Urheilu ja raskaus

En nyt tiedä onko tää suora vastaus yhtään mihinkään mutta omista kokemuksista vain ajattelin kertoa.

Itse olen voimaillut useamman vuoden ja salilla olen nostellut aika painavia rautoja. Sen lisäksi lenkkeillyt ahkerasti ja muutenkin liikkunut paljon. Raskaaksi tultuani jouduin lopettamaan sen ja kaiken muunkin liikkumisen täysin. Alunperin olin ajatellut että "tietenkin sitten kun tulen raskaaksi niin kevennän painoja enkä tee mitään kovin raskaita ja repiviä juttuja" mutta se etten pystynyt tekemään enää MITÄÄN, yllätti ihan täysin. Ensin tuli vuotoja ja sitten yleiskunto romahti ihan totaalisesti. Pidin sitä kuitenkin normaalina ja raskauteen kuuluvana kun lääkäritkään eivät löytäneet musta mitään sen kummempaa vikaa. Mutta sen jälkeen kun sain keskenmenon niin olen kyllä tullut ajatelleeksi, että normaali raskaus ei ole sellainen jossa joutuu jättämään heti kaikki harrastuksensa eikä pysty tekemään edes parin kilometrin rauhallista kävelylenkkiä tai nousemaan toiseen kerrokseen portaita ilman kauheaa puuskutusta ja sydämentykytystä vaikka vauvamasuakaan ei vielä ollut näkyvissä. Se ei ole normaalia. Normaaliraskaudessa pitäisi kyllä pystyä urheilemaan ja liikkumaan melko normaaliin tahtiin, ne äärimmäiset rutistukset ehkä on hyvä jättää pois mutta muuten kyllä kropan pitäisi kestää sykkeen nousemista ja hyppimistä ja liikkumista. Joten sinulle sanoisin vain että niin kauan kuin liikkuminen tuntuu hyvältä, voit sitä huoletta harrastaa. Liikunta on terveellistä odottavalle äidille ja sikiöllekin ja jos ei tule kipuja eikä vuotoja eikä supistuksia eikä muita oireita niin anna palaa vain. :) Lääkärin/neuvolantädin mielipidettä on tietysti hyvä kysyä mutta jos lääkäri tai neuvolantäti on ihminen joka ei urheilemisen elinvoimaa antavaa merkitystä ymmärrä niin saattaapa hyvinkin kieltää yhtä sun toista.. Minä kyllä olen ehdottomasti sitä mieltä että kaikkia harrastuksia voi jatkaa niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. :)

moikka, itse olen kestävyyslajin kilpaurheilija ja nyt viikoja kasassa 30 3. Kolme ensimmäistä kuukautta urheilin ja kisailinkin melko normaalisti. Tätä auttoi tietysti se, että alkuraskaus oli kohdallani lähes oireeton. Kolmen kuukauden jälkeen olen jatkanut erittäin aktiivista liikuntaa, mutta alemmilla sykkeillä. Puntilla käyn, juoksen, sauvakävelen, hiihdän ja toivottavasti voin jatkaa näitä lajeja jonkinasteisti loppuun asti. Omia tuntemuksia olen seuraillut ja heti, jos on tuntunut pahalta, olen hiljentänyt. Mutta pahalta ei juuri ole tuntunut,joten liikkuminen on edelleen helppoa.
Itselleni on ollut todella tärkeä voimavara se,että on pystynyt jatkamaan urheilua näinkin pitkälle. Kaikilla ei kuitenkaan asiat suju samaa rataa ja olen ollut onnekas,kun kaikki on sujunut näin hyvin.Mutta minä kyllä kannustan liikkumaan, jos omat tuntemukset sen vain sallivat.Mukavaa odotusta!

Olen itse pitkän matkan juoksija ja lisäksi voimaharjoittelen salilla. Ensimmäisessä raskaudessa lopetin juoksemisen parin kuukauden jälkeen (mutta kävelin pitkiä matkoja ja loppuun asti) , mutta salilla kävin loppuun asti ja heti synnytyksenkin jälkeen. Nyt toisessa raskaudessa olen ajatellut juosta niin kauan kuin tuntuu hyvältä.

Nyt viikkoja on kasassa 12 1 ja viikko-ohjelmaani kuuluu puolen tunnin lenkkejä n. 2-3 krt viikossa ja yksi pitempi n. 1h lenkki kerran viikossa. Lisäksi käyn nyt kiireisen työtilanteen takia hiukan vaihtelevasti salilla (1-3 krt/vko). Lepopäiviä pidän 1-3pv/viikko. Nyt parin viikon ajan olen huomannut että juokseminen vaikeutuu koko ajan. En voi juosta enää intervalleja, hypellä enkä vetää kovaa. Olen nyt juossut aika hissukseen ja pidellyt taukoja. Ehkä tänään olen huomannut sen selkeimmin. En ehkä voi kovin pitkää juosta, mutta yritän juosta vain niin kauan kuin voin:)

ko joskus viis vuotta sitten viimeksi...Olen laiska..Mutta en pulskea...