Meillä on sovittuun hääpäivään 2kk, ja yhtäkkiä mieheni ilmoitti ettei haluakaan mennä naimisiin kanssani vielä. Kirkko varattu, hääpaikka ja sen varausmaksu (1000e) maksettu, hääkutsuja juuri valmistellaan. Olen yrittänyt kysyä syytä mutta hän ei pysty sanomaan muuta kuin että ei vielä ole valmis. En tajua tätä. Miten niin hän ei ole vielä valmis kun ollaan oltu kihloissakin vuosi ja koko se aika ollaan suunniteltu näitä häitä. Ollaan seurusteltu nyt 3v. olen aivan tyrmistynyt. Miten selitän tämän kavereille, työkavereille, vanhemmilleni? Todella noloa! Ja kaiken huippu on se, että mies ei kuitenkaan halua erota vaan haluaa jatkaa kihloissa olemista ja mennä naimisiin sitten joskus. Pystynkö antamaan hänelle anteeksi ja menemään hänen kanssaan naimisiin sitten tulevaisuudessa vai kannattaisiko jättää hänet? Tää oli kuitenkin törkein temppu joka mulle on koskaan tehty!
mies perui häät
83
17318
Vastaukset
- xxxzara
Yritä kestää. Itselleni kävi niin, että häihin oli aikaa jokunen kuukausi, kirkko varattu, hääpaikan varausmaksu maksettu, yms...mutta häät peruttiin ja syy oli miehessä. Oli siinä selittelemistä monille ja valtava suru itselle. Elämä on vaikeaa, niin se menee, mutta kaikki vastoinkäymiset opettavat ja paljon.
- aloittaja
kiitos lohdutuksesta... Olen tosiaan itkenyt yötä päivää sen jälkeen kun mieheni tästä ilmoitti ja nyt on kulunut jo viikko. Eilen mies kertoi että on jo ilmoittanut omille sukulaisilleen että häät on peruttu joten kaipa munkin täytyy alkaa jakamaan tätä ilouutista omalta osaltani.
Miten teille kävi sen jälkeen kun miehesi perui häänne? Erositteko vai oletteko vielä yhdessä? Oletko päässyt katkeruudesta eroon? Itsestäni tuntuu että vaikka antaisinkin anteeksi miehelleni niin tulisin kuitenkin lopun ikääni olemaan hänelle vihainen. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Alan varmaan pakkaamaan tavaroitani kasaan ja menen jollekin kaverille väliaikaisesti asumaan koska en kestä nähdä häntä silmissäni. - xxxzara
aloittaja kirjoitti:
kiitos lohdutuksesta... Olen tosiaan itkenyt yötä päivää sen jälkeen kun mieheni tästä ilmoitti ja nyt on kulunut jo viikko. Eilen mies kertoi että on jo ilmoittanut omille sukulaisilleen että häät on peruttu joten kaipa munkin täytyy alkaa jakamaan tätä ilouutista omalta osaltani.
Miten teille kävi sen jälkeen kun miehesi perui häänne? Erositteko vai oletteko vielä yhdessä? Oletko päässyt katkeruudesta eroon? Itsestäni tuntuu että vaikka antaisinkin anteeksi miehelleni niin tulisin kuitenkin lopun ikääni olemaan hänelle vihainen. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Alan varmaan pakkaamaan tavaroitani kasaan ja menen jollekin kaverille väliaikaisesti asumaan koska en kestä nähdä häntä silmissäni...että elämme päivän kerrallaan. En pysty kertomaan sitä, mitkä syyt johtivat häiden perumiseen ja mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunut, koska asiat ovat niin mielettömän kipeitä.
Mun mielestä sun kannattaisi nyt todella keskustella sun miehen kanssa ja mennä hänen kanssaan pariterapiaan. Epäilen, että miehesi käyttäytymisen taustalla on joku todella vaikea juttu, jota miehesi ei pysty sanomaan sinulle ääneen. Ehkä miehellesi jäi ainoaksi mahdollisuudeksi reagoida nopeasti ja aivan liian myöhään. Ehkä hän on miettinyt asiaa jo pitkään ja antanut vain ajan kulua, eikä ole uskaltanut sanoa, että haluaako hän oikeasti naimisiin.
Mitä ongelmia teidän suhteessanne on, pystyttekö puhumaan asioista avoimesti? Mielestäni sun ei kannata olla vihainen ainakaan loputtomiin, koska viha sumentaa ajattelua. Istu alas, hengitä syvään ja mieti, mitä haluaisit kysyä mieheltäsi. Sen jälkeen yritä kaikkesi, jotta voisitte keskustella asiasta ilman riitelyä.
Toivon sulle paljon voimia ja toivon sydämestäni, ettet joudu käymään läpi samanlaista helvettiä kuin minä. Mutta sen sanon, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Minä olen entistä vahvempi ja elämänviisaampi tämän tapauksen vuoksi. Katkeraksi en myöskään aio ryhtyä. Elämä on ainutlaatuinen, tässä ja nyt. Jos minä en "pääse" koskaan naimisiin, niin ei sekään ole maailman loppu. Toivoa on niin kauan kuin on elämää : ) - aloittaja
xxxzara kirjoitti:
..että elämme päivän kerrallaan. En pysty kertomaan sitä, mitkä syyt johtivat häiden perumiseen ja mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunut, koska asiat ovat niin mielettömän kipeitä.
Mun mielestä sun kannattaisi nyt todella keskustella sun miehen kanssa ja mennä hänen kanssaan pariterapiaan. Epäilen, että miehesi käyttäytymisen taustalla on joku todella vaikea juttu, jota miehesi ei pysty sanomaan sinulle ääneen. Ehkä miehellesi jäi ainoaksi mahdollisuudeksi reagoida nopeasti ja aivan liian myöhään. Ehkä hän on miettinyt asiaa jo pitkään ja antanut vain ajan kulua, eikä ole uskaltanut sanoa, että haluaako hän oikeasti naimisiin.
Mitä ongelmia teidän suhteessanne on, pystyttekö puhumaan asioista avoimesti? Mielestäni sun ei kannata olla vihainen ainakaan loputtomiin, koska viha sumentaa ajattelua. Istu alas, hengitä syvään ja mieti, mitä haluaisit kysyä mieheltäsi. Sen jälkeen yritä kaikkesi, jotta voisitte keskustella asiasta ilman riitelyä.
Toivon sulle paljon voimia ja toivon sydämestäni, ettet joudu käymään läpi samanlaista helvettiä kuin minä. Mutta sen sanon, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Minä olen entistä vahvempi ja elämänviisaampi tämän tapauksen vuoksi. Katkeraksi en myöskään aio ryhtyä. Elämä on ainutlaatuinen, tässä ja nyt. Jos minä en "pääse" koskaan naimisiin, niin ei sekään ole maailman loppu. Toivoa on niin kauan kuin on elämää : )Jotenkin tuntuu siltä että oli syy mikä hyvänsä niin on tosi vaikea antaa anteeksi! Tämä on pilannut koko suhteen.
Emme pysty keskustelemaan normaalisti, mulla palaa päreet heti dialogin alkumetreillä. En kestä kuulla sellaista selitystä, että "hei, olen sanonut tän sulle jo miljoon kertaa: ei nyt vain tunnukaan siltä että haluaisin vielä avioitua". Mun mielestä toi ei ole mikään selitys. Sitäpaitsi koko naimisiinmeno kihlauksineen on alunperinkin ollut hänen ideansa. Eniten tässä harmittaa se että mun kuvitelmat meidän hyvästä parisuhteesta on romuttuneet täydellisesti vaikka tässä kävisikin lopulta "hyvin". Tiedän että olisin aina jollain tasolla katkera.
Meidän suhteessa ei ainakaan mun tietääkseni ole ollut muita ongelmia kuin mustasukkaisuus mun puolelta, eikä sekään ole ollut mitään sairaalloista tai psykoottista sorttia... En ole tonkinut hänen puhelintaan tai vahtimut menemisiä, suutuin vain kerran kun hän tuli kotiin klo 06 aamulla eikä vastannut puhelimeen kun yritin soittaa. Tästäkin episodista on jo vuosi ja sen kerran jälkeen hän ei enää ole tehnyt niin. Tämäkin luottamuspula johtuu lähinnä siitä, että mua petettiin aikaisemmassa suhteessa. Tässä suhteessa ei tietääkseni ole ollut uskottomuutta.
Ehkä se pariterapia voisi olla ihan hyvä juttu, mutta olen vielä liian vihainen mennäkseni sinne. Ehkä mun pitäisi sitä ennen selvittää haluanko ylipäätään jatkaa koko suhdetta. Ehkä hän ei olekaan se oikea minulle? Tai pikemminkin niinpäin, että ehken minä olekaan se oikea hänelle. Tämä olisi helpompaa jos hän jättäisi minut, mutta nyt minä joudun tekemään päätöksen jatkaako vai eikö. Häiden peruminen on kuitenkin julkinen nöyryytys, ehkä tosiaan tiedä voinko elää sellaisen ihmisen kanssa joka on tehnyt näin minulle.
Sä olet kyllä ihailtavasti päässyt yli näin vaikeasta asiasta. Pystyisinpä minäkin joskus samaan. Olet luultavasti oikeassa siinä olettamuksessasi että mies oli ajatellut tätä häiden perumista jo pidempään. Nyt kun ajattelen taaksepäin, hän on ollut aika vaisu häiden järjestelyiden suhteen. Vain ynähdellyt kun olen yrittänyt jutella. Olen kuitenkin tähän sakka tulkinnut sen työstressiksi tms. Eli oli tästä merkit nähtävissä jo pari kk aikaisemmin. - Aristoteles toinen
aloittaja kirjoitti:
Jotenkin tuntuu siltä että oli syy mikä hyvänsä niin on tosi vaikea antaa anteeksi! Tämä on pilannut koko suhteen.
Emme pysty keskustelemaan normaalisti, mulla palaa päreet heti dialogin alkumetreillä. En kestä kuulla sellaista selitystä, että "hei, olen sanonut tän sulle jo miljoon kertaa: ei nyt vain tunnukaan siltä että haluaisin vielä avioitua". Mun mielestä toi ei ole mikään selitys. Sitäpaitsi koko naimisiinmeno kihlauksineen on alunperinkin ollut hänen ideansa. Eniten tässä harmittaa se että mun kuvitelmat meidän hyvästä parisuhteesta on romuttuneet täydellisesti vaikka tässä kävisikin lopulta "hyvin". Tiedän että olisin aina jollain tasolla katkera.
Meidän suhteessa ei ainakaan mun tietääkseni ole ollut muita ongelmia kuin mustasukkaisuus mun puolelta, eikä sekään ole ollut mitään sairaalloista tai psykoottista sorttia... En ole tonkinut hänen puhelintaan tai vahtimut menemisiä, suutuin vain kerran kun hän tuli kotiin klo 06 aamulla eikä vastannut puhelimeen kun yritin soittaa. Tästäkin episodista on jo vuosi ja sen kerran jälkeen hän ei enää ole tehnyt niin. Tämäkin luottamuspula johtuu lähinnä siitä, että mua petettiin aikaisemmassa suhteessa. Tässä suhteessa ei tietääkseni ole ollut uskottomuutta.
Ehkä se pariterapia voisi olla ihan hyvä juttu, mutta olen vielä liian vihainen mennäkseni sinne. Ehkä mun pitäisi sitä ennen selvittää haluanko ylipäätään jatkaa koko suhdetta. Ehkä hän ei olekaan se oikea minulle? Tai pikemminkin niinpäin, että ehken minä olekaan se oikea hänelle. Tämä olisi helpompaa jos hän jättäisi minut, mutta nyt minä joudun tekemään päätöksen jatkaako vai eikö. Häiden peruminen on kuitenkin julkinen nöyryytys, ehkä tosiaan tiedä voinko elää sellaisen ihmisen kanssa joka on tehnyt näin minulle.
Sä olet kyllä ihailtavasti päässyt yli näin vaikeasta asiasta. Pystyisinpä minäkin joskus samaan. Olet luultavasti oikeassa siinä olettamuksessasi että mies oli ajatellut tätä häiden perumista jo pidempään. Nyt kun ajattelen taaksepäin, hän on ollut aika vaisu häiden järjestelyiden suhteen. Vain ynähdellyt kun olen yrittänyt jutella. Olen kuitenkin tähän sakka tulkinnut sen työstressiksi tms. Eli oli tästä merkit nähtävissä jo pari kk aikaisemmin.Jos jo tässä vaiheessa on noin vaikeaa, niin lykätkää ihmeessä naimisiinmenoa!!!
Nyt on paljon helpompaa ja halvempaa erota, kuin naimisissa ollessanne!!!!!! - Ymmärrän sinua
aloittaja kirjoitti:
Jotenkin tuntuu siltä että oli syy mikä hyvänsä niin on tosi vaikea antaa anteeksi! Tämä on pilannut koko suhteen.
Emme pysty keskustelemaan normaalisti, mulla palaa päreet heti dialogin alkumetreillä. En kestä kuulla sellaista selitystä, että "hei, olen sanonut tän sulle jo miljoon kertaa: ei nyt vain tunnukaan siltä että haluaisin vielä avioitua". Mun mielestä toi ei ole mikään selitys. Sitäpaitsi koko naimisiinmeno kihlauksineen on alunperinkin ollut hänen ideansa. Eniten tässä harmittaa se että mun kuvitelmat meidän hyvästä parisuhteesta on romuttuneet täydellisesti vaikka tässä kävisikin lopulta "hyvin". Tiedän että olisin aina jollain tasolla katkera.
Meidän suhteessa ei ainakaan mun tietääkseni ole ollut muita ongelmia kuin mustasukkaisuus mun puolelta, eikä sekään ole ollut mitään sairaalloista tai psykoottista sorttia... En ole tonkinut hänen puhelintaan tai vahtimut menemisiä, suutuin vain kerran kun hän tuli kotiin klo 06 aamulla eikä vastannut puhelimeen kun yritin soittaa. Tästäkin episodista on jo vuosi ja sen kerran jälkeen hän ei enää ole tehnyt niin. Tämäkin luottamuspula johtuu lähinnä siitä, että mua petettiin aikaisemmassa suhteessa. Tässä suhteessa ei tietääkseni ole ollut uskottomuutta.
Ehkä se pariterapia voisi olla ihan hyvä juttu, mutta olen vielä liian vihainen mennäkseni sinne. Ehkä mun pitäisi sitä ennen selvittää haluanko ylipäätään jatkaa koko suhdetta. Ehkä hän ei olekaan se oikea minulle? Tai pikemminkin niinpäin, että ehken minä olekaan se oikea hänelle. Tämä olisi helpompaa jos hän jättäisi minut, mutta nyt minä joudun tekemään päätöksen jatkaako vai eikö. Häiden peruminen on kuitenkin julkinen nöyryytys, ehkä tosiaan tiedä voinko elää sellaisen ihmisen kanssa joka on tehnyt näin minulle.
Sä olet kyllä ihailtavasti päässyt yli näin vaikeasta asiasta. Pystyisinpä minäkin joskus samaan. Olet luultavasti oikeassa siinä olettamuksessasi että mies oli ajatellut tätä häiden perumista jo pidempään. Nyt kun ajattelen taaksepäin, hän on ollut aika vaisu häiden järjestelyiden suhteen. Vain ynähdellyt kun olen yrittänyt jutella. Olen kuitenkin tähän sakka tulkinnut sen työstressiksi tms. Eli oli tästä merkit nähtävissä jo pari kk aikaisemmin.Onhan se suuri loukkaus perua häät, mutta ehkä hän aavistaa että ette ole ns.luotuja toisillenne, ja perui sen takia häät. Se voi olla sisäsyntyinen tunne tai sitoutumispelko muuten vain, kun tulevaisuutta ei voi ennustaa.
Sinun tulisi nyt vain miettiä että voitko koskaan enää hänen kanssa alkaa uudelleen järjestämään häitä, antoiko tämä sellaisen katkeruuden tunteen että et enää luottaen tulevaan pystyisi avioliittoa hänen kanssaan sunnittelemaan. Jotenkin uskon että jotain on lopullisesti särkynyt, ja sen korjaaminen voi olla todella vaikeaa, eikä kaikki säröt enää uusiudu. Ajattele itseäsi, mitä sinä haluat ja toivot elämältäsi. Onko kumppanisi sellainen jonka kanssa jaksat läpi elämän vaikeudet yhdessä kestäen? Ole itsekäs, sinä ansaitset vain parasta, miehen joka on varma tunteistaan ja halustaan elää vain ja ainoastaan sinun kanssa. On muuten paljon mukavempaa erota ennen häitä kuin vasta häiden jälkeen,kokemusta on. Olisi itsekin pitänyt vain kuunnella sisäistä ääntä ja perua häät, kun epävarma olo kasvoi häiden lähestyessä. Sinun kannaltasi häiden peruuntuminen ei ole läheskään niin suuri häpeä kuin avioero. Ajattele positiivisesti :) kaikesta kyllä selviää vaikka välillä on vaikeaa! - ..sinulle
aloittaja kirjoitti:
Jotenkin tuntuu siltä että oli syy mikä hyvänsä niin on tosi vaikea antaa anteeksi! Tämä on pilannut koko suhteen.
Emme pysty keskustelemaan normaalisti, mulla palaa päreet heti dialogin alkumetreillä. En kestä kuulla sellaista selitystä, että "hei, olen sanonut tän sulle jo miljoon kertaa: ei nyt vain tunnukaan siltä että haluaisin vielä avioitua". Mun mielestä toi ei ole mikään selitys. Sitäpaitsi koko naimisiinmeno kihlauksineen on alunperinkin ollut hänen ideansa. Eniten tässä harmittaa se että mun kuvitelmat meidän hyvästä parisuhteesta on romuttuneet täydellisesti vaikka tässä kävisikin lopulta "hyvin". Tiedän että olisin aina jollain tasolla katkera.
Meidän suhteessa ei ainakaan mun tietääkseni ole ollut muita ongelmia kuin mustasukkaisuus mun puolelta, eikä sekään ole ollut mitään sairaalloista tai psykoottista sorttia... En ole tonkinut hänen puhelintaan tai vahtimut menemisiä, suutuin vain kerran kun hän tuli kotiin klo 06 aamulla eikä vastannut puhelimeen kun yritin soittaa. Tästäkin episodista on jo vuosi ja sen kerran jälkeen hän ei enää ole tehnyt niin. Tämäkin luottamuspula johtuu lähinnä siitä, että mua petettiin aikaisemmassa suhteessa. Tässä suhteessa ei tietääkseni ole ollut uskottomuutta.
Ehkä se pariterapia voisi olla ihan hyvä juttu, mutta olen vielä liian vihainen mennäkseni sinne. Ehkä mun pitäisi sitä ennen selvittää haluanko ylipäätään jatkaa koko suhdetta. Ehkä hän ei olekaan se oikea minulle? Tai pikemminkin niinpäin, että ehken minä olekaan se oikea hänelle. Tämä olisi helpompaa jos hän jättäisi minut, mutta nyt minä joudun tekemään päätöksen jatkaako vai eikö. Häiden peruminen on kuitenkin julkinen nöyryytys, ehkä tosiaan tiedä voinko elää sellaisen ihmisen kanssa joka on tehnyt näin minulle.
Sä olet kyllä ihailtavasti päässyt yli näin vaikeasta asiasta. Pystyisinpä minäkin joskus samaan. Olet luultavasti oikeassa siinä olettamuksessasi että mies oli ajatellut tätä häiden perumista jo pidempään. Nyt kun ajattelen taaksepäin, hän on ollut aika vaisu häiden järjestelyiden suhteen. Vain ynähdellyt kun olen yrittänyt jutella. Olen kuitenkin tähän sakka tulkinnut sen työstressiksi tms. Eli oli tästä merkit nähtävissä jo pari kk aikaisemmin.Ensinnäkin. Älä kiirehdi. Suuttumus ja jopa viha vielä viikon kuluttua peruuntumisesta on normaalia, mutta pidä huoli ettet jää kiinni vihan tunteeseesi. Vihan ylläpitäminen on niin raskasta että se vie mahdollisuuden muilta tunteilta ja suhteen kehittymiseltä.
Sitten kun pystyt miettimään asiaa vähän rauhallisemmin niin mieti että mitä haluat. Anteeksi kannattaa aina yrittää antaa mutta sitäkin pitää miettiä että haluatko vielä jatkaa miehesi kanssa. Jaksatko uskoa ja jaksatko odottaa. Jos haluat jatkaa ja yrittää selvittää suhdettanne niin sitten ehkä kannattaa alkaa yhdessä selvittämään että miksi miehesi perui häät. Vaikka sitten pariterapiassa ellei sanoja muuten löydy. Hyvä syy hänellä siihen varmaan oli ja sinulla on oikeus tietää syy. Se "ettei vaan tunnu siltä" ei ole riittävän hyvin eritelty, tunteitakin voi eritellä paremmin. Syitä voi olla monia. Joku teidän suhteeseen liittyvä syy tai lähinnä häneen itseensä liittyvä syy, vaikka sitten se sitoutumiskammo. Joka tapauksessa hän oli sinua jo kosinut ja halunnut häät järjestää joten sitoutumiskammo ei voi olla kovin paha olla. Hänen olisi kuitenkin pitänyt miettiä asiaa ennen kuin sinua kosii eikä siinä vaiheessa kun on kirkko varattu. Se oli ajattelematonta muttei sinun auta kuin antaa anteeksi. Sitten kun olet ensijärkytyksestäsi selvinnyt. Tuskin hän kuitenkaan halusi sinua loukata. Ei vaan pystynyt muuhun.
Itse olen kosinut miestäni mutta kun tuli kihlojen oston aika hän perui kihlamme. Hänen mielestään miehen pitää kosia muttei hän ole sitä vielä tehnyt. Ei vielä "tunnu siltä". Kova paikka minulle. Mutta olen päättänyt odottaa häntä ja antaa aikaa. Tiedän ettei hän viivyttele minua kiusatakseen. Ja uskon että hän rakastaa minua. Tarvitsee aikaa. Eri tilanne kuin teillä mutta voin kuvitella miten pahalta sinusta tuntuu. Kun teillä on vielä tuo ulkopuolisten tuoma painekin siinä. Älä kuitenkaan sitä liikaa mieti, ei muiden takia naimisiin mennä, muut ovat vain vieraina, juhlimassa liittoanne. Kyllä ne muut siitä selviävät, joten mieti nyt vain itseäsi, miestäsi ja suhdettanne.
Koita muistaa myös että miehestäsikin tuntuu pahalta. Ehkä jopa pahemmalta kuin sinusta. Mutta kun on ilmennyt ettei hän välttämättä puhu tunteistaan "hyvissä ajoin" niin koita nyt saada selville ne hänen todelliset ajatuksensa. - kokemus2
aloittaja kirjoitti:
kiitos lohdutuksesta... Olen tosiaan itkenyt yötä päivää sen jälkeen kun mieheni tästä ilmoitti ja nyt on kulunut jo viikko. Eilen mies kertoi että on jo ilmoittanut omille sukulaisilleen että häät on peruttu joten kaipa munkin täytyy alkaa jakamaan tätä ilouutista omalta osaltani.
Miten teille kävi sen jälkeen kun miehesi perui häänne? Erositteko vai oletteko vielä yhdessä? Oletko päässyt katkeruudesta eroon? Itsestäni tuntuu että vaikka antaisinkin anteeksi miehelleni niin tulisin kuitenkin lopun ikääni olemaan hänelle vihainen. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Alan varmaan pakkaamaan tavaroitani kasaan ja menen jollekin kaverille väliaikaisesti asumaan koska en kestä nähdä häntä silmissäni.Jos jäät niin tulet katumaan. Hän toimii noin. Ja tulee toimimaan jatkossakin, mitä tärkeisiin asioihin tulee. Hän voi esimrkiksi perua asuntokaupan jne. Tee mitä teet, mutta sitä saat mitä tilaat. Jokainen, joka eroaa kumppanistaan esim valehtelun, epäluotettavuuden, arvaamattomuuden yms takia, katuu aina katkerana sitä, ettei se ensiminen kerta (vuosia sitten) jäänyt itselle viimeiseksi kerraksi.
- tujfyui
aloittaja kirjoitti:
kiitos lohdutuksesta... Olen tosiaan itkenyt yötä päivää sen jälkeen kun mieheni tästä ilmoitti ja nyt on kulunut jo viikko. Eilen mies kertoi että on jo ilmoittanut omille sukulaisilleen että häät on peruttu joten kaipa munkin täytyy alkaa jakamaan tätä ilouutista omalta osaltani.
Miten teille kävi sen jälkeen kun miehesi perui häänne? Erositteko vai oletteko vielä yhdessä? Oletko päässyt katkeruudesta eroon? Itsestäni tuntuu että vaikka antaisinkin anteeksi miehelleni niin tulisin kuitenkin lopun ikääni olemaan hänelle vihainen. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Alan varmaan pakkaamaan tavaroitani kasaan ja menen jollekin kaverille väliaikaisesti asumaan koska en kestä nähdä häntä silmissäni.Pistä se ukkos selittämään sinunkin sukulaisille. Korjatkoon sotkun!!!
- käynyt
melkein samoin. Erona oli vain se, kun hän ilmoitti äidilleen halustamme avioitua niin hänen äitinsä alkoi vastustamaan avioitumista ja poika oli lopulta saamaa mieltä.
Itse jouduin perumaan varatun kirkon ja hääpaikan, sekä muut alkaneet valmistelut. Peruin myös suhteen koko mieheen ja kehotin menemään äitinsä kanssa yhteen. Tätä päätöstäni en ole joutunut katumaan, sillä löysin sen oman kultani ja myös minut hyväksyneen anopin. - annette*
Mielestäni aina kannattaa antaa anteeksi, jos vain suinkin voi. Mutta kyllä ymmärrän, että sinua nolottaa ja hävettää. Voisi itselle tulla mieleen kiristää suhteen lopettamisella, mikäli mies peruu häät. Toisaalta naimisiin menossakaan ei ole järkeä, jos epäröi. Kurja tilanne!
- Inxj
...käy nimittäin vitun paljon kalliimmaksi perua vasta sitten jälkeenpäin! Oikeesti, parempi perua ja hoitaa homma vasta jos/kun on aivan satavarma, minä olin itse epävarma mutta menin silti naimisiin, meni hukkaan paljon rahaa häiden järjestämiseen JA kaksi vuotta elämästäni. Olisit kuule kiitollinen että miehelläsi on sen verran selkärankaa että tekee sen minkä uskoo olevan oikein vaikka se onkin vaikeaa.
- kehäkukka81
kävi niin päin et pari viikkoo häitten jälkeen äijä tuli sanoon et haluaaki erota.et parempi ku sanoo ennen,ei ota päähän niin paljoo.kyl siinä vaihees vit***i ja paljon ku oli kumminki maksettu jo kaikki.tosin me palattiin yhteen (liianki monta kertaa) ja ny ollaan erottu virallisesti jo puolitoista vuotta sitten.mut tsemppiä sulle.
- Je suis
Vaikka sinulla on nyt paha olo ja pettymys kova, niin parempi että mies sanoi ennen vihkimistä kuin vasta sen jälkeen. Ja niin hassulta kuin se tuntuukin niin...tyypillä oli selkärankaa. Ei varmaan ollut kovin helppoa kakaista ulos koska takuulla tiesi mitä hankaluuksia siitä seuraa.
Anna anteeksi ja ota koko homma kypsymisen paikkana. Voimia. - mikimi
Je suis kirjoitti:
Vaikka sinulla on nyt paha olo ja pettymys kova, niin parempi että mies sanoi ennen vihkimistä kuin vasta sen jälkeen. Ja niin hassulta kuin se tuntuukin niin...tyypillä oli selkärankaa. Ei varmaan ollut kovin helppoa kakaista ulos koska takuulla tiesi mitä hankaluuksia siitä seuraa.
Anna anteeksi ja ota koko homma kypsymisen paikkana. Voimia.Hyvä että mies peruutti häät, jos hän epäilee suhdetta tai omaa sitoutumiskykyään. Sitten on onnettomampi juttu, jos hän vain väsyi häähössötykseen. Vaikka mies haluaisi naimisiin, niin on eri asia jaksaako hän vuoden verran sitä hössötystä. Kyllä joku raja pitäisi olla siinäkin hommassa!!! Tämäkin tapaus olisi ehkä ollut vältettävissä, jos nainen olisi siinä vaiheessa kun mies tuntui tippuvan kyydistä, kysäissyt että alkoivatko megahäät jo hirvittää ja ottaa vähän rauhallisemmin. Jos hössötys menee aivan mahdottomiin, miehelle saattaa jopa tulla sellainen olo, että häät ovat naiselle tärkeämpi asia kuin sulho ja kumppaniksi kelpaisi oikeastaan kuka vain, kunhan hän saa päivän prinsessana...
- et 34t 34
mikimi kirjoitti:
Hyvä että mies peruutti häät, jos hän epäilee suhdetta tai omaa sitoutumiskykyään. Sitten on onnettomampi juttu, jos hän vain väsyi häähössötykseen. Vaikka mies haluaisi naimisiin, niin on eri asia jaksaako hän vuoden verran sitä hössötystä. Kyllä joku raja pitäisi olla siinäkin hommassa!!! Tämäkin tapaus olisi ehkä ollut vältettävissä, jos nainen olisi siinä vaiheessa kun mies tuntui tippuvan kyydistä, kysäissyt että alkoivatko megahäät jo hirvittää ja ottaa vähän rauhallisemmin. Jos hössötys menee aivan mahdottomiin, miehelle saattaa jopa tulla sellainen olo, että häät ovat naiselle tärkeämpi asia kuin sulho ja kumppaniksi kelpaisi oikeastaan kuka vain, kunhan hän saa päivän prinsessana...
"Hyvä että mies peruutti häät, jos hän epäilee suhdetta tai omaa sitoutumiskykyään."
Totta. Koska nyt on jo kolme vuotta oltu yhdessä ja homma on edelleen noin huteralla pohjalla, niin ainoa järkevä muuvi on erota. - voi huokaus näitä...
mikimi kirjoitti:
Hyvä että mies peruutti häät, jos hän epäilee suhdetta tai omaa sitoutumiskykyään. Sitten on onnettomampi juttu, jos hän vain väsyi häähössötykseen. Vaikka mies haluaisi naimisiin, niin on eri asia jaksaako hän vuoden verran sitä hössötystä. Kyllä joku raja pitäisi olla siinäkin hommassa!!! Tämäkin tapaus olisi ehkä ollut vältettävissä, jos nainen olisi siinä vaiheessa kun mies tuntui tippuvan kyydistä, kysäissyt että alkoivatko megahäät jo hirvittää ja ottaa vähän rauhallisemmin. Jos hössötys menee aivan mahdottomiin, miehelle saattaa jopa tulla sellainen olo, että häät ovat naiselle tärkeämpi asia kuin sulho ja kumppaniksi kelpaisi oikeastaan kuka vain, kunhan hän saa päivän prinsessana...
Kuule. Ei se ole aina nainen, joka niitä megahäitä haluaa. Joskus se on mies ja naista hirvittää.
Jos kyse on noinkin pienestä jutusta kuin megahäiden pidosta, niin luulisi, että aikuiset ihmiset kykenee keskusteleen keskenään minkälaiset juhlat haluaa.
Toisekseen megahäät on käsitteenäkin aika hutera. Se mikä toiselle on kallista hurvittelua on toiselle halpaa ja askeettista.
- jos ennen avioliittoa
Olen ollut avioliitossa 15 v, ja vastamäkeä on riittämiin. Jos ENNEN liiton solmimista on jo vaikeuksia niin ei hyvältä kuulosta. Vaikka se kuulostaa pahalta, niin kannattaa miettiä vielä kerta. Tulevaisuudessa on aika paljon muitakin eteen tulevia selvitettäviä asioita.
- Miksi jatkaa yhteiseloa?
Siis ei se naimisiinmeno sitä arkea muuta yhtään miksikään. Jos ei ole valmis menemään naimisiin, niin tuskin haluaa olla yhdessäkään.
- ???
Olen pahoillani. Olosi on varmaan todella kurja.
Muutama asia minua ihmetyttää. Kerrot kuinka olette olleet vuoden kihloissa ja koko sen ajan suunnitelleet häitä. Kuulostaa epäuskottavalta sulhasen toiminnalta (tai olen väärässä).
Nolostumisen ei pitäisi olla sinulle se suurin murhe.
Miehesi ei uskaltanut sitoutua sinuun, miettikää ja jutelkaa mistä se johtuu.
Mieti mitä teet. Ehkä jätät hänet. Jos et jätä, sinun kannattaisi harkita pieniä, vain lähimpien omaisten läsnä ollessa pidettäviä häitä. Riittääkö se sinulle? Sulhasellesi todennäköisesti riittäisi.- tuleva_rouva
ei se nyt kuitenkaan niin epäuskottavaa ole, että sulhanen osallistuu hääsuunnitteluun yhtä paljon kun morsian. Itse menossa naimisiin ensi keväänä, mies kosi tänä keväänä, ja kyllä tähän saakka ollaan molemmat suunniteltu häitä, yhdessä ja erikseen..joskus tuntuu että mies suunnittelee ja miettii yksityiskohtia enemmän kuin minä! :)
- Ohhoi
Tää nyt tuskin paransi aloittajan mieltä, kun hehkutit onneasi ja miehen osallistumista tässä yhteydessä.
- kuin ottaa avioero
Hyvähän häät on peruuttaa, jos kerta todella tuntuu ettei ole vielä valmis. Parempi sekin kun avioero. Ei ole tarpeeksi hyvä syy mennä naimisiin, että kun ei kehtaa peruuttaa häitä. Mutta parempi tietysti olisi vielä ollut, että mies olisi harkinnut asiaa tarkemmin ja aiemmin. Joka tapauksessa, jos noinkin radikaalin jutun tekee (ei ole pikkujuttu peruttaa häitä) niin varmasti hänellä on siihen painava syy. Jota hän ei sinulle kerro. Ehkä hän ei ole varma mikä se on tai tunnustanut sitä vielä itsellekään. Mies olisi kyllä ehdottomasti selityksen velkaa sinulle! Jos ette selvitä tätä asiaa kunnolla niin suhteenne kärsii vielä pahemmin. Pahasti kyllä näyttää, että et ole hänelle se oikea. Vaikka toisaalta 3 vuotta ei ole kauhean pitkä seurusteluaika. Ja jos joskus päätätte mennä naimisiin niin tämä vanha episodi varmaan luo varjonsa häävalmisteluiden ylle... Itse menisin vain maistraatissa naimisiin, ilman suuria juhlia.
Jos hän ei ole valmis, pitäisi mielestäni kihlaus purkaa. Ja mennä sitten uudestaan kihloihin, kun on valmis naimisiin. Tai unohtaa koko juttu.
Turhaa nolostut varmasti kaikkien sympatiat on puolellasi. Ja se nyt on pienin ongelma, että mitä muut ajattelee. - Yksi mikrosiru
Monta kertaa annetaan samat palvelut, vaikka ei ollakaan naimisissa ja se tietysti sopii paremmin. Avioliitto on sopimus, joka vaatiikin jo vastuuta. Sepä taitaa pelottaa?
- Avovaimo myös
Itse ainakin sanoisin miehelle, että jos ei tule häitä, niin sitten erotaan.
Teilläkin on ollut koko ajan tarkoitus mennä naimisiin. (siis kihlauksen perusteella oletan...) Ja jos hän nyt haluaa peruuttaa häät, niin peruuta sinä koko suhde. Mitä sitä vatkaamaan selvää asiaa edes takaisin. Ja kuitenkin pitäisi jatkaa "seurustelusuhdetta". Voi ihmisen tyhmyyttä.... - pihalle
Älä kinua naimisiin. jätä rauhallisesti kihlasormus hänen kouraa ja lähde!!! älä ota mitään yhteyttä.Jonkin ajan kuluttua huomaat et onneksi et mennyt naimisiin.Varmaakin miehellä on salarakas!!
- Vanharouva46
Sillä on toinen nainen! Usko pois.....
- minä luulen.
miehelläsi on toinen nainen,ja aluksi luuli et pystyy silti menemään naimisiin,vaan ei pystynytkään.
On joko tavannut hänet kesken häävalmistelujen tai ihan äskettäin,loppusuoralla,kihlojen jälkeen kuitenkin.
Olen asiasta melko varma,anteeksi,mut et ole ensimmäinen jolle näin käy.harmi silti. - että..
mieheltäsi on ensihuuma mennyt/menossa ohi ja tunteet ovat syttyneet jotain toista kohtaan.
Mielestäni hänen pitäisi kertoa sinulle syy häiden perumiseen suoraan, eikä tuhlata aikaasi jos ei haluakaan/epäilee sitoutumiskykyä.- toista..
vielä kuvioissa, mutta ne klassiset 1000 päivää ovat kuluneet. Taisi kiinalaisen opin mukaan mennä ne rakkausasiat siten, että rakkaus kestää 1000 päivää (n 3vuotta)ja sitten huuma on pois.
Ja tottahan tuo laskutapa on. Huuma kestää aikansa ja arki tulee. Alkaa pohtimaan onko tunteet pysyviä, onko toinen oikea, jonka kanssa haluaa arkea jakaa ja jatkaa...hyvä kun herää tuossa vaiheessa, eikä lapsen ja vuoden jälkeen.
Vielä ei ole toista, mutta tuossa vaiheessa sekin voi tulla herkästi... - ei toista
toista.. kirjoitti:
vielä kuvioissa, mutta ne klassiset 1000 päivää ovat kuluneet. Taisi kiinalaisen opin mukaan mennä ne rakkausasiat siten, että rakkaus kestää 1000 päivää (n 3vuotta)ja sitten huuma on pois.
Ja tottahan tuo laskutapa on. Huuma kestää aikansa ja arki tulee. Alkaa pohtimaan onko tunteet pysyviä, onko toinen oikea, jonka kanssa haluaa arkea jakaa ja jatkaa...hyvä kun herää tuossa vaiheessa, eikä lapsen ja vuoden jälkeen.
Vielä ei ole toista, mutta tuossa vaiheessa sekin voi tulla herkästi...mutta se kiihkein rakastumisen vaihe on mennyt ohi. Niin käy kaikissa suhteissa - toisilla voi kulua enemmän kuin kolme vuotta, mutta arki tulee ja huuma haihtuu. Jos välittää toisesta ja tuntee kumppanuutta, mikä on sitä oikeaa rakkautta, haluaa jatkaa vielä. Itsekukin parisuhteessa oleva/ollut voi miettiä tykönään, miten suhde muuttuu.
- peruuttamista
ei toista kirjoitti:
mutta se kiihkein rakastumisen vaihe on mennyt ohi. Niin käy kaikissa suhteissa - toisilla voi kulua enemmän kuin kolme vuotta, mutta arki tulee ja huuma haihtuu. Jos välittää toisesta ja tuntee kumppanuutta, mikä on sitä oikeaa rakkautta, haluaa jatkaa vielä. Itsekukin parisuhteessa oleva/ollut voi miettiä tykönään, miten suhde muuttuu.
Mutta tuopa ei kuitenkaan mitenkään selitä sitä että peruu häät kalkkiviivoilla. Useimmat kuitenkin (onneksi) menevät naimisiin sen jälkeen kun ensihuuma on haihtunut.
- hyvinkin
peruuttamista kirjoitti:
Mutta tuopa ei kuitenkaan mitenkään selitä sitä että peruu häät kalkkiviivoilla. Useimmat kuitenkin (onneksi) menevät naimisiin sen jälkeen kun ensihuuma on haihtunut.
ja kun vielä alkuperäisen mukaan mies on ollut perin vaisu koko häiden järjestelyissä...ei vaan ole saanut aiemmin sanottua ja taatusti pohtinut asiaa ja tunteitaan. Voisin kuvitella itsenikin "loppumetreillä perujaksi" jos en olisi varma. Noita perumisia nähty saippua-ja draamasarjoissa ja usein just niin, että toinen osapuoli ei tule kirkkoon. Se olis vasta todellinen perääntyminen. Samassa aloittajan tilanteessa ottaisin aikavälin ja todellista etäisyyttä kumppaniin, jotta todelliset tunteet selviävät. Ei kannata "roikkua" kenessäkään eikä kerjätä. "Sanansa voi valita, tekonsa voi hallita, tunteet kulkevat omia teitään", kirjoitti aikoinaan Sylvi Kekkonen.
- aloittaja
hyvinkin kirjoitti:
ja kun vielä alkuperäisen mukaan mies on ollut perin vaisu koko häiden järjestelyissä...ei vaan ole saanut aiemmin sanottua ja taatusti pohtinut asiaa ja tunteitaan. Voisin kuvitella itsenikin "loppumetreillä perujaksi" jos en olisi varma. Noita perumisia nähty saippua-ja draamasarjoissa ja usein just niin, että toinen osapuoli ei tule kirkkoon. Se olis vasta todellinen perääntyminen. Samassa aloittajan tilanteessa ottaisin aikavälin ja todellista etäisyyttä kumppaniin, jotta todelliset tunteet selviävät. Ei kannata "roikkua" kenessäkään eikä kerjätä. "Sanansa voi valita, tekonsa voi hallita, tunteet kulkevat omia teitään", kirjoitti aikoinaan Sylvi Kekkonen.
Etäisyyttä tosiaan tarvitaan. Lähdin kotoa matkalaukkuineni jo sunnuntai-iltana ja majailen nyt kaverini nurkissa.Ilmoitin miehelle että tämä suhde on nyt tällä selvä. Ilmeisesti hän ei ole ymmärtänyt miten paljon häiden peruminen minua loukkasi, koska on nyt aivan ihmeissään että "kuinka ihmeessä haluat erota tällaisen asian takia?" Huokaus. Hän ei haluaisi erota ja soittelee minulle jatkuvasti. Sisimmässäni en vieläkään tiedä mitä oikeasti haluan, mutta miehelle olen sanonut että hän on vapaa tekemään mitä huvittaa ja että olemme siis eronneet.
- kumminkaan
aloittaja kirjoitti:
Etäisyyttä tosiaan tarvitaan. Lähdin kotoa matkalaukkuineni jo sunnuntai-iltana ja majailen nyt kaverini nurkissa.Ilmoitin miehelle että tämä suhde on nyt tällä selvä. Ilmeisesti hän ei ole ymmärtänyt miten paljon häiden peruminen minua loukkasi, koska on nyt aivan ihmeissään että "kuinka ihmeessä haluat erota tällaisen asian takia?" Huokaus. Hän ei haluaisi erota ja soittelee minulle jatkuvasti. Sisimmässäni en vieläkään tiedä mitä oikeasti haluan, mutta miehelle olen sanonut että hän on vapaa tekemään mitä huvittaa ja että olemme siis eronneet.
joo, ihan fiksusti teit, kun lähdit lätkimään. ymmärrän sinua hyvin. mutta älä nyt sitten tee sitä virhettä, ettäkö menisit takaisin ilman vihkimistä. toisaalta, eipä sellainen "pakkonaiminenkaan" hyvältä alulta vaikuta.
ehkä kannattaa katsella uusia maisemia...
- elä lopeta
suhdettasi.Ehkä se vaan on nyt pelko ja aika ymmärrettävää.Mitään toisia ole jne. siis naurettavia kommentteja.
Ihan on musta normaalia.
Jatka ja anna aikaa.
Sanot sukulaisille,että haluatte vaan ollakkin kiirehtimättä liikaa jne.=).
Koita jaksaa=).- Dockster
jos nimimerkkinä on " Raivostunut" niin tuleva pikkurouva on vetänyt kilon herneitä nenään. Misä vaiheessa hän kuunteli miestään? Ei missään. Prinsessa vaan valmisteli häitään ja mieheen alkoi iskeä paniikki, että (mihin hän on oikein itseään pistämässä ja millaisen naisen kanssa hän on elämäänsä jakamassa) ja vaikka morsiemmn isä ne häät kustankaakin, niin mies tietysti ajatteli että kohta tulee se rivari kolmion, enintään huom. enintään 2 lasta ja se kananmunanmuotoinen tila-auto. Miehelle olisi varmaan riittänyt pienimuotoinen seremonia vaikka merenrannalla tai siviilivihkiminen. punainen tupa ja peruna maa. 99% kesähäitään (huom. omia prinsessajuhliaan) valmistelivistä naisista on turhamaisia, itsekeskeisiä herranterttuja joille EI RIITÄ MIKÄÄN. EIKÄ KELPAA MIKÄÄN.
- äijä ja aviosiippa
Dockster kirjoitti:
jos nimimerkkinä on " Raivostunut" niin tuleva pikkurouva on vetänyt kilon herneitä nenään. Misä vaiheessa hän kuunteli miestään? Ei missään. Prinsessa vaan valmisteli häitään ja mieheen alkoi iskeä paniikki, että (mihin hän on oikein itseään pistämässä ja millaisen naisen kanssa hän on elämäänsä jakamassa) ja vaikka morsiemmn isä ne häät kustankaakin, niin mies tietysti ajatteli että kohta tulee se rivari kolmion, enintään huom. enintään 2 lasta ja se kananmunanmuotoinen tila-auto. Miehelle olisi varmaan riittänyt pienimuotoinen seremonia vaikka merenrannalla tai siviilivihkiminen. punainen tupa ja peruna maa. 99% kesähäitään (huom. omia prinsessajuhliaan) valmistelivistä naisista on turhamaisia, itsekeskeisiä herranterttuja joille EI RIITÄ MIKÄÄN. EIKÄ KELPAA MIKÄÄN.
"os nimimerkkinä on " Raivostunut" niin tuleva pikkurouva on vetänyt kilon herneitä nenään."
Kyllä minäkin raivostuisin jos tehtäisiin tuollaiset oharit.
Kyllä ÄIJÄLLÄ PITÄÄ OLLA MUNAA SANOA ETTEI MENE NAIMISIIN JOS EI HALUA.
Semmoinen äijä joka ei moista uskalla kertoa kuin viime tingassa on munaton nyhverö ja sille kuuluukin raivota. Sama koskee naistakin. Eli kyllä tuollaiset asiat pitää saada kerrottua siinä vaiheessa kun ollaan häiden suunnittelua aloittamassa. - äijä ja aviosiippa
äijä ja aviosiippa kirjoitti:
"os nimimerkkinä on " Raivostunut" niin tuleva pikkurouva on vetänyt kilon herneitä nenään."
Kyllä minäkin raivostuisin jos tehtäisiin tuollaiset oharit.
Kyllä ÄIJÄLLÄ PITÄÄ OLLA MUNAA SANOA ETTEI MENE NAIMISIIN JOS EI HALUA.
Semmoinen äijä joka ei moista uskalla kertoa kuin viime tingassa on munaton nyhverö ja sille kuuluukin raivota. Sama koskee naistakin. Eli kyllä tuollaiset asiat pitää saada kerrottua siinä vaiheessa kun ollaan häiden suunnittelua aloittamassa.Niin ja jos ei eukkoansa saa häävalmisteluissa kuriin, niin silloinkin on munaton nyhverö.
Minä paalutin meidän perheen hääbudjetin ja siinä myös pysyttiin. Kaikista mahdollisista lisäkustannuksista piti saada hyväksyntä minulta.
Pistäkää ne akkanne kuriin niin ei tartte sitten jälkikäteen itkeä että ilkeä prinsessa leikki yhden päivän.
a
- miehesi meinaan
Ihme juttu tässä on se, että miehesi päästi asiat noin pitkälle, että tilat ym on maksettu ja hoidettu. Kuinka hän noin yhtäkkiä vaan ilmoittaa, ettei haluakaan naimisiin. Mitenkähän mahtaa olla muiden asioiden kanssa, voiko tuollaiseen mieheen luottaa oikein missään asiassa. Itse antaisin miehen miettiä ihan rauhassa ja itsekseen mitä haluaa. En suostuisi jatkamaan, sitä joko haluaa toisen kokonaan tai sitten ei. Mitä sitten jos olette taas joskus, kun hän on "valmis", häitä suunnittelemaan, huomaa hän ettei ole sittenkään vieläkään valmis menemään naimisiin.
- gööhh
"Miten selitän tämän kavereille, työkavereille, vanhemmilleni? Todella noloa!"
Kyseessä on sinun ja miehesi elämä, ei kannata mennä naimisiin kavereiden,työkavereiden tai vanhempien takia. Tonni sinne tai tänne, kysehän on loppuelämää koskevasta päätöksestä (ainakin noin teoriassa). Miksi olet niin kärttämätön menemään naimisiin jonkun kanssa, joka ei ole varma koko asiasta? Fiksu mies, naimisiinmeno on muutenkin turhaa. - ex morsian07
Sympatiani sinulle. Vaikea antaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä, kuuntele sydämesi ääntä et kai oikein muutakaan voi.
Itselleni kävi niin että mies pari viikkoa ennen häitä ilmoitti ettei voi mennäkään naimisiin. Olimme seurustelleet viitisen vuotta ja miehen aloitteesta päätimme yhdessä mennä naimisiin, tosin vain maistraatissa koska olimme ajatelleet sen olevan meille sopivampi ja intiimimpi tapa.
Sain kyllä syyn tähän peruutukseen, en saa lapsia ja mies lapsirakkaana niitä haluaisi. Tämän seikan vuoksi itse alun alkaen epäröin naimisiinmenoa itse. Kävimme tuntikausien keskustelua asiasta ja tulimme siihen tulokseen että lapsettomuus ei suhdettamme kaataisi ja että häiden jälkeen yrittäisimme kaikin lääketieteellisin keinoin asian hoitaa. No lopputulos oli yllä häitä ei tullut. 10 pistettä annan miehelle rehellisyydestä. Exäni sanoi että hän ei haluaisi minua satuttaa enempää kuin on pakko ja jos me olisimme menneet naimisiin ehkä tulevaisuudessa hänen kaipuunsa omaa lasta kohtaan olisi käynyt ylitsepääsemättömäksi ja johtanut avioeroon. Tuolloin kipu olisi moninkertainen. Kumpikin itkimme mutta joskus vaan ei käy niinkuin haluaisi. En ole päässyt asiasta vielä täysin yli. Yritän vain nöyrtyä elämän edessä ja uskoa että ehkä minulle on jossain jotain vielä varattuna. Voimia sinulle ja tee päätöksesi sydäntäsi kuunnellen. - nainen,vaimo, äiti
Kerrot että olette olleet JO vuoden kihloissa ja KOKO TÄMÄN AJAN suunniteleet häitä.
Ei tarvi olla paljonkaan testosteronia kehossa kun haluaa juosta karkuun.HUH.
Hääpaikastakin olette maksaneet varausmaksua 1000 €, joten pienistä pippaloista ei liene kysymys.
Mietipä kuka niintä häitä itseasiassa on järjestellyt.
Onko miehesi ollut itseasiassa ollenkaan kiinnostunut koko sirkuksesta.
Voimia kuitenkin and hold your horses...- aloittaja
Aargh. En todellakaan tarkoittanut että oltaisiin koko aika järjestelty häitä. Haloo! Tarkoitin hääjärjestelyillä sitä että häistä on ajoittain ollut puhetta ja että kirkko varattiin yhteistuumin (mies soitti ja varasi) heti kihlajaispäivän jälkeen. Siinä kaikki.
Joillekin pitää näköjään vääntää kaikki rautalangasta. - aloittaja
aloittaja kirjoitti:
Aargh. En todellakaan tarkoittanut että oltaisiin koko aika järjestelty häitä. Haloo! Tarkoitin hääjärjestelyillä sitä että häistä on ajoittain ollut puhetta ja että kirkko varattiin yhteistuumin (mies soitti ja varasi) heti kihlajaispäivän jälkeen. Siinä kaikki.
Joillekin pitää näköjään vääntää kaikki rautalangasta.Lisään täten vielä tyhjentävästi, että kirkon varaaminen ja yleinen hää-aiheesta keskustelu olivat ETUKÄTEISVALMISTELUITA. Ne teimme hyvissä ajoin ennen hääpäivää. Hääpäivän lähestyessä, n. 2,5kk ennen, piti sitten varata hääpaikka ja tilata kutsut jne.
En siis ole mikään hysteerinen häähössöttäjä, vaan minussa (tai miehessä) täytyy olla jotain muuta vikaa, koska kävi näinkin ikävästi. - aloittaja
aloittaja kirjoitti:
Aargh. En todellakaan tarkoittanut että oltaisiin koko aika järjestelty häitä. Haloo! Tarkoitin hääjärjestelyillä sitä että häistä on ajoittain ollut puhetta ja että kirkko varattiin yhteistuumin (mies soitti ja varasi) heti kihlajaispäivän jälkeen. Siinä kaikki.
Joillekin pitää näköjään vääntää kaikki rautalangasta.Lisään täten vielä tyhjentävästi, että kirkon varaaminen ja yleinen hää-aiheesta keskustelu olivat ETUKÄTEISVALMISTELUITA. Ne teimme hyvissä ajoin ennen hääpäivää. Hääpäivän lähestyessä, n. 2,5kk ennen, piti sitten varata hääpaikka ja tilata kutsut jne.
En siis ole mikään hysteerinen häähössöttäjä, vaan minussa (tai miehessä) täytyy olla jotain muuta vikaa, koska kävi näinkin ikävästi.
hmmm... toivottavasti tää viesti ei tule kahteen kertaan kun täällä näyttää olevan ongelmia keskusteluiden toimivuudessa. - äijä ja aviomies
Et vissiin tiedä naimisiinmenosta yhtkikäs mitään?
Häiden suunnittelun aloittamista kutsutaan yleensä "kihlautumiseksi" ja se on hyvä aloittaa ajoissa.
Siis esimerkiksi nyt kihloihin ja samalla sovittaisiin, että ensi kesänä mennään häihin, häiden suunnittelu on siis alkanut vuotta ennen! Käytännön järjestelyt tehdään sitten tietenkin lyhyemmällä aikataululla, mutta jos haluaa jonkun todella suositun paikan niin sekin kannattaa varata vähintään puoli vuotta etukäteen.
"Ei tarvi olla paljonkaan testosteronia kehossa kun haluaa juosta karkuun.HUH.
Hääpaikastakin olette maksaneet varausmaksua 1000 €, joten pienistä pippaloista ei liene kysymys."
Jos äijä ei ole ollut valmis maksamaan tonnia, mutta on kumminkin tuon hyväksynyt, niin epäilen toisin päin eli nimenomaan testosteronia ei löydy sitä vertaa että uskaltaisi tyttökaverilleen jotain sanoa.
- JK.
Nyt vaan sovitte, että ette mene koskaan naimisiin, mutta seurustelua voitte jatkaa. Eipä se yhteiseloa olisi kumminkaan muuttanut. Ei naimisiinmenolla tee yhtään mitään. Mies tuli vaan järkiinsä tai sitten meni pupu pöksyyn.
- Doctes
OLET suunnitellut niitä häitä SINÄ olet halunnut naimisiin TIEDETÄÄNKÖ EDES NYKYAIKANA MITÄ SE MERKITSEE?? EI prinsessahäitä SINULLE. vaan ELINIKÄISTÄ SITOUTUMISTA KUMPPANIIN.
Miehesi oli nössö tsm. ei vaan PYSTYNY viheltää peliä ajoissa poikki. KOKO SOPPA ON SINUN OMAA SYYTÄSI.- sulla
joku ongelma?
- docter
sulla kirjoitti:
joku ongelma?
tässä on ongelma on kyllä tää aloittaja nimimerkki "raivostunut" Mies teki IHAN OIKEIN perui häät. Hän ei halunnut loppuikänsä kustantaa pikkurouvan prinsessa touhuja.
- ///
Kerro miehelle ymmartavasi hanen mielen ailahtelut. Kerro myos etta sina olet valmis odottamaan viikon hanen lopullista ratkaisuaan. Mikali han viela on sita mielta ettei halua laillistaa yhdessaoloanne, han ei selvastikkaan halua samoja asioita kuin sina.
Tuo EI ole hyva alku yhteiselle taipaleelle joten sina voit aivan rauhassa antaa hanen poistua kuvioista ja elamastasi.Voit olla 100% varma etta heti huomenna han loytaa naisen joka on enemman kuin valmis jakamaan vuoteensa hanen kanssaan ilman avIoliittoa! Noita miehia ja naisia riittaa pilvin pimein!
Sinulla ei ole mitaan syyta olla raivostunut: painvastoin, saisit kiittaa onneasi etta tuo mies naytti sinulle jo ennen laillista situoutumista ettei haneen voi luottaa.
Siis anna hanen menna aivan rauhassa pois elamastasi. Varmista kuitenkin etta han korvaa puolet jo maksetuista haihin liittyvista menoista. - Jonna31
En tunne teitä enkä tapaustanne, joten voin vain arvailla... Kurjaa että asia tuli ilmi niin myöhään, järjestelyjen ollessa hyvässä vauhdissa.
Mutta mieti toisinpäin. Mitä jos sinusta olisikin tuntunut että et ole ihan vielä valmis, että tarvitset vähän enemmän aikaa ja haluat siirtää häitä myöhemmäksi? Olisiko se silloin hyväksyttävämpää? Olisitko neuvoton jos miehesi saisi asiasta kaamean hepulin eikä pystyisi ymmärtämään näkökantaasi?
Tässä on kaksi vaihtoehtoa:
1) Hän ei halua kanssasi naimisiin ollenkaan, eikä pysty sanomaa asiaa suoraan. Hänellä voi olla jo seuraava kiikarissa.
2) Hän rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi, mutta tarvitsee sittenkin vielä enemmän aikaa. Tässä tapauksessa hän on luultavasti nyt todella onneton, koska ei pysty selittämään asiaa sinulle niin että ymmärtäisit ja hyväksyisit hänen ajatuksensa... Jos ette pysty keskustelemaan asiaa keskenänne, hankkikaa ulkopuolista apua. Muussa tapauksessa sinä jatkat vihanpitoa ja hän vetäytyy kuoreensa, kunnes jompikumpi saa tarpeekseen pattitilanteesta ja lähtee.
Keskustelkaa ja yrittäkää katsoa asiaa toisen silmin.
Jos suurin huolesi on se että on noloa kertoa kavereille ja vanhemmille häiden peruuntumisesta ja se ettet pysty antamaan anteeksi koska sulle on tehty "törkeä temppu", niin olen pahoillani miehesi puolesta.
Jos olet huolissasi mahdollisesta rakkauden kuolemisesta, sinulla (ja avioliitollasi) lienee vielä toivoa.- Eronnut
>>Jos suurin huolesi on se että on noloa kertoa kavereille ja vanhemmille häiden peruuntumisesta ja se ettet pysty antamaan anteeksi koska sulle on tehty "törkeä temppu", niin olen pahoillani miehesi puolesta
- styde
Eronnut kirjoitti:
>>Jos suurin huolesi on se että on noloa kertoa kavereille ja vanhemmille häiden peruuntumisesta ja se ettet pysty antamaan anteeksi koska sulle on tehty "törkeä temppu", niin olen pahoillani miehesi puolesta
...ymmärrän, toisaalta en. Elämme Suomessa. Emme esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa kihloihin meneminen tarkoittaa naimisiin menemistä. Jos avomieheni minua kosisi, tietysti sanoisin kyllä, mutta jos hän tahtoisi kanssani naimisiin, en sanoisi kyllä. Kihlaus on lupaus mennä naimisiin, mutta ei sitä heti tarvitse ehdä. Kolme vuotta ei ole pitkä aika oppia tuntemaan ihminen läpikotaisin. voihan naimisiin toki mennä, vaikkei toista läpikotaisin tunne, onhan siinä loppuelämä aikaa oppia tuntemaan. Kun kihloihin menitte, ja kirkon varasitte, niin mitä te ajattelitte? Ajattelitko itse olevasi heti valmis vaimoksi, vai ajattelitko että olet kyllä vuoden kuluttua kypsä siihen hommaan? Miehesi luultavimmin ajatteli jälkimmäistä, mutta ajan kuluessa huomasi, ettei ollutkaan valmis. Juuri kun oli aikonut asiasta sinulle mainita, olit saanut häähumukohtauksen, eikä hän uskaltanut sittenkään sanoa, vaan ajatteli että "huomenna minä sen kerron." Mutta kun huominen saapui, hän ei taaskaan saanut aikaiseksi kertoa sinulle ettei tahdokaan vielä naimisiin. Kun aika kului, häntä alkoi pelottamaan aina enemmän, kunnes hän viimein sai kakaistua sen suustaan, mutta liian myöhään, ja tahpahtui pahin mitä hän kuvitella saattoi, lähdit pois. Hän oli kuvitellut asioiden menevän aivan erillä tavalla, sinä ymmärtäisit että hän tarvii vielä aikaa, että hän ei tahdo ottaa vielä niin suurta askelta, että se voi vielä odottaa, naimisiinmeno ei ole henki ja elämä, ja jatkaisitte kuten tähänkin asti. kutsukortit voi säilyttää, niitä tarvitaan vielä kun menette naimisiin, mutta nyt ne voi olla kaapissa vielä jonkun aikaa. Ei hänellä ollut muita naisia, ei ole koskaan ollut, sinä vain luulet niin kun yrität keksiä syytä miksi hän perui häät, mutta ei se tarvitse tämän kummempaa syytä. Hän ei vain ollut valmis. Vuosi kului liian äkkiä. Kyllä hän rakastaa. Enemmän kuin ketään muuta, ei vain ollut vielä valmis virallistamaan asiaa. Avioliitto kuitenkin luo tietyn kaltaisia odotuksia ja paineita, vaikkei se arkea muutakaan. Me naiset kun emme voi tietää mitä miesten päässä liikkuu, emme voi kuin arvailla miltä hänestä on tuntunut. Eikä hän tahdo jatkaa yksin. Juttele hänen kanssaan. Kyllä hän rakastaa. Enemmän kuin ketään muuta.
- dfgdfg1
styde kirjoitti:
...ymmärrän, toisaalta en. Elämme Suomessa. Emme esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa kihloihin meneminen tarkoittaa naimisiin menemistä. Jos avomieheni minua kosisi, tietysti sanoisin kyllä, mutta jos hän tahtoisi kanssani naimisiin, en sanoisi kyllä. Kihlaus on lupaus mennä naimisiin, mutta ei sitä heti tarvitse ehdä. Kolme vuotta ei ole pitkä aika oppia tuntemaan ihminen läpikotaisin. voihan naimisiin toki mennä, vaikkei toista läpikotaisin tunne, onhan siinä loppuelämä aikaa oppia tuntemaan. Kun kihloihin menitte, ja kirkon varasitte, niin mitä te ajattelitte? Ajattelitko itse olevasi heti valmis vaimoksi, vai ajattelitko että olet kyllä vuoden kuluttua kypsä siihen hommaan? Miehesi luultavimmin ajatteli jälkimmäistä, mutta ajan kuluessa huomasi, ettei ollutkaan valmis. Juuri kun oli aikonut asiasta sinulle mainita, olit saanut häähumukohtauksen, eikä hän uskaltanut sittenkään sanoa, vaan ajatteli että "huomenna minä sen kerron." Mutta kun huominen saapui, hän ei taaskaan saanut aikaiseksi kertoa sinulle ettei tahdokaan vielä naimisiin. Kun aika kului, häntä alkoi pelottamaan aina enemmän, kunnes hän viimein sai kakaistua sen suustaan, mutta liian myöhään, ja tahpahtui pahin mitä hän kuvitella saattoi, lähdit pois. Hän oli kuvitellut asioiden menevän aivan erillä tavalla, sinä ymmärtäisit että hän tarvii vielä aikaa, että hän ei tahdo ottaa vielä niin suurta askelta, että se voi vielä odottaa, naimisiinmeno ei ole henki ja elämä, ja jatkaisitte kuten tähänkin asti. kutsukortit voi säilyttää, niitä tarvitaan vielä kun menette naimisiin, mutta nyt ne voi olla kaapissa vielä jonkun aikaa. Ei hänellä ollut muita naisia, ei ole koskaan ollut, sinä vain luulet niin kun yrität keksiä syytä miksi hän perui häät, mutta ei se tarvitse tämän kummempaa syytä. Hän ei vain ollut valmis. Vuosi kului liian äkkiä. Kyllä hän rakastaa. Enemmän kuin ketään muuta, ei vain ollut vielä valmis virallistamaan asiaa. Avioliitto kuitenkin luo tietyn kaltaisia odotuksia ja paineita, vaikkei se arkea muutakaan. Me naiset kun emme voi tietää mitä miesten päässä liikkuu, emme voi kuin arvailla miltä hänestä on tuntunut. Eikä hän tahdo jatkaa yksin. Juttele hänen kanssaan. Kyllä hän rakastaa. Enemmän kuin ketään muuta.
Vaikka vastaus tuleekin tosi myöhään ja tää kirjoittaja ei koskaan sitä nää. Mut mitä vittuu?!? Onko ihmiset nykyään niin tyhmiä ettei ne tajuu mitä kihloihin meno tarkoittaa. Kihloilla tarkoitetaan juurikin sitä aikaa kun mies on kosinut ja "odotetaan" hääpäivää.
Sen kosimisen ja häiden välisen ajan nimi on kihloissa olemista. Kosiminen on se kun mies polvistuu ja kysyy menetkö kanssani naimisiin.
Miten ihmiset ei enää ymmärrä kihlojen merkitystä.
Ymmärrän että jotkut tekee silti toisin mutta. Mutta kyllä pitää olla idiootti jos ei ymmärrä tuollaisia perustermejä. Jenkeissä muka vaan kihloihin meno tarkoittaa naimisiin menoa. Huhhuh, pitäisikö sun vähän sivistää itseäsi? - no eihuhhuh
dfgdfg1 kirjoitti:
Vaikka vastaus tuleekin tosi myöhään ja tää kirjoittaja ei koskaan sitä nää. Mut mitä vittuu?!? Onko ihmiset nykyään niin tyhmiä ettei ne tajuu mitä kihloihin meno tarkoittaa. Kihloilla tarkoitetaan juurikin sitä aikaa kun mies on kosinut ja "odotetaan" hääpäivää.
Sen kosimisen ja häiden välisen ajan nimi on kihloissa olemista. Kosiminen on se kun mies polvistuu ja kysyy menetkö kanssani naimisiin.
Miten ihmiset ei enää ymmärrä kihlojen merkitystä.
Ymmärrän että jotkut tekee silti toisin mutta. Mutta kyllä pitää olla idiootti jos ei ymmärrä tuollaisia perustermejä. Jenkeissä muka vaan kihloihin meno tarkoittaa naimisiin menoa. Huhhuh, pitäisikö sun vähän sivistää itseäsi?Samaa mieltä. Kaikenlisäksi mitä nää jauhaa jatkamaan seurustelua vielä tollasen tapauksen jälkeen? Jotain oli sovittu, mies rikkoi sopimuksen. Häät peruttu ja hyvä niin, koska tosta touhusta nyt paistaa aika lailla, ettei se mies ole luotettava. Sitä kuuluisaa munaa ei tosiaan riittänyt asioiden selvittämiseen aikaisemmin.
"Juttele hänen kanssaan. Kyllä hän sinua rakastaa." Ei todellakaan. Rakastunut ihminen ei kieltäydy menemästä naimisiin eikä peruuta jo aloitettuja häävalmisteluja, oli mikä prinsessa tahansa se tuleva vaimo. Jos ei se prinsessa kiinnosta, kyllä sillekin voi ajoissa sanoa, että häitä ei tule.
- huomata....
se tässä vaiheessa että ei tahdo naimisiin, myöhäistä se olisikin sitten papin aamenen jälkeen. Joten oleppas tyytyväinen että heräsi ajoissa ajattelemaan vielä...
ja edullisemakksi se nyt tulee perua häät kuin tehdä pesäero sitten häitten jälkeen kun ei ole tarpeeksi tullut asiaa harkittua.
Jos tuota et pysty antamaan anteeksi niin olisiko sinunkin syytä harkita vielä onko se ns. oikea siinä rinnalla....vielä.- jaa..
Minun mielestäni mies ei kyllä herännyt "ajoissa" ajattelemaan vaan oikein myöhässä. Mies oli kosinut ja koska kirkkokin oli jo varattu niin oli tarkoittanut kosinnallaan nimenomaan avioliiton solmimista eikä sen odottelua.
Itse oletan että kun mies kosii niin hän tarkoittaa sitä. Hän on tehnyt itselleen selväksi että haluaa rakastaa minua loppuelämänsä. Sitoutuu minuun.
Toki kaikkeen käytökseen löytyy aina syynsä ja on täysin mahdotonta arvailla näillä tiedoilla että mistä miehen mielenmuutos johtui mutta jos asia on tosiaan niin että vasta h-hetken lähestyessä alkoi ensimmäisen kerran tosissaan miettimään asiaa niin eipä näyttäisi tulevaisuus kovin lupaavalta ko hlön kanssa muutenkaan. Asia ei ole monimutkainen: kositaan vasta kun halutaan sitoutua toiseen loppuelämäksi. Sen jälkeen sitoudutaan, ei sitä siinä vaiheessa enää lähdetä arpomaan.
Yhdessä voi toki jatkaa ilman avioliittoakin eikä naimisiin ole pakko mennä ollenkaan mutta tässä vaiheessa miettisin lähinnä sitä että minkälainen tuuliviiri tämä sulho on.
- sopia toisillenne
Ette lopulta taida sopia toisillenne -täälaisiin päätelmiin tulin kun luin viestiketjua. Parempi on viheltää peli poikki näin ajoissa kuin viikkoa ennen, jättää saapumatta lirkkoon tai laittaa erohakemus häitten jälkeen maanantaina. kommenttini ovat hieman liioiteltuja mutta jos miehesi mielessä on kaivertanut epävarmuus, onko tämä sittenkään hänen juttunsa...
Usein intuitio -sisäinen ääni, vaisto, miten asian haluaakaan nimetä- kertoo aika paljon oikeaa suuntaa. Mieli on käsitellyt asiaa, pyöritellyt eri puolilta, ehkä tietoisesti, ehkä tiedostamatta. Lopulta fiilis kertoo mikä tuntuu oikelta, ilman etä siihen löytyy suurempia perusteluja. Ehkä miehelläsi on tällainen fiilis: hän pitää sinusta mutta häät ja naimisiin meno tuntuvat liian suurilta ratkaisuilta -järki voi jopa puoltaa häitä mutta fiilis kertoo ettei ehkä sinun kanssasi. Ei hänellä todennäköisesti toista ole mutta fiilis voi kertoa että sinä olet hänelle vääränlainen, lopulta.
Näin ne elämän kuviot joskus menevät!
Näistä se eletty elämä muodostuu, kokemuksista, erehdyksistä ja onnistumisista.- Joskus naimisiin
Olemme olleet avokkini kanssa jo monta vuotta yhdessä ja muutaman niistä kihloissa. Reilu vuosi sitten aloin ehdottamaan naimisiin menoa. Mieheni ei ollut kovin innostunut ajatuksesta. Nyt syksyllä otin asian puheeksi uudelleen ja miehelleni oli tosi vaikea keskustella asiasta. Riitelimme muutaman kuukauden asiasta ja olin ihan pihalla ja kuvittelin koko ajan, ettei mieheni rakasta minua vakuutteluistaan huolimatta. Harkitsin vakavasti eroa ja olin tosi raivoissani. Lopulta mieheni kirjoitti minulle kirjeen, jossa kertoi rakastavansa minua ja haluavansa kanssani naimisiin. Sydämeni lauloi onnesta. Käytännön asioista puhuessani ja kysellessäni hänen mielipidettään, hän oli aina vaan tosi vaisu. Olin ihan pihalla!! Lopulta räjähdin ja uhkasin lähteä, jolloin mieheni kertoi, että hänellä on sosiaalisten tilanteiden pelko eli ns. kahvikuppineuroosi. Olinhan huomannut, ettei hän ole erityisen sosiaalinen ja tarvitsee rohkaisuryypyn, jos vaikka menemme syntymäpäiville, tupareihin yms., mutta tilanteen vakavuutta en ollut ymmärtänyt. Pari kertaa hän on myös pyörtynyt tilanteessa, jossa joku (esim. sairaanhoitaja) on tehnyt kokeita. Tuntui, että iso kivi olisi pudonnut rinnastasi ja sain selityksen naimisiinmenohaluttomuuteen. Olemme nyt sopineet mieheni kanssa, että en painosta häntä asiasta, vaan menemme naimisiin sitten, kun hän tuntee kykenevänsä selviämään vihkimisestä. Hän on myös nyt hakenut apua pelkoonsa. Netissä on onneksi paljon tietoa asiasta ja erilaisia tukiryhmiä löytyy. Näin siis meillä! Kaikkea hyvää elämääsi!
- juupseips
Kuulostaa siltä, että mies on ryhtynyt ajattelemaan tulevaisuutta toiseltakin puolelta. Ei tarvitse sietää mielenmuuttumisia koko ajan. Nyt tai ei koskaan, vai 10 vuoden päästä?
- heinäkuiset häät peruutettu
Hei,
14 vuoden yhteiselon jälkeen sulhaseni peruutti kolmen vkon päästä olevat häät ja aivan kuten teilläkin haluaisi silti jatkaa yhdessä. Ei tiedä miten tästä päivästä menisi eteenpäin, miten voi uskoa että toinen yhä välittää, miten näin voi käydä???? Kaikki pelkkää kysymysmerkkiä...
Miten teille kävi? Oletteko vielä yhdessä?
On vaikea kuvitella miten edes pystyn menemään samaan vuoteeseen nukkumaan juuri nyt. On vaan niin julmetun paha olla!!! - aika huono mieli
Minä mies, jouduin valitettavasti perumaan häät. Huomenna piti mennä maistraatissa naimisiin häiden perumisesta ilmoitin jo aikasemmin. Minä rakastan naistani enemmän kuin mitään ja haluaisin elää loppuelämän hänen kanssaan. Mutta meidän elämä on ollut viimeiset puoli vuotta yhtä sotkua, keskenmenoja takana ja niistä johtuen riitoja riitojen perään. Haluaisin mennä juttelemaan asioista ammattihenkilölle, mutta nainen ei halu, asiat ratkeaa kuulema itsestään ajan kanssa. Tuntuu, että suhteemme keikkuu todella ohuella lankulla ja haluaisin saada suhteen varmalle pohjalle ennen naimisiin menoa, tuskin se siellä parantuu. Naiseni ei ymmärrä tätä ratkaisua ja hän luulee, että minä en rakasta häntä tarpeeksi. Vaikka asia ei näin ole. Ero edessä, ei voida jatkaa, jos ei mennä naimisiin...
- Perheenisä
Häiden perumisen takana on se pienen pieni tai vähän suurempi epävarmuuden kikkare, että onkohan tämä ihminen nyt sittenkään se oikea. Halutaan pitää etuovi auki sitä mahdottomuutta varten, että tapaakin unelmiensa jotain.
Naimisiin mennään kun halutaan osoittaa olevansa valmis olemaan toisen kanssa loppuikänsä. Häitä ei kannata lupailla tai suunnitella vain siksi, että puoliso tykkäisi mennä naimisiin samalla kun itse on epävarma.
Naimisiin voi mennä maisteritraatissa, paikalla 4-5 henkilöä... ei luulisi neuroottisemmankaan pyörtyvän.- 3+1
Totta, miehelläni on paniikkihäiriö ja menimme naimisiin maistraatissa vain kahden todistajan läsnäollessa. Edes vanhemmat eivät tienneet vihkimisestä etukäteen. Suvulle ja ystäville kerroimme jälkeenpäin ja pidimme pienimuotoiset kahvitukset kotonamme.
Itse en ollut kovin innostunut suurista häistä, eli tämä järjestely sopi minulle. Siitä on nyt 12 vuotta ja on ollut sekä myötä että vastoinkäymisiä matkan varrella. Häät on vain yksi päivä siitä avioliitosta, arki tulee vastaan heti seuraavana aamuna.
Pääasia on miten sitä avioliittoa hoitaa, ei ne häät.
- Kovakuu
Jos akka suuttuu siitä että mies haluaa
peruuttaa häät , niin suosittelen ämmän
vaihtoa !- sukujafrendit
Ennen kutsujen lähettämistä on viimeinen hetki vetää hätäjarrusta, sen ken panikoi. Muu on "tosi noloa" sosiaalisesti.
- kauniisti sanottu
Suuttumus on luonnollinen tunne tuollaisessa tilanteessa. Kaikki tunteet ovat sallittuja ilmaista ääneen.
Eikös mies häiden peruuttamisella jo ilmaise, että haluaa vaihtaa naista..
- perheen perustus
Nykyään ihmiset huoraavat ennen naimisiinmenoa. Sitten mies ei haluakaan mennä enää naimisiin, kun on jo nainut. Naimisiinmeneminen tarkoittaa sitä myös, että naidaan. Eli ennen kun ei olla naimisissa, ei naida. Jos ei Raamatun neuvoja pidä arvossa, niin synti vie ja asiat kääntyvät väärinpäin. Ei hyvää touhua ollenkaan. Joillakin on perhe pitkällä menossa, kun päättävät naimisiin mennä. Vaikka oikeasti naimisiinmenon pitäisi olla perheenperustuksessa ekalla sijalla. Sitten papin aamenen jälkeen lastensaamispuuhat.
- osattiin ennenkin
Ikäihmisetkin menevät naimisiin. Kuusikymppisen ei tarvitse odotella lapsentekopuuhia naimisiin asti ;D
Kautta aikojen ihmiset ovat touhunneet petipuuhissa ties kenenkin kanssa ilman sen kummempia suhteita. Jos vahinko kävi, niin äkkiä vaan naimisiin ennen kuin raskaus näkyi julkisesti. - kokemus-k
"Nykyään ihmiset huoraavat ennen naimisiinmenoa. Sitten mies ei haluakaan mennä enää naimisiin, kun on jo nainut. Naimisiinmeneminen tarkoittaa sitä myös, että naidaan. Eli ennen kun ei olla naimisissa, ei naida."
Eli siis sinusta ihmisten pääasiallinen syy mennä naimisiin pitäisi olla seksin saaminen, ei rakkaus?
Nykyäänhän ollaan siinä onnellisessa tilanteessa että kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin vain siksi että ei enää jaksa odottaa sitä seksiä vaan naimisiin voi mennä ihan siitä rakkaudesta ja sitoutumisen halusta. Mutta ei se sitten ilmeisesti kaikkia mielytä...
- LilijaC
Eli sinäkö painostit ukkoparan kihloihinkin? Mikä kiire sinne naimisiin on? Jos suhteenne en kunnossa, miksi sitä täytyy toitottaa muille. Etkö voisi olla vaan tyytyväinen siihen mitä sinulla on.
En itse henk.kohtaisesti ole koskaan tajunut koko avioliiton merkitystä. Näen sen täysin vaan teatterina muille, en mitenkään kahden välisenä asiana. Miksi pilata jotain mikä on hyvää menemällä naimisiin ja eroamalla sitten parin vuoden päästä? Kolme vuotta yhdessä ei vielä opeta tuntemaan toista.
Omassa kaveripiirissä on jo kolme avioeron käynyttä paria. Komiat oli häät ja esitystäkin riittää pari vuotta, siihen ne suhteet sitten lopahti. Tuntuu hiukan pinnalliselta koko sakramentin todístelu muille.
Mutta... jos naimisiin meno nyt on NIIIN tärkeää, unohda ihmeessä ihminen kenestä välität ja hae joku joka tahtoo vaan naimisiin.... huh.- Tulostaiulos-83
Ihme vääristelyä. Häät järjestetään kahdenvälisen sopimuksen tekemiseksi, hääjuhla muille ja itselle. Häiden ja sopimuksen tarkoitus ei ole pilata suhdetta vaan vahvistaa se. Se on iloinen asia. Siksi häitä järjestetään. Jos ei pysty menemään naimisiin, ei välitäkään siitä toisesta silloin. Naimisiin nimittäin halutaan, kun toisesta välitetään. Kun ei välitetä, kieltäydytään naimisiinmenosta eli sopimuksesta. Tällöin selviää osapuolille, että naimisiin ei kannattaisikaan mennä, ellei sitä ole ennen tätä hääajankohtaa huomattu. Naimisiinmenolla osoitetaan välittämistä toisen elämästä virallisesti. Ja miksi et näin tekisi, jos kerran oikeasti välität? Oikeasti rakastunut menee naimisiin, ei kieltäydy siitä.
- Pallo sinulla
Onkos se vielä aikamieskään, joka voidaan painostaa kihloihin ja jota naimisiinmeno pelottaa, mutta sänkyhommat kyllä kiinnostaa? Kannattaa jättää kasvamaan.
Tuli jostain syystä mieleen 70-luvulla pyörineen nuortenohjelman tunnuslaulu "Ei lapsi voi olla kuin aikuinen - kyllä jokainen sen tajuaa"... - Kerrohanmeille
Miten teille kävi? ♡
- hklllml
Miehelläsi saattaa olla toinen tai hän haluaa olla poikamies jos haluaa perua häät. Morsiamen pitäisi olla onnellinen miehen rehellisyydestä ja etsiä uusi mies.
- Anonyymi
Ei, kun se onkin homoseksuaali, tuli ulos kaapista.
- Anonyymi
"Miehen" todellinen identiteetti nousi esiin, pystyyn lopulta..?
Rehellinen edes sinulle ennen häitä, avioliittoa.
Näitä "miehiä" riittää.. hmm
Rakkaudettomuudesta ei varmaankaan ole kyse. Millaista rakkautta "miehesi" tuntee -
Olisiko pohtimisen aihetta? - Anonyymi
Pettänyt on.
Se on syy, ettei "voi" Sinua rehellisesti ottaa itselleen. - Anonyymi
Onko mies pettänyt eikä pysty lupaamaan luottamuksellista, puhdasta rakkautta. Kun on sen pilannut.
- Anonyymi
Joskus voi käydä lopulta onnellisesti, mutta siihen vaaditaan se, ettei kumpikaan ole raivostunut silmittömästi peruutuksesta.
Nim. Kihlauksen perunut - Anonyymi
No jos naimisiin olet aikomassa niin pitöis tuollainen pieni kupru kestää, vai ajattelitko että sitten naimisissa on pakko kestää. Kannattaa miettiä, jos sattuu vaikka muistisairaus iskemään puolisoon mitä on tullut luvattua papin edessä. Ei oo muuten kovin kevyt rooli olla omaishoitajana 24/7. Mutta näitä kannattaa miettiä ENNEN avioitumista.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 894240
Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1032403Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?352399Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell972144Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281917- 321905
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91587- 291568
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei1881560- 761331