Ihanteet ja todellisuus

Niin ja se kuuluisa Mayojen kalenterikin loppuu vuonna 2012 talvipäivän seisaukseen. En ole varma resetoituuko se vain eli siis alkaa nollasta uudestaan. Todennäköisesti, syklinen kun sekin on.

Oma arkisempi selitykseni moiselle tosin on, että Maya papit aikoinaan omaa valtaansa korostaakseen keksivät kalenterin alun menneisyyteen. Eli se ei ole niin vanha kun se vaihtuu. Ja nollautuminenkin oli pojan pojan .... pojan päässä. Mutta johonkinhan sekin perustuu, muinaiseen jo unohtuneeseen viisauteen...

Ehkä muinaiseen kulta-aikaan? En tiedä kiehtovaa kyllä on.

Itse uskoisin, että mikäli vesimihen ajassa jotain tapahtuu se tapahtuu hitaasti niin kuin kalojenkin aikana. Eli en kiipeä vuorelle odottamaan UFOjen laskeutumista :) Ellen sitten näinä viimeisin vuosina opi vielä jotakin uutta asian tiimoilta.

Ja huoli pois, mikään ei viittaa joukkotuhoihin napaisuuden siirtymisen aikana. Ja se on tapahtunut suht monta kertaa maapallon historiassa.

ez-al kirjoitti:

Niin ja se kuuluisa Mayojen kalenterikin loppuu vuonna 2012 talvipäivän seisaukseen. En ole varma resetoituuko se vain eli siis alkaa nollasta uudestaan. Todennäköisesti, syklinen kun sekin on.

Oma arkisempi selitykseni moiselle tosin on, että Maya papit aikoinaan omaa valtaansa korostaakseen keksivät kalenterin alun menneisyyteen. Eli se ei ole niin vanha kun se vaihtuu. Ja nollautuminenkin oli pojan pojan .... pojan päässä. Mutta johonkinhan sekin perustuu, muinaiseen jo unohtuneeseen viisauteen...

Ehkä muinaiseen kulta-aikaan? En tiedä kiehtovaa kyllä on.

Itse uskoisin, että mikäli vesimihen ajassa jotain tapahtuu se tapahtuu hitaasti niin kuin kalojenkin aikana. Eli en kiipeä vuorelle odottamaan UFOjen laskeutumista :) Ellen sitten näinä viimeisin vuosina opi vielä jotakin uutta asian tiimoilta.

Ja huoli pois, mikään ei viittaa joukkotuhoihin napaisuuden siirtymisen aikana. Ja se on tapahtunut suht monta kertaa maapallon historiassa.

Lue lisää

Maijojen joulukalenteri tosiaan on syklinen, ja tämä heidän ns. suuri sykli päättyy joulun aikoihin 2012 (ehkäpä se onkin Jeesuksen todellinen syntymäpäivä.. ;)). Maijojen mukaan nämä syklit kuvaavat ihmiskunnan kehitystä. Myös monilla muilla alkuperäiskansoilla on tarinoita lopunajoista, mayat vaan ovat saaneet eniten huomiota tämän kalenterinsa takia. Nauratti vähän kun satuin vilkaisemaan tuonne maailmanloppu-palstalle, kun jollain oli jo palanut käämi "maya-hihhuloinnin" takia. Mielestäni mayat ovat vain johdatusta asioihin, ei tuohon kalenteriin pitäisikään pelkästään tukeutua, saatikka rakentaa mitään uskontoa sen varaan (ei sillä että joku niin tekisi.. eipä ;)).

"Ellen sitten näinä viimeisin vuosina opi vielä jotakin uutta asian tiimoilta."

Toivottavasti opimme kaikki.. :)

Jos maapallon navat kääntyvät nopeasti, mistä tutkijat ovat erimielisiä, saattaa se hieman enemmän vaikuttaa maapallon asioihin, kuin hidas kääntyminen. Vaikka tutkijat tietäisivätkin että navat kääntyvät nopeasti ja juuri tuona ajankohtana, niin tuskin he sitä kovin suureen ääneen huutelisivat.

Mielestäni nämä asiat pitäisi ottaa rauhallisesti, ja ei jäädä odottamaan kuin kuuta taivaalta mitään ufoja ja maailmanlopuksi väärinymmärrettyä tason vaihdosta. Toki asioista saa olla kiinnostunut ja tietoinen, se on joskus jopa suotavaa. Mutta silloin kun tuollaisen tapahtuman odottaminen vaikuttaa liikaa normaaliin elämään ja muodostuu jopa itsetarkoitukseksi elämässä, ollaan väärillä raiteilla. Mielestäni se häiritsee ihmisen normaalia sielukehitystä, ja pahimmassa tapauksessa vaikuttaa negatiivisesti myös lähimmäisten elämään. Asiat tapahtuvat kyllä omaan tahtiinsa, turha sitä kuuta on ulvoa.

Kulta-aika saattaa koittaa ja asiat kokonaisuudessaan kääntyvät hyviksi. Koittaa rauhan ja sopusoinnun aika. Kuitenkin jokaisen rauhan jälkeen tulee sotä, kärsimys ja tappio kaikille.

Niin kauan on rakkautta, onnea, kärsimystä, vihaa ja kuolemaa kun ihminen on olemassa.

Kehityksen ja ns. sivistyksen käyrä on nouseva ja laskeva. Se onkin sitten eri asia mihin tämä käyrä loppuu...

Elämä on elämistä, eli päätöksiä ja seurauksia näistä päätöksistä. Sehän tästä elämästä tekeekin mielenkiintoisen että etukäteen ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu.

Itse en ainakaan haikaile mitään kulta-aikoja, vaan olen tyytyväinen mitä minulla on tässä ja nyt.

Star Trek on mielestäni siloteltua "hippiscifiä" mutta kyllähän sitäkin tsiikailee paremman tekemisen puutteessa. ;-)

Jäi tuosta edellisestä se pois, että kyllähän minäkin sykleihin uskon ja jossain kirjoituksessani sanoin, että ehkä on koittamassa eräänlainen ihmiskunnan ja koko planeetan "lepoaika" jolloin keräillään voimia ja eheytetään planeetan luontoa ja koko ekosysteemiä, merineen ja ilmakehineen. Jos joku sitä myös "Kulta-ajaksi" tai "Valon ajaksi", wotevö haluu kutsua, niin mikäpäs siinä sitten.

Ehkäpä "uusi ja uljas maailma" uskoo jo karmaan ja jälleensyntymään ja ne luovatkin uuden pohjan kaikelle henkisyydelle, kun "itä" ja "länsi" yhdistyvät. Tämä kehitys tietysti pelottaa joitakin ja he ovat näkevinään kaiken saatanan salajuonena, mikä on kuitenkin vain luonnollinen kehitys. Ehkä kuitenkin kehityksen "hedelmät" puhuvat puolestaan lieventäen varsinkin uskovien epäluuloisuutta. NA taitaa puhua "vanhasta" poistuvasta energiasta joka voidaan nähdä pimeyden olentonakin, saatanana ja joka koittaa vastustaa muutosta viimeiseen asti mutta on tuomittu lopulta "häviämään". Raamatun ilmestyskirjakin on siis vain tavallaan symbolinen, jonka tarkoitus oli vedota ihmisten taikauskoon ja tietämättömyyteen.

Ehkä alamme myöskin muistelemaan edellisiä elämiämme, emmekä vain tyydy uskomaan niihin. Tällä tavoin avaamme valtaisen määrän opettavaisia tarinoita ihmisyydestä, karmasta, "sielujen suunnitelmista" ja kaikesta muustakin vielä mysteerien peittämästä mikä luo pohjan aivan uudenlaiselle henkisyydelle.

"Nuoremmat" sielut eivät ehkä saa kaikkia tarvitsemiaan kokemuksia "kulta-aikana" mutta he tyytyvät tähän ratkaisuun koska se on lopulta edullista kaikkien kannalta ja varsinkin koko planeetan herkän ekosysteemin kannalta. Lopulta kuitenkin tämäkin sykli päättyy ja "nuoret" jatkavat sielunsa "uraa" entiseen malliin. Asiaa voisi ajatella näiden sielujen kannalta myös eräänlaisen "ikuisen nuoruuden" aikana.

Lopulta tämäkin aikakausi rappeutuu ja sama vanha meininki sotineen ja kärsimyksineen jatkuu mutta tällä kertaa jo jossain tuolla tähdissä...

Mutta se "sisäiseen henkeensä" kääntyminen on tietysti aina juuri se juttu. Yleensä asiat menevät pikku hiljaa omalla painollaan, mutta välillä niihin pitää myös puuttua. Siinä vaiheessa kun ihmisten toiminta uhkaa tuhota koko planeetan elämän kaikessa monimuotoisuudessaan meidän on laitettava touhulle jokin stoppi. Muutos lähtee kuitenkin jokaisesta yksilöstä itsestään ja uudenlaisen henkisyyden onkin korostettava tätä seikkaa. Ketään ei tule pakottaa niinkuin tähän asti on usein tehty, vaan suostutella mäkemään omansa ja kaikkien muidenkin etu.

On ehkä vähän vaikeaa käsittää mikä ihmeen hinku varsinkin kovin "henkisillä" ihmisillä on näihin maailmanloppuihin sun muihin? Sellainen on aika kaukana mielestäni aidosta henkisyydestä ja mielestäni ainoa todellinen saatana meissä: Tuhoaja! Käsittääkseni tällaisen ihmisen pitää jotenkin nauttia tuhosta ja maailmanlopuista, mikä on aika sairasta. Olen toki tunnistanut tämän saman asian itsessänikin ja hieman hävennytkin moista asiaa. Lapsena olin täysin sotahullu, mutta niin oli kuulemma Dalai Lamakin, joka ihasteli sotakoneiden "kauneutta". Uskon, että meissä kaikissa on samanlaista "pimeyttä" joka on vain opittava tunnistamaan ja tunnustamaan. Salaamalla tuo "pimeys" meissä vain tuntuisi kasvavan. Jessekin varoi kohdallaan hvyyttä ja kielsi ihmisiä sanomasta itseään hyväksi.

Tämä kulta-ajan fundeeraaminen on väistämättä johtanut mielenkiintoiseen dilemmaan että paljonko materiaalinen hyvä loppujen lopuksi vaikuttaa ihmisen elämässä. Jos lähdetään sille linjalle että materiaa on oltava, niin silloinhan vain taivas on rajana sille kuinka paljon roinaa ja rompetta ihminen voi keksiä mukamas tarvitsevansa. Toisaalta siihenkään ei voi mennä että materiaa ei lainkaan tarvita, sillä kyllähän nyt pöljempikin varsinkin täällä pohjolassa tajuaa että ei täällä missään korpikuusen kannon alla noin vaan asuta, vaan jonkinlaista materiaalista tukea on syytä olla tueksi.

Lähinnä Star Trek -unelmani perustuu sille että kun materiapuoli ei pahemmin enää päätä vaivaa, niin saa kerrankin keskittyä siihen mikä on oleellista. Mutta mikäli on yhä olemassa sieluja jotka tarvitsevat puutteen ja vaivalloisuuden kokemuksia, niin ihan äkkiä emme kyllä tähtiin lennähdä koko romppa ainakaan.

Jotkut nyyeitsarit ovat olleet sitä mieltä että emme edes pysty ylittämään aurinkokuntamme rajoja mikäli emme ole henkisesti kypsyneet jollekin tietylle tasolle. En sitten tiedä että mikä Kerberos siellä on vastassa - se nyt on vaan taas yksi näkemys loputtomista näkemyksistä ja väitteistä. Eikä liene ihan vähään aikaan kokeiltavissa että onko niin.

***

Tuossa tunnepuolella minulta tuppaa unohtumaan tuon tuostakin että jos sitä saa harjoittaa tunteitaan vapaasti terveeltä pohjalta, niin ehkä ei tule tarvista antaa tunteidensa rehottaa sairaalla tavalla. Esim. jos lapselta ei kielletä kaikkea mahdollista, pienintäkin oman tahdon ja tunteen ilmausta, niin hänestä ei kasva niin neuroottista (kuin minusta) että jokainen oma tunnekin tuntuu liian rasittavalta kun se onkin totuttuun muurien sisällä elämiseen verrattuna jotain kaoottista ja kamalaa. Ja siitä TULEE kamalaa, koska sitä ei tunne eikä haluakaan tuntea.

Toivottavasti kovin monella ei ihan niin pirullista ole omien tunteidensa kanssa kuin minulla joskus. :P

Qadesha kirjoitti:

Tämä kulta-ajan fundeeraaminen on väistämättä johtanut mielenkiintoiseen dilemmaan että paljonko materiaalinen hyvä loppujen lopuksi vaikuttaa ihmisen elämässä. Jos lähdetään sille linjalle että materiaa on oltava, niin silloinhan vain taivas on rajana sille kuinka paljon roinaa ja rompetta ihminen voi keksiä mukamas tarvitsevansa. Toisaalta siihenkään ei voi mennä että materiaa ei lainkaan tarvita, sillä kyllähän nyt pöljempikin varsinkin täällä pohjolassa tajuaa että ei täällä missään korpikuusen kannon alla noin vaan asuta, vaan jonkinlaista materiaalista tukea on syytä olla tueksi.

Lähinnä Star Trek -unelmani perustuu sille että kun materiapuoli ei pahemmin enää päätä vaivaa, niin saa kerrankin keskittyä siihen mikä on oleellista. Mutta mikäli on yhä olemassa sieluja jotka tarvitsevat puutteen ja vaivalloisuuden kokemuksia, niin ihan äkkiä emme kyllä tähtiin lennähdä koko romppa ainakaan.

Jotkut nyyeitsarit ovat olleet sitä mieltä että emme edes pysty ylittämään aurinkokuntamme rajoja mikäli emme ole henkisesti kypsyneet jollekin tietylle tasolle. En sitten tiedä että mikä Kerberos siellä on vastassa - se nyt on vaan taas yksi näkemys loputtomista näkemyksistä ja väitteistä. Eikä liene ihan vähään aikaan kokeiltavissa että onko niin.

***

Tuossa tunnepuolella minulta tuppaa unohtumaan tuon tuostakin että jos sitä saa harjoittaa tunteitaan vapaasti terveeltä pohjalta, niin ehkä ei tule tarvista antaa tunteidensa rehottaa sairaalla tavalla. Esim. jos lapselta ei kielletä kaikkea mahdollista, pienintäkin oman tahdon ja tunteen ilmausta, niin hänestä ei kasva niin neuroottista (kuin minusta) että jokainen oma tunnekin tuntuu liian rasittavalta kun se onkin totuttuun muurien sisällä elämiseen verrattuna jotain kaoottista ja kamalaa. Ja siitä TULEE kamalaa, koska sitä ei tunne eikä haluakaan tuntea.

Toivottavasti kovin monella ei ihan niin pirullista ole omien tunteidensa kanssa kuin minulla joskus. :P

Lue lisää

Sen lisäksi että sönkötin tuolla tuplasti tuesta unohdin myös Jeesuksen, ystävämme.

Pitihän vielä sanomani että UT:n Jeesukselta on tuttu tämä letkautus että ei tartte huolta huomisesta pitää, kun ei se karvoja tee valkoiseksi tai mustaksi. Tai jotain sinnepäin. Ilkeästi tulee kyllä mieleen että mikäs oli Jeesuksen rampatessa sitä provinssia läpi kun mahdollisesti rikas muija muut mesenaatit tukivat toimintaa...

Kumma muuten että kirkolle sittemmin muodostui kyltajyvän jemmaamisesta sellainen pakkomielle ja paha tapa.

Qadesha kirjoitti:

Tämä kulta-ajan fundeeraaminen on väistämättä johtanut mielenkiintoiseen dilemmaan että paljonko materiaalinen hyvä loppujen lopuksi vaikuttaa ihmisen elämässä. Jos lähdetään sille linjalle että materiaa on oltava, niin silloinhan vain taivas on rajana sille kuinka paljon roinaa ja rompetta ihminen voi keksiä mukamas tarvitsevansa. Toisaalta siihenkään ei voi mennä että materiaa ei lainkaan tarvita, sillä kyllähän nyt pöljempikin varsinkin täällä pohjolassa tajuaa että ei täällä missään korpikuusen kannon alla noin vaan asuta, vaan jonkinlaista materiaalista tukea on syytä olla tueksi.

Lähinnä Star Trek -unelmani perustuu sille että kun materiapuoli ei pahemmin enää päätä vaivaa, niin saa kerrankin keskittyä siihen mikä on oleellista. Mutta mikäli on yhä olemassa sieluja jotka tarvitsevat puutteen ja vaivalloisuuden kokemuksia, niin ihan äkkiä emme kyllä tähtiin lennähdä koko romppa ainakaan.

Jotkut nyyeitsarit ovat olleet sitä mieltä että emme edes pysty ylittämään aurinkokuntamme rajoja mikäli emme ole henkisesti kypsyneet jollekin tietylle tasolle. En sitten tiedä että mikä Kerberos siellä on vastassa - se nyt on vaan taas yksi näkemys loputtomista näkemyksistä ja väitteistä. Eikä liene ihan vähään aikaan kokeiltavissa että onko niin.

***

Tuossa tunnepuolella minulta tuppaa unohtumaan tuon tuostakin että jos sitä saa harjoittaa tunteitaan vapaasti terveeltä pohjalta, niin ehkä ei tule tarvista antaa tunteidensa rehottaa sairaalla tavalla. Esim. jos lapselta ei kielletä kaikkea mahdollista, pienintäkin oman tahdon ja tunteen ilmausta, niin hänestä ei kasva niin neuroottista (kuin minusta) että jokainen oma tunnekin tuntuu liian rasittavalta kun se onkin totuttuun muurien sisällä elämiseen verrattuna jotain kaoottista ja kamalaa. Ja siitä TULEE kamalaa, koska sitä ei tunne eikä haluakaan tuntea.

Toivottavasti kovin monella ei ihan niin pirullista ole omien tunteidensa kanssa kuin minulla joskus. :P

Lue lisää

Yksilötasolla materialistinen ympäristö vaikuttaa kovasti paljonkin ihmisiin kuten nyky-yhteiskunnan arvoista huomata saattaa.

Kuinka niin materiaa "on oltava"? Yksilötasolla tehdyt valinnat nyky-yhteiskunnassa ohjaavat sitä mitä "täytyy olla ja mitä ei". Karmallisessa mielessä ja ottaen mukaan myös "sielullinen ikä" tuo kysymys palaa omaan itseen.

Itse en ole mikään NA:n puolesta puhuja enkä tuota ajatusta "ensin on olta sitä ja tätä että..." näinollen allekirjoita. Itselleni on aivan se ja sama mitä jotkut 'jonkun' aatteen kannattajat sanovat, rajat voi ylittää huoletta niin valitessaan. Yksilön valinta on yksilön valinta mutta kollektiivinen valinta murtaa ennakkoluulot.

Qadesha kirjoitti:

Tämä kulta-ajan fundeeraaminen on väistämättä johtanut mielenkiintoiseen dilemmaan että paljonko materiaalinen hyvä loppujen lopuksi vaikuttaa ihmisen elämässä. Jos lähdetään sille linjalle että materiaa on oltava, niin silloinhan vain taivas on rajana sille kuinka paljon roinaa ja rompetta ihminen voi keksiä mukamas tarvitsevansa. Toisaalta siihenkään ei voi mennä että materiaa ei lainkaan tarvita, sillä kyllähän nyt pöljempikin varsinkin täällä pohjolassa tajuaa että ei täällä missään korpikuusen kannon alla noin vaan asuta, vaan jonkinlaista materiaalista tukea on syytä olla tueksi.

Lähinnä Star Trek -unelmani perustuu sille että kun materiapuoli ei pahemmin enää päätä vaivaa, niin saa kerrankin keskittyä siihen mikä on oleellista. Mutta mikäli on yhä olemassa sieluja jotka tarvitsevat puutteen ja vaivalloisuuden kokemuksia, niin ihan äkkiä emme kyllä tähtiin lennähdä koko romppa ainakaan.

Jotkut nyyeitsarit ovat olleet sitä mieltä että emme edes pysty ylittämään aurinkokuntamme rajoja mikäli emme ole henkisesti kypsyneet jollekin tietylle tasolle. En sitten tiedä että mikä Kerberos siellä on vastassa - se nyt on vaan taas yksi näkemys loputtomista näkemyksistä ja väitteistä. Eikä liene ihan vähään aikaan kokeiltavissa että onko niin.

***

Tuossa tunnepuolella minulta tuppaa unohtumaan tuon tuostakin että jos sitä saa harjoittaa tunteitaan vapaasti terveeltä pohjalta, niin ehkä ei tule tarvista antaa tunteidensa rehottaa sairaalla tavalla. Esim. jos lapselta ei kielletä kaikkea mahdollista, pienintäkin oman tahdon ja tunteen ilmausta, niin hänestä ei kasva niin neuroottista (kuin minusta) että jokainen oma tunnekin tuntuu liian rasittavalta kun se onkin totuttuun muurien sisällä elämiseen verrattuna jotain kaoottista ja kamalaa. Ja siitä TULEE kamalaa, koska sitä ei tunne eikä haluakaan tuntea.

Toivottavasti kovin monella ei ihan niin pirullista ole omien tunteidensa kanssa kuin minulla joskus. :P

Lue lisää

Nykyään ollaankin menty varsinaiseen "materiahelvettiin". On vaikka mitä ihmeen vehjettä ja laitetta jotka pitää kaikkien saada!

Ennen vaan keräiltiin postimerkkejä...

Onneksi itse en tunne sen suurempaa vetoa juuri mihinkään nykyajan vehkeisiin. No, sähkökitarat on kyllä aika kauniita...

Kyllä maailma varmaan vähän parempi paikka olis jos kaikilla olis yhtä hienot pelit ja vehkeet. Ja vielä yhtä hyvännäköset misut/karjut kainalossa. Kenenkään ei tartteis olla enää kateellinen kenellekään. Vai olikos se niin, että kateus se tätä maailmaa pyörittää ja saa ihmiset vaan kovemmin yrittämään? Jenkeissä vissiin ainaskin! ;-)

Jotkut nyyeizarit väittää vielä, että ei me koskaan tältä palloltamme pois päästä. Avaruus on liian vihamielinen paikka meille, eikä siellä edes ole meille yhtään mitään. Jos valonnopeudellakin lennettäessä lähimpään asutettavaan planeettaan kestää lentää ziljoona vuotta, niin ehkä olis parempi vaan jättää moinen hullutus väliin ja keskittyä täällä kiltisti elämiseen?

Tuskin tällänen pösilölauma minnekään täältä pääsee ja varmaan hyvä niin! XD

***

Tunteet ne on meikäläisenkin kaikkeen pashaan aina johtaneet mutta silti en niistä luopuis. Jos meillä ei olis tunteita, niin eipä täällä taitas paljon mitään tapahtuakaan, sen enempää hyvää kuin pahaakaan? Tiedä sitten miten tuolla henkimaailman puolella tämä tunnepuoli oikein mahtaakaan skulata? Siellä kai kaikki rakastaa kaikkia yhtä paljon tai jotain, kun ei näitä sukupuoliakaan enää ole? Kaikki ollaan yhtä ihania, eikä kukaan ole toistaan ihanampi tai jotain sinnepäin...

Voipi olla, että moinen "hippimeininki" alkaa pidemmän päälle rassamaan ja tekee mieli taas tulla tänne tunteileen ja kärsimään!!!!!!!

ROCK N ROLL! ;-)

WideBelief kirjoitti:

Yksilötasolla materialistinen ympäristö vaikuttaa kovasti paljonkin ihmisiin kuten nyky-yhteiskunnan arvoista huomata saattaa.

Kuinka niin materiaa "on oltava"? Yksilötasolla tehdyt valinnat nyky-yhteiskunnassa ohjaavat sitä mitä "täytyy olla ja mitä ei". Karmallisessa mielessä ja ottaen mukaan myös "sielullinen ikä" tuo kysymys palaa omaan itseen.

Itse en ole mikään NA:n puolesta puhuja enkä tuota ajatusta "ensin on olta sitä ja tätä että..." näinollen allekirjoita. Itselleni on aivan se ja sama mitä jotkut 'jonkun' aatteen kannattajat sanovat, rajat voi ylittää huoletta niin valitessaan. Yksilön valinta on yksilön valinta mutta kollektiivinen valinta murtaa ennakkoluulot.

Lue lisää

Realismia kehiin: me emme tarkene tässä maassa jos ei ole kattoa pään päällä. Luolissa tulee kylmä ja teltassa kans. SITÄ minä tarkoitin sillä että materiaa on oltava.

Ja leipäkään ei ole pahitteeksi toisaalta ja milläs sitä nykyaikana hommailee kuin rahalla eli materialla.

Ganda kirjoitti:

Nykyään ollaankin menty varsinaiseen "materiahelvettiin". On vaikka mitä ihmeen vehjettä ja laitetta jotka pitää kaikkien saada!

Ennen vaan keräiltiin postimerkkejä...

Onneksi itse en tunne sen suurempaa vetoa juuri mihinkään nykyajan vehkeisiin. No, sähkökitarat on kyllä aika kauniita...

Kyllä maailma varmaan vähän parempi paikka olis jos kaikilla olis yhtä hienot pelit ja vehkeet. Ja vielä yhtä hyvännäköset misut/karjut kainalossa. Kenenkään ei tartteis olla enää kateellinen kenellekään. Vai olikos se niin, että kateus se tätä maailmaa pyörittää ja saa ihmiset vaan kovemmin yrittämään? Jenkeissä vissiin ainaskin! ;-)

Jotkut nyyeizarit väittää vielä, että ei me koskaan tältä palloltamme pois päästä. Avaruus on liian vihamielinen paikka meille, eikä siellä edes ole meille yhtään mitään. Jos valonnopeudellakin lennettäessä lähimpään asutettavaan planeettaan kestää lentää ziljoona vuotta, niin ehkä olis parempi vaan jättää moinen hullutus väliin ja keskittyä täällä kiltisti elämiseen?

Tuskin tällänen pösilölauma minnekään täältä pääsee ja varmaan hyvä niin! XD

***

Tunteet ne on meikäläisenkin kaikkeen pashaan aina johtaneet mutta silti en niistä luopuis. Jos meillä ei olis tunteita, niin eipä täällä taitas paljon mitään tapahtuakaan, sen enempää hyvää kuin pahaakaan? Tiedä sitten miten tuolla henkimaailman puolella tämä tunnepuoli oikein mahtaakaan skulata? Siellä kai kaikki rakastaa kaikkia yhtä paljon tai jotain, kun ei näitä sukupuoliakaan enää ole? Kaikki ollaan yhtä ihania, eikä kukaan ole toistaan ihanampi tai jotain sinnepäin...

Voipi olla, että moinen "hippimeininki" alkaa pidemmän päälle rassamaan ja tekee mieli taas tulla tänne tunteileen ja kärsimään!!!!!!!

ROCK N ROLL! ;-)

Lue lisää

...elvyttelin tuossa taannoin pitkästä aikaa postimerkkiharrastustani, mutta sellainen hapan maku siitä hommasta tuli että mitäs minä näitä paperinpaloja keräilen. Vots tö point ja ketä varten höh. Mutta ei oikein viitsi menemäänkään heittää. Täytyy sitten panna roina eteenpäin kun alkaa tuntua että nirrinlähtö on lähellä, niin ei ole jonkun kaukaisen sukulaisen riesana koko roska. (Läheisiä kun tuskin on, ellei sitten velipoika ota ja lisäänny.)

Än äs astraalikehossa avaruusmatkailu voisi olla varmaan melkoisen turvallista, tai en minä ainakaan usko että mustat aukot vaikuttavat muuhun kuin tähän jähmeimpään fyysiseen materiaan...

Qadesha kirjoitti:

Realismia kehiin: me emme tarkene tässä maassa jos ei ole kattoa pään päällä. Luolissa tulee kylmä ja teltassa kans. SITÄ minä tarkoitin sillä että materiaa on oltava.

Ja leipäkään ei ole pahitteeksi toisaalta ja milläs sitä nykyaikana hommailee kuin rahalla eli materialla.

Lue lisää

Tokikin näin että pelinappuloita tarvitaan pelaamiseen ja itse soisin kyllä näinkin varakkaassa valtiossa hieman "ihmisarvoisemman" perustoimeentulon jokaiselle joka syystä tai toisesta halua/kykene pelimerkkejä kasaamaan.
Puhumattakaan globaalista vaurauden jakautumisesta.



Se kun on aina henkilöstä kiinni paljonko "pitää olla" materiaa jotta "tuntisi" tyytyväisyyttä, ylpeyttä, arvostusta, riittävyyttä, hyväksyntää, jopa kateutta etc etc. Toinen saa kaiken tyydytyksen vaikkapa taideteoksen muotoja katsellessa ja toinen vaikka pilaa elämänsä/toisten elämän saadakseen sen mitä toiset ihailee... No hieman kaukaa haettu esimerkki mutta so not :-)

Star Trek:n ajatumalli on kieltämättä mielenkiintoinen mutta vielä taitaa mennä "hetkinen" ja moneen risuun kompastuttava :)

Tuo mainitsemasi nyyeits ajatusmalli "vaadittavasta" globaalista henkisestä tasosta ennenkuin tästä aurinkokunnasta ollaan valmiita lähtemään on tuttu myös joistakin scifi filmeistä/kirjoista. Ainakin nykyfysiikalla tarvittava energiamäärä on sitä luokkaa että tarvittaisiin jokin uusi mullistava energiaratkaisu. Kuten historia osoittaa niin kyllä henkisen tason olisi oltava todella TODELLA korkealla ettei joku "palikka" tuota energiaa valjastaisi ensin aseeksi :-D Ydinergiasta seuraavaa voimakkaampaa energiamuotoa ei varmaankaan tarvitse "testata" kuin kerran aseena ja Game Over. Boys with the toys :-|

***

Lapsuudesta/nuoruudestahan tuota omien tunteiden ymmärtämistä monesti päätyy kaivelemaan. Erityisesti täällä suomenmaassa kun tämä vaatimattomuus, nöyryys, hillitty ja hallittu on kovastikin kuulunut kasvatuksellisiinkin "normeihin" ja erinäisien kieltojen ja rajoitusten määrä "taottu päähän" jo lapsena niin ihmekö se sitten että työsarkaa riittää vanhemmiten :-)

Aikuiset havahtuvat tuon tuostakin "Herranjestas enhän minä näin VOI ajatella" ja lakaistaan ne ajatukset maton alle miettimättä mistä ne tulee.
Eritoten aina se mielen "pimeä" puoli kielletään lähes automaattisesti. Kuinka sitä itseään voisi aidosti tuntea jos aktiivisesti kieltää ns. synkätkin ajatukset. Ja kuten kaikessa muussakin yhden ihmisen sysipimeät ajatukset ovat vasta toisen ihmisen iltahämärä aivan kuten valoisallakin puolella :-)

Toisaalta eipä kaikkia se oman pään "ronkkiminen" kiinnostakaan, eikä tarvitsekaan. Kolmas Nainen:han lauleskeli että "pääni täynnä kaikenlaista joutavaa jok ei kuuluis sinne ollenkaan". Juicemaisesti voisi tokaista: mitä se siellä sitten tekee jos se ei sinne kuulu... tai vaikka miksi lähtisin lenkille päästäkseni siihen missä mä jo oon :-D

WideBelief kirjoitti:

Tokikin näin että pelinappuloita tarvitaan pelaamiseen ja itse soisin kyllä näinkin varakkaassa valtiossa hieman "ihmisarvoisemman" perustoimeentulon jokaiselle joka syystä tai toisesta halua/kykene pelimerkkejä kasaamaan.
Puhumattakaan globaalista vaurauden jakautumisesta.



Se kun on aina henkilöstä kiinni paljonko "pitää olla" materiaa jotta "tuntisi" tyytyväisyyttä, ylpeyttä, arvostusta, riittävyyttä, hyväksyntää, jopa kateutta etc etc. Toinen saa kaiken tyydytyksen vaikkapa taideteoksen muotoja katsellessa ja toinen vaikka pilaa elämänsä/toisten elämän saadakseen sen mitä toiset ihailee... No hieman kaukaa haettu esimerkki mutta so not :-)

Star Trek:n ajatumalli on kieltämättä mielenkiintoinen mutta vielä taitaa mennä "hetkinen" ja moneen risuun kompastuttava :)

Tuo mainitsemasi nyyeits ajatusmalli "vaadittavasta" globaalista henkisestä tasosta ennenkuin tästä aurinkokunnasta ollaan valmiita lähtemään on tuttu myös joistakin scifi filmeistä/kirjoista. Ainakin nykyfysiikalla tarvittava energiamäärä on sitä luokkaa että tarvittaisiin jokin uusi mullistava energiaratkaisu. Kuten historia osoittaa niin kyllä henkisen tason olisi oltava todella TODELLA korkealla ettei joku "palikka" tuota energiaa valjastaisi ensin aseeksi :-D Ydinergiasta seuraavaa voimakkaampaa energiamuotoa ei varmaankaan tarvitse "testata" kuin kerran aseena ja Game Over. Boys with the toys :-|

***

Lapsuudesta/nuoruudestahan tuota omien tunteiden ymmärtämistä monesti päätyy kaivelemaan. Erityisesti täällä suomenmaassa kun tämä vaatimattomuus, nöyryys, hillitty ja hallittu on kovastikin kuulunut kasvatuksellisiinkin "normeihin" ja erinäisien kieltojen ja rajoitusten määrä "taottu päähän" jo lapsena niin ihmekö se sitten että työsarkaa riittää vanhemmiten :-)

Aikuiset havahtuvat tuon tuostakin "Herranjestas enhän minä näin VOI ajatella" ja lakaistaan ne ajatukset maton alle miettimättä mistä ne tulee.
Eritoten aina se mielen "pimeä" puoli kielletään lähes automaattisesti. Kuinka sitä itseään voisi aidosti tuntea jos aktiivisesti kieltää ns. synkätkin ajatukset. Ja kuten kaikessa muussakin yhden ihmisen sysipimeät ajatukset ovat vasta toisen ihmisen iltahämärä aivan kuten valoisallakin puolella :-)

Toisaalta eipä kaikkia se oman pään "ronkkiminen" kiinnostakaan, eikä tarvitsekaan. Kolmas Nainen:han lauleskeli että "pääni täynnä kaikenlaista joutavaa jok ei kuuluis sinne ollenkaan". Juicemaisesti voisi tokaista: mitä se siellä sitten tekee jos se ei sinne kuulu... tai vaikka miksi lähtisin lenkille päästäkseni siihen missä mä jo oon :-D

Lue lisää

>Ja kuten kaikessa muussakin yhden ihmisen sysipimeät ajatukset ovat vasta toisen ihmisen iltahämärä aivan kuten valoisallakin puolella :-)

Muuan intresantti ihminen näillä palstoilla vuosi pari sitten esittikin että olen hassu kun pelkään mokanneeni silloin kun en ole mokannut. Ts. itselläni kun on kovin ahtaat nuo rajat joiden puitteissa "saan" toimia/sanoa, niin kovin kovin helposti saan fiiliksen että no niin, nyt minä olen mennyt yli rajan, olen mahdoton, paha paska ihminen. Ja se mikä minulle on ollut överiä voi toiselle olla jokapäiväistä arkista huttua josta hän toteaa että sellaistahan tämä elämä on.

Lisäksi tapasin joitakin aikoja ihmetellä miten häijyltä eräs ihminen aina kuulosti, kunnes tajusin että kyseessä on yksilö joka välittömästi sanoo ääneen jokaikisen ajatuksen mikä hänen päässään suinkin herää. Nuo hänen ajatuksensa eivät sinällään ole sen kummoisempia kuin muillakaan, mutta muut vain pidättävät ne itsellään. Tai sitten tuovat ne esiin vain riidan tulleen, halutessaan haavoittaa toista.

Lopulta minun on pakko todeta että ihmisten kesken on niin vaikeaa ja paha tahto vain ja pelkästään sen takia että emme joko osaa tai emme halua asettua toistemme sijalle, emme käpyttele toistemme saappaissa sitä kuuluisaa mailia.

Ehkä toisen ihmisen asemaan asettuminen on pelottavaa koska siitä saattaisi oppia jotakin itsestään...

Qadesha kirjoitti:

>Ja kuten kaikessa muussakin yhden ihmisen sysipimeät ajatukset ovat vasta toisen ihmisen iltahämärä aivan kuten valoisallakin puolella :-)

Muuan intresantti ihminen näillä palstoilla vuosi pari sitten esittikin että olen hassu kun pelkään mokanneeni silloin kun en ole mokannut. Ts. itselläni kun on kovin ahtaat nuo rajat joiden puitteissa "saan" toimia/sanoa, niin kovin kovin helposti saan fiiliksen että no niin, nyt minä olen mennyt yli rajan, olen mahdoton, paha paska ihminen. Ja se mikä minulle on ollut överiä voi toiselle olla jokapäiväistä arkista huttua josta hän toteaa että sellaistahan tämä elämä on.

Lisäksi tapasin joitakin aikoja ihmetellä miten häijyltä eräs ihminen aina kuulosti, kunnes tajusin että kyseessä on yksilö joka välittömästi sanoo ääneen jokaikisen ajatuksen mikä hänen päässään suinkin herää. Nuo hänen ajatuksensa eivät sinällään ole sen kummoisempia kuin muillakaan, mutta muut vain pidättävät ne itsellään. Tai sitten tuovat ne esiin vain riidan tulleen, halutessaan haavoittaa toista.

Lopulta minun on pakko todeta että ihmisten kesken on niin vaikeaa ja paha tahto vain ja pelkästään sen takia että emme joko osaa tai emme halua asettua toistemme sijalle, emme käpyttele toistemme saappaissa sitä kuuluisaa mailia.

Ehkä toisen ihmisen asemaan asettuminen on pelottavaa koska siitä saattaisi oppia jotakin itsestään...

Lue lisää

Erinäiset "kotelon" sisäiset rajoittimet ovatkin ne jotka jotka laittavat omat ajatukset näennäisesti "toisten mielessä" vaikuttamaan "hassuilta".

Jos ihmisen omassa mielessä oleva omakuva kokee "toisten" näkevän sen "omakuvan" hassuna niin missä se "oikea" omakuva sijaitsee? Edelleen siellä omassa mielessä :-D
Kompa.

Itse määrittelee sen mikä on itselle sysipimeää, täydellisen kirkasta, iltahämärä, aamunkajo.

Niin kauan kuin ihminen elää, jokainen noista adjektiiveista muuttaa muotoaan ajan saatossa. Toki voi ja saa pysähtyä nauttimaan vaikka moneksi elämäksi mistä tahansa noista, eipä siinä mitään. Ei "aika" mihinkään ole menossa :-)

"
Lisäksi tapasin joitakin aikoja ihmetellä miten häijyltä eräs ihminen aina kuulosti, kunnes tajusin että kyseessä on yksilö joka välittömästi sanoo ääneen jokaikisen ajatuksen mikä hänen päässään suinkin herää. Nuo hänen ajatuksensa eivät sinällään ole sen kummoisempia kuin muillakaan, mutta muut vain pidättävät ne itsellään. Tai sitten tuovat ne esiin vain riidan tulleen, halutessaan haavoittaa toista.
"

Tuohan kuulostaa tutulta henkilöltä ;-) Se onkin mielenkiintoinen ajatus että mihinkähän maailma menisi jos jokainen olisi rehellisesti omaitsensä ilman ulkoisia "vaatimuksia" elämän rooliasusteiden vaatekaapista :-)


"
Lopulta minun on pakko todeta että ihmisten kesken on niin vaikeaa ja paha tahto vain ja pelkästään sen takia että emme joko osaa tai emme halua asettua toistemme sijalle, emme käpyttele toistemme saappaissa sitä kuuluisaa mailia.
"

Empatia niin. Ehkäpä monen on vaikeaa tepastella edes puolta mailia toisten saappaissa jos ne omatkin saappaat on vielä kuivauskaapissa.

Ettäkö "vain ja pelkästään" arvon Q? Ei kai sentään :-)

"Ehkä toisen ihmisen asemaan asettuminen on pelottavaa koska siitä saattaisi oppia jotakin itsestään... "

Ääni tälle. Toisaalta ne omat popot saattaisi juurikin löytyä etsimällä toistenkin töppösiä.

Mistä moinen ajatus? Puhutaan asioista vaan, sama se kuka puhuu ja mitä... Ei näitä tartte niin vakavasti ottaa. :P

Muista en tiedä mutta ainakin itsestäni on perin hauskaa käydä kaikenlaisia höpönlöpön spekulointeja näistä "henkisistäkin" asioista täällä netissä. Kovin vakavasti en elämään muutenkaan suhtaudu ja silloin ajattelun vaaratkaan eivät enää niin suuria ole.

Vanhemmiten sitä taitaa käydä vielä vähän niin, että ihan väkisinkin taitaa ajateltavat asiat vähetä ja alkaa elää nimenomaan enemmän -tässä ja nyt- hetkessä. Se on mielestän aivan luonnollinen kehitys.

Joillekin ajattelukin istuu paremmin kuin toisille. "Henkiset" jutut on kyllä tosiaankin astetta "vaarallsempia" kuin muut aiheet. Siitä ei pääse mihinkään. Itse kuulun ainakin niihin, jotka ovat omat mokansa täällä tehneet, niin viisas en ole, että olisin oppinut pelkästään muiden mokailuja seuraamalla. En tiedä onko sellainen edes mahdollista? Tuntuu, että silloin sielu on vaan valinnut liian helpon "tien" itselleen. Sellaisessa alkaa helposti kuvitella liikoja itsestään, kuten monen "gurunkin" kohdalla on usein havaittavissa.

Jos nyt kovasti "henkisiä" haluaa funtsata, niin itse suosittelisin, että kannattaisi hankkia muutakin harrasteltavaa, ettei kaikki aika olisi pelkkää funtsailua. Etenkin jotain fyysistä jossa keho hikoilis ja aivotkin sais sopivasti "tuulettua". Myös taideharrastukset ovat hyvää vastapainoa höpöjen funtsaamiselle.

Kyllähän maailmankaikkeus itsensä aina hoitaa mutta välillä käyttää siinä meitä hyväkseen, välillä meidän täysin tietämättä. Kyllä funtsaamallakin voi monet mysteerit selvittää, ei meille turhaan ole aivoja annettu. Joogaopesi vaikuttaa ihan fiksulta mutta mitäänhän ei tule ottaa kirjaimellisesti. Joskus "tie" vaatii sitä, että funtsaa ihan liikaa mutta siitäkin oppii jo aika tärkeän "läksyn", kuten itselleni on käynyt. Ja jos en olisi aikoinaan liikoja funtsannut, niin ehkä ymmärrykseni olisi vähän vajaampi nyt?

Jokaisella on tietysti täällä oma "tiensä" ja aina silloin tällöin käy vähän huonostikin, kun liikaa funtsaa. Sellasta se vaan on...

;-)

Lopunaikojen myllerrykset eivät ole olleet minun lemppariaiheeni oikeastaan koskaan, joten varmaan näistä viimeaikojen kommenteista saa tasan päinvastaisen käsityksen minusta ja kiinnostuksenkohteistani kuin mikä on se yleisempi totuus. Ajattelin vihdoin katsastella kaikenlaisia asioita siltäkin kannalta että JOS olisi mahdollista muuttaa koko maailma... Tai edes jotain siitä. Mutta vähän epäilen että ei voi, vaikka mukavaahan se olisi... Siis jos sitä sitten itse osaa olla niin etevä että on sopiva määräilemään ja päällepäsmäröimään että NÄIN ME NYT SITTEN TEEMME... (huh)

Olen itsekin sitä mieltä että tärkeintä on elää ihmisiksi tässä ja nyt. Ei se meitä muuta siksi tai täksi että olemmeko tietävinämme tai tiedämmekö peräti mitä tuleman pitää. Teemme vaan kukin parhaamme, tai olisi kiva kun tehtäisiin.

Minulla on kyllä paha taipumus miettiä asioita liikaa ja sitten en näe enää metsää puilta. :P

Mielestäni asioissa pitäisi säilyttää tietty suhteellisuus. Tietyissä asioissa pitäisi kuitenkin olla kaukonäköinen. Mitä seuraavaksi sanon, ei ihan täysin vastaa pointtiasi mutta on suuntaa antava.

Eli kun ajattelemme että maailma saastuu ja se tuhoaa luonnon, niin eihän voi sanoa että keskitytään vain tähän hetkeen, se tapahtuu sitten joskus tulevaisuudessa. Ei myöskään saa jäädä elämään siihen tulevaisuuteen. Eli pitäisi olla omien ajatustensa herra, ei toisinpäin.

Gurun sääntö "elä tässä hetkessä" onkin ihan hyvä. Minäkään en sano tätä millään pahalla, mutta mielestäni tässäkin voi edelleen kehittyä, kun ihmisillä on tapana edetä laidasta toiseen asioissa kehityksensä myötä. Eli ensin ollaan paha, sitten tehdään parannus ja ollaankin olevinaan jo niiiin hyvä. Samoin friikataan jotain tulevaisuuden tai muuta asiaa liiallisuuksiin ja sitten ollaankin jo kohta niiiiin tässä hetkessä ettei huolen häivää.

Tietysti silloin kun joku unohtaa tosiaan täysin että tämä on se hetki missä eletään, niin on syytä kehottaa palaamaan siihen. Tietyllä tavalla asioista voi silti olla kiinnostunut, tietoinen ja valveutunut. Ja ihan mukavaahan täällä on välillä jutustella, on tämä mielestäni ainakin kehittävämpää ajanvietettä kun joku aivottoman jenkkisarjan katselu.. ;)

Täytyy muistaa, että meitä ihmisiä kun on kuitenkin joka junaan, toinen tykkää äidistä ja toinen siskosta, joten vääjäämättä joku on kiinnostunut jostakin tulevaisuuteen liittyvästä asiasta. Yksi taas on kiinnostunut katsomaan tässä hetkessä televisiota. Toisaalta joku märehtii menneitä elämiä tai jotain kulttuuria. Joku tietää yhdestä asiasta ja toinen toisesta, sitten täällä jaamme asioitamme toisillemme ja kasvamme(?). Täällä keskustelupalstallahan asioita joutuu toistelemaan tämän tästä, kun mielipiteet hautautuvat tuonna arkiston kätköihin, toisaalta se välillä kyllästyttää, mutta sitten tulee joku tarve taas sanoa jotain. Mikäs siinä, kuhan muistaa käydä ulkonakin välillä.. ;)

Ei minuakaan tuo 2012 enää sinänsä kiinnosta (kuten alussa), mutta kun siitä satun omasta mielestäni jotain tietämään, niin se myös välillä putkahtelee esiin. :)

einari3 kirjoitti:

Mielestäni asioissa pitäisi säilyttää tietty suhteellisuus. Tietyissä asioissa pitäisi kuitenkin olla kaukonäköinen. Mitä seuraavaksi sanon, ei ihan täysin vastaa pointtiasi mutta on suuntaa antava.

Eli kun ajattelemme että maailma saastuu ja se tuhoaa luonnon, niin eihän voi sanoa että keskitytään vain tähän hetkeen, se tapahtuu sitten joskus tulevaisuudessa. Ei myöskään saa jäädä elämään siihen tulevaisuuteen. Eli pitäisi olla omien ajatustensa herra, ei toisinpäin.

Gurun sääntö "elä tässä hetkessä" onkin ihan hyvä. Minäkään en sano tätä millään pahalla, mutta mielestäni tässäkin voi edelleen kehittyä, kun ihmisillä on tapana edetä laidasta toiseen asioissa kehityksensä myötä. Eli ensin ollaan paha, sitten tehdään parannus ja ollaankin olevinaan jo niiiin hyvä. Samoin friikataan jotain tulevaisuuden tai muuta asiaa liiallisuuksiin ja sitten ollaankin jo kohta niiiiin tässä hetkessä ettei huolen häivää.

Tietysti silloin kun joku unohtaa tosiaan täysin että tämä on se hetki missä eletään, niin on syytä kehottaa palaamaan siihen. Tietyllä tavalla asioista voi silti olla kiinnostunut, tietoinen ja valveutunut. Ja ihan mukavaahan täällä on välillä jutustella, on tämä mielestäni ainakin kehittävämpää ajanvietettä kun joku aivottoman jenkkisarjan katselu.. ;)

Täytyy muistaa, että meitä ihmisiä kun on kuitenkin joka junaan, toinen tykkää äidistä ja toinen siskosta, joten vääjäämättä joku on kiinnostunut jostakin tulevaisuuteen liittyvästä asiasta. Yksi taas on kiinnostunut katsomaan tässä hetkessä televisiota. Toisaalta joku märehtii menneitä elämiä tai jotain kulttuuria. Joku tietää yhdestä asiasta ja toinen toisesta, sitten täällä jaamme asioitamme toisillemme ja kasvamme(?). Täällä keskustelupalstallahan asioita joutuu toistelemaan tämän tästä, kun mielipiteet hautautuvat tuonna arkiston kätköihin, toisaalta se välillä kyllästyttää, mutta sitten tulee joku tarve taas sanoa jotain. Mikäs siinä, kuhan muistaa käydä ulkonakin välillä.. ;)

Ei minuakaan tuo 2012 enää sinänsä kiinnosta (kuten alussa), mutta kun siitä satun omasta mielestäni jotain tietämään, niin se myös välillä putkahtelee esiin. :)

Lue lisää

Hei,

tässä hieman selvennystä aikaisempaan kirjoitukseeni.

Ganda: on hyvä, että osaat suhtautua henkisistä asioista keskustelemiseen rennosti. Itselleni tuli näitä viestejä lukiessani muistoja menneisyydestä, jolloin en osannut suhtautua henkisiin asioihin tarpeeksi rennosti --> ja tätä palstaa lukee todennäköisesti muitakin samanlaisia, nuoria ja innokkaita henkilöitä. Viestini lähtökohta oli pohdinta vesimiehen ajasta. 1990-luvun puolella olin hyvin "syvällä" ajatuksessa, että vesimiehen aika alkaisi vuonna 1999, Nostradamuksen kirjoitukset ja niiden tulkinnat innoittivat minua. Uskoin silloin, että ennen vuotta 2000 tapahtuisi jotakin radikaalia, että vesimiehen aika alkaisi hyvinkin konkreettisesti maailmaa paremmaksi muuttavilla tapahtumilla. Toisin kävi, mitään erityisen kummallista ei tapahtunut. Vuoden 2000 jälkeen maailma tuntuu vajonneen entistä masentavampaan tilaan: oli WTC-iskut ja Irakin sota alkoi, jonka loppua ei näy vieläkään... tulin kai liiankin kyyniseksi fiksauduttuani Nostradamuksen ennustusten tulkintoihin, jotka eivät sitten koskaan toteutuneetkaan. Ehkä opettajani aisti aikoinaan minusta tätä pettymystä, minkä vuoksi antoi neuvonsa, ettei tiettyjä asioita kannattaisi pohtia rajallisella mielellä liiaksi. Vastauksesi aiheeseen oli hyvin kypsä ja oivaltava, jälleen kerran. :) Fyysiset harjoitukset ovat varmasti hyväksi kenelle tahansa, varsinkin henkisyydestä kiinnostuneille.

Einari: on totta, että tulevaisuutta pitää pohtia. Tulevaisuuteen pitää suhtautua vakavasti ja käyttää omaa järkeään, sillä omasta elämästään ja omasta tulevaisuudestaan sekä tässä että seuraavissa elämissä on otettava vastuu. On totta, että ailahtelevaisuus tämän hetken ja tulevaisuudensuunnittelun välillä on haitaksi. Oikeanlainen keskitie on hyvä löytää. Selitin jo äskeisessä kappaleessa oman taustani omille näkökulmilleni. Rasitin kai aikoinani mieltäni liikaa tulevaisuudenpohtimisilla, joten keskustelu aiheesta saa minut reagoimaan tällä tavalla. Mutta keskustelu ihmiskunnan tulevaisuudesta siis jatkukoon! :)

Hyvää talven jatkoa kaikille!

Asiaa pohtinut kirjoitti:

Hei,

tässä hieman selvennystä aikaisempaan kirjoitukseeni.

Ganda: on hyvä, että osaat suhtautua henkisistä asioista keskustelemiseen rennosti. Itselleni tuli näitä viestejä lukiessani muistoja menneisyydestä, jolloin en osannut suhtautua henkisiin asioihin tarpeeksi rennosti --> ja tätä palstaa lukee todennäköisesti muitakin samanlaisia, nuoria ja innokkaita henkilöitä. Viestini lähtökohta oli pohdinta vesimiehen ajasta. 1990-luvun puolella olin hyvin "syvällä" ajatuksessa, että vesimiehen aika alkaisi vuonna 1999, Nostradamuksen kirjoitukset ja niiden tulkinnat innoittivat minua. Uskoin silloin, että ennen vuotta 2000 tapahtuisi jotakin radikaalia, että vesimiehen aika alkaisi hyvinkin konkreettisesti maailmaa paremmaksi muuttavilla tapahtumilla. Toisin kävi, mitään erityisen kummallista ei tapahtunut. Vuoden 2000 jälkeen maailma tuntuu vajonneen entistä masentavampaan tilaan: oli WTC-iskut ja Irakin sota alkoi, jonka loppua ei näy vieläkään... tulin kai liiankin kyyniseksi fiksauduttuani Nostradamuksen ennustusten tulkintoihin, jotka eivät sitten koskaan toteutuneetkaan. Ehkä opettajani aisti aikoinaan minusta tätä pettymystä, minkä vuoksi antoi neuvonsa, ettei tiettyjä asioita kannattaisi pohtia rajallisella mielellä liiaksi. Vastauksesi aiheeseen oli hyvin kypsä ja oivaltava, jälleen kerran. :) Fyysiset harjoitukset ovat varmasti hyväksi kenelle tahansa, varsinkin henkisyydestä kiinnostuneille.

Einari: on totta, että tulevaisuutta pitää pohtia. Tulevaisuuteen pitää suhtautua vakavasti ja käyttää omaa järkeään, sillä omasta elämästään ja omasta tulevaisuudestaan sekä tässä että seuraavissa elämissä on otettava vastuu. On totta, että ailahtelevaisuus tämän hetken ja tulevaisuudensuunnittelun välillä on haitaksi. Oikeanlainen keskitie on hyvä löytää. Selitin jo äskeisessä kappaleessa oman taustani omille näkökulmilleni. Rasitin kai aikoinani mieltäni liikaa tulevaisuudenpohtimisilla, joten keskustelu aiheesta saa minut reagoimaan tällä tavalla. Mutta keskustelu ihmiskunnan tulevaisuudesta siis jatkukoon! :)

Hyvää talven jatkoa kaikille!

Lue lisää

Näinhän se on.

Kultainen kesitie on hyväksi, ja KAIKKIIN tulevaisuuden ennusteluihin pitäisikin aina suhtautua sillä varauksesella entä jos ei sittenkään. Tämän tästähän sitä on joku ennustelemassa jotain maailmanloppua. Välillä sitä tietysti itsekin on niin varma asiastaan että ihan ihmetyttää :D. Siihen on taas omat syynsä. No jos mitään ei tapahdukaan, niin en kyllä ole siitä mitään paineitakaan ole ottanut. Toisaalta on myös hyvä että tietyistä asioista ei ole virallista varmuutta, ettei ihmisille synny mitään pelkotiloja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvinvointimme kannalta meillä itsellämme on ne ratkaisun avaimet. Tämä tason nosto (mikä parhaillaan tapahtuu) jo itsessään tekee meistä vastaanottavaisempia käyttää niitä avaimia. :)

Mielestäni elämme nyt niin mielenkiintoisia aikoja, että väkisinkin sitä funtsailee juttuja.. ;)

Hyvää jatkoa myös sinne!