Vietän täällä jälleen kerran unetonta ja itkuista yötä. Viikon ollut "räkätaudin" ja kuumeen takia saikulla. Olen ollut pari kuukautta uudessa työpaikassa, jonka koen todella vaikeaksi ja ahdistavaksi. En saa minkäänlaista tukea työkavereiltani ja myös perehdytys jäi muutamaan tuntiin, vaikka 2 viikkoa oli varattu. Muut käyttivät tilaisuutta hyväkseen, kun olin tavallaan ylimääräisenä tuon ajan, ja pitivät kaikenmaailman ylityövapaat ym ja minä jouduin kylmiltään tekemään hommat. Virheitä ei saisi tapahtua, ja kamala pelko persiis koko ajan että mokaan ja kunnolla. Ja kun virheitä sattuu, niin haukut muistetaan kyllä antaa. (Olen töissä terveysalalla). No koko tämän 2 kuukautta olen nukkunut erittäin huonosti ja näen painajaisia, elän unessani jo seuraava työpäivää läpi. Jo ennen joulua olin kuumeen takia viikon sairaslomalla. Tässä aamulla pitää soittaa pomolle ja kertoa kuumen edelleen jatkuvan ja uskaltautua kertomaan myös näistä uupumuksen tuomista muista somaattisista oireista, esim. päänsärky, vatsakivut ja sydämentykytys.. Itselläni on sellainen tunne, että minua pidetään vain laiskana ja stressinsietokyvyttömänä ym. Huomenna on tarkoitus mennä myös lääkäriin kertomaan oireista. Mutta sekin pelottaa, kuinka vähättelevän vastaanoton saan. Lisäksi tässä on se suuri pointti, että olen vasta 28- vuotias, ja minun ikäisenihän pitäisi olla reipas ja iloinen ja nauttia kun saa käydä töissä. Ymmärtääkö pomoni väsymykseni ja miten yleensä esi miehet suhtautuu, jos työntekijä kiikuttaa sl-lapun uupumuksesta työstä, jossa on ollut kuitenkin vain tuon 2 kk?? Ja ennen kaikkea, iten työkaverit siihen suhtautuu, tai toisaalta eihän esimiehen periaatteessa saisi kertoa sl:n syytä muille.. Kun saisi edes pari viikkoa lomaa, että saisi levätä kunnolla ja pistää ajatukset uusiksi...
Miten pomot ja työkaverit
suhtautuvat??
5848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä masenna itseäsi moisella asialla. Hoida itsesi ensin kuntoon, sehän on tärkein pointti. Sinä, sinun terveys etusijalla. Sitten vasta työt.
Hoitoalalla on kaikista syvin kuilu, siellä ollaan niin tittelin perään, hierarkiaan sidottu. Vanhoja tapoja vaikea muuttaa, naisvaltainen työ missä paljon eripuraa.
Menet lääkäriin ja kerrot asiat miten on. Mitään kainostelua et tunne, vaan sanot asiat suoraan. Sinun voimasi ei riitä pitkään, täytyy saada nukuttua, levättyä ja hoidettua itsensä kuntoon. Eihän kukaan jaksa sairaana olla töissä.
Sairaslomaa saa kun sanot kuinka puhki olet.
Jos et jaksa olla töissä, juuri siinä paikassa missä nyt olet, vaihda työpaikkaa jos mahdollista vaikka asuinkuntaa. On töitä tekevälle..... Voimaa ja jaksamista sinulle...
Voimaa ja jaksamista
Ihan sama minkä ikäinen olet, stressi ja ahdistus voivat iskeä ihan minkäikäisenä tahansa. Nyt pistät asiat tärkeysjärjestykseen. Olet itse tärkein, pidä huolta terveydestäsi ja itsestäsi. Aivan sama mitä muut sanovat jos olet sairas, eivät hekään toimineet oikein jos laittoivat sut tekemään heidän työnsä. Itse sain burnoutin koulussa 20-vuotiaana, vielä ennen kuin edes olin päässyt mihinkään työhön! Nyt olen töissä ja kohta 27 eikä toista burnouttia ole tullut, tosin unettomuutta ja muuta ikävää kylläkin, vatsakipuja jne. Tärkeintä on kuitenkin pitää itsestään huolta eikä elää työtään varten.
Aamulla soitin esimiehelleni ja kerroin, että kuume vain pysyy ja nokkakin oli tietysti vielä tukossa, kun olin itkenyt koko aamuyön.. No se huoki siellä puhelimeen ja ihmetteli ääneen "kenenkähän tästä nyt sitte soittaa sijaiseksi..voi voi..huh..huh". Ja lopuksi vielä tympeästi: "No eipä voi mitään, hei hei". Tulipa itselleni taas oikein tyytyväinen olo:( No sain onneksi nukuttua muutaman tunnin, ilmeisesti juuri sen takia, että tiesin ettei tarvitse ainakaan pariin päivään töihin mennä.. Lääkäriin pääsen vasta nyt illalla päivystykseen 21.30. Vastaanottoavustajalle kerroin kuumeen vain jatkuvan ja kamalan väsymyksen, ettei saa öisin nukuttua. Se oli kyllä todella ymmärtävän oloinen. Nyt vain pitäisi saada kerättyä voimia, että kehtaa lääkärille kertoa kaikki.. Koko ajan vain tuntuu, että alan itsekin vähättelemään omaa väsymystäni, mitä lähemmäs se lääkärillemeno tulee. Jospa vain menisisin ulkoilemaan ja ottaisin uuden asenteen.. Vaikka tiedän, että oma terveys pitäisi mennä edelle ja siitä hyvä huoli pitää, niin jotenkin tuntuu, että meille suomalaisille on sisäänrakennettuna kauhea vastuuntunto ja syyllisyys sairaslomista. Vanhempi sukupolvi harvoin on ollut päivääkään sairaslomalla, ellei ole pää kainalossa tms.. Ni kiitos teille joka tapauksessa rohkaisevista sanoista, katsotan kuinka onnellisena/onnettomana tulen kotiin siltä lääkärireissulta tänä iltana.
Sen vaan sanon ettei kannata vähätellä eikä liioiteilla vaivojaan vaan kertoa asiat lääkärille niin kuin ne ovat. Ei muuta, toivottavasti saat asiasi kuntoon.
Tarinasi oli juuri kuin minun suustani. Itsekin olen hoitoalalla, mutta sinua 10v vanhempi. Olen vanhoilla päivilläni opiskellut tälle alalle, joten aika noviisi olen näissä hommissa. Valmistumisestani ei ole kauan aikaa ja satunnaisten sijaisuuksien myötä ei työkokemusta ole juurikaan kertynyt.
Olen työskennellyt vastaanotossa enimmän ajan lyhyestä työhistoriastani. Jokaisella on mahdollisuus lykätä asiakasvarauksia toisen työlistalle. Minulle pistettiin päivät jo viikoiksi eteenpäin aivan täyteen ja pomo iloisesti ilmoitti että jos aikataulu tekee tiukkaa, voin käyttää ruokataukoni myös töihin.
Yritin paahtaa niska limassa, sillä oletin että jos olen ahkera ja selviydyn työstäni, voisin joskus hamassa tulevaisuudessa saada myös pitempiaikaista sijaisuutta tai jopa pysyvämpää pestiä. Perehdytystä en saanut kuin suurpiirteittäin. Kysymistä tuli alkuun kovastikin, joten jouduin koputtelemaan kollegoiden oveen tuon tuosta. Valitettavasti heillä oli sitä tyhjää kalenterissaan pitkin päivää kovastikin, joten eivät olleet huoneissaan. Jouduin paljon tekemään päätöksiä ja toimenpiteitä yksin ja pelkäsin todellakin että tapan jonkun !!
Sairasvastaanotolle tulevilta sain säännöllisesti kaikki liikkeellä olevat taudit itseeni. Onhan se selvää, että stressaantuneena elimistö ottaa kaiken vastaan mitä on tarjolla, vastustuskyky heikkenee.
Pitempään töissä olleelle ei tartu mikään, vastustuskyky on rautainen basillien keskellä.
Nämähän nyt ovat aivan päivänselviä juttuja. Yritin olla mahdollisimman vähän sairaslomalla, eli vain pari päivää kerrallaan jos kuumeinen flunssa iski. Vatsataudille riitti ehkä yksi päivä. Työkaverit ihmettelivät että miten olen TAAS kipeänä. Puolikuntoisena kun palasin samaan työrytmiin, tauti pitkittyi ja yleensä muuttui muuksi joka vaati sitten jossain vaiheessa pitemmän sairasloman.
Koska työkaverit valistivat, että kyllä räkäisenä voi olla töissä jos ei ole kuumetta - minä tietysti tottelin. Mutta kun tautikierrettä oli ollut jo vuoden päivät, pelkkä poskiontelotulehdus ilman kuumetta oli kamala sairastaa töissä käyden, kunto alkoi olemaan jo niin heikko.
Sairaslomalla ollessani tuntui että olen tekemässä jotain väärää, en osannut levätä vaan yritin touhuta kotonakin kokoajan jotain. Myös se, että työkaverit soittelivat kotiin kysyen jotain työhön liittyvää tai rupatellen niitä-näitä, tuntui hirveän ahdistavalle. Ihmeellistä että vaikka minä olin vahvuudesta pois, muilla oli aikaa sekusvaan soitella ja rupatella ??!!
Nyt olen työttömänä ja taistelen penninvenytyksen kanssa. Kuitenkin tunnen helpotusta että sijaisuuteni loppui ja saan sairastaa rauhassa...paitsi että en ole aikoihin ollut näin terve kuin nyt !!!