moi.
Mun sisko aavisti että mulla on bulimia.. nyt se koko aja haluu auttaa ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. en kestä sitä että se yrittää sekaantua. Se on ite parantunu pahasta bulimiasta muutama vuos sitte ja tiedän että se vaa haluu hyvää mulle mut kyl te tiiätte ettei ite halua apua. siintä lähtien ku se on alkan hössöttää mulle tää on vaa pahentunu. auttakaa mitä voin sanoa sille jotta se uskois ettei mulla ole bulimiaa? se asuu toises kaupungis nii se näkee mua onneks vaa sillon tällöin. kiitos jo etukäteen.
Mun sisko aavisti että mulla on bulimia.. nyt se koko aja haluu auttaa ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. en kestä sitä että se yrittää sekaantua. Se on ite parantunu pahasta bulimiasta muutama vuos sitte ja tiedän että se vaa haluu hyvää mulle mut kyl te tiiätte ettei ite halua apua. siintä lähtien ku se on alkan hössöttää mulle tää on vaa pahentunu. auttakaa mitä voin sanoa sille jotta se uskois ettei mulla ole bulimiaa? se asuu toises kaupungis nii se näkee mua onneks vaa sillon tällöin. kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja parantua jos sulla oikeesti on bulimia? taidat olla vaan huomionkipeä..
ei se huomionkipeydest ole. en vaan ole viel saavuttan tavoitettani enkä pysty luovuttaa ennenku saavutan sen.
..on tavoitteena?
Tota kyllähän se vituttaa kun joku yrittää sekaantua sun "juttuun". Olin lastenkodissa isän alkoholismin takia ja siellä sh oli ainut mun oma juttu. Siks en halunnu et kukaan puuttuu siihen ja koko asiasta puhuminen otti kunnolla aivoon. Oisimpa vaan silloin kuunnellut järenääntä. Antaisin vaikka vasemman käden jos pääsisin takas siihen aikaan ja älyäisin ottaa apua vastaan. Tässä sitten vuosia riepoteltu omaa kehoa ja mieltä syömis pelleilyllä. Apua on hankala ottaa vastaan ku sitä ei itse halua tai "tarvi".
Mutta mietippä, vuosien päästä kun itse olet valmis saamaan apua, haluat sitä, et yksin enää jaksa, olisit onnellinen jos olisit nyt älynnyt ottaa auttavasta kädestä kiinni. Säästyt itsesi tuhoamiselta, fyysisen ja henkisen puolen. Tsemppiä! :>