Miten miehenne ovat suhtautuneet keskeytykseen. Löytyykö miehiä, jotka ovat surreet keskeytystä? eli että keskeytys on ollut naisen tahto.
surevatko miehenne keskeytystä?
***
141492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mies painosti aborttiin. no eihän oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä se. ja sitten myöhemmin mies sanoi ettei olisikaan halunnut tehdä aborttia!!!
Mies (37 v.) halusi abortin, itki ettei hänestä ole isäksi eikä kantamaan vastuuta. Uhkaili myös, että jos teen lapsen, minun pitää olla aivan varma jaksanko yksin, koska hän ei aikonut olla lapsen tai minun kanssa missään tekemisissä. Vuoden päästä hän sanoi, että olisimme perhe, jos en olisi keskeyttänyt raskautta.
En osaa sanoa, sureeko mies, mutta puhuminen asiasta on tälle tapaukselle ainakin kuulemma liian vaikeaa.
miehenne vaikuttavat enemmän
hiiriltä kuin miehiltä!
syy jos miehet on kuin hiiriä. ;)
tekemääni keskeytystä ja suree edelleen. No, tuore juttu. En vaan pystynyt siihen, koska oma jaksaminen ja suuri riski yksinhuoltajaksi jäämiseen olisi ollut niin suuri. Olen pahoillani mieheni surusta. Mutta vakava parisuhde on muutakin kuin ihmissuhdeleikkiä ja sellaisena olen suhteemme hänen puoleltaan kokenut, enkä näin uskaltanut ottaa riskiä.
naiset valita itsellenne hieman parempia miehiä...
sitä tunneälyä ois kaupan, niin olisin tukkuostaja ollut jo aika päivää sitten. Tiedän, että se kuulostaa turhauttavalta lukea juttuja muiden naisten epäonnistuneista miestarinoista, mutta niin se vain menee minunkaltaisteni kanssa, että turpansaansa on saatava muutaman kerran ja kipeesti (henkisesti), ennen kuin sitä tajuaa, että se hyvä tahtokaan ja optimismi ei aina riitä.
voi kuka tahansa vaikka älyä piisaakin mutta tunteilla sitä kumminkin eletään ja kun on empaattinen ja toivoo parasta niin antaa kaiken anteeksi yhä uudestaan. Sitä se rakkaus teettää :(
Mieheni ei halunnut pitää lasta ja oli vahvasti abortin kannalla, itse olin epävarma. Myöhemmin emme ole asiasta juuri keskusteltu, mieheni ei halua. Mutta sen hän on myöntänyt että teimme väärin ja jos nyt voisi palata ajassa taaksepäin olisi ratkaisu eri. En tiedä sureeko hän, ei hän ainakaan näytä sitä, mutta uskon että suree omalla tavallaan.
voi olla että itse kuvittelet miehesi surevan mutta jos tilanne tulisi jälleen eteen voisi hän taas kaartua abortin puolelle vaikka hetkellisesti muuta puhuukin eihän hän ole edes kyennyt (tai halunnut) asiasta keskustelemaan kunnolla. Joskus ihminen kuvittelee toiselle tunnetiloja joita ei edes ole.
tilanne on tullut eteemme, olen nyt onnellisesti raskaana samalle miehelle ja alusta asti oli selvää että pidämme lapsen.
Entinen poikaystäväni suri aiemmin sitä, että hänen entinen tytöystävänsä oli tehnyt abortin. Tällä hetkellä mies suree sitä, että minä en tehnyt aborttia..ei taida mikään kelvata.
ollut kuin onnellinen ilmeisemmin,koska sanoi ettei asia voisi häntä vähempää kiinnostaa!
Sterilisaatio petti, ja oli tietysti molemmille paha shokki. Mies ilmoitti, että hänen lapsilukunsa on täynnä eikä hän halua lapsia enempää.
Tyhmä minä olin luottanut siihen, että olemme perhe ja teemme asioita yhdessä, ja tottakai ajattelin hänen vahvaa mielipidettään ja sitä, että olemassa olevien lapsiemme täytyy saada ehjä perhe, eikä niin että olen yhtäkkiä ison liudan yksinhuoltaja jne.
Jälkikäteen olen ollut aivan rikki, ja mieheni on tokaissut että olisi sittenkin ollut helpompaa pitää lapsi, kuin katsella vaimon surua.