Mieli maassa, mikään ei huvita, ahdistaa jne.jne = masennus -> puutetta serotoniinista. Näinhän väitetään.
Onko masennuksessa serotoniinin tuotanto heikkoa, vai kuluuko sitä vain enemmän?
Masennuslääkkeethän (ssri) lisäävät serotoniinin määrää. Jos esim. vuoden lääkekuurin jälkeen serotoniinitaso on noussut ja lopettaa lääkkeiden syömisen, niin pitääkö kasvanut serotoniinitaso itseään yllä?
Jos on "terve", niin poistuuko serotoniinia elimistöstä lainkaan vai poistuuko sitä samanverran kuin syntyy lisää (tasapainotila)?
Onko masennuksessa serotoniinin tuotanto heikkoa, vai kuluuko sitä vain enemmän?
Masennuslääkkeethän (ssri) lisäävät serotoniinin määrää. Jos esim. vuoden lääkekuurin jälkeen serotoniinitaso on noussut ja lopettaa lääkkeiden syömisen, niin pitääkö kasvanut serotoniinitaso itseään yllä?
Jos on "terve", niin poistuuko serotoniinia elimistöstä lainkaan vai poistuuko sitä samanverran kuin syntyy lisää (tasapainotila)?
Vastaukset 18
Vanhimmat
puute. On kysymys monitahoisesta ongelmavyyhdistä. Jos serotoni olisi ainoa ongelma, niin maan kaikki masennuspotilaat olisi jo aikaa sitten hoidettu lääkkeillä kuntoon.
Mikä tahansa mielen alakulo ei ole vielä masennus. Masennukseen liittyy tietty oireisto, jonka pitää olla "päällä" vähintään kahden viikon ajan, jotta voidaan puhua masennuksesta.
Jos haluat enemmän tietoa serotonista, vilkaiseppa seuraavaa linkkiä:
http://users.kymp.net/mode0652/tourette/vaine.html
Aivan, mutta jos keskitytään pelkkään serotoniiniin, niin kuinka on?
ne vain tukkivat serotoninia takaisin ottavia reseptoreita... ainakin teoriassa.
Elimistö itse valmistaa serotoniinia siitä mitä syömme, joten on järkevämpää muuttaa ruokailutottumuksia terveemmiksi, se kun ei aiheuta sivuvaikutuksia tai riippuvuutta eikä vaurioita aivojen välittäjäaineprosesseja.
"Serotiniininpuute jonka masennuslääkkeet korjaa" on pelkästään yksinkertaistettua myyntikampanjaa näille lääkkeille.
Tässä mennään puuhun niin sanoakseni puolivälistä runkoa, jos serotoniinivajausta on, niin miksi se ei aiheuta oireita jo aikaisemmin ja jos masennusoireet aiheutuvat serotoniinpuutteesta, miksi serotoniininpuute silloin syntyy ja miten sen syntyä voi ehkäistä?
On havaittu että terapia vaikuttaa potilaan käyttäytymiseen eräissä häiriössä samoin kuin lääkitys, joten on kohtuullisen turvallista ajatella terapian korjaavan välittäjäaineprosesseja samoin kuin lääkityksen arvellaan tekevän.
Tätä taustaa vasten voisi ajatella että välittäjäaineiden häiriöt syntyvät traumaattisesta kokemuksesta, kuten stressistä. Masennusoireet ovat vain pitkäkestoisen stressin aiheuttaman välittäjäainetasapainohäiriön ulkoinen merkki.
Jos itsetuntemus ja elämänhallinta ovat niin heppoisissa kantimissa että sallii itsensä elää pitkäkestoisessa stressissä mielenterveydenhäiriöön saakka, lääkintä ei näitä puuttuvia taitoja opeta vaikka sen on todettu vähentävän masennuspisteitä n. 50% puolella potilaista ja saattaa tarjota joillekin lievitystä siksi aikaa kun lääkkeitä käytetään.
Eli käytännössä ssri-lääkkeet eivät vaikuta aivojen serotoniinipitoisuuteen?!
Tuossa 'pelkkää serotoniinin' laittamassa linkissä oli juttua siitä, kuinka serotoniini vaikuttaa esim. Aspergerin Syndroomaan.
ssr-lääkkeet vaikuttavat aivoihin, on olemassa vain ulkoisiin havaintoihin perustuva teoria siitä että ne estävät serotoniinin takaisinoton aivosolujen synapsiraosta, mitään tieteellistä todistetta ei ole olemassa.
Kukaan ei myöskään tiedä mitä muita vaikutuksia näillä molekyyleillä on aivoihin, miten ne esim. aiheuttavat itsetuhoisuutta ja raakoihin murhiin johtaneita psykooseja ym. lieveilmiöitä.
Kukaan ei oikeastaan välitäkään ottaa selvää näistä vaikutuksista niin kauan kuin miljardibisnes pyörii.
Arvoisa mielenterveystieteen professori, vai mikä sitten lienetkin. Aika pahaa tekstiä heität. Erityisesti hauskuutti, siinä nämä päivän ensimmäiset naurut, tuo "teoriasi" itsetuntemuksesta ja elämän hallinnasta.
Lisää näitä juttuja tänne; kyllä me masentuneet tästä parannutaan, kun jatkat noita latteuksiasi. Hih!
olen itse kokenut 2 vaikeaksi diagnosoitua masennusta joista olen noussut omin voimin ilman mielialanappeja.
Omien voimavarojen käyttö vaatii tietysti asioihin paneutumista, en ole väittänytkään sitä helpoksi ja vaivattomaksi, helpompi on antaa periksi ja popsia pillereitä vaikka loppuikänsä.
Kertoisitko yhden esimerkin "raaoista murhista". Missä niitä on tapahtunut? Mistä tiedät, että niiden syy on ssri-lääkkeissä? Jos sinulla on joku linkki aiheeseen, niin viitsitkö laittaa sen tänne? Kiinnostaisi faktatieto.
http://www.guardian.co.uk/weekend/story/0,3605,258000,00.html
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Healy_(psychiatrist)
Tässä on mielenkiintoinen sivusto josta löytyy paljon lääkkeisiin, lääkäreihin ja lääketeollisuuteen liittyviä artikkeleja.
http://www.newstarget.com/index.html
Lääketehtaat tapaavat "pestä" kliinisiin kokeisiin osallistuvat koehenkilöt siten että jo alkuvaiheessa pyritään sulkemaan ulos sellaiset koehenkilöt joilla voi olla riskiä aggressiivisuutenn ja itsetuhoisuuteen.
Usein tavataan myös salata sellaiset kokeet joissa lääkkeen sivuvaikutkset korostuvat liikaa.
Muutama tehdas on joutunut tuomaan päivänvaloon noita salattuja koepapereita ja nyt esim. paroksetiinin suhteen varoitetaan aggressiivisuuden ja itsemurhan vaarasta sekä lapsilla että aikuisilla.
Psykoosin vaara on suurimmillaan lääkkeen käyttöä aloitettaessa, annostusta muutettaessa ja vieroituksen aikana.
Alla oleva linkki vie FDA:n tietosivulle joka käsittelee paroksetiinia, sivulla 8 puhutaan aineen aiheuttamasta tilan huononemisesta ja itsemurhavaarasta.
http://www.fda.gov/medwatch/SAFETY/2004/may_PI/PaxilCR_PI.pdf
Onko sinun mielestäsi niin, että on kyse vain joko välittäjäaineista tai psyyken ongelmista? Onko mielestäsi todella niin, että, jos terapia auttaa 50%, se on sama kuin lääkkeestä saatava apu? Ja, kun terapia auttaa, niin silloinko se tarkoittaa, että välittäjäaineet korjaantuvat? Kun kuitenkin sanot, että kysymys on elämänhallinnasta? Huomaatko vastaavasi itsellesi ja puhuvasi kahdelta kantilta päätyen tulokseen 1+1=1?
Sinä olet valinnut oman tiesi. Itse luotan osaaviin lääkäreihin ja heidän määrittelemäänsä hoitomuotoon. Toki omaehtoisella kuntoutuksella on myös tärkeä rooli, mutten usko sen yksin riittävän. Se, että olet kahteen kertaan sairastunut vakavaan depressioon kertoo siitä, ettei ensimmäistä ole hoidettu kunnolla loppuun ja uutta masennusta ennalta ehkäisevästi. Totta kai voit elvistellä nousseesi ilman lääkitystä vaikka suosta, mutta siitä ei loppupeleissä pisteitä jaeta.
Lääkityksen aloittaminen ei todellakaan merkitse periksi antamista; päin vastoin. Se osoittaa halua parantua ja saada voimia myös omaehtoiseen kuntoutukseen. Lääkkeitä ei tarvitse popsia loppuikäänsä, jos homman hoitaa ohjeiden mukaan. Ehkä tuossa puritaanisessa asenteessasi olisi jotain tarkistettavaa, ihan vaan jatkoakin ajatellen. Seuraava masis voi jo kurkistaa oven takana. Tuntuu, että olet hiukan liian ankara itsellesi.
joka toimii lääketeollisuuden markkinamiehenä, lääkkeiden haitat tulevat esille usein vasta markkinoinnin jälkeen. Mitä enemmän olen perehtynyt lääketeollisuuden ja lääketieteen muhinointeihin, sitä vähemmän olen nähnyt syytä luottaa lääkäreihin.
Viimeisin tiedonmuru minkä olen SSRI-huijauksesta löytänyt on eräs eläinkoe. Hiirenpoikasille annettiin SSRI-lääkettä 4-21 päivän iässä. sen jälkeen ne saivat kasvaa aikuisiksi. Kun aikuisia hiiriä tutkittiin, havaittiin lääkettä saaneiden hiirien olevan selvästi taipuvaisia ahdistukseen ja masennukseen.
Tuo koe kertoo että SSRI-lääkkeet saattavat aiheuttaa aivotoimintoihin pysyviä vaurioita jotka pakottavat jatkamaan käyttöä.
Masennus ei ole mikään omipäin toimiva mörkö joka kurkistelee ovien takana, se on ainakin minun mielestäni elämänolosuhteiden tuottaman stressin aiheuttama kehote tehdä muutoksia persoonallisuudelle sopimattomalle elämälle ja siinä eivät turrutuspillerit auta.
Mitäköhän tahoa mahdat edustaa? Tuskinpa kuitenkaan tässä holhousyhteiskunnassa voidaan määrätä yhteen kansakunnan perussairauteen liittyen epämääräisesti tunnettuja lääkkeitä. Varsinkin, jos niillä olisi kuvaamasi kaltaisia lieveilmiöitä. Itse olen käyttänyt suht. pienellä annostuksella turvalliseksi luonnehdittua ssr-masennuslääkkeitä ilman mitään sivuoireita. Ei ole tullut mieleen tehdä mitään itsetuhoista tai muuhun tahoon kohdistuvaa tekoa.
Uskon, että ne kaduilla riehujat ovat nimenomaan niitä, jotka ovat jättäneet mahdollisesti määrätyt lääkkeet väliin.
aivojen kemiallisen tasapainon häiriöstä, sitä se ei kerro miten tämä tila on syntynyt.
Itse arvelen että pitkäkestoinen stressi, monen muun tekijän, kuten esim. väärien ravintotottumsten ohella, laskee välittäjäainetasoja ja masennusoireet ovat tämän tilan ulkoinen merkki.
Ymmärrän kyllä että masennusta pidetään sairautena mutta minun mielestäni tämä yksinkertaistaa monimutkaista asiaa liikaa, tuijotetaan pelkästään oireisiin, ei nähdä kokonaisuutta.
Minulle masennus on hälytysmerkki siitä että elämässäni on asioita jotka on korjattava ja lääkityksen alaisena noiden asioiden löytäminen on vaikeampaa.
Lääkkeet eivät lisää serotoniinia, itseasiassa niiden vaikutusta ei täysin tunneta, eikä myöskään tunneta mihin kaikkiin mekanismeihin ja kemikaaleihin ne aivossamme vaikuttavat.
Välittäjäainetasoja voi nostaa esim. ravinnon kautta, kirkasvalohoidolla ja terapialla. Terapian vaikutus välittäjäaineisiin on myös pelkkää teoriaa joka perustuu erääseen kliiniseen tutkimukseen jossa lääkityksellä ja terapialla saatiin samankaltainen vaikutus potilaiden oireisiin.
Terapian etu lääkitykseen on että se ei aiheuta sivuvaiktuksia, aivovaurioita, eikä riippuvuutta vieroitusoireineen.
En minä edusta mitään tahoa, korjoitan vain asiasta jonka tutkimus on todennut ja lääketeollisuuskin jo joutunut myöntämään.
Saat onnitella itseäsi jos sinulle ei ole tullut mitään sivuvaikutuksia, 70-90% käyttäjistä niitä tulee tutkimusten mukaan.
Itsetuhoisuudesta lääketeollisuus on tiennyt siitä asti kun ko. lääkkeitä on ensimmäisen kerran kokeiltu, uusissa ssri-lääkkeissä on jo varoitus tästä ilmiöstä ja vanhoihinkin varoituksia on tulossa, sen verran paljon murhia ja itsemurhia näiden psyykenmyrkkyjen sekoittamina on tapahtunut.
Olen stressille yliherkkä ja masennun pienistäkin painetiloista helposti, eli ratkaisu on ilmeisesti se että pyrin olemaan tekemättä mitään sressaava eli käytännössä olen työttömänä kotona? Terapiaan en pääse ja jos pääsisin niin miten se voisi auttaa stressin sietokykyyni? Ongelma kun tuntuu hyvin fyysiseltä.
Toiseksi syön samaa ruokaa kuin mieheni, mutta hän ei masennu ollenkaan? Onko vika minussa vai ruuassa?
Aloitin masennusläkkeet ja tuntuu että niistä jotain apua on, tosin vaihtelevasti. Elämäni on edelleen solmussa mutta edes välillä sentään on toivoa paremmasta. Pitäisiköhän syödä vahvempia lääkkeitä?
Et maininnut, miten pitkään lääkehoitoa on kestänyt, mutta oman kokemukseni mukaan viikossa eikä edes kahdessa tapahdu juuri mitään, paitsi sivuvaikutuksia. Puhutaan pikemminkin kuukaudesta tai kahdesta, ennenkuin vaikutus olotilassa näkyy ja masennuksen oireet alkavat pikkuhiljaa helpottaa. Siitä huolimatta elämä siitäkin eteenpäin saattaa olla siksakkia. Hyvää päivää seuraa huonompi, mutta suunta on kuitenkin oikea.
Masikseen liittyy myös fyysisiä oireita, se on ihan tavallista. Ruokavalion suhteen en osaa ottaa kantaa, mutta ihan maalaisjärjellä uskon, että kannattaa pyrkiä syömään hyvin ja terveellisesti. Syy masennukseesi ei johtune sen kummemmin ruuasta kuin sinustakaan, vaan monista eri tekijöistä, ehkä pidemmältäkin aikaa.
Nyt pitäisi malttaa olla kärsivällinen ja odottaa lääkkeiden tuomaa konkreettista apua.
Lisäksi, ellet vielä ole sitä tehnyt, hankkiudu jonkun ammattiauttajan, mieluiten psykiatrin juttusille, jotta pääset purkamaan tilannettasi. Ei välttämättä tarvita terapiaa; itselläni ainakin riitti muutama keskustelu psykiatrin kanssa. Sain paljon tietoa siitä, mitä masennus on ja lisäksi hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen.