KATEUDEN PEIKKO.

Onko vaikeampaa asiaa kuin se, että nuori kohtalotoveri kuolee sairauteensa ja itse saa jatkaa elämää, vaikka lähtökohdat olivat samat?

Millä oikeudella minä elän? Mistä syystä hän joutui lähtemään? Pettymys, suru, ahdistus, katkeruus, häpeä, viha, kiitollisuus, pelko, epävarmuus. Ennen kaikkea ikävä.

paljonkin kirjoitti:

Onko vaikeampaa asiaa kuin se, että nuori kohtalotoveri kuolee sairauteensa ja itse saa jatkaa elämää, vaikka lähtökohdat olivat samat?

Millä oikeudella minä elän? Mistä syystä hän joutui lähtemään? Pettymys, suru, ahdistus, katkeruus, häpeä, viha, kiitollisuus, pelko, epävarmuus. Ennen kaikkea ikävä.

itsellä tilanne, sisarella ja minulla syöpä, minä elän! sisareni haudalle vien jouluna kynttilän. Itse olen ajatellut niin, että olen KIITOLLINEN elämästäni!

noin päin! kirjoitti:

itsellä tilanne, sisarella ja minulla syöpä, minä elän! sisareni haudalle vien jouluna kynttilän. Itse olen ajatellut niin, että olen KIITOLLINEN elämästäni!

Olimme hoidoissa yhtäaikaa ja soittelimikkin pajon.
Sitten kun minulla uusi, niin ystäväni ei pitänyt enää yhteyttä. Ja itse asiassa en kyllä olisi välittynytkään.
Nämä tilanteet elävät ja muuttuvat ja me ei voida sille mitään.

tällänen kirjoitti:

Olimme hoidoissa yhtäaikaa ja soittelimikkin pajon.
Sitten kun minulla uusi, niin ystäväni ei pitänyt enää yhteyttä. Ja itse asiassa en kyllä olisi välittynytkään.
Nämä tilanteet elävät ja muuttuvat ja me ei voida sille mitään.

Kaikissa potilasjärjestöissä on valtavasti kateutta ja sen tähden niissä onkin parempi se, että johtajat ovatkin ulkopuolisia.

tällänen kirjoitti:

Olimme hoidoissa yhtäaikaa ja soittelimikkin pajon.
Sitten kun minulla uusi, niin ystäväni ei pitänyt enää yhteyttä. Ja itse asiassa en kyllä olisi välittynytkään.
Nämä tilanteet elävät ja muuttuvat ja me ei voida sille mitään.

onhan meitä monenmoista mieltä ja monenmoista miestä - ja naista.
Kun on hoitojen keskellä, se on kuitenkin eri elämää kuin se 'tavallinen' elämä. Varmaan omasta kokemuksesta tiedät. Ehkäpä ystäväsi ei jotenkin rohkene ottaa yhteyttä, hän ei ehkä tiedä mitä sanoisi? Ehkä häntä 'hävettää' kun hänellä on ollut parempi onni ja on välttynyt uusimiselta. Mitä hän voisi jutella sinun kanssasi - varmaan turhaa pohdintaa ja pelkoa ettei osaa tehdä oikein ihmissuhteessa. Mutta mehän otetaan kaikenlaisia kummia pultteja mistä vaan asioista.
Ehkä hän haluaa unohtaa oman sairautensa ja kaiken siihen aikaan liittyvän?

Oletko ehkä kysynyt häneltä, tai ottanut häneen yhteyttä ja vähän kuulostellut mistä kiikastaa?
-
Jaksamista ja voimia sinulle! Yritä pitää mieli korkealla ja kevättä kohti tässä jo mennään, aurinko alkaa tulla takaisin, paistaa sinulle ja kaikille meille muillekin syövän kanssa tekemisiin joutuneille. (Ja niille 'ulkopuolella', siellä toisessa, tietämättömässä elämässään eläville ihmisille myös - heille joilla ei ole vielä aavistustakaan rankoista jutuista elämässä.)

paljonkin kirjoitti:

Onko vaikeampaa asiaa kuin se, että nuori kohtalotoveri kuolee sairauteensa ja itse saa jatkaa elämää, vaikka lähtökohdat olivat samat?

Millä oikeudella minä elän? Mistä syystä hän joutui lähtemään? Pettymys, suru, ahdistus, katkeruus, häpeä, viha, kiitollisuus, pelko, epävarmuus. Ennen kaikkea ikävä.

mutta senverran olen päässyt elämästä selville, että Taivaan Isän käsissä on jokaisen elämä ja kuolema.Hänen aikansa oli lähteä ja sinun elämäsi jatkuu, elämäntehtäväsi ei ole vielä suoritettu, mutta hänen on.Kiitos Taivaan Isälle siitä ajasta, jonka sait pitää hänet lähelläsi ystävänä.Olen itse menettänyt 18 v. sisareni aikanaa autokolarin uhrina.Sitä ei meinaa millään käsittää että on nuoren vuoro lähteä, kun meillä ihmisillä on ajatuksissamme jonkinlainen kaavio, että vanhana sitä vasta kuollaan. Jumalan siunausta sinun elämällesi.