miksi fatwa?

"Ne, jotka taistelevat Allahia ja Hänen lähettilästään vastaan ja
kiirehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät surmataan, naulitaan ristiin tai
heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ristikkäin tai heidät karkotetaan maasta.
Tämä on heidän häpeänsä tässä maailmassa, ja tuonpuoleisessa heitä odottaa ankara
rangaistus." (suura 5:33)

http://global.finland.fi/public/?contentid=43920&contentlan=1&culture=fi-FI


Islam, fatwat ja feminismi



Ulkoasiainministeriön Tuhat ja yksi askelta –kampanjan seminaarissa pohdittiin perjantaina islamin lakia sekä feminismin ja islamin suhdetta.

Moderni yhteiskunta asettaa uusia haasteita islamin laille, korosti islamin laista alustanut Irmeli Perho. Hän johtaa Suomen Lähi-itä instituutin Damaskoksen toimipistettä.

Sharia (islamilainen laki) tarkoittaa tavallisille muslimeille väljästi elämäntapaa, ja heidän tietonsa sharian varsinaisesta sisällöstä voivat olla kohtalaisen hatarat. Sen vuoksi kansan käsitykset shariasta voivat poiketa suurestikin siitä, miten islamin oppineet shariaa tarkastelevat. Täydellisen sharian tuntee vain Jumala; kuolevaisille Jumala on Koraanin välityksellä paljastanut laista sen, mikä tarpeen on. Koraani on luonteeltaan varsin vähän lakikirja, pikemmin se antaa yleisiä sääntöjä ja moraaliohjeita. Koraanin ohjeita tarkentamaan on syntynyt fiqh, joka on eräänlainen islamilainen lainoppi.

Tavallisille ihmisille jo erottelu sharian ja fiqhin välillä voi olla häilyvää. He hakevat islamilaisen lain tulkintaa esimerkiksi internetin kysymyspalstoilta tai televisio-ohjelmista, joissa oppineet vastaavat kysymyksiin. Internetin kysymyspalstojen ongelmana on, ettei kukaan tiedä, kuka fatwan eli lainopillisen ratkaisun antaa. Tv-saarnamiehet puolestaan eivät joudu perustelemaan laintulkintojaan muille oppineille, vaan heille on tärkeintä se, kuinka suuret ovat ohjelman katsojaluvut.

Suurin osa muslimimaiden lainsäädännöstä pohjaa kuitenkin maalliseen lakiin, joka pohjautuu länsimaiseen oikeusperinteeseen. Iranissakin parlamentti säätää lait, vaikka islamin oppineiden neuvosto tarkistaaa niiden yhteensopivuuden islamilaisen lain kanssa.



Kuka saa antaa fatwan?

”Fatwoja ei voi etsiskellä ympäriinsä kuten kauppojen tarjouskahveja”, sanoo tanskalainen islamintutkija Jakob Skovgaard-Petersen Carsten Niebuhr -instituutista. Teoreettinen fatwa-kirjallisuus antaa rajat. Tavalliset ihmiset saavat tiedon tärkeistä fatwoista perjantaisin omassa moskeijassaan.

Fatwat (lainopilliset ratkaisut) olivat tapa standardoida islamin lakia ennen kuin kirjallisuus yleistyi, Skovgaard-Petersen selventää.

Nykyisin fatwat julkaistaan painettuina ja perinteinen oppineen ja kansalaisen, asiantuntijan ja maallikon kasvokkainen kohtaaminen on mennyttä.

Vaikka fatwat eivät pidä oikeudessa niillä on merkittävä asema epävirallisessa oikeudessa. Ihmiset pyytävät usein valtion muftilta lainopillista ratkaisua, koska oikeuskäsittely on kallis ja kestää kauan.

Islamin oppineet myös ohjaavat keskustelua fatwoja antamalla. ”Ne toimivat kuin lehdistötiedotteet”, tutkija kuvaa. ”Fatwat sopivat hyvin nykyaikaan, koska ne eivät ole laillisesti sitovia.”



Islam ja feminismi

Iranilaissyntyinen sosiaaliantropologiasta väitellyt Ziba Mir-Hosseini alkoi opiskella islamin lakia oman avioeronsa yhteydessä. ”Opin sen riittävän hyvin saadakseni avioeron”, hän naurahtaa.

Miksi feministit palaavat islamilaiseen lakiin? ”Se antaa kontekstin – islamistit määrittelevät sukupuolten tasa-arvoa koskevan keskustelun rajat”, Mir-Hosseini sanoo.

”Epätasa-arvo syntyy islamilaisten lainoppineiden tulkinnasta, se ei perustu Koraaniin”, hän korostaa.

Iranissa islamistit puhuivat eri tavalla ollessaan oppositiossa shaahin valtakaudella. Islamisaatio alkoi vallankumouksen jälkeen, ja sitä vahvisti kahdeksan vuotta kestänyt sota Irakia vastaan.

Iranin perhelaki säädettiin 1925-1936 ja sen mukaan avioliitot ja avioerot ovat ulaman (oppineiden) hoidossa. Kun shaahi Reza Pahlavin aikana lainsäädäntöä uudistettiin länsimaiseen malliin, perheoikeus oli ainoa, jossa islamilainen laki säilyi.

Avioliitto on ikään kuin kauppasopimus, jossa on kolme pääasiallista elementtiä: tarjous, hyväksyminen ja morsiusraha, joka sinetöi sopimuksen. Tämä sopimus sisältää oikeuksia je velvollisuuksia. Aviomiehen velvollisuutena on huolehtia puolisonsa elatuksesta, ja vastalahjaksi siitä, hänen oikeutenaan on vaatia naiseltä täydellistä kuuliaisuutta. Naisen velvollisuutena puolestaan on alistua aviomiehensä tahtoon, ja hänen oikeutenaan on saada mieheltä elatus.

Avioeroa ei sen sijaan pidetä sopimuksena, vaan se on yksipuolinen toimi miehen taholta.

Mir-Hosseini teki kenttätutkimusta papiston parissa 1990-luvun puolivälissä. Näihin aikoihin naiskysymys alkoi nousta oppineiden asialistalle. Naisten oikeuksia ajavat ovat kuitenkin vähemmistönä.

Myös ihmisoikeuskäsite on kehittymätön perinteisessä islamilaisessa laissa, Mir-Hosseini sanoo.

”Ennen vuotta 1978 ei islamilaista oikeutta koskevassa kirjallisuudessa ollut yhtään artikkelia ihmisoikeuksista”, kertoo Skovgaard-Petersen. Myöhemmin on ilmestynyt islamistien kirjoittamia kirjoja, jotka tulkitsevat ihmisoikeuksia islamilaisesta näkökulmasta.

“Iranissa tarvitaan paljon ulkopuolista painostusta. Valtaapitävät eivät luovu ellei painostus ole kovaa”, Mir-Hosseini kuvaa Iranin tilannetta. ”Älkää antako periksi ihmisoikeuskysymyksissä”, hän vetoaa ja kehottaa Euroopan maita miettimään omaa kaksinaismoraaliaan. ”Miksi Eurooppa antaa niin helposti periksi ihmisoikeuskysymyksissä?”

myöskin...samaa sairasta politiikkaa käyttävät terroristit.Älkää uskoko kaikkea hän haluaa omalla kysymyksellään ja muka kiihkomuslimin vastauksellaan antaa muslimeista huonon kuvan.

Kyseessä on vain suåmenruåtsalaisen pisshuvud.