Luin tänpäivän hesarista jutun kiinalaisesta nettikirjailijasta. Nuori tyyppi, joka on nyt sitten muutamassa vuodessa menestynyt vähän yhdessä jos toisessakin jutussa ja alkuponnahdus netistä. Juu.
Tuli mieleeni, että onko Suomessa useampia ponnahtanut netin kautta menestykseen, kun olen kuullut / luullut vain, että Juha Vuorinen. Ja hänenkin kohdallaan sekin minulle on hämärän peitossa, että miten hänen juoppohullun päiväkirja –juttunsa lähti alunalkaen etenemään?
Olisihan se mukavaa kun useat nuoret täällä meilläkin pääsisivät kirjoittamisellaan ja muillakin taiteen aloilla, valokuvauksella, musiikilla, maalauksilla, sarjakuvilla ym.ym. ponnahtamaan netin kautta menestykseen.
Ehkä heitä on pilvinpimein, mutta minulla vaan ei ole tietoa heistä.
Onko Teillä?
Minulla on niin vankkana käsitys, että me suomalaiset mieluummin latistamme kuin kiitämme. Olenko sittenkin harhateillä ajatuksissani? Ehkä kaikki haluavat sittenkin olla avoimia ja iloisesti auttaa kanssakulkijaa?
Tuli mieleeni, että onko Suomessa useampia ponnahtanut netin kautta menestykseen, kun olen kuullut / luullut vain, että Juha Vuorinen. Ja hänenkin kohdallaan sekin minulle on hämärän peitossa, että miten hänen juoppohullun päiväkirja –juttunsa lähti alunalkaen etenemään?
Olisihan se mukavaa kun useat nuoret täällä meilläkin pääsisivät kirjoittamisellaan ja muillakin taiteen aloilla, valokuvauksella, musiikilla, maalauksilla, sarjakuvilla ym.ym. ponnahtamaan netin kautta menestykseen.
Ehkä heitä on pilvinpimein, mutta minulla vaan ei ole tietoa heistä.
Onko Teillä?
Minulla on niin vankkana käsitys, että me suomalaiset mieluummin latistamme kuin kiitämme. Olenko sittenkin harhateillä ajatuksissani? Ehkä kaikki haluavat sittenkin olla avoimia ja iloisesti auttaa kanssakulkijaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tai ehkä on vaan niin, että vain rajallinen määrä ihmisiä pystyy "ponnahtamaan menestykseen"... Oli se kanava sitten netti tai mikä tahansa. Esim. kirjallisuudesta joku kustannushenkilö jossain haastattelussa vähän aikaa sitten sanoi, että kirjoja on nyt jo liikaa.
Itse kuvittelisin, että ei kaikkea voida julkaista eikä kaikista voi tulla kirjailijoita, koska lukijoita ei riitä. Suomi on niin pieni maa, että ei ihme, jos jonkun perus runoteoksen myynti jää pieneksi. Ja kirjoja tulee joka vuosi vaan lisää ja lisää. Kuinka moni viime vuoden uutuuksista muistetaan esim. kymmenen vuoden päästä? Kolmen kymmenen vuoden päästä?
Luulisin, että ainakin täällä yritetään enemmän kannustaa ja auttaa kuin latistaa ihmisiä. Mutta en mä ainakaan pelkän iloisen avustuksen takia rupeais ostamaan kaikkia mahdollisia omakustanteita mitä nytkin julkaistaan (sori, en tarkoita että kaikki olisivat huonoja, ei ole kokemusta). Uskon, että on olemassa paljon lahjakkaita ihmisiä kaikilla taiteenaloilla, jotka eivät vielä ole päässeet pinnalle. Kun lahjakkuuden lisäksi tarvitaan vielä törkeesti kaikkea muutakin. Ja loppujen lopuks se on jokaisesta itsestä kiinni menestyykö vai eikö, itse se työ on tehtävä.
Näin ainakin kuvittelisin. Ei meinaan ole kokemusta tuosta menestymisestä..;)
Mutta hmm. Ehkä tuossa latistamishommassa on jotain perää... Että kirjailijaksi (tai miksi tahansa taiteilijaksi) haluavia neuvotaan usein silleen, että kannattaa hankkia kunnon koulutus ja työpaikka... "oikea työ"... Muistutellaan, että kirjan julkaisu on tositosi vaikeeta ja menestyminen on sikavaikeeta ja epätodennäköistä.. . KUitenkin pitäis muistaa, että vaikka se on epätodennäköistä, se on MAHDOLLISTA. On pakko uskoa itseensä ja unelmiinsa, ja täysillä. Vaikka sitten epäonnistuisikin.
Pelkäättekö te epäonnistumista?
Oletteko varmoja jo etukäteen, että käsikirjoitus ei mene läpi?
Miten te kestätte tätä epävarmuutta???
Joulunaikaan näin pätkän televisiosta, jossa kaksi toimittajaa haastatteli kirjailija Eeva Joenpeltoa. Se oli siis tehty joskus 1980-luvun lopulla ja näin siitä vain pienen pätkän ohimennen, ja siinä kysyi toinen toimittaja kirjailijalta, että kuinka tärkeää on esilläolo, pitääkö kirjailijan julkaista kirja vuodessa.
En nyt kovin tarkkaan muista Joenpellon vastausta, mutta jotenkin niin hän vastasi: ... jos kirjoittaa niin turha niitä pöytälaatikkoon on laittaa... ja sitten hän kehui Suomen apurahasysteemiäkin...mutta niistä ajoista tilanne ilmeisesti on muuttunut. En ole perehtynyt asiaan. Se nyt ainakin on varmaan selvää, ettei voi hakea apurahoja ellei ole mitään koskaan saanut julkaistuksi. Vai?
Ja tähän voisinkin lisätä vielä:
Olen etsiskellyt esim. kirjailija J. Tervon postilaatikkoa mihin olisin voinut lähettää kiitokseni hänen käsikirjoittamastaan tv-sarjasta Mogadishu Avenue, mutta en löytänyt kuin jonkun ikivanhan sivuston vuodelta yks-ja-kaks-kun-pulut-kävelivät-puujaloilla. Suomessa kirjailijat eivät oikein kait tykkää esilläolosta. Tiedä häntä.
Tai sitten en vaan koskaan löydä mitään etsimääni netistä.
Ja täälläkin kun kyselin onko nyt menossa jotakin kirjoituskilpailuja niin ei kukaan ole vastannut. Eli kirjoituskilpailuja ei kait sitten ole menossa tällä hetkellä Suomessa yhtään tai ovat jotakin suljettujen sisäpiirien keskinäiskehumiskerhojen liirumlaarumkeikistelyveikistely kynänteroittamisjuttuja.
On tää niin kummallista.
¤
Mutta ei huolta ei, epäonnistumisista viis ja kässärit kehiin!
Kirjoittamisiin!