Alempi ketju varmaan paisuessaan räjähtää kohta silmille, joten otin tähän irralleen mielenkiintoiseksi osoittautuneen aiheen.
Nimittäin mehän mielellämme haaveilemme että tosiaan koittaisi jonkinlainen kulta-aika, jonka aikana vallitsisi oikeudenmukaisuus, hyvyys, rakkaus ja kaikinpuolinen kivuus ihmisten kesken.
Voiko sellainen koskaan koittaa, vai onko niin että sielut janoavat jatkuvasti niin paljon näitähäntä negatiivisia kokemuksia että on PAKKO olla sortoa, kärsimystä, rääkkäystä yms.?
Vai voisivatko masokistit vaihteeksi olla inkarnoitumatta tänne hetkeksi, että hedonistit saisivat vähän aikaa mällätä keskenään... Jos nyt sitten aineeton, abstrakti, henkinen ilottelu on hedonismia lainkaan. Miksei olisi. xD
Ihanteet ja todellisuus
Qadesha
28
1492
Vastaukset
- autuus ihmiselle koskaan
Ei onnistu!
Tämänhän sinä varmaan Q tiedätkin, mutta laitetaan nyt kaikkia varten.. ;)
Niin eli vuonna 2012 vaihdamme tasoa. Alkaa vesimiehen aikakausi. Itse olen käsittänyt niin että vain osa pystyy vastaanottamaan tämän tason, riippuen jokaisen henkisestä tasosta eli ei välttämättä sielun iästä, vaan kypsyydestä. Raamatussa Jeesus puhuu lopunajoista ja hän viittaa tähän aikakauteen eli ne perinteiset jyvät erotellaan akanoista ja kaksi miestä pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään. Myös monet alkuperäiskansat puhuvat tästä ajankohdasta, osa ehkä hieman astrologisemmin (kuten mayat ja heidän kuuluisa kalenteri, mikä päättyy 2012). Myös maapallon magneettikentän kääntymisen päinvastaiseksi on ajoitettu tapahtuvan tässä kohtaa.
Värähtelytasoa nostetaan kokoajan ja osalle se aiheuttaa ehkä nyt henkisiä ja fyysisiä paineita lieveilmiönä (levottomuutta). Tietoisuudentaso samalla nousee ja tulemme sitä kautta uudelle tasolle myös henkisesti. Siis oivallamme uusia juttuja ja kehitymme niissä. Rankkojen kokemusten aika on ohi (ainakin hetkeksi?), ja keskitymme toistemme hienosäätöön. Henkisesti ja fyysesti kokonaan uusi luokka kuten koulussa. Tulevaisuudessa hallitsevana osapuolena ovat siis nyk. vanhemmat sielut. Itse näen sen niin että raha poistuu ja perustarpeista ei tarvitse enää riidellä ja tavaraa hamstrata, sillä kaikille on kaikkea, kyllästymiseen asti. Silloin opitaan arvostamaan elämän yksinkertaisuutta. Seuraava ulottuvuus on fyysisesti kevyempi ja ajatuksella on enemmän voimaa; mielestäni opimme hyödyntämään tätä (unohtunutta?) taitoamme taas. Myös ajatus touteutuu nopeammin itseään kohtaan, eli pitäisi olla puhtaampi mieleltään, ettei vahinkoita itseään, sekä ajan luonne tulee olemaan erilainen. Sielut muuttuvat enemmän itsenäisiksi henkisessä kehityksessään.
Sitä ennen meidän pitää tämän tietoisuuden nousun kautta päästä henkisesti pisteeseen, että olemme valmiit siirtymään. Eikä maapallon tila kestä tällaista joukkoraiskausta ja välinpitämättömyyttä. Jos tapamme kotimme, missä sitten asumme? Kun suuri(n?) osa maapallon ihmisistä on kyllästynyt tähän nykyiseen touhuun, ja haluavat parempaa tapahtuu siirtyminen.
Voihan olla että tämä on taas yksi sykli kehityksessämme; ylämäki ennen alamäkeä. Ensin haalimme kokemuksia ja tietotasoa - nousemme, sitten tuhlaamme ja koemme haalitut asiat - laskemme. Voi olla että tämä syklitys on joka kerralla hieman loivempaa. Eli ei joka kerta ei tarvitsi enää aloittaa sieltä kivikaudelta.
Sitten kun tämä nykyinen sielupari on saanut omat kokemuksensa täällä purkkiin - eli olemme ulottuvuudessa X, voi olla että joku toinen sieluparvi joskus miljadin vuoden päästä aloittaa oman kiertokulkunsa täällä. Ehkä me emme ole ensimmäinen sieluparvi tällä n. 4 miljardia vuotta vanhalla järkäleellä. Tai ei välttämättä sieluparvi, mutta tietynlaisen elämänmuodon kokeminen. Voi myöskin olla että oma sielu on silloin kehittynyt jo niin "isoksi", että ei voi enää inkarnoitua tänne, ja lähettääkin itsestään vain jonkun (kehittymättömän) osan uuteen elämänmuotoon. Tämä loppuhan on tietysti omaa spekulointia, mutta ainahan sitä voi miettiä.. ;)
Semmoista tuli mieleen tulevasta kulta-ajasta, ja ei pelkästään otsikkoni mukaan oma tarinani, sillä tämän tapaista tunnustaa myös moni muukin.. :) Oikeastaan tämähän on meidän kaikkien tarina.. ;)- ez-al
Niin ja se kuuluisa Mayojen kalenterikin loppuu vuonna 2012 talvipäivän seisaukseen. En ole varma resetoituuko se vain eli siis alkaa nollasta uudestaan. Todennäköisesti, syklinen kun sekin on.
Oma arkisempi selitykseni moiselle tosin on, että Maya papit aikoinaan omaa valtaansa korostaakseen keksivät kalenterin alun menneisyyteen. Eli se ei ole niin vanha kun se vaihtuu. Ja nollautuminenkin oli pojan pojan .... pojan päässä. Mutta johonkinhan sekin perustuu, muinaiseen jo unohtuneeseen viisauteen...
Ehkä muinaiseen kulta-aikaan? En tiedä kiehtovaa kyllä on.
Itse uskoisin, että mikäli vesimihen ajassa jotain tapahtuu se tapahtuu hitaasti niin kuin kalojenkin aikana. Eli en kiipeä vuorelle odottamaan UFOjen laskeutumista :) Ellen sitten näinä viimeisin vuosina opi vielä jotakin uutta asian tiimoilta.
Ja huoli pois, mikään ei viittaa joukkotuhoihin napaisuuden siirtymisen aikana. Ja se on tapahtunut suht monta kertaa maapallon historiassa. ez-al kirjoitti:
Niin ja se kuuluisa Mayojen kalenterikin loppuu vuonna 2012 talvipäivän seisaukseen. En ole varma resetoituuko se vain eli siis alkaa nollasta uudestaan. Todennäköisesti, syklinen kun sekin on.
Oma arkisempi selitykseni moiselle tosin on, että Maya papit aikoinaan omaa valtaansa korostaakseen keksivät kalenterin alun menneisyyteen. Eli se ei ole niin vanha kun se vaihtuu. Ja nollautuminenkin oli pojan pojan .... pojan päässä. Mutta johonkinhan sekin perustuu, muinaiseen jo unohtuneeseen viisauteen...
Ehkä muinaiseen kulta-aikaan? En tiedä kiehtovaa kyllä on.
Itse uskoisin, että mikäli vesimihen ajassa jotain tapahtuu se tapahtuu hitaasti niin kuin kalojenkin aikana. Eli en kiipeä vuorelle odottamaan UFOjen laskeutumista :) Ellen sitten näinä viimeisin vuosina opi vielä jotakin uutta asian tiimoilta.
Ja huoli pois, mikään ei viittaa joukkotuhoihin napaisuuden siirtymisen aikana. Ja se on tapahtunut suht monta kertaa maapallon historiassa.Maijojen joulukalenteri tosiaan on syklinen, ja tämä heidän ns. suuri sykli päättyy joulun aikoihin 2012 (ehkäpä se onkin Jeesuksen todellinen syntymäpäivä.. ;)). Maijojen mukaan nämä syklit kuvaavat ihmiskunnan kehitystä. Myös monilla muilla alkuperäiskansoilla on tarinoita lopunajoista, mayat vaan ovat saaneet eniten huomiota tämän kalenterinsa takia. Nauratti vähän kun satuin vilkaisemaan tuonne maailmanloppu-palstalle, kun jollain oli jo palanut käämi "maya-hihhuloinnin" takia. Mielestäni mayat ovat vain johdatusta asioihin, ei tuohon kalenteriin pitäisikään pelkästään tukeutua, saatikka rakentaa mitään uskontoa sen varaan (ei sillä että joku niin tekisi.. eipä ;)).
"Ellen sitten näinä viimeisin vuosina opi vielä jotakin uutta asian tiimoilta."
Toivottavasti opimme kaikki.. :)
Jos maapallon navat kääntyvät nopeasti, mistä tutkijat ovat erimielisiä, saattaa se hieman enemmän vaikuttaa maapallon asioihin, kuin hidas kääntyminen. Vaikka tutkijat tietäisivätkin että navat kääntyvät nopeasti ja juuri tuona ajankohtana, niin tuskin he sitä kovin suureen ääneen huutelisivat.
Mielestäni nämä asiat pitäisi ottaa rauhallisesti, ja ei jäädä odottamaan kuin kuuta taivaalta mitään ufoja ja maailmanlopuksi väärinymmärrettyä tason vaihdosta. Toki asioista saa olla kiinnostunut ja tietoinen, se on joskus jopa suotavaa. Mutta silloin kun tuollaisen tapahtuman odottaminen vaikuttaa liikaa normaaliin elämään ja muodostuu jopa itsetarkoitukseksi elämässä, ollaan väärillä raiteilla. Mielestäni se häiritsee ihmisen normaalia sielukehitystä, ja pahimmassa tapauksessa vaikuttaa negatiivisesti myös lähimmäisten elämään. Asiat tapahtuvat kyllä omaan tahtiinsa, turha sitä kuuta on ulvoa.
- Ganda
Scifin suuria ystäviähän tässä ollaan ja kyllähän osan omaa "viisauttanikin" olen siitäkin ammentanut. Mihinkään "ihmiskunnan elonkorjuuseen" en kyllä jaksa uskoa. Siihen, että täällä osa olis muka niin paljon "henkisesti" muita edellä. Ei tämä "oppiaste" riitä vielä yhtään mihinkään ja idioottikin voi olla yhtä kehittynyt henkisesti kuin suurin gurukin! Ulkoisen ei pidä koskaan antaa hämätä itseään ja mitä henkisempi juttu, niin sitä peitellympi ulospäin se myös on! Älkää siis langetko näkemään ulkoisia merkkejä "henkisyydstä"! Jessekin puhui "maan hiljaisista" jotka "maan perivät" ja ketkä olisivatkaan hiljaisimpia kuin hullut, vammaiset yms.?
Muutama vaivainen vuosituhat ei kehitä vielä kenestäkään mitään ihme "henkistä supermiestä", joka kestäisi maapallon "värähtelytaajuuden" muutoksia muita paremmin. En jaksa siis uskoa näihin uskontojen harmageddoneihin yhtään sen enempää kuin uudempiin NA harmageddoneihinkaan. Henkisyydestäkin usein puhuvat eniten juuri ne joilla sitä vähiten on. Ei pidä mennä siihen halpaan, että alkaa uskoa olevansa jokin erityistapaus, joka "ihmekyvyillään" selviää vaikka ydinsäteilystäkin! Itsekin hulluna hilluessani olen joskus kuvitellut kestäväni vaikka mitä, joten puhun myös vähän omastanikin kokemuksesta. ;-)
Mutta sitten "saarnan" jälkeen vähän arkisempiin näkyihin.
Koko planeettammehan on nykyisin kuin yksi suuri kylä. Koko ihmiskunta tietää melko hyvin millaisissa olosuhteissa eri puolella tätä boltsiamme oikein "hengaillaan" ja tämä ilmiöhän aiheuttaa paljon mm. pakolaisuutta köyhiltä alueilta rikkaammille. Ihminenhän tyytyy usein osaansa jos ei paremmastakaan tiedä. Tämä asiahan on kuitenkin varsinkin viime vuosikymmeninä muuttunut merkittävästi. Ihmiset pyrkivätkin näihin "Onneloihimme" hinnalla millä hyvänsä, jopa henkensä uhalla ja tuovat mukanaan niin halpaa työvoimaa kuin uusia ongelmiakin. Uskonnot törmäävät ja syntyy Pariisin mellakoiden kaltaisia ongelmia. "Paratiisiinkin" tulee siis varjoja. Mitä siis tehdä tai olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten?
Auttaa ihmisiä auttamaan itse itseään kehitysmaissa ja viemään tämä "onnelamme" myös heidän keskuuteen. Länsimainen ahneus ja tekopyhyys on vain ollut esteenä, mutta myös se tosiasia, että kehityksenkään ei ole yleensä hyväksi antaa olla liian nopeaa. Kansainvälisen yhteisön on nyt pakko alkaa konkreettisemmin auttaa näitä kehittymättömämpiä alueita koska pakolaisongelmatkin alkavat riistäytyä muuten käsistä. Myös yksityisten hyvin pärjäävien ihmisten tulee lisätä toimiaan, ottamalla vaikkapa kummilapsen jostain köyhästä maasta. Meille 20 € on pieni hinta kuukaudessa mutta jossain kehitysmaassa sillä saadaan jo paljon aikaan. Rahalla saataisiin moni asia kuntoon köyhissä maissa ja ainoa este sille onkin lähinnä vain hyvinvoivien ahneus ja itsekyys. Älkää siis painostako hallituksianne, vaan tehkää itse jotain! Pienistä joistakin kasvaa suuri meri ja kun tarpeeksi moni hyvin toimeentuleva perhe\henkilö ottaa yhdenkin kummilapsen kehitysmaasta, niin pian kuukausittainen näiltä saatu apu kasvaa miljooniin! On monia muitakin tapoja mutta jotenkin tämä kummiasia on mielestäni humaanein. Siinä samalla saa tutustua tähän kummilapseensa ja saada häneltä postia ja myös itse voi hänelle kertoa omasta elämästämme täällä "Onnelassamme". Rahathan eivät mene pelkästään tälle yhdelle kummilapsellemme, vaan hänen koko yhteisölleen.
Tällä esimerkilläni halusin vain herättää ihmisiä toimimaan itse, eikä aina valittamaan siitä kun muut eivät tee mitään. On aika tekopyhää vaatia muita tekemään jos itse ei pistä tikkuakaan asian eteen ristiin!
"Kulta-ajan" olisi siis koitettava koko planeetalle, eikä niinkuin ennen muinoin, jolloin planeettamme kukoistavat "Onnelat" pysyivät eristyneinä ja lähes salassa muulta maailmalta. Tällaisia saarekkeita ei enää tule nykyolosuhteissa olemaan, jos emme sitten sulje rajojamme avuntarvitsijoilta kokonaan, mikä on vastoin moraalia ja kansainvälisiä sopimuksiakin.
Näyttäisi, että valtioiden tasolla auttaminen jää liiaksi poliitikkojen "harrasteluksi" ja "lisäpisteiden" keräilyksi, peräänkuulutankin yksityisen vauraan ihmisryhmän omia toimia tasa-arvoisemman maailman luomiseksi!
Vauraus on vain levitettävä kaikkialle ja kun köyhiä kouluttamattomia ihmisiä ei enää ole, niin ihmisiä ei enää voida helposti manipuloida esim. terrorismiin, uskonnolliseen fanatismiin yms. Tämäkin edesauttaa uuden "Kulta-ajan" luomisessa. Ei siis tarvita mitään ihmeen "värähtelytaajuuden" tai napojen vaihtumisia, vaan ihan tavallisia toimia yhteiskunnan kehittämiseksi. Tämä johtaisi vielä nopeasti kehitysmaat kaikkein kehittyneimpien valtioiden joukkoon, koska heillä olisi kaikkein uusinta teknologiaa ja osaamista käytettävissään.
Ilmastonmuutoksesta ei tietenkään voi olla nykyisin puhumatta. Näyttäisi siltä, että jos nykyinen "trendi" jatkuu, niin monen alueen elinolosuhteet muuttuisivat, ehkä radikaalistikin. Autiomaat saattaisivat alkaa kukoistamaan ja nykyisin hedelmälliset alueet muuttua autiomaiksi. Tänne Pohjolaanhan ennustetaan suotuisia näkymiä, mutta tilanne on kieltämättä mielenkiintoinen ja jos nykyiset alikehittyneet alueet hyötyvät suuresti ilmastonmuutoksesta, niin planeetta saattaakin tasata alueelliset köyhyysongelmatkin lähes itsestään. Keski-Euroopassa taas saattaa koittaa kovemmat ajat, mutta heillähän on jo muutenkin liikaa hyvinvointia! ;-)
>>Voiko sellainen koskaan koittaa, vai onko niin että sielut janoavat jatkuvasti niin paljon näitähäntä negatiivisia kokemuksia että on PAKKO olla sortoa, kärsimystä, rääkkäystä yms.? - ez-al
Itse peruspessimistinä jota joskus realismiksi erehdyn kutsumaan en oikein usko tällaisiin kulta aikoihin. Mutta asia saattaa tosiaan olla niin kuin tuolla aikaisemmin oli puhetta eli syklit loivenevat seuraava romahdus ja "pimeä keskiaika" ei ole enää niin pimeä kuin aikasempi. Tällöin ihmiskunnan henkinen kehitys muistuttaisi osakekurssin kehittymistä pitkällä aikavälillä. Tosin piileehän siinä se konkurssin vaarakin. :)
Totta on sekin, että pieni joukko on maapallolla ihmisiä joilla menee ns. materialistisesti hyvin. Mutta onko sillä mitään tekemistä henkisyyden kanssa?
Täällä tapellaan työpaikoista, asemasta yhteiskunnassa. Köyhissä maissa jostain vesiruukusta tai leskivainajan emakosta. Kaikikssa näissä tapauksissa ihmisen Ahneus on se suurin ongelmien aiheuttaja.
Hauskaa on myös minusta se ajattelu malli eli "Jos minä saan rahaa, hyvän työpaikan, pääomatuloja, niin se ei ole pois keneltäkään muulta". Anteeksi vain mutta maailmalla rahaa painetaan vain rajallinen määrä ja toki kyllähän se paisuu BKT:n verran, mutta niin usein paisuu se sinun palanenkin minkä olet jo onnistunut nappaamaan.
"Give man a fish and he will eat for a day, teach him how to fish and he is never hungry"
Tuossa ylhäällä syy miksi en osallistu SPR:n ja muiden vastaavien nälkäpäiväkeräyksiin. Näen ne eräänlaisena keinotekoisena elämän pidentämisenä jo kuolleelle potilaalle. (erittäin pessimistisesti ja rumasti sanottu) Varsinkin kuin jossain päin maailmaa SPR:n ruoka-apu on ainut keino elää siinä ympäristössä, josta muuten ihmiset muuttaisivat tai kuolisivat pois. Se apu menee ihan hukkaan. Enemmin ihmisiä pitäisi steriloida tai auttaa muuttamaan pois alueelta. Tai yrittää muuttaa alue vihannaksi.
Niskaa kuumottaa, tunnen jo moralistien syytökset :)
Mutta jos ihmiskunnan tulevaisuus on meidän käsisämme meidän käsissämme on tehdä myös se kulta-aika tänne maapallolle. Eri asia on sitten miten se tehtäisiin.- Pai Mei
Kulta-aika saattaa koittaa ja asiat kokonaisuudessaan kääntyvät hyviksi. Koittaa rauhan ja sopusoinnun aika. Kuitenkin jokaisen rauhan jälkeen tulee sotä, kärsimys ja tappio kaikille.
Niin kauan on rakkautta, onnea, kärsimystä, vihaa ja kuolemaa kun ihminen on olemassa.
Kehityksen ja ns. sivistyksen käyrä on nouseva ja laskeva. Se onkin sitten eri asia mihin tämä käyrä loppuu...
Elämä on elämistä, eli päätöksiä ja seurauksia näistä päätöksistä. Sehän tästä elämästä tekeekin mielenkiintoisen että etukäteen ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu.
Itse en ainakaan haikaile mitään kulta-aikoja, vaan olen tyytyväinen mitä minulla on tässä ja nyt.
- Qadesha
...havaitsen jokaisesta kommentista jotain mihin voin yhtyä. En lähde sen kummemmin erittelemään kuka sanoi ja mitä, vaan heitän lonkalta jotain mitä tulee mieleen tietoisena esitetyistä näkemyksistä.
Ensinnäkin sellainen aineellinen onnela joka tällä hetkellä on mahdottomuus resurssien ja materiaalien epätasaisen jakautumisen plus rajallisuuden vuoksi tuo minulle mieleen Star Trek -sarjan. Siinä maailmassa periaatteessa oli jokaisen ihmisen mahdollista toteuttaa omaa itseään omien kykyjensä mukaisesti, ja rahasta oli hankkiuduttu täysin eroon.
Nykyihminen herkästi samaistaa tekemisen ja rahan, ja arvelee että jos rahaa ei tule, niin eipä sitten viitsi eväänsä lotkauttaa. Ainakin minusta tuntuu että kauhean moni ei saa tehdä juuri sitä mikä hänelle olisi niin intohimoinen juttu että ei voi enää puhua mistään leipätyöstä. Ehkä kaikki eivät sellaista edes elämänsä aikana löydäkään.
Mutta mikäli meillä olisi hallussamme rajattoman energian salaisuus ja jäteongelmakin olisi ratkaistu, vain mielikuvitus olisi rajana sille mitä ihmiset tekisivät kokeakseen elämänsä mielekkääksi.
Hengellinen onnela puolestaan tuo terminä mieleeni muutamat nyyteitsikirjat joissa joku muistelee menneistä elämistään kuinka oli puolijumalain sukua tai ainakin nähden johdettavana, ja oli niin helkkarin ihanaa että. Oli toki tautia, menetystä ja kuolemaa, mutta ihminen ei ollut ihmiselle petoelikko kun ne puolijumalat eivät päästäneet olemaan.
Mene tiedä onko tuollaista koskaan ollut olemassakaan, mutta kyllähän sitä miettii että tarvitaanko sotia ja kärhämöitä ihan välttämättä. Miksei jokainen voi vain keskittyä omaan elämäänsä ja jättää sen keskinäisen kiukuttelun? Onko ihmisluonto todella niin alhainen, että puolet ajasta pitää toivoa PAHAA lähimmäisilleen milloin mistäkin syystä?
Itsehillintä harvemmin on kauhean arvostettua. Itämailla se jossain vaiheessa on aina ollut (joogit, zen yms.) mutta niin vain vääryys sielläkin rehottaa, kun juuri ne itsensähilliskelijät alkavat kuvitella olevansa jotenkin oleellisesti parempia kuin muut...
En ole tavannut lämmitä kauheammin tuomiopäivän skenaarioille. Tarvitsen aina jonkinlaisen omaan elämääni kohdistuvan tympiintymisen ja eksistentiaalikriisin että alan maailmaakin tarkastella siitä vinkkelistä että eikö tämä hullunhomma jo piruliuta lopu. Sitten alkaa tympiä ihmiskunnan meininki, kun eivät mitään uutta saa aikaiseksi, jollottavat vain yhtä ja samaa. Seuraavaksi toivottaa jo ydinpommia lähi-itään... Mitäs se ratkaisisi - jäisi vain pirusti karmaa ja vihaisia sieluja... xD
Ehkä itseensä luontevasti suhtautuva ihminen lopulta pärjää maailmassa kuin maailmassa. Ehkei tarvitse planeetan kokoista onnelaa, kun onni seuraa omassa itsessä mukana meni minne hyvänsä ja koki mitä hyvänsä. Jokatapauksessa niin kauan kuin maailmassa tapahtuu ilkeitä asioita se on osoitus siitä että niitä tarvitaan. Sielut haluavat kärsiä. Ongelma siitä kärsimyksestä tulee vain niille jotka katsovat vanhuutensa väsyttäminä touhua ajatellen että on tämä jo nähty NIIN moneen kertaan ja oiskos ihan pakko nähdä taas.
Kai siinä väistämättä on ikäänkuin vajottava vain sisäänpäin, käännettävä katse Henkeen, ja unohdettava se maailmallinen mekastus siitä ympäriltä. "Maailmassa, vaan ei maailmasta." Itse en missään nimessä halua alkaa levittää agendaa että inhotkaa parjatkaa koko elämää. Mutta on siinä niin monenmoista eri puolta, että pohdiskeltavaa riittää maailman tappiin asti.- Ganda
Star Trek on mielestäni siloteltua "hippiscifiä" mutta kyllähän sitäkin tsiikailee paremman tekemisen puutteessa. ;-)
Jäi tuosta edellisestä se pois, että kyllähän minäkin sykleihin uskon ja jossain kirjoituksessani sanoin, että ehkä on koittamassa eräänlainen ihmiskunnan ja koko planeetan "lepoaika" jolloin keräillään voimia ja eheytetään planeetan luontoa ja koko ekosysteemiä, merineen ja ilmakehineen. Jos joku sitä myös "Kulta-ajaksi" tai "Valon ajaksi", wotevö haluu kutsua, niin mikäpäs siinä sitten.
Ehkäpä "uusi ja uljas maailma" uskoo jo karmaan ja jälleensyntymään ja ne luovatkin uuden pohjan kaikelle henkisyydelle, kun "itä" ja "länsi" yhdistyvät. Tämä kehitys tietysti pelottaa joitakin ja he ovat näkevinään kaiken saatanan salajuonena, mikä on kuitenkin vain luonnollinen kehitys. Ehkä kuitenkin kehityksen "hedelmät" puhuvat puolestaan lieventäen varsinkin uskovien epäluuloisuutta. NA taitaa puhua "vanhasta" poistuvasta energiasta joka voidaan nähdä pimeyden olentonakin, saatanana ja joka koittaa vastustaa muutosta viimeiseen asti mutta on tuomittu lopulta "häviämään". Raamatun ilmestyskirjakin on siis vain tavallaan symbolinen, jonka tarkoitus oli vedota ihmisten taikauskoon ja tietämättömyyteen.
Ehkä alamme myöskin muistelemaan edellisiä elämiämme, emmekä vain tyydy uskomaan niihin. Tällä tavoin avaamme valtaisen määrän opettavaisia tarinoita ihmisyydestä, karmasta, "sielujen suunnitelmista" ja kaikesta muustakin vielä mysteerien peittämästä mikä luo pohjan aivan uudenlaiselle henkisyydelle.
"Nuoremmat" sielut eivät ehkä saa kaikkia tarvitsemiaan kokemuksia "kulta-aikana" mutta he tyytyvät tähän ratkaisuun koska se on lopulta edullista kaikkien kannalta ja varsinkin koko planeetan herkän ekosysteemin kannalta. Lopulta kuitenkin tämäkin sykli päättyy ja "nuoret" jatkavat sielunsa "uraa" entiseen malliin. Asiaa voisi ajatella näiden sielujen kannalta myös eräänlaisen "ikuisen nuoruuden" aikana.
Lopulta tämäkin aikakausi rappeutuu ja sama vanha meininki sotineen ja kärsimyksineen jatkuu mutta tällä kertaa jo jossain tuolla tähdissä...
Mutta se "sisäiseen henkeensä" kääntyminen on tietysti aina juuri se juttu. Yleensä asiat menevät pikku hiljaa omalla painollaan, mutta välillä niihin pitää myös puuttua. Siinä vaiheessa kun ihmisten toiminta uhkaa tuhota koko planeetan elämän kaikessa monimuotoisuudessaan meidän on laitettava touhulle jokin stoppi. Muutos lähtee kuitenkin jokaisesta yksilöstä itsestään ja uudenlaisen henkisyyden onkin korostettava tätä seikkaa. Ketään ei tule pakottaa niinkuin tähän asti on usein tehty, vaan suostutella mäkemään omansa ja kaikkien muidenkin etu.
On ehkä vähän vaikeaa käsittää mikä ihmeen hinku varsinkin kovin "henkisillä" ihmisillä on näihin maailmanloppuihin sun muihin? Sellainen on aika kaukana mielestäni aidosta henkisyydestä ja mielestäni ainoa todellinen saatana meissä: Tuhoaja! Käsittääkseni tällaisen ihmisen pitää jotenkin nauttia tuhosta ja maailmanlopuista, mikä on aika sairasta. Olen toki tunnistanut tämän saman asian itsessänikin ja hieman hävennytkin moista asiaa. Lapsena olin täysin sotahullu, mutta niin oli kuulemma Dalai Lamakin, joka ihasteli sotakoneiden "kauneutta". Uskon, että meissä kaikissa on samanlaista "pimeyttä" joka on vain opittava tunnistamaan ja tunnustamaan. Salaamalla tuo "pimeys" meissä vain tuntuisi kasvavan. Jessekin varoi kohdallaan hvyyttä ja kielsi ihmisiä sanomasta itseään hyväksi.
- WideBelief
Ihanne ja todellisuus. 2 loppupeleissä abstrakteja käsiteitä mielestäni, tieteellinen fakta hetken kestävänä "totuutena" mukaanlukien.
Nyky-yhteiskuntaan kuuluvina käsitteet rikas ja köyhä, jotka herättävät aina "takuuvarmasti" tunteita ;-)
Jos joku on köyhä ja toinen rikas niin missä se köyhyys ja rikkaus sijaitsee? Pankkitilillä? Tilin olemattomuudessa? Materiassa? Vain omassa fyysisessä itsessä? Koulutuksessa? Kouluttautumattomuudessa? Hyvässä tyypissä? Pahassa tyypissä? etc, etc.
Itse veikkaan tunnetta. Köyhä ei kaipaa rahaa vaan tunnetta rikkaudesta joka on jo ihmisessä sisällä. Kaiva rikkauden tunne sisältäsi niin olet rikas tekemättä mitään, laittamatta penniäkään likoon. Tuntemalla itsesi se löytyy.
Itsetunto ja itsensä tunteminen ovat mielestäni avaimia siihen että ymmärtää tunteidensa merkityksen omassa elämässään. Helvetillinen haaste. Ja jatkuva sellainen. Materia on työkalu jota itsekin olen käyttänyt elämäni "helppouteen", mutta itsetarkoitus on kadonnut jo aikaa sitten.
Sinenmaa sitä "vanhana sieluna" koettaa toitottaa. En ole samaa mieltä monestakaan asiasta hänen kanssaan, mutta tämä "kuuluu vanhan" perusteisiin, tai sitten ei.
Klassinen filosofinen kysymys olemisen ja tekemisen tilasta yksilön elämässä on jo sinällään vanhaa filosofista jargoniaa mutta kieltämättä mietityttää tämä "tekemiseen perustava oleminen" toisinaan :-)
Q tokaisi:
"Itsehillintä harvemmin on kauhean arvostettua. Itämailla se jossain vaiheessa on aina ollut (joogit, zen yms.) mutta niin vain vääryys sielläkin rehottaa, kun juuri ne itsensähilliskelijät alkavat kuvitella olevansa jotenkin oleellisesti parempia kuin muut... "
LOL :) Juuri näin. Toisaalta jokapäiväisessä käyttäytymisessä itsehillintää Suomalaisessa arkielämässä monesti arvostetaan (näennäisesti). Edelleen toimii mahdollisimman "harmaa oleminen".
Erityyppiset käsitykset siitä kuinka ihmisyydessä tietoisuus kasvaa ovat oikeastaan piristäviä. Itse en oikein pidä siitä että kommentoisin lyhyesti vain että NA koska se käsittää nykytermein niin monenlaisia ihmisiä ja aatesuuntia, mutta itsellenikin on tuttuja esim, KRYON:n etc. kautta nämä värähtelytasojen nousut.
Levottomana "sieluna" kun tulee reissattua niin tiettyä ajattelemaan pysähtymistä tulee huomanneeksi viime vuosien aikana ihmisissä. Kovasti oman arvomaailmani mukaan positiivista sellaista.
Ajatus itsehillinnästä monesti johtaa ajatukseen tunteiden hallinnasta. Itsehillintä ja tunteidenhallinta ei mielestäni ole edes vertailukelpoisia. Itsehillintä erinäisten ulkoisten tekijöiden "painostuksesta" saattaa johtaa joskus kovasti tuhoisiin valintoihin.
Itse kun olen tällainen tunnefani :) niin itsehillintä on väkivaltaa itseä kohtaan. Ei tarvitse hillitä itseä kunhan löytää itselleen sopivat purkautumistiet joka ei olekaan helppoa.
Kuulostaa hieman kuin tunteiden hallinnalta, eikö. Tunteet ovat ne jotka antavat aiheen itsehillinnälle hallita itseään. Tunteiden hallinta onkin sitten "astetta" kinkkisempi juttu.
Jos hallitsee tunteitaan ei itsehillintä olekaan enää edes "ongelma". Harmi vain että en ole tavannut ketään joka olisi tunteensa hallinnut
;-)
Anyway. En kyllä aivan kauheasti laittaisi painoa "tuomiopäivän" odotukselle taikka sen "manaamiselle" omilla toiveillaan. Ei kukaan muu "puhdista" sinua kuin se mitä tuntea valitset.- Qadesha
Tämä kulta-ajan fundeeraaminen on väistämättä johtanut mielenkiintoiseen dilemmaan että paljonko materiaalinen hyvä loppujen lopuksi vaikuttaa ihmisen elämässä. Jos lähdetään sille linjalle että materiaa on oltava, niin silloinhan vain taivas on rajana sille kuinka paljon roinaa ja rompetta ihminen voi keksiä mukamas tarvitsevansa. Toisaalta siihenkään ei voi mennä että materiaa ei lainkaan tarvita, sillä kyllähän nyt pöljempikin varsinkin täällä pohjolassa tajuaa että ei täällä missään korpikuusen kannon alla noin vaan asuta, vaan jonkinlaista materiaalista tukea on syytä olla tueksi.
Lähinnä Star Trek -unelmani perustuu sille että kun materiapuoli ei pahemmin enää päätä vaivaa, niin saa kerrankin keskittyä siihen mikä on oleellista. Mutta mikäli on yhä olemassa sieluja jotka tarvitsevat puutteen ja vaivalloisuuden kokemuksia, niin ihan äkkiä emme kyllä tähtiin lennähdä koko romppa ainakaan.
Jotkut nyyeitsarit ovat olleet sitä mieltä että emme edes pysty ylittämään aurinkokuntamme rajoja mikäli emme ole henkisesti kypsyneet jollekin tietylle tasolle. En sitten tiedä että mikä Kerberos siellä on vastassa - se nyt on vaan taas yksi näkemys loputtomista näkemyksistä ja väitteistä. Eikä liene ihan vähään aikaan kokeiltavissa että onko niin.
***
Tuossa tunnepuolella minulta tuppaa unohtumaan tuon tuostakin että jos sitä saa harjoittaa tunteitaan vapaasti terveeltä pohjalta, niin ehkä ei tule tarvista antaa tunteidensa rehottaa sairaalla tavalla. Esim. jos lapselta ei kielletä kaikkea mahdollista, pienintäkin oman tahdon ja tunteen ilmausta, niin hänestä ei kasva niin neuroottista (kuin minusta) että jokainen oma tunnekin tuntuu liian rasittavalta kun se onkin totuttuun muurien sisällä elämiseen verrattuna jotain kaoottista ja kamalaa. Ja siitä TULEE kamalaa, koska sitä ei tunne eikä haluakaan tuntea.
Toivottavasti kovin monella ei ihan niin pirullista ole omien tunteidensa kanssa kuin minulla joskus. :P - Qadesha
Qadesha kirjoitti:
Tämä kulta-ajan fundeeraaminen on väistämättä johtanut mielenkiintoiseen dilemmaan että paljonko materiaalinen hyvä loppujen lopuksi vaikuttaa ihmisen elämässä. Jos lähdetään sille linjalle että materiaa on oltava, niin silloinhan vain taivas on rajana sille kuinka paljon roinaa ja rompetta ihminen voi keksiä mukamas tarvitsevansa. Toisaalta siihenkään ei voi mennä että materiaa ei lainkaan tarvita, sillä kyllähän nyt pöljempikin varsinkin täällä pohjolassa tajuaa että ei täällä missään korpikuusen kannon alla noin vaan asuta, vaan jonkinlaista materiaalista tukea on syytä olla tueksi.
Lähinnä Star Trek -unelmani perustuu sille että kun materiapuoli ei pahemmin enää päätä vaivaa, niin saa kerrankin keskittyä siihen mikä on oleellista. Mutta mikäli on yhä olemassa sieluja jotka tarvitsevat puutteen ja vaivalloisuuden kokemuksia, niin ihan äkkiä emme kyllä tähtiin lennähdä koko romppa ainakaan.
Jotkut nyyeitsarit ovat olleet sitä mieltä että emme edes pysty ylittämään aurinkokuntamme rajoja mikäli emme ole henkisesti kypsyneet jollekin tietylle tasolle. En sitten tiedä että mikä Kerberos siellä on vastassa - se nyt on vaan taas yksi näkemys loputtomista näkemyksistä ja väitteistä. Eikä liene ihan vähään aikaan kokeiltavissa että onko niin.
***
Tuossa tunnepuolella minulta tuppaa unohtumaan tuon tuostakin että jos sitä saa harjoittaa tunteitaan vapaasti terveeltä pohjalta, niin ehkä ei tule tarvista antaa tunteidensa rehottaa sairaalla tavalla. Esim. jos lapselta ei kielletä kaikkea mahdollista, pienintäkin oman tahdon ja tunteen ilmausta, niin hänestä ei kasva niin neuroottista (kuin minusta) että jokainen oma tunnekin tuntuu liian rasittavalta kun se onkin totuttuun muurien sisällä elämiseen verrattuna jotain kaoottista ja kamalaa. Ja siitä TULEE kamalaa, koska sitä ei tunne eikä haluakaan tuntea.
Toivottavasti kovin monella ei ihan niin pirullista ole omien tunteidensa kanssa kuin minulla joskus. :PSen lisäksi että sönkötin tuolla tuplasti tuesta unohdin myös Jeesuksen, ystävämme.
Pitihän vielä sanomani että UT:n Jeesukselta on tuttu tämä letkautus että ei tartte huolta huomisesta pitää, kun ei se karvoja tee valkoiseksi tai mustaksi. Tai jotain sinnepäin. Ilkeästi tulee kyllä mieleen että mikäs oli Jeesuksen rampatessa sitä provinssia läpi kun mahdollisesti rikas muija muut mesenaatit tukivat toimintaa...
Kumma muuten että kirkolle sittemmin muodostui kyltajyvän jemmaamisesta sellainen pakkomielle ja paha tapa. - WideBelief
Qadesha kirjoitti:
Tämä kulta-ajan fundeeraaminen on väistämättä johtanut mielenkiintoiseen dilemmaan että paljonko materiaalinen hyvä loppujen lopuksi vaikuttaa ihmisen elämässä. Jos lähdetään sille linjalle että materiaa on oltava, niin silloinhan vain taivas on rajana sille kuinka paljon roinaa ja rompetta ihminen voi keksiä mukamas tarvitsevansa. Toisaalta siihenkään ei voi mennä että materiaa ei lainkaan tarvita, sillä kyllähän nyt pöljempikin varsinkin täällä pohjolassa tajuaa että ei täällä missään korpikuusen kannon alla noin vaan asuta, vaan jonkinlaista materiaalista tukea on syytä olla tueksi.
Lähinnä Star Trek -unelmani perustuu sille että kun materiapuoli ei pahemmin enää päätä vaivaa, niin saa kerrankin keskittyä siihen mikä on oleellista. Mutta mikäli on yhä olemassa sieluja jotka tarvitsevat puutteen ja vaivalloisuuden kokemuksia, niin ihan äkkiä emme kyllä tähtiin lennähdä koko romppa ainakaan.
Jotkut nyyeitsarit ovat olleet sitä mieltä että emme edes pysty ylittämään aurinkokuntamme rajoja mikäli emme ole henkisesti kypsyneet jollekin tietylle tasolle. En sitten tiedä että mikä Kerberos siellä on vastassa - se nyt on vaan taas yksi näkemys loputtomista näkemyksistä ja väitteistä. Eikä liene ihan vähään aikaan kokeiltavissa että onko niin.
***
Tuossa tunnepuolella minulta tuppaa unohtumaan tuon tuostakin että jos sitä saa harjoittaa tunteitaan vapaasti terveeltä pohjalta, niin ehkä ei tule tarvista antaa tunteidensa rehottaa sairaalla tavalla. Esim. jos lapselta ei kielletä kaikkea mahdollista, pienintäkin oman tahdon ja tunteen ilmausta, niin hänestä ei kasva niin neuroottista (kuin minusta) että jokainen oma tunnekin tuntuu liian rasittavalta kun se onkin totuttuun muurien sisällä elämiseen verrattuna jotain kaoottista ja kamalaa. Ja siitä TULEE kamalaa, koska sitä ei tunne eikä haluakaan tuntea.
Toivottavasti kovin monella ei ihan niin pirullista ole omien tunteidensa kanssa kuin minulla joskus. :PYksilötasolla materialistinen ympäristö vaikuttaa kovasti paljonkin ihmisiin kuten nyky-yhteiskunnan arvoista huomata saattaa.
Kuinka niin materiaa "on oltava"? Yksilötasolla tehdyt valinnat nyky-yhteiskunnassa ohjaavat sitä mitä "täytyy olla ja mitä ei". Karmallisessa mielessä ja ottaen mukaan myös "sielullinen ikä" tuo kysymys palaa omaan itseen.
Itse en ole mikään NA:n puolesta puhuja enkä tuota ajatusta "ensin on olta sitä ja tätä että..." näinollen allekirjoita. Itselleni on aivan se ja sama mitä jotkut 'jonkun' aatteen kannattajat sanovat, rajat voi ylittää huoletta niin valitessaan. Yksilön valinta on yksilön valinta mutta kollektiivinen valinta murtaa ennakkoluulot. - Ganda
Qadesha kirjoitti:
Tämä kulta-ajan fundeeraaminen on väistämättä johtanut mielenkiintoiseen dilemmaan että paljonko materiaalinen hyvä loppujen lopuksi vaikuttaa ihmisen elämässä. Jos lähdetään sille linjalle että materiaa on oltava, niin silloinhan vain taivas on rajana sille kuinka paljon roinaa ja rompetta ihminen voi keksiä mukamas tarvitsevansa. Toisaalta siihenkään ei voi mennä että materiaa ei lainkaan tarvita, sillä kyllähän nyt pöljempikin varsinkin täällä pohjolassa tajuaa että ei täällä missään korpikuusen kannon alla noin vaan asuta, vaan jonkinlaista materiaalista tukea on syytä olla tueksi.
Lähinnä Star Trek -unelmani perustuu sille että kun materiapuoli ei pahemmin enää päätä vaivaa, niin saa kerrankin keskittyä siihen mikä on oleellista. Mutta mikäli on yhä olemassa sieluja jotka tarvitsevat puutteen ja vaivalloisuuden kokemuksia, niin ihan äkkiä emme kyllä tähtiin lennähdä koko romppa ainakaan.
Jotkut nyyeitsarit ovat olleet sitä mieltä että emme edes pysty ylittämään aurinkokuntamme rajoja mikäli emme ole henkisesti kypsyneet jollekin tietylle tasolle. En sitten tiedä että mikä Kerberos siellä on vastassa - se nyt on vaan taas yksi näkemys loputtomista näkemyksistä ja väitteistä. Eikä liene ihan vähään aikaan kokeiltavissa että onko niin.
***
Tuossa tunnepuolella minulta tuppaa unohtumaan tuon tuostakin että jos sitä saa harjoittaa tunteitaan vapaasti terveeltä pohjalta, niin ehkä ei tule tarvista antaa tunteidensa rehottaa sairaalla tavalla. Esim. jos lapselta ei kielletä kaikkea mahdollista, pienintäkin oman tahdon ja tunteen ilmausta, niin hänestä ei kasva niin neuroottista (kuin minusta) että jokainen oma tunnekin tuntuu liian rasittavalta kun se onkin totuttuun muurien sisällä elämiseen verrattuna jotain kaoottista ja kamalaa. Ja siitä TULEE kamalaa, koska sitä ei tunne eikä haluakaan tuntea.
Toivottavasti kovin monella ei ihan niin pirullista ole omien tunteidensa kanssa kuin minulla joskus. :PNykyään ollaankin menty varsinaiseen "materiahelvettiin". On vaikka mitä ihmeen vehjettä ja laitetta jotka pitää kaikkien saada!
Ennen vaan keräiltiin postimerkkejä...
Onneksi itse en tunne sen suurempaa vetoa juuri mihinkään nykyajan vehkeisiin. No, sähkökitarat on kyllä aika kauniita...
Kyllä maailma varmaan vähän parempi paikka olis jos kaikilla olis yhtä hienot pelit ja vehkeet. Ja vielä yhtä hyvännäköset misut/karjut kainalossa. Kenenkään ei tartteis olla enää kateellinen kenellekään. Vai olikos se niin, että kateus se tätä maailmaa pyörittää ja saa ihmiset vaan kovemmin yrittämään? Jenkeissä vissiin ainaskin! ;-)
Jotkut nyyeizarit väittää vielä, että ei me koskaan tältä palloltamme pois päästä. Avaruus on liian vihamielinen paikka meille, eikä siellä edes ole meille yhtään mitään. Jos valonnopeudellakin lennettäessä lähimpään asutettavaan planeettaan kestää lentää ziljoona vuotta, niin ehkä olis parempi vaan jättää moinen hullutus väliin ja keskittyä täällä kiltisti elämiseen?
Tuskin tällänen pösilölauma minnekään täältä pääsee ja varmaan hyvä niin! XD
***
Tunteet ne on meikäläisenkin kaikkeen pashaan aina johtaneet mutta silti en niistä luopuis. Jos meillä ei olis tunteita, niin eipä täällä taitas paljon mitään tapahtuakaan, sen enempää hyvää kuin pahaakaan? Tiedä sitten miten tuolla henkimaailman puolella tämä tunnepuoli oikein mahtaakaan skulata? Siellä kai kaikki rakastaa kaikkia yhtä paljon tai jotain, kun ei näitä sukupuoliakaan enää ole? Kaikki ollaan yhtä ihania, eikä kukaan ole toistaan ihanampi tai jotain sinnepäin...
Voipi olla, että moinen "hippimeininki" alkaa pidemmän päälle rassamaan ja tekee mieli taas tulla tänne tunteileen ja kärsimään!!!!!!!
ROCK N ROLL! ;-) - Qadesha
WideBelief kirjoitti:
Yksilötasolla materialistinen ympäristö vaikuttaa kovasti paljonkin ihmisiin kuten nyky-yhteiskunnan arvoista huomata saattaa.
Kuinka niin materiaa "on oltava"? Yksilötasolla tehdyt valinnat nyky-yhteiskunnassa ohjaavat sitä mitä "täytyy olla ja mitä ei". Karmallisessa mielessä ja ottaen mukaan myös "sielullinen ikä" tuo kysymys palaa omaan itseen.
Itse en ole mikään NA:n puolesta puhuja enkä tuota ajatusta "ensin on olta sitä ja tätä että..." näinollen allekirjoita. Itselleni on aivan se ja sama mitä jotkut 'jonkun' aatteen kannattajat sanovat, rajat voi ylittää huoletta niin valitessaan. Yksilön valinta on yksilön valinta mutta kollektiivinen valinta murtaa ennakkoluulot.Realismia kehiin: me emme tarkene tässä maassa jos ei ole kattoa pään päällä. Luolissa tulee kylmä ja teltassa kans. SITÄ minä tarkoitin sillä että materiaa on oltava.
Ja leipäkään ei ole pahitteeksi toisaalta ja milläs sitä nykyaikana hommailee kuin rahalla eli materialla. - Qadesha
Ganda kirjoitti:
Nykyään ollaankin menty varsinaiseen "materiahelvettiin". On vaikka mitä ihmeen vehjettä ja laitetta jotka pitää kaikkien saada!
Ennen vaan keräiltiin postimerkkejä...
Onneksi itse en tunne sen suurempaa vetoa juuri mihinkään nykyajan vehkeisiin. No, sähkökitarat on kyllä aika kauniita...
Kyllä maailma varmaan vähän parempi paikka olis jos kaikilla olis yhtä hienot pelit ja vehkeet. Ja vielä yhtä hyvännäköset misut/karjut kainalossa. Kenenkään ei tartteis olla enää kateellinen kenellekään. Vai olikos se niin, että kateus se tätä maailmaa pyörittää ja saa ihmiset vaan kovemmin yrittämään? Jenkeissä vissiin ainaskin! ;-)
Jotkut nyyeizarit väittää vielä, että ei me koskaan tältä palloltamme pois päästä. Avaruus on liian vihamielinen paikka meille, eikä siellä edes ole meille yhtään mitään. Jos valonnopeudellakin lennettäessä lähimpään asutettavaan planeettaan kestää lentää ziljoona vuotta, niin ehkä olis parempi vaan jättää moinen hullutus väliin ja keskittyä täällä kiltisti elämiseen?
Tuskin tällänen pösilölauma minnekään täältä pääsee ja varmaan hyvä niin! XD
***
Tunteet ne on meikäläisenkin kaikkeen pashaan aina johtaneet mutta silti en niistä luopuis. Jos meillä ei olis tunteita, niin eipä täällä taitas paljon mitään tapahtuakaan, sen enempää hyvää kuin pahaakaan? Tiedä sitten miten tuolla henkimaailman puolella tämä tunnepuoli oikein mahtaakaan skulata? Siellä kai kaikki rakastaa kaikkia yhtä paljon tai jotain, kun ei näitä sukupuoliakaan enää ole? Kaikki ollaan yhtä ihania, eikä kukaan ole toistaan ihanampi tai jotain sinnepäin...
Voipi olla, että moinen "hippimeininki" alkaa pidemmän päälle rassamaan ja tekee mieli taas tulla tänne tunteileen ja kärsimään!!!!!!!
ROCK N ROLL! ;-)...elvyttelin tuossa taannoin pitkästä aikaa postimerkkiharrastustani, mutta sellainen hapan maku siitä hommasta tuli että mitäs minä näitä paperinpaloja keräilen. Vots tö point ja ketä varten höh. Mutta ei oikein viitsi menemäänkään heittää. Täytyy sitten panna roina eteenpäin kun alkaa tuntua että nirrinlähtö on lähellä, niin ei ole jonkun kaukaisen sukulaisen riesana koko roska. (Läheisiä kun tuskin on, ellei sitten velipoika ota ja lisäänny.)
Än äs astraalikehossa avaruusmatkailu voisi olla varmaan melkoisen turvallista, tai en minä ainakaan usko että mustat aukot vaikuttavat muuhun kuin tähän jähmeimpään fyysiseen materiaan... - WideBelief
Qadesha kirjoitti:
Realismia kehiin: me emme tarkene tässä maassa jos ei ole kattoa pään päällä. Luolissa tulee kylmä ja teltassa kans. SITÄ minä tarkoitin sillä että materiaa on oltava.
Ja leipäkään ei ole pahitteeksi toisaalta ja milläs sitä nykyaikana hommailee kuin rahalla eli materialla.Tokikin näin että pelinappuloita tarvitaan pelaamiseen ja itse soisin kyllä näinkin varakkaassa valtiossa hieman "ihmisarvoisemman" perustoimeentulon jokaiselle joka syystä tai toisesta halua/kykene pelimerkkejä kasaamaan.
Puhumattakaan globaalista vaurauden jakautumisesta.
Se kun on aina henkilöstä kiinni paljonko "pitää olla" materiaa jotta "tuntisi" tyytyväisyyttä, ylpeyttä, arvostusta, riittävyyttä, hyväksyntää, jopa kateutta etc etc. Toinen saa kaiken tyydytyksen vaikkapa taideteoksen muotoja katsellessa ja toinen vaikka pilaa elämänsä/toisten elämän saadakseen sen mitä toiset ihailee... No hieman kaukaa haettu esimerkki mutta so not :-)
Star Trek:n ajatumalli on kieltämättä mielenkiintoinen mutta vielä taitaa mennä "hetkinen" ja moneen risuun kompastuttava :)
Tuo mainitsemasi nyyeits ajatusmalli "vaadittavasta" globaalista henkisestä tasosta ennenkuin tästä aurinkokunnasta ollaan valmiita lähtemään on tuttu myös joistakin scifi filmeistä/kirjoista. Ainakin nykyfysiikalla tarvittava energiamäärä on sitä luokkaa että tarvittaisiin jokin uusi mullistava energiaratkaisu. Kuten historia osoittaa niin kyllä henkisen tason olisi oltava todella TODELLA korkealla ettei joku "palikka" tuota energiaa valjastaisi ensin aseeksi :-D Ydinergiasta seuraavaa voimakkaampaa energiamuotoa ei varmaankaan tarvitse "testata" kuin kerran aseena ja Game Over. Boys with the toys :-|
***
Lapsuudesta/nuoruudestahan tuota omien tunteiden ymmärtämistä monesti päätyy kaivelemaan. Erityisesti täällä suomenmaassa kun tämä vaatimattomuus, nöyryys, hillitty ja hallittu on kovastikin kuulunut kasvatuksellisiinkin "normeihin" ja erinäisien kieltojen ja rajoitusten määrä "taottu päähän" jo lapsena niin ihmekö se sitten että työsarkaa riittää vanhemmiten :-)
Aikuiset havahtuvat tuon tuostakin "Herranjestas enhän minä näin VOI ajatella" ja lakaistaan ne ajatukset maton alle miettimättä mistä ne tulee.
Eritoten aina se mielen "pimeä" puoli kielletään lähes automaattisesti. Kuinka sitä itseään voisi aidosti tuntea jos aktiivisesti kieltää ns. synkätkin ajatukset. Ja kuten kaikessa muussakin yhden ihmisen sysipimeät ajatukset ovat vasta toisen ihmisen iltahämärä aivan kuten valoisallakin puolella :-)
Toisaalta eipä kaikkia se oman pään "ronkkiminen" kiinnostakaan, eikä tarvitsekaan. Kolmas Nainen:han lauleskeli että "pääni täynnä kaikenlaista joutavaa jok ei kuuluis sinne ollenkaan". Juicemaisesti voisi tokaista: mitä se siellä sitten tekee jos se ei sinne kuulu... tai vaikka miksi lähtisin lenkille päästäkseni siihen missä mä jo oon :-D - Qadesha
WideBelief kirjoitti:
Tokikin näin että pelinappuloita tarvitaan pelaamiseen ja itse soisin kyllä näinkin varakkaassa valtiossa hieman "ihmisarvoisemman" perustoimeentulon jokaiselle joka syystä tai toisesta halua/kykene pelimerkkejä kasaamaan.
Puhumattakaan globaalista vaurauden jakautumisesta.
Se kun on aina henkilöstä kiinni paljonko "pitää olla" materiaa jotta "tuntisi" tyytyväisyyttä, ylpeyttä, arvostusta, riittävyyttä, hyväksyntää, jopa kateutta etc etc. Toinen saa kaiken tyydytyksen vaikkapa taideteoksen muotoja katsellessa ja toinen vaikka pilaa elämänsä/toisten elämän saadakseen sen mitä toiset ihailee... No hieman kaukaa haettu esimerkki mutta so not :-)
Star Trek:n ajatumalli on kieltämättä mielenkiintoinen mutta vielä taitaa mennä "hetkinen" ja moneen risuun kompastuttava :)
Tuo mainitsemasi nyyeits ajatusmalli "vaadittavasta" globaalista henkisestä tasosta ennenkuin tästä aurinkokunnasta ollaan valmiita lähtemään on tuttu myös joistakin scifi filmeistä/kirjoista. Ainakin nykyfysiikalla tarvittava energiamäärä on sitä luokkaa että tarvittaisiin jokin uusi mullistava energiaratkaisu. Kuten historia osoittaa niin kyllä henkisen tason olisi oltava todella TODELLA korkealla ettei joku "palikka" tuota energiaa valjastaisi ensin aseeksi :-D Ydinergiasta seuraavaa voimakkaampaa energiamuotoa ei varmaankaan tarvitse "testata" kuin kerran aseena ja Game Over. Boys with the toys :-|
***
Lapsuudesta/nuoruudestahan tuota omien tunteiden ymmärtämistä monesti päätyy kaivelemaan. Erityisesti täällä suomenmaassa kun tämä vaatimattomuus, nöyryys, hillitty ja hallittu on kovastikin kuulunut kasvatuksellisiinkin "normeihin" ja erinäisien kieltojen ja rajoitusten määrä "taottu päähän" jo lapsena niin ihmekö se sitten että työsarkaa riittää vanhemmiten :-)
Aikuiset havahtuvat tuon tuostakin "Herranjestas enhän minä näin VOI ajatella" ja lakaistaan ne ajatukset maton alle miettimättä mistä ne tulee.
Eritoten aina se mielen "pimeä" puoli kielletään lähes automaattisesti. Kuinka sitä itseään voisi aidosti tuntea jos aktiivisesti kieltää ns. synkätkin ajatukset. Ja kuten kaikessa muussakin yhden ihmisen sysipimeät ajatukset ovat vasta toisen ihmisen iltahämärä aivan kuten valoisallakin puolella :-)
Toisaalta eipä kaikkia se oman pään "ronkkiminen" kiinnostakaan, eikä tarvitsekaan. Kolmas Nainen:han lauleskeli että "pääni täynnä kaikenlaista joutavaa jok ei kuuluis sinne ollenkaan". Juicemaisesti voisi tokaista: mitä se siellä sitten tekee jos se ei sinne kuulu... tai vaikka miksi lähtisin lenkille päästäkseni siihen missä mä jo oon :-D>Ja kuten kaikessa muussakin yhden ihmisen sysipimeät ajatukset ovat vasta toisen ihmisen iltahämärä aivan kuten valoisallakin puolella :-)
Muuan intresantti ihminen näillä palstoilla vuosi pari sitten esittikin että olen hassu kun pelkään mokanneeni silloin kun en ole mokannut. Ts. itselläni kun on kovin ahtaat nuo rajat joiden puitteissa "saan" toimia/sanoa, niin kovin kovin helposti saan fiiliksen että no niin, nyt minä olen mennyt yli rajan, olen mahdoton, paha paska ihminen. Ja se mikä minulle on ollut överiä voi toiselle olla jokapäiväistä arkista huttua josta hän toteaa että sellaistahan tämä elämä on.
Lisäksi tapasin joitakin aikoja ihmetellä miten häijyltä eräs ihminen aina kuulosti, kunnes tajusin että kyseessä on yksilö joka välittömästi sanoo ääneen jokaikisen ajatuksen mikä hänen päässään suinkin herää. Nuo hänen ajatuksensa eivät sinällään ole sen kummoisempia kuin muillakaan, mutta muut vain pidättävät ne itsellään. Tai sitten tuovat ne esiin vain riidan tulleen, halutessaan haavoittaa toista.
Lopulta minun on pakko todeta että ihmisten kesken on niin vaikeaa ja paha tahto vain ja pelkästään sen takia että emme joko osaa tai emme halua asettua toistemme sijalle, emme käpyttele toistemme saappaissa sitä kuuluisaa mailia.
Ehkä toisen ihmisen asemaan asettuminen on pelottavaa koska siitä saattaisi oppia jotakin itsestään... - WideBelief
Qadesha kirjoitti:
>Ja kuten kaikessa muussakin yhden ihmisen sysipimeät ajatukset ovat vasta toisen ihmisen iltahämärä aivan kuten valoisallakin puolella :-)
Muuan intresantti ihminen näillä palstoilla vuosi pari sitten esittikin että olen hassu kun pelkään mokanneeni silloin kun en ole mokannut. Ts. itselläni kun on kovin ahtaat nuo rajat joiden puitteissa "saan" toimia/sanoa, niin kovin kovin helposti saan fiiliksen että no niin, nyt minä olen mennyt yli rajan, olen mahdoton, paha paska ihminen. Ja se mikä minulle on ollut överiä voi toiselle olla jokapäiväistä arkista huttua josta hän toteaa että sellaistahan tämä elämä on.
Lisäksi tapasin joitakin aikoja ihmetellä miten häijyltä eräs ihminen aina kuulosti, kunnes tajusin että kyseessä on yksilö joka välittömästi sanoo ääneen jokaikisen ajatuksen mikä hänen päässään suinkin herää. Nuo hänen ajatuksensa eivät sinällään ole sen kummoisempia kuin muillakaan, mutta muut vain pidättävät ne itsellään. Tai sitten tuovat ne esiin vain riidan tulleen, halutessaan haavoittaa toista.
Lopulta minun on pakko todeta että ihmisten kesken on niin vaikeaa ja paha tahto vain ja pelkästään sen takia että emme joko osaa tai emme halua asettua toistemme sijalle, emme käpyttele toistemme saappaissa sitä kuuluisaa mailia.
Ehkä toisen ihmisen asemaan asettuminen on pelottavaa koska siitä saattaisi oppia jotakin itsestään...Erinäiset "kotelon" sisäiset rajoittimet ovatkin ne jotka jotka laittavat omat ajatukset näennäisesti "toisten mielessä" vaikuttamaan "hassuilta".
Jos ihmisen omassa mielessä oleva omakuva kokee "toisten" näkevän sen "omakuvan" hassuna niin missä se "oikea" omakuva sijaitsee? Edelleen siellä omassa mielessä :-D
Kompa.
Itse määrittelee sen mikä on itselle sysipimeää, täydellisen kirkasta, iltahämärä, aamunkajo.
Niin kauan kuin ihminen elää, jokainen noista adjektiiveista muuttaa muotoaan ajan saatossa. Toki voi ja saa pysähtyä nauttimaan vaikka moneksi elämäksi mistä tahansa noista, eipä siinä mitään. Ei "aika" mihinkään ole menossa :-)
"
Lisäksi tapasin joitakin aikoja ihmetellä miten häijyltä eräs ihminen aina kuulosti, kunnes tajusin että kyseessä on yksilö joka välittömästi sanoo ääneen jokaikisen ajatuksen mikä hänen päässään suinkin herää. Nuo hänen ajatuksensa eivät sinällään ole sen kummoisempia kuin muillakaan, mutta muut vain pidättävät ne itsellään. Tai sitten tuovat ne esiin vain riidan tulleen, halutessaan haavoittaa toista.
"
Tuohan kuulostaa tutulta henkilöltä ;-) Se onkin mielenkiintoinen ajatus että mihinkähän maailma menisi jos jokainen olisi rehellisesti omaitsensä ilman ulkoisia "vaatimuksia" elämän rooliasusteiden vaatekaapista :-)
"
Lopulta minun on pakko todeta että ihmisten kesken on niin vaikeaa ja paha tahto vain ja pelkästään sen takia että emme joko osaa tai emme halua asettua toistemme sijalle, emme käpyttele toistemme saappaissa sitä kuuluisaa mailia.
"
Empatia niin. Ehkäpä monen on vaikeaa tepastella edes puolta mailia toisten saappaissa jos ne omatkin saappaat on vielä kuivauskaapissa.
Ettäkö "vain ja pelkästään" arvon Q? Ei kai sentään :-)
"Ehkä toisen ihmisen asemaan asettuminen on pelottavaa koska siitä saattaisi oppia jotakin itsestään... "
Ääni tälle. Toisaalta ne omat popot saattaisi juurikin löytyä etsimällä toistenkin töppösiä.
- WideBelief
Toivottavasti huomasit että vastasin topiikkiin enkä persoonalle vai koklailitko? :-)
- Qadesha
Mistä moinen ajatus? Puhutaan asioista vaan, sama se kuka puhuu ja mitä... Ei näitä tartte niin vakavasti ottaa. :P
- Asiaa pohtinut
Hei kaikki tähän viestiketjuun kirjoittaneet,
en mitenkään ilkeyttäni halua kirjoittaa tätä viestiä enkä tukkia keskustelua. Itselleni tulee vain tätä viestiketjua lukiessani mieleen vanhan joogaopettajani ohje, josta kirjoitin aikaisemmassa viestiketjussa. Eli opettajani mukaan ihminen ei voi ymmärtää kaikkea omalla rajallisella egollaan. Hänen mukaansa kun liika ajattelu voi sekoittaa mieltä niin, että ihminen unohtaa pian sen, mikä on olennaista, eli tässä hetkessä elämisen.
Joskus aikaisemmin olisin ollut tosi innoissani mukananne miettimässä esim. vesimiehen ajan saapumista, mutta olen vain kokenut tämänhetken kaikkein tärkeimmäksi. En voi sille mitään, mutta jotenkin vain koen näiden isojen kysymysten pohtimisen tietyllä tavalla turhaksi, koska olen kokenut, että tulevaisuus sellaisena kuin tulee, pohtii sitä tai ei. Minulle on tietyllä tasolla samantekevää, tuleeko hienolle vaikuttava uusi vesimiehen aika koskaan - tärkeintä on elää ja rakastaa sekä tehdä järkevimmät ja oikealta tuntuvat valinnat tässä hetkessä, mikä on todella haasteellista. Omassa mielessäni herää "vanha aatami" koko ajan kadehtimaan, vihaamaan, ahnehtimaan ja nauttimaan turhamaisista asioista, ja sen vaientaminen on tärkeintä. Niin itse koen. Olen yrittänyt ajatella jotekin niin, että maailmankaikkeus hoitaa oman itsensä eikä minun tarvitse huolehtia siitä tai tulevaisuudesta.
Tällaisia ajatuksia minulle heräsi. Voimaa ja tsemppiä teille kaikille palstan lukijoille! :-)- Ganda
Muista en tiedä mutta ainakin itsestäni on perin hauskaa käydä kaikenlaisia höpönlöpön spekulointeja näistä "henkisistäkin" asioista täällä netissä. Kovin vakavasti en elämään muutenkaan suhtaudu ja silloin ajattelun vaaratkaan eivät enää niin suuria ole.
Vanhemmiten sitä taitaa käydä vielä vähän niin, että ihan väkisinkin taitaa ajateltavat asiat vähetä ja alkaa elää nimenomaan enemmän -tässä ja nyt- hetkessä. Se on mielestän aivan luonnollinen kehitys.
Joillekin ajattelukin istuu paremmin kuin toisille. "Henkiset" jutut on kyllä tosiaankin astetta "vaarallsempia" kuin muut aiheet. Siitä ei pääse mihinkään. Itse kuulun ainakin niihin, jotka ovat omat mokansa täällä tehneet, niin viisas en ole, että olisin oppinut pelkästään muiden mokailuja seuraamalla. En tiedä onko sellainen edes mahdollista? Tuntuu, että silloin sielu on vaan valinnut liian helpon "tien" itselleen. Sellaisessa alkaa helposti kuvitella liikoja itsestään, kuten monen "gurunkin" kohdalla on usein havaittavissa.
Jos nyt kovasti "henkisiä" haluaa funtsata, niin itse suosittelisin, että kannattaisi hankkia muutakin harrasteltavaa, ettei kaikki aika olisi pelkkää funtsailua. Etenkin jotain fyysistä jossa keho hikoilis ja aivotkin sais sopivasti "tuulettua". Myös taideharrastukset ovat hyvää vastapainoa höpöjen funtsaamiselle.
Kyllähän maailmankaikkeus itsensä aina hoitaa mutta välillä käyttää siinä meitä hyväkseen, välillä meidän täysin tietämättä. Kyllä funtsaamallakin voi monet mysteerit selvittää, ei meille turhaan ole aivoja annettu. Joogaopesi vaikuttaa ihan fiksulta mutta mitäänhän ei tule ottaa kirjaimellisesti. Joskus "tie" vaatii sitä, että funtsaa ihan liikaa mutta siitäkin oppii jo aika tärkeän "läksyn", kuten itselleni on käynyt. Ja jos en olisi aikoinaan liikoja funtsannut, niin ehkä ymmärrykseni olisi vähän vajaampi nyt?
Jokaisella on tietysti täällä oma "tiensä" ja aina silloin tällöin käy vähän huonostikin, kun liikaa funtsaa. Sellasta se vaan on...
;-) - Qadesha
Lopunaikojen myllerrykset eivät ole olleet minun lemppariaiheeni oikeastaan koskaan, joten varmaan näistä viimeaikojen kommenteista saa tasan päinvastaisen käsityksen minusta ja kiinnostuksenkohteistani kuin mikä on se yleisempi totuus. Ajattelin vihdoin katsastella kaikenlaisia asioita siltäkin kannalta että JOS olisi mahdollista muuttaa koko maailma... Tai edes jotain siitä. Mutta vähän epäilen että ei voi, vaikka mukavaahan se olisi... Siis jos sitä sitten itse osaa olla niin etevä että on sopiva määräilemään ja päällepäsmäröimään että NÄIN ME NYT SITTEN TEEMME... (huh)
Olen itsekin sitä mieltä että tärkeintä on elää ihmisiksi tässä ja nyt. Ei se meitä muuta siksi tai täksi että olemmeko tietävinämme tai tiedämmekö peräti mitä tuleman pitää. Teemme vaan kukin parhaamme, tai olisi kiva kun tehtäisiin.
Minulla on kyllä paha taipumus miettiä asioita liikaa ja sitten en näe enää metsää puilta. :P Mielestäni asioissa pitäisi säilyttää tietty suhteellisuus. Tietyissä asioissa pitäisi kuitenkin olla kaukonäköinen. Mitä seuraavaksi sanon, ei ihan täysin vastaa pointtiasi mutta on suuntaa antava.
Eli kun ajattelemme että maailma saastuu ja se tuhoaa luonnon, niin eihän voi sanoa että keskitytään vain tähän hetkeen, se tapahtuu sitten joskus tulevaisuudessa. Ei myöskään saa jäädä elämään siihen tulevaisuuteen. Eli pitäisi olla omien ajatustensa herra, ei toisinpäin.
Gurun sääntö "elä tässä hetkessä" onkin ihan hyvä. Minäkään en sano tätä millään pahalla, mutta mielestäni tässäkin voi edelleen kehittyä, kun ihmisillä on tapana edetä laidasta toiseen asioissa kehityksensä myötä. Eli ensin ollaan paha, sitten tehdään parannus ja ollaankin olevinaan jo niiiin hyvä. Samoin friikataan jotain tulevaisuuden tai muuta asiaa liiallisuuksiin ja sitten ollaankin jo kohta niiiiin tässä hetkessä ettei huolen häivää.
Tietysti silloin kun joku unohtaa tosiaan täysin että tämä on se hetki missä eletään, niin on syytä kehottaa palaamaan siihen. Tietyllä tavalla asioista voi silti olla kiinnostunut, tietoinen ja valveutunut. Ja ihan mukavaahan täällä on välillä jutustella, on tämä mielestäni ainakin kehittävämpää ajanvietettä kun joku aivottoman jenkkisarjan katselu.. ;)
Täytyy muistaa, että meitä ihmisiä kun on kuitenkin joka junaan, toinen tykkää äidistä ja toinen siskosta, joten vääjäämättä joku on kiinnostunut jostakin tulevaisuuteen liittyvästä asiasta. Yksi taas on kiinnostunut katsomaan tässä hetkessä televisiota. Toisaalta joku märehtii menneitä elämiä tai jotain kulttuuria. Joku tietää yhdestä asiasta ja toinen toisesta, sitten täällä jaamme asioitamme toisillemme ja kasvamme(?). Täällä keskustelupalstallahan asioita joutuu toistelemaan tämän tästä, kun mielipiteet hautautuvat tuonna arkiston kätköihin, toisaalta se välillä kyllästyttää, mutta sitten tulee joku tarve taas sanoa jotain. Mikäs siinä, kuhan muistaa käydä ulkonakin välillä.. ;)
Ei minuakaan tuo 2012 enää sinänsä kiinnosta (kuten alussa), mutta kun siitä satun omasta mielestäni jotain tietämään, niin se myös välillä putkahtelee esiin. :)- Asiaa pohtinut
einari3 kirjoitti:
Mielestäni asioissa pitäisi säilyttää tietty suhteellisuus. Tietyissä asioissa pitäisi kuitenkin olla kaukonäköinen. Mitä seuraavaksi sanon, ei ihan täysin vastaa pointtiasi mutta on suuntaa antava.
Eli kun ajattelemme että maailma saastuu ja se tuhoaa luonnon, niin eihän voi sanoa että keskitytään vain tähän hetkeen, se tapahtuu sitten joskus tulevaisuudessa. Ei myöskään saa jäädä elämään siihen tulevaisuuteen. Eli pitäisi olla omien ajatustensa herra, ei toisinpäin.
Gurun sääntö "elä tässä hetkessä" onkin ihan hyvä. Minäkään en sano tätä millään pahalla, mutta mielestäni tässäkin voi edelleen kehittyä, kun ihmisillä on tapana edetä laidasta toiseen asioissa kehityksensä myötä. Eli ensin ollaan paha, sitten tehdään parannus ja ollaankin olevinaan jo niiiin hyvä. Samoin friikataan jotain tulevaisuuden tai muuta asiaa liiallisuuksiin ja sitten ollaankin jo kohta niiiiin tässä hetkessä ettei huolen häivää.
Tietysti silloin kun joku unohtaa tosiaan täysin että tämä on se hetki missä eletään, niin on syytä kehottaa palaamaan siihen. Tietyllä tavalla asioista voi silti olla kiinnostunut, tietoinen ja valveutunut. Ja ihan mukavaahan täällä on välillä jutustella, on tämä mielestäni ainakin kehittävämpää ajanvietettä kun joku aivottoman jenkkisarjan katselu.. ;)
Täytyy muistaa, että meitä ihmisiä kun on kuitenkin joka junaan, toinen tykkää äidistä ja toinen siskosta, joten vääjäämättä joku on kiinnostunut jostakin tulevaisuuteen liittyvästä asiasta. Yksi taas on kiinnostunut katsomaan tässä hetkessä televisiota. Toisaalta joku märehtii menneitä elämiä tai jotain kulttuuria. Joku tietää yhdestä asiasta ja toinen toisesta, sitten täällä jaamme asioitamme toisillemme ja kasvamme(?). Täällä keskustelupalstallahan asioita joutuu toistelemaan tämän tästä, kun mielipiteet hautautuvat tuonna arkiston kätköihin, toisaalta se välillä kyllästyttää, mutta sitten tulee joku tarve taas sanoa jotain. Mikäs siinä, kuhan muistaa käydä ulkonakin välillä.. ;)
Ei minuakaan tuo 2012 enää sinänsä kiinnosta (kuten alussa), mutta kun siitä satun omasta mielestäni jotain tietämään, niin se myös välillä putkahtelee esiin. :)Hei,
tässä hieman selvennystä aikaisempaan kirjoitukseeni.
Ganda: on hyvä, että osaat suhtautua henkisistä asioista keskustelemiseen rennosti. Itselleni tuli näitä viestejä lukiessani muistoja menneisyydestä, jolloin en osannut suhtautua henkisiin asioihin tarpeeksi rennosti --> ja tätä palstaa lukee todennäköisesti muitakin samanlaisia, nuoria ja innokkaita henkilöitä. Viestini lähtökohta oli pohdinta vesimiehen ajasta. 1990-luvun puolella olin hyvin "syvällä" ajatuksessa, että vesimiehen aika alkaisi vuonna 1999, Nostradamuksen kirjoitukset ja niiden tulkinnat innoittivat minua. Uskoin silloin, että ennen vuotta 2000 tapahtuisi jotakin radikaalia, että vesimiehen aika alkaisi hyvinkin konkreettisesti maailmaa paremmaksi muuttavilla tapahtumilla. Toisin kävi, mitään erityisen kummallista ei tapahtunut. Vuoden 2000 jälkeen maailma tuntuu vajonneen entistä masentavampaan tilaan: oli WTC-iskut ja Irakin sota alkoi, jonka loppua ei näy vieläkään... tulin kai liiankin kyyniseksi fiksauduttuani Nostradamuksen ennustusten tulkintoihin, jotka eivät sitten koskaan toteutuneetkaan. Ehkä opettajani aisti aikoinaan minusta tätä pettymystä, minkä vuoksi antoi neuvonsa, ettei tiettyjä asioita kannattaisi pohtia rajallisella mielellä liiaksi. Vastauksesi aiheeseen oli hyvin kypsä ja oivaltava, jälleen kerran. :) Fyysiset harjoitukset ovat varmasti hyväksi kenelle tahansa, varsinkin henkisyydestä kiinnostuneille.
Einari: on totta, että tulevaisuutta pitää pohtia. Tulevaisuuteen pitää suhtautua vakavasti ja käyttää omaa järkeään, sillä omasta elämästään ja omasta tulevaisuudestaan sekä tässä että seuraavissa elämissä on otettava vastuu. On totta, että ailahtelevaisuus tämän hetken ja tulevaisuudensuunnittelun välillä on haitaksi. Oikeanlainen keskitie on hyvä löytää. Selitin jo äskeisessä kappaleessa oman taustani omille näkökulmilleni. Rasitin kai aikoinani mieltäni liikaa tulevaisuudenpohtimisilla, joten keskustelu aiheesta saa minut reagoimaan tällä tavalla. Mutta keskustelu ihmiskunnan tulevaisuudesta siis jatkukoon! :)
Hyvää talven jatkoa kaikille! Asiaa pohtinut kirjoitti:
Hei,
tässä hieman selvennystä aikaisempaan kirjoitukseeni.
Ganda: on hyvä, että osaat suhtautua henkisistä asioista keskustelemiseen rennosti. Itselleni tuli näitä viestejä lukiessani muistoja menneisyydestä, jolloin en osannut suhtautua henkisiin asioihin tarpeeksi rennosti --> ja tätä palstaa lukee todennäköisesti muitakin samanlaisia, nuoria ja innokkaita henkilöitä. Viestini lähtökohta oli pohdinta vesimiehen ajasta. 1990-luvun puolella olin hyvin "syvällä" ajatuksessa, että vesimiehen aika alkaisi vuonna 1999, Nostradamuksen kirjoitukset ja niiden tulkinnat innoittivat minua. Uskoin silloin, että ennen vuotta 2000 tapahtuisi jotakin radikaalia, että vesimiehen aika alkaisi hyvinkin konkreettisesti maailmaa paremmaksi muuttavilla tapahtumilla. Toisin kävi, mitään erityisen kummallista ei tapahtunut. Vuoden 2000 jälkeen maailma tuntuu vajonneen entistä masentavampaan tilaan: oli WTC-iskut ja Irakin sota alkoi, jonka loppua ei näy vieläkään... tulin kai liiankin kyyniseksi fiksauduttuani Nostradamuksen ennustusten tulkintoihin, jotka eivät sitten koskaan toteutuneetkaan. Ehkä opettajani aisti aikoinaan minusta tätä pettymystä, minkä vuoksi antoi neuvonsa, ettei tiettyjä asioita kannattaisi pohtia rajallisella mielellä liiaksi. Vastauksesi aiheeseen oli hyvin kypsä ja oivaltava, jälleen kerran. :) Fyysiset harjoitukset ovat varmasti hyväksi kenelle tahansa, varsinkin henkisyydestä kiinnostuneille.
Einari: on totta, että tulevaisuutta pitää pohtia. Tulevaisuuteen pitää suhtautua vakavasti ja käyttää omaa järkeään, sillä omasta elämästään ja omasta tulevaisuudestaan sekä tässä että seuraavissa elämissä on otettava vastuu. On totta, että ailahtelevaisuus tämän hetken ja tulevaisuudensuunnittelun välillä on haitaksi. Oikeanlainen keskitie on hyvä löytää. Selitin jo äskeisessä kappaleessa oman taustani omille näkökulmilleni. Rasitin kai aikoinani mieltäni liikaa tulevaisuudenpohtimisilla, joten keskustelu aiheesta saa minut reagoimaan tällä tavalla. Mutta keskustelu ihmiskunnan tulevaisuudesta siis jatkukoon! :)
Hyvää talven jatkoa kaikille!Näinhän se on.
Kultainen kesitie on hyväksi, ja KAIKKIIN tulevaisuuden ennusteluihin pitäisikin aina suhtautua sillä varauksesella entä jos ei sittenkään. Tämän tästähän sitä on joku ennustelemassa jotain maailmanloppua. Välillä sitä tietysti itsekin on niin varma asiastaan että ihan ihmetyttää :D. Siihen on taas omat syynsä. No jos mitään ei tapahdukaan, niin en kyllä ole siitä mitään paineitakaan ole ottanut. Toisaalta on myös hyvä että tietyistä asioista ei ole virallista varmuutta, ettei ihmisille synny mitään pelkotiloja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvinvointimme kannalta meillä itsellämme on ne ratkaisun avaimet. Tämä tason nosto (mikä parhaillaan tapahtuu) jo itsessään tekee meistä vastaanottavaisempia käyttää niitä avaimia. :)
Mielestäni elämme nyt niin mielenkiintoisia aikoja, että väkisinkin sitä funtsailee juttuja.. ;)
Hyvää jatkoa myös sinne!
- Qadesha
Nyt kun tämä S24 taas pelittää ja lueskelin noita alakerran kommentteja jostain, niin tottahan toki kantsii välttää ylenmääräistä hömpötystä näiden Lopun Aikojen kanssa. Tai kulta-ajan.
Olen mieluusti ajatellut että me ihmiset olemme kovin kärkkäitä laatimaan konkreettisia sääntöjä, lakeja ja varsinkin odotuksia siitä miten joku asia on. Sitten jos jotain oikeasti tapahtuu, se ei ehkä menekään ihan niinkuin odotimme. Se saattaa jopa mennä niin että emme edes huomaa sen menneen, ja siinähän sitten odotamme jotain mikä tuli jo.
Sanotaanhan, kai, että Kristus on sisäisesti teissä (eli meissä). Ei tarvita sitä Jeesuksenkaan tulemusta, sillä ikuisesti jo-tullut on se mikä on aina ollut. :D
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik123710MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar721944Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421598Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin821243Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671057Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33998Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214898Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60853- 171844
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3778