Olen 21 v tyttönen ja edelleen neitsyt. En oo edes ikinä seurustellu. Ihmiset, jotka ei oo mua ennen tavannu ei ymmärrä et miten näin voi olla. Monesti mua on nätiksi ja tosi söpöksi haukuttu. En myöskään oo ujo, vaan tosi ilonen, sosiaalinen ja muutenki luonteeltani ihan mukava. Se, koska en oo koskaan seurustellu alkaa todella vaikuttaa itsetuntoon. Uskon, että kyseessä on pakko olla mun ulkonäkö. En vaa keksi enää muutakaan syytä, vaikka mulle väitetään et ulkonäöstä ei voi olla kyse. Mä todella pelkään, et jään ikuiseks neitsyks, ku kukaan ei näemmä kelpuuta. Yhen illan jutut ei vaan innosta, vaikka niitä ois tarjolla ollu(no kelleppä ei).Onko kellään muilla samoja kokemuksia ja onko niistä lopulta päästy yli?
yksinkö ikuisesti...???
yksinkö ikuisesti...???
Vastaukset 21
Vanhimmat
Niih, vaikea sanoa että miksipä olet yksin jäänyt..Joskus se vaan menee niin, itsekin olin vasta 22, kun ensimmäistä kertaa tytön kanssa pääsin hommiin. Seurustellut en ole kunnolla vieläkään. Mutta ethän pidä neitsyyttäsi taakkana turhaan..useat miehet varmasti haluaisivat juuri sinua. Ainakin itselle pelkkä ajatus jo tuollaisesta hieman "kypsemmästä" (ok, väärä sanavalinta, mutta erotuksena noista aivan 16-17w teineistä) neitsyestä on tosi kiihottava :)
ota yhteyttä, tutustutaan
terv
teddy,,,
tää mulle?? Ja oletko tää alkuperäinen tyttö? Jos näin, niin mun maili on namenous[ät]suomi24.fi :)
Samalta tuntuu. Pelkään, että jään ikuisesti neitsyeksi. Mullekin on monesti väitetty, että ei jää ulkonäöstä kiinni, mutta itse olen sitä mieltä, että se johtuu vain ja ainoastaan siitä.
Se meidät erottaa, että minulle edes yhdenillan juttuja ei ole ollut tarjolla (kellepä miehelle olisi). Nekin kyllä totta vie kiinnostaisivat.
En kirjotellu tossa aiemmin toisella nimimerkillä.
Mä todellaki alan ottamaan kunnon stressiä tästä asiasta. Mä oon sellanen ihminen, jolla pokkaa löytyy sanoa vaikka mitä päin naamaa, mut miten ihmeessä pystyn kellekkään sanomaan, et oonki neitsyt. Musta se ei vaan miehistä voi olla kauheen kivaa/innostavaa/tai mitä vaan.
MOI!
Mulla oli samoja tuntemuksia tuossa muutama vuosi sitten, olin silloin hieman nuorempi kuin sinä. Monesti ajattelin että hankin jonkun yhden illan suhteen ja harrastan seksiä. Kuitenkaan minusta ei koskaan ollut siihen. Sitten tapasin nykyisen poikakaverini. Olin todella onnellinen että en ollut "tuhlannut" neitsyyttäni johonkin yhden illan suhteeseen. Eka kerta ei ollut mikään erikoinen poikakaverinkaan kanssa (koska se nyt olisi paras kerta?!), mutta ainakin olen onnellinen että koin sen minulle tärkeän ihmisen kanssa, enkä jonkun yhden illan suhteen kanssa.
Olet vain avoin uusille jutuille niin kyllä se mies sieltä löytyy. Älä ajattele asioita liian monimutkaisesti vaan mene sen mukaan miltä tuntuu. Ja ekasta kerrasta ei kannata ottaa turhaa stressiä, ja eihän sitä edes ole pakko paljastaa, että on netisyt...Toki on mukavempaa itselle jos paljastaa:)
Tiedän miltä tuo tuntuu. Odotin ihan todella kauan omasta mielestäni, eli 24-vuotiaaksi asti. Olin mielestäni universumin viimeinen neitsyt ja todella säälittävä rumilus. Neitsyys oli iso taakka. Halusin pysyvää suhdetta, kunnes en enää jaksanutkaa odottaa "poikaystävää". En nyt mitenkään puolustele yhdenillanjuttuja, mutta mun kohdalla se oli oikea ratkaisu, koska neitsyys tuotti niin järkyttävää päänvaivaa ja häpeää. En voi väittää, etteikö muutamia tilaisuuksia olisi ollut aiemmin, mutta en ollut halunnut/uskaltanut. Sitten tuli baarissa vastaan poika, joka oli ihana ja komea ja tuntu siltä että näin sen pitääkin mennä. Vaati tosi paljon uskallusta, että lähdin hänen mukaansa. Itse kokemus oli hyvä. En sanonut hänelle mitään neitsyydestä, koska en nähnyt sille mitään tarvetta. Nähtiin jälkeenpäinkin.
Eli pointtina varmaan se, että jokaiselle se tulee kohdalle kun on tullakseen. Ja jos asia vaivaa kovasti, niin kannattaa miettiä, että josko sittenki yhdenillanjuttu vois olla se ratkaisu, koska se ei välttämättä jää yhteeniltaan. Toki kannattaa välttää hyväksikäyttäjiä ja ääliöitä, mutta sellanen yleensä näkyy päälleppäin. Uskon, että kun se "oikea" ihminen tulee vastaan, niin se kyllä kolahtaa.
Keskity aatteleen kivoja asioita ja pidä hauskaa, äläkä ota paineita siitä että jäisit "yksin". Parempi yksin kun paskassa suhteessa! En usko, että homma riippuis ulkonäöstäsi, vaan siitä että sulla on ehkä tiedostamattasi jotkut "estot" päällä? Ajattelin aina itestäni, että kukaan ei tän näköstä halua. Sitten vaihdoin asennetta, ja välillä on ollut vähän liikaaki tarjontaa:) Asiaa ehkä auttaa se, että pyrin olemaan helposti lähestyttävä: hymyilen ja pidän hauskaa.
Tsemppiä, kyllä se siitä, vaikka odottavan aika onkin pitkä...
omaan kurjuuteen. Aina saa, jos todella haluaa. Ne kaikki höpinät säästämisestä on pelkkää huuhaata. Mikään ei voita kunnon naintia. Ja mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampi on vanhaa tavaraa tyrkyttää. Se on katsos niin, että jossakin vaiheessa miehet huomaa sen että pimpukka ei ole ennenkään muille kelvannut, joten siinä täytyy olla jotakin vialla,,,,,ja sitten ne miehet menevät sellaisen luokse, missä se kunnon loota löytyy.....sehän on riemurasia...
Jospa minäkin sitten laitan lusikan soppaan...21-vuotias neitsyt myös ja ei taida olla päivää etten sitä ainakin pienen hetken ajattelisi.
Helpottaa ajatus siitä etten ole yksin näin "vanha neitsyt", sillä kavereiden kesken en kykene asiasta keskustelemaan. En edes tiedä miten siihen reagoitaisiin jos vain sanoisinkin olevani vielä neitsyt, siksi olen mielummin vaiennut koko asiasta. Toisaalta olen siitä ylpeä, toisaalta asia painaa myös jonkun verran.
Minäkin olen aivan vakuuttunut, että olen jäänyt yksin ulkonäköni tähden. Usein olen saannut kuulla ulkoisen olemukseni epämiellyttävyydestä ja siksi olenkin muuttunut pikku hiljaa ujommaksi ja ujommaksi miesten kanssa. Joskus tuntuu, että on vaikea katsoa ketään miestä edes silmiin, kun häpeä omasta itsestä on muodostunut niin suureksi.
Kohtalotovereita siis löytyy, ja jos haluat niin ois ihan kiva jutella vaikka hieman enemmän asiasta (ihan anonyymisti tietenkin), sillä ainakin itse koen että vertaistuki voisi olla paikallaan :)
Vaikea tietää, koska en sua tunne, mutta arvelisin, että ongelmanasi on väärä asenne. Sanot, että olet sosiaalinen ja mukava, mutta miten näytät sen?
Jos kerran nätiksi ja söpöksikin ollaan sanottu, niin älä tee mitään johtopäätöksiä, että ongelmana olisi ulkonäkö.
Teetkö itse asian hyväksi jotain, vai odotatko, että kaikki tapahtuu itsestään? Baarikäyttäytymisestä: opettele flirttailemaan, ota katsekontakti mukavan näköiseen tyyppiin ja hymyile kun hän huomaa sinut. Niin kuin jo ylempänä oli juttua: yritä tehdä itsestäsi helposti lähestyttävä. Älä istu koko iltaa, älä näytä liian kiireiseltä, vaan tutki mitä ympärilläsi tapahtuu. Keksi joku keino saada mielenkiintoisen ihmisen huomio (en kuitenkaan suosittele kaatamaan juomaasi tyypin päälle.. sitäkin olen nähnyt.. ;)
Kukaan ei myöskään kiellä ottamatta vieläkin aktiivisempaa lähestymistä, eli nainenkin voi tehdä aloitteen.
Äläkä tuosta nyt stressiä ota. Onhan noita vanhempiakin neitsyitä. Minä esim.. :) Ehkä outoa, että tyyppi, joka ei ole tähän päivään mennessä saanut mitään äksöniä aikaiseksi, yrittää neuvoa tässä "ongelmassa", mutta minä jos kuka tiedän, kuinka helppoa on pysyä neitsyenä, jos ei tee asian eteen mitään. Mulla on vielä se ongelma, että olen mies, joten kaippa multa odotetaan sitä aloitteen tekemistä. Ikävä kyllä olen sen verran ujo tapaus, että hirvittää pelkkä ajatuskin mennä juttelemaan tuntemattomalle tytölle ;)
ei aika tapa vaan tavat
joten älä pihtaa sitä tavaraasi, se on tarkoitettu nautinnolliseen käyttöön. Poksauta yhden illan jutulla, ja pian sen jälkeen et enää muuta haluakaan. Hyvä ihminen , ota elämä.
että silloin kun joku naispuolinen henkilö kertoo olevansa neitsyt,eikä saavansa keneltäkään niin johan äijät antaa yhteystietojansa...taitavat itsekin olla pillun tarpeessa....
Vähän sama tilanne täällä...Helmikuussa täytän 20-vuotta ja olen neitsyt.Olen omasta mielestäni ja ymmärrykseni mukaan myös miessukupuolen näkökulmasta ihan nätti, mutta en ole ikinä vakavammin seurustellut.Jotenkin suhtaudun miehiin hirveän skeptisesti, jos baarissakin joku tulee juttelemaan, ensimmäinen ajatukseni on, että luultavasti tuo haluaa vain seksiä. Toki näitäkin tyyppejä on, mutta haluaisin oppia suhtautumaan vähän avoimemmin ja vähemmän tuomitsevasti miehiin. Olen ehkä hieman ujonpuoleinen, mutta en kuitenkaan mikään nyhverö.Jotenkin tuo seksin harrastaminen ei ole tuntunut aiemmin tärkeältä, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että olisi enemmän kuin kiva jos olisi joku jonka kanssa jakaa itsensä.En välttämättä hae mitään vuosisadan rakkaustarinaa, mutta haluaisin kuitenkin, että toista tuntisi edes vähän paremmin.On jo vaikeaa keskustelun tasolla avautua jollekin tuntemattomalle, niin tuskinpa siinä seksikään onnistuisi.Tilaisuuksia kyllä olisi ollut jo heti teini-iässä, mutta ei ole vaan tuntunut oikealta. Nyt asia alkaa todella vaivata mieltä, eikä jotenkin viitsi enää siitä puhua edes ystävienkään kanssa. Tuntuu, että on jauhanut samaa jo viimeiset viisi vuotta ja edelleen ollaan samassa tilanteessa. Alkaa olla sellainen olo, että kaikki jotka asiasta tietävät, pitävät jotenkin kummallisena ja säälittävänä. Hassua, miten tästäkin asiasta voi saada tällaisen ongelman tehtyä itselleen:-)Lohduttavaa kuitenkin on, etten näytä olevan ainut...
Tytöt luulevat että pojat eivät halua, pojat luulevat että tyttö ei halua... Siinähän se selviää kun kysyy.. Tykkäisitkös musta tai haluaisitko alkaa seurustelemaan mun kanssa ?
Sit jos vastaus on ei, niin ei siitä kannata maailmaa romauttaa, ei kun rohkeutta ja uudestaan myöhemmin sellaisen kanssa johon on retkussa ja joka osoittaa jonkinlaista kiinnostusta elein tai muutoin... mutta melko usein tuntuu olevan niin että kunhan edes kysyy, niin melko varmasti saa positiivisen vastauksen...
Siitähän se on kyse, uskaltaako kysyä - eikö vain ? Oletteko edes kysyneet ?
Surullista olis sellainen että tyttö ja poika tuntevat toisensa vuosia vain ystävinä, kun molemmilla on ihastus toiseen.. ja homma ei etene kun kumpikaan ei kysy..
Ei se ystävyys mihinkään häviä, jos vastaus on ei.. saattaa vähän nolottaa vähän aikaa (kokemusta on siitäkin) mutta sitten sille jo nauretaan yhdessä jonkin ajan päästä.. Eli ei siinä tule kokonaista katsomoa jengiä nauramaan härskisti ja ilkkumaan moisesta arasta asiasta..
Taasen jos vastaus onkin vieno no joo.. olekos varma että haluat just mut tai jotain... niin VAU.. että homma menee hienosti... Sitten onkin sellainen hurmoksellinen olo monta viikkoa.. (kokemusta löytyy)
Minä ajattelin vielä pari vuotta sitten, että minulla ei ikinä tulisi olemaan poikaystävää, saati sitten seksiä. Yhden illan jutut eivät kiinnostaneet, baarit alkoivat vaikuttaa vastenmielisiltä. Päätin alistua kohtalooni. Ystäviltäni en salannut neitsyyttäni. En edes oikeastaan kaivannut seksiä tai ollut huolissani siitä, että olin neitsyt, mutta kaipasin ehkä kuitenkin ihmistä vierelleni. Tapasin yllättäen ihanan miehen ja aloimme seurustella. Seksikin tuli mukaan kuvioihin ja siitä aloin nauttimaan vähitellen. Olen reilusti yli 20-vuotias.
älä hätäile. sun ei todellakaan kandee olla huolissas. mä tunnen pari tytsää, jotka on sun ikässii ja ovat neitsyeitä.. että et oo ainut.
mä oon ite 19v. ja kadun monta yhden yön juttuu. mä jopa menetin neitsyyteni yhden yön jutulle.
mä olen seurustellu yli vuoden ja meille on tulossa lapsi. tiedän, tiedän.. oon melko nuori äidix, mutta mä luotan vahvasti mun ja avomieheni suhteeseen. et sä varmaan yksin jää. sinäkin voit löytää sen oikeen. pidä vain mieli avoinna äläkä anna ton jutun masentaa sua. kunpa minäkin olisin säästänyt itteeni tälle oikeelle, sillä mun avomies saa kuulla kuulemma yhtenään mun entisistä sexisuhteista.
Älä ota paineita, minusta on hyvä että olet valmis odottamaan jotain vakavampaa suhdetta ja oikeaa ihmistä jonka kanssa jakaa tuo kokemus.
Olen itse hyvin kriittinen enkä edes lähde treffeille kenen tahansa kanssa, jos ne eivät kiinnosta. (ehkä se on hieman väärin, ja pitäisi antaa joillekin mahdollisuus) Mutta jos jo ensi tutustumisella tietää että joku asia tai piirre ärsyttää miksi vaivautua?
Olen sitä mieltä että ei se rakkaus etsimällä löydy, vaan se hiipi kohdalle ja yllättää kun sitä vähiten odottaa. Ja voin vain toivoa että se odotus(jota siis "en tee") on SEN ARVOISTA :)
multa meni neitsyys 22vuotiaana ei aikaisemmin tuntunut siltä että oisin loppuun asti halunnut mennä.
Unohda täydellisen miehen tavoittelu. Kohteliasta, rikasta, taitavaa rakastajaa, nuorta (alle 30v.) ja vielä hyvännäköistä saa kyllä etsiä. Kyllä niitäkin on mutta veikkaisin että ne on just niitä pellejä jotka vain käyttävät toisten heikkoutta hyväksi.
Sellaisista keskivartalo-lihavista miehistä löytyy tosi ystäviä. Kaikki ei ole alkkiksia vaan alkaneet pyöristyä yksinäisyyttään.. Kaveripiirissäni on monta valitettavaa esimerkkiä.
Itse kyllä rakastuin unelmanaiseen.. kummakyllä hän ei pitänyt itseään kauniina... mutta piti minusta vaikken itse pitänyt itseäni komeana... Oliskohan rakkaudella osansa pelissä... Vielä ollaan yhdessä jo 11 vuotta...
NYT nainen ryhdistäydy.. Katso itseäsi peiliin.. Tee voitavasi.. Meikit kondikseen, vaatevarustus uusiksi, hiukset kampaajalla hyväksi... tuoksut vaikka White mysk body shopista... Hymyilet kauniisti ja yrität olla positiivinen (silmät kirkkaina) ja johan on vientiä... Ujous pois.. Olet aikuinen...
Kun tapaat miehen.. Tutustut häneen ja hänen arvomaailmaansa.. Vähän hassuttelette.. käytte leffassa, syömässä... Ja sitten voitte puhua näistä asioista kun tunnet luottavasti toiseen.. siis että kun molemmat tietävät toistensa elämästä tarpeeksi.. eikös se niin mene.. Seksi kai tulee sitten luonnostaan eikä sitä tarvitse oppia kirjoista..
Meitä ihmisiä on 6 miljardia, joista suurin osa on kouluttamattomia... Jos miehesi on vaikkapa sokea, niin lohduttaudu sillä että kyllä se sokeakin jyvän löytää, usko pois !
Minusta tuntuu että kohta kannattaa alkaa epätoivoiseksi.. Niin paljon on näitä yksinäisiä tapauksia Suomessa sekä miehissä että naisissa.
Nykyään toi baari&bailaus aiheuttaa pelkkää yksinäisyyttä.. Sieltä yleensä lähdetään aivan kännissä yksin.. tai jos ei niin vain yhdeksi yöksi.. Olen katsonut kavereitteni baarikäyskentelyä jo 17 vuotta että tiedän mistä kirjoitan...
Ennen oli tanssit, joissa nuoret tutustuivat toisiinsa. Katsoin tätini kuvaa tansseista 60-luvulla ja oli kyllä melko romanttista.. Kaikki nauroivat.. ihan selvinpäin vielä...
Eikös kannattaisi elvyttää tuota tanssihommaa.. Sen välityksellähän voisi aina tavata säännöllisesti.. Se on hyvää liikuntaa ja vieläpä hauskaa.. oikeasti... Itse olen urbaani kaupunkilainen, joka kerran häissä erehtyi tanssilattialle valssia tanssimaan oman vaimon kanssa... ja johan tuntui tunteiden palo siellä kaalissa.. ja olen siis mies..
NYT TE NAISET... HOMMA ON TÄLLAINEN.. OTATTE HÄRKÄÄ SARVISTA TEETTE SEURAAVASTI..
Kokoonnutte yhres..eli keräätte kohtalotoverit vaikkapa jonkin suljetun nettiyhteisön kautta..
Haette tanssitunteja jotta osaatte tanssia.. Sitten varaatte vaikkapa koululuokan tai jonkin muun ison tilan yhdessä maksamalla
.. ja pistätte kavereita hakuun ilmoituksin..
Esim. nuo solttupojjaat on sen verran hyväkuntosta väkkee ja vailla järkevää iltalomapuhdetta.. Sieltä sitten otatte kainaloonne jonkun mukavan nallekarhun.. Toinen kohderyhmä on työssäkäyvät yksinäiset miehet, joita tiedän esim. kaveripiirissänikin yhden.. Kyllä ... minulta saa ko. kohteliaan ja hyvin toimeentulevan herrasmiehen osoitetiedotkin kysymällä sähköpostiosoitteesta [email protected].. mutta olis kornia toisaalta tällai näin tästä vain.. Parempi olis passittaa kaveri esim. just tuommoiselle tanssipaikalle...
Ja kyllä ne miehet maksaa vaikka sisäänpääsylipunkin kun tietää että kaunihia tyttöjä olis, mitä tanssittaa.. SITEN SITTEN SAATTE tilankin maksetuksi...
Tämä vois mielestäni levitä tän päivän hittijutuksi.. Keksitte jonkun hyvän ja dynaamisen uusionimen perinteiselle tanssille..
Suomalainen on suomalainen.. EI ehkä niin kovin eksoottinen, mutta kyllä luotettava yksiaivoinen.. Poikkeuksiakin ikävä kyllä on.. mutta se on elämää se.. Meissäkin on vihreitä kuten noissa ulkomaalaisissakin..