Onko teillä muilla ollut alusta saakka oireet samoja vai onko niitä tullut lisää "taudin" jatkuessa? Kun ainakin itsestä tuntuu että kun paniikkikohtaukset eka kerran tulivat niin oireita oli vähemmän ja että nyt niitä on huomattavasti enemmän....ja kun alkaa jännittämään sitä että onko tässä nyt jotain vakavampaa taustalla (eli siis että kuolla kupsahdanko....) niin ohhoijjaa,tässähän on taas kerran vauhdikas oravanpyörä käsillä....melkosen ärsyttävä piirre!Ja kuitenki kun kaikki on menny ihan hyvin pitkän aikaa niin raivostuttaa jos lähtee "taantumaan"..:(
oireiden lisääntyminen...
ruuh#
5616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
juu no mullaki oli aluks ehkä yks tai kaks oiretta. nyt niitä on valehtelematta varmaan lähemmäs kymmenen:( et kyllä niitä tulee lisää.. sehän se oiskin ku sais jotenki lopetettua oireiden lisääntymisen.
Kyllä niitä vaivoja tuntuu riittävän..aluksi oli niitä hengenahdistusta...puutumista käsisssä sitten ramppasin lääkärissä alvariinsa..sit tuli mieleeen verenpaineet..sydämmen lyönnit tiheät..nopeat..puutumista...onkohan sydämmessä jotain vikaa..huimaus...varmaan aivoissa kasvi..heikko olo...korvat lukossa...niskat aivan jumissa...tätä samaa on jatkunut monta vuotta...joskus ihan hyviä päiviä...ja taas välillä taas jokin em..oireista..Tähän on vaan totuttava..ei kyllä aina kovin helppoa...
Mulla meni juuri päin vastoin. Ekat kerrat oli aivan kauheita, sitten kun sain tietää, mistä on kyse ja mistä ehkä johtuu, alkoivat lievetä.
Tosin kohtausen kesto piteni hiukan... Ensimmäiset olivat nopeita , n. 5-10 min "välähdyksiä" (Sydän hakkaa, ei saa ilmaa, epätodellinen olo, pyörryttää, pakko päästä ulos, oksettaa, tuntuu että vois vetäistä maratonin ennätysaikaan jos vaan pääsis johonkin ulos juoksemaan mutta ajatus ei kulje niin pitkälle että löytää järkevästi ovelle.... ja siitä hetki, niin iskee niin armoton väsymys että tuntuu että nukkuu seisaalleen)
Nyt alkaa jo tuntua oudolta puhua kohtauksesta, kun oireet on lievempiä, mutta kohtaus ei ole nopea, vaan kehittyy pikkuhiljaa ja kestää tosi kauan. Saattaa mennä tunteja ihan työkyvyttömässä tilassa. (-> musta sana kohtaus kuvaajust sellasta nopeaa rysäystä paremmin kuin tuota)
Oon ollut jo yli vuoden ilman lääkkeitä, mutta palailin palstalle, kun ilmeisesti tää pimeys (ja hektinen syksy) pahensi oireet taas selvästi tuntuviksi. Täällä luettujen keskustelujen myötä toivon kuitenkin, että kevät tuo (taas) avun. Kesät onkin aina menneet tosi hyvin.
Yritän sinnitellä ilman troppeja, kun en kuitenkaan koe että oma sairaus ois niin pahana että niitä tarviisin.
Voimia sulle, kyllä se siitä! Tää on tätä aaltoliikettä vain!
mulla on ittelläni ollu noin 5 vuotta paniikkihäiriö kohtauksia,sain tietää sairastavani niitä tossa viime kesänä vasta.ja se oli kyllä kauheeta,koska oli noi kaikki maholliset oireet,ja mulla saatto kestää puolesta tunnista tuntiin.en pystyny käymään koulussa lähes ollenkaan,noitten kaikkien oireitten takia.kokoajan ravasin lääkärillä,mutta eihän ne osannu siihen mitään sanoa,vaikka oireet oli ihan selvät.nyt kun sai tietää että mitä sairastaa,niin on huomattavasti helpottunu elämä,ku ei oo enää mitään kuoleman pelkoa yms. tollasia,kun tietää että mikä oikeasti on.mutta kyllä se oli yhtä tuskaa monta vuotta sairastaa ku ei tienny että mikä vaivaa.nyt on oireet vähentyny ja lievempiä ku aikasemmin.voimia vaan kaikille.:)
tos 04 loppulla tuli kanssa kumma olo tila,rupesi ahistaan kaupassa ja ihmisten ilmoilla,sit kävin lääkärissä diaknoosi oli paniikkikohtaus.Lekuri kirjotti heti jotain lääkkettä mut en koskaan hakenut niitä lääkkeitä.sen sijaan hierojalla rupesin kulkemaan noin pulvuotta nyt aika hyväs kunnos ei mitään mömmöjä.mietin tos että voi sitä ilman lääkitystäkin ton paniikin selättää,ottakaa kantaa.