolta putosi pois 50 % viennistä, ja ulkomaan vienti oli 50 % Valion tuotannon volyymista. Silloin ei Valiollakaan kehuttu Kekkosta, jota joskus oli kiitelty siitä, että hänen katsottiin pari kertaa saaneen voivuoremme solutetuksi Neuvostoliittoon.
...montako meijeriä Valio sulki ja paljonko Valion väki väheni 80-luvulla ennen Holkerin hallituksen aikaa.
Samaan aikaan nimittäin Hankkija kaatui ja OTK:laisen osuustoiminnan fuusiossa hävisi yli 12 000 työpaikkaa, kun otetaan huomioon osuustoiminnan elintarviketeollisuuden, lannoitekaupan ja logistiikan saneeraukset ja fuusiot S-ryhmän kanssa.
80-luvulla, ennen Holkerin hallitusta, punamullan toimet olivat myös saaneet aikaan kauppakuolemat, pankkipalvelujen vähentämisen, postien sulkemiset ja monet muut varsinkin syrjäkyliä kurjistaneet asiat, jotka keskustaoppositio on tarkoitushakuisesti sysännyt vasta Lipposen hallitusten syyksi, vaikka keskusta itse käynnisti maaseudun palvelujen lopettamisen jo kymmenen vuotta aikaisemmin.
Suomestahan oli tehty kallista maata jo pitkään. Kaikki oli sidottu kaikkeen. Esim. Maataloustulolakia käytti kauppa hyväkseen. Sanottiin vain hintojen nousun maatalouden saavan sitten takaisin tuotteiden nousuna. Tähän hulluuteen sitten Hankkijakin kaatui, kun ostajat loppuivat kalliilta tavaralta.
Suomiahan vauratutettiin 80- luvulla ulkomaisella rahalla ja pelkällä kaupankäynillä. Tuotiin tavara ulkoa velaksi ja sitten se ostettiin täällä velaksi myös ulkoa tuotavalla rahalla. Pankeilta puuttui kyky nähdä mihin tämä tulee johtamaan. Ne olivat suljetun talouden aikana oppineet luottamaan että valtio ohjaa heidän lainanantiaan.
Kun sitten rahahanat oli auki kuvitteli pankit olevansa tavallisia yrityksiä joiden piti kasvaa konstilla millä hyvänsä. Eivät huomanneet että asiakkaiden on myös pärjättävä, että pystyvät velkansa maksamaan.
Pienillekkin yrityksille rahaa, ulkomaista tarjottiin jatkuvasti. Pidettiin tyhmänä sellaista mikä ei sitä ottanut. Riskejä ei voinut ottaa edes puheeksi, eihän niitä muka ollut. Tehtiin koreja, Hollannin Guldenia, Saksan Markkaa, Ranskan frangia,ja mitä niitä oli.
Kun sitten N-Liitto samalla romahti oli rohamahdus väistämätön. Kaupasta hävisi kerralla ainakin kolmannes, eihän sellaista mikään kestänyt.
Onneksi Suomen valtio oli silloin melkein velaton. Se pystyi maksamaan tyhmien pankkimiesten tekemät laskut.
Se mikä hallitus on syyllinen ja mikä on lamasta nostanut on ikuinen riidan aihe. Ei Keskustakaan kyllä vastuulliseti toiminut kun tyrmäsi aikoinaan Holkerin ehdotuksen valtion menojen pienentämiseksi. Teki Holkerin silakasta vaalilokon. Niissä olosuhteissa oli lamaan puuttuminen äärimmäisen vaikeaa, kun kansa sitä kaikin voimin vastusti.
mahtoi olla SKOPissa ja Säästöpankeissa jotka kaatui Suomen valtion harteille jättitappioineen?
Ettei vain kepulaiset olleet itse mukana täysin rinnoin aiheuttamassa katastrofia? Täällä haukustekelevat kovaan ääneen muita...
En nyt ulkomuistista voi sanoa suljettujen meijereiden lukumäärää, mutta sen muistan, että tullessani Valioon vuoden 1980 lopussa seillä oli hieman yli 200 osuuskuntajäsentä, ja lähtiessäni 1998 jäseniä oli enää vähän yli 40. Kyllä tuohon tilanteeseen johtanut kehitys alkoi jo 80-luvun alkupuolella, mutta kiistämättä vauhdittui vasta vuosikymmenen lopulla.
Suuri osa vähenemisestä oli tapahtunut fusioitusmisten kautta, ja moni lakkauttamisuhan alla ollut osuusmeijeri myös irtaantui Valiosta ja jatkoi aikansa itsenäisenä, kunnes se joutui lopettamaan tai palasi takaisin Valioon. Kyllä meijereiden ja muiden tuotantolaitosten määrä Suomessa varmaan enemmän kuin puoliintui tuona aikana. Ja osuusmeijerijärjestön palveluksessa ollut väki väheni ainakin kolmasosalla.
Hankkijahan oli liikevaihdoltaan ns. pellervolaisen osuustoiminnan suurin linnake, 1980-luvun alussa muistaakseni n. 15 miljardin vuotuisella liikevaihdolla, kun Valion liikevaihto oli n. 12-13 miljardia. Sitä pidettiin niin vahvana linnakkeena, ette se voi kaatua, kun se seisoi niin monella jalalla (maatalous- ja konekauppa, rakennus- ja muu tekninen toiminta ym). Mutta nurin meni ja nopeasti: Kauppapuoli sen vei, sillä esim. tekninen toiminta tuotti voittoa loppuun asti, ja siitä sitten muodostettiinkin oma yhtiönsä Hantek, jonka Sähkö-Vihanto sittemmin osti ja yhdistyneestä yrityksestä tuli Tekmanni.
Olivat ne aikoja. Valio kuitenkin pysyi pystyssä ja voitti vaikeudet, vaikka monena vuonna minunkin vastuualueellani (isännöitsijä/kiinteistöt ym) ei voitu tehdä juuri mitään välttämättäkään tarvittavia remontteja, ja sitten ajan parannuttua ne jouduttiin tekemään kalliimmalla.
Mutta nykyisin kai Valio taas porskuttaa hyvin, ja sen Venäjän kauppa on suurempaa kuin mitä Neuvostoliiton kauppa koskaan oli.
...kerron pikkujutun, kuinka omakohtaisestikin sain kokea pankin innon "myydä rahaa". Sitä termiähän silloin käytettiin, kun rahasta tuli kauppatavara, eikä vaihdannan väline.
Ostimme tämän nykyisen kotimme 1988 vuoden alussa. Edellisen kotimme, ensimmäisen yhteisen pari vuotta sitten edesmenneen vaimoni kanssa, olimme ostaneet viisi vuotta aikaisemmin, 1983.
Sitä aikaisempaa kotia ostaessamme tarvitsimme lisälainaa, kun minun poikamiskotini oli vielä velkainen, eikä vaimoni tilanne ollut parempi. Pankinjohtaja laski tarkoin, mihin kahden varsin maksukykyisen ihmisen tulot riittävät, ja myönsi pyytämämme lainan pitkin hampain, vaikka oli ensin esittänyt heiman pienempää.
Nykyistä kotiamme ostaessamme taas tarvitsimme lisälainaa. Lainaehdotukseni pankinjohtajalle esitettyämme hän pyöritteli kynää sen näköisenä, että valmistauduimme jo pienentämään pyyntöämme. Mutta sitten pankinjohtaja rupesi puhumaan jotenkin näin:
"Kyllä te varmaan selviytyisitte pyytämällännekin summalla, mutta kodin vaihdossa tulee aina uusia arvaamattomia menoja, eikä mielestäni teidän ole syytä laittaa itseänne tiukoille, kun maksukykynne kyllä näkyisi riittävän suurempaankin lainaan". Ja niin hän tarjosi huomattavasti pyytämäämme suurempaa lainaa, ja me myönnyimme sen vastaanottamaan, ja niimpä meille tuli sitten löysää rahaa niin, että samantien vaihdoimme myös automme uuteen!
Hullua ikaa se oli, ja seuraamukset siitä olivat monelle karvaat. Onneksi ei kuitenkaan meille, sillä maksukykymme todellakin riitti siihen, että maksoimme lainan takaisin huomattavasti etuajassa.
..hoidettiin taloutta tiukentamalla tai löysyttämällä pankkien antamia lainoja. Nyt on tietysti sama, mutta vain korkojen kautta, rahaahan kyllä on saatavilla.
Yksi kotitalouksien velkaa sisäävä asia oli myös korkojen verovähennysoikeus. Kaikki korot olivat vähennyskelpoisia. Tämä oikeus olisi pitänyt poistaa jo ennen kun nämä ulkomaiset lainanotot vapautettiin pankeille. Lainaa otettiin melkein huvikseen, näin saatiin veroprosentti laskemaan.
Suuriverouuristus sitten tämän asian korjasi, mutta kyllä sekin oli silloin suuren irvailun kohde.
Ahon hallitus oli eräänlaisessa pakkoraossa, se joutui tekemään paniikinomaisesti päätöksiä talouden syöksyessä alas pankkikriisin seurauksena ja. ay-liikkeen ummistettua silmänsä tosiasioilta. Tosin paniikin jo hiukan hellittäessä hallituksen loppuaikoina se jatkoi liian tiukkaa linjaa ja hidasti nousuamme merkittävästi.
Mutta miten tuohon tultiin.
Itse asiassa jo Sorsan sisäisesti toimintakyvytön punamultahallitus loi pohjan katastrofille. Sehän oli hallitus jossa Väyrynen käytti kaikki osaamansa ja keksimänsä temput oman ja kepun aseman vahvistamiseksi. Tuo hallitus ei kyennyt Väyrysen venkoilun lamautettua sen toimintakyvyn tekemään niitä päätöksiä joilla hallitsematon vellalla maksettu kulutusjuhla olisi saatu kuriin.
Holkerin hallitus oli varsinainen katastrofihallitus, se oli vain Koiviston talousopin tahdoton toteuttaja, talousopin jolla oli vain yksi tavoite, valuutan vakaus. Kasvulle ei saatu vieläkään rajoja, päinvastoin, hallitus itse lisäsi sitä julkisten menojen huimalla kasvattamisella.
Kuten sanoin, Aho ja Viinanen olivat pakkoraossa, pankit kaatuivat pakkodevalvaation seurauksena valtion syliin, yrityksiä kaatui valuuttalainojen mpääoman noustua ykskaks moninkertaiseksi, valtion velka moninkymmenkertaistui, julkisen talouden osuus BKT:stä nousi 60 %:iin ja niin edelleen.
Toki Ahon hallitus teki kaikki virheet mitä vaan voi pahentaakseen tilannetta, Ahon uhittelu työreformilla sai ay liikkeen vastustamaan järkeviäkin ehdotuksia, ja Väyrynen jatkoi omaa presidenttipeliään maan tilasta piittaamatta vaikeuttaen hallituksen työtä merkittävästi. Kansa tuon toki ymmärsi ja Väyrynen kokikin raskaan tappion presidenttikisassa 1994.
Täällä mm MPP on haikaillut kotimaisen omistuksen perään. Tuo aika kuitenkin osoitti miten haavoittuva on pienten pääomien suljettu talous jossa pankit ja teollisuus omistivat toisiaan ristiin. SKOP:n ja KOP:n taseita voitiin kohentaa omistajien kanssa tehdyillä kaupoilla ja näin peittää todellisuus. Todellisuus joka sitten romahti valtion syliin.
Summa summarum, hallituksemme olivat jo pitkään ennen Ahon hallitusta tehneet virheitä, ja korjanneet joko omia tai edeltäjiensä virheitä uusilla pahemmilla virheillä. Näin jouduimme lopulta vapaaseen pudotukseen josta Lipposen uus-oikeistolainen politiikka meidät lopulta nosti takaisin nousu-uralle. Yksi merkittävä tekijä hallitusten heikkouteen oli mainitsemani Väyrysen jatkuva peli, mutta Koiviston onneton talouspoliittinen jääräpäisyys oli vieläkin suurempi murheen aiheuttaja.
Kirjoitit kylähullu ihan järkeviä. Vaikka muutamissa yksityiskohdissa hieman olen epäilevä, päälinjaus on käsittääkseni aivan oikea.
Suuresti ihmetyttää, miten negatiivisesti tämän palstan keskustelu on kehittynyt niiden kuukausien aikana, kune en ole tätä seurannut. Tästähän on tullut yhden narsistin taikashow, jossa hän itse esittää syyttäjää, todistajaa, tuomaria ja pyöveliä. Jos ei kykene keskustelemaan, niin pitäisi liikkua muilla palstoilla. Ihan oikein oli tuo Emeritus kirjoittanut jo monta vuotta sitten.
-
Agitaattorin olisi hyvä muistaa, että liiallinen valheen tuputtaminen kääntyy itseään vastaan. Se, että JKK aloittaa keskustelun uudestaan, kun edellisessä tuli turpaan ei muuta asiaa miksikään. Demareiden puolesta pyydän hidastamaan vauhtia, tai totuus tulee ilmi.
Taisi mennä uudelleenohjelmointikin päin helevettiä, tässä vaiheessa vuodenvaihteessa Venäjälle tehdyn parannusyrityksen pitäisi jo toimia. Olisiko niin, että vika ei olekaan softassa vaan raudassa;-))
Kiitos Sinulle, kun olet perehtynyt asiaan.
Toivon, että muutkin keskustelijat käyttäisivät enemmän aikaa taustatyöhön ennen kirjoitteluaan ja näin antaisivat meille lukijoillekin jotain.
SDP:n väitetään tarkoituksella jättäytyneen pois hallituksesta 1991 ja sen ymmärtää hyvin. Tuskin ketään kiinnostaa lamahallituksessa istuminen mutta jonkun se on tehtävä sekin.
Olen usein korostanut eroa, jonka näen olevan keskustalaisella ja sellaisina itseään pitävillä kepulaisilla.
Oikealla keskustalaisella on varaa myöntää sekin, että kaikki keskustapoliitikot eivät ole olleet täydellisi, eikä kaikki keskustan johdolla tehty ole vain hyvin ja oikein. Sellaisen keskustalaisen esittäessä myönteistä puolueensa ja sen poliitikkojen tekemisistä, niihin ei-keskustalainenkin suhtautuu vakavasti ja hänellä täytyy olla mielestään perusteita, ennenkuin rupeaa väittämään vastaan.
Holkerin holtiton hallitus sai laman aikaan, apunaan surkimus Manu, vapauttamalla markan.
Muistan kuinka vuorineuvos Matomakikin sanoi Holkerin hallitusta, maailmanlopun hallitukseksi.
Samoin sanoi Erkko, että surkeat epäonnistujat palkittiin.
Sinulla on kyllä aina punaiset silmat, mutta puota ne suomukset pois, että näät totuuden.