Pojalta kuoli isä äkillisesti 36-vuotiaana aneurysman puhkeamiseen lapsen ollessa 8v. Siitä on nyt kohta vuosi. Perhe on muuten päässyt tasapainoon, mutta tämä yksi lapsista (jolla on aina ollut jotain kaikkia hoitotoimenpiteitä vastaan) ei kestä enää kuulla mitään mistään sairaudesta. Tämä asia on pahentunut näiden 11 kk aikana.
Hiljattain hän laittoi kädet korvilleen ja pakeni, kun koulussä oli terveydenhoitaja kertomassa luokkakaverin diabeteksestä.
Jostain poika on saanut päähänsä, että isän sairaus periytyisi hänelle (riski on kyllä olemassa, mutta siitä ei ole hänelle kerrottu).
Mikä neuvoksi? Poika on älykäs, eikä häntä voi höynätä psykologin juttusille. Vapaaehtoisesti hän ei sellaiseen suostu. Niin ovelasti ei asiaa onnistu käsittelemäänkään, ettei hän lukitse kuuloaan.
Tuntuu että asian korjaamiseksi pitäisi keksiä jotain nopeasti. Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta?
Hiljattain hän laittoi kädet korvilleen ja pakeni, kun koulussä oli terveydenhoitaja kertomassa luokkakaverin diabeteksestä.
Jostain poika on saanut päähänsä, että isän sairaus periytyisi hänelle (riski on kyllä olemassa, mutta siitä ei ole hänelle kerrottu).
Mikä neuvoksi? Poika on älykäs, eikä häntä voi höynätä psykologin juttusille. Vapaaehtoisesti hän ei sellaiseen suostu. Niin ovelasti ei asiaa onnistu käsittelemäänkään, ettei hän lukitse kuuloaan.
Tuntuu että asian korjaamiseksi pitäisi keksiä jotain nopeasti. Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
puhua jonkun kanssa pois. Kun se vanhemmilla voi olla vaikea löytää asiaan oikeita sanoja, niin neuvoisin sinun puhumaan asiasta ensiksi pojan omalle opelle tai terveydenhoitajalle (mene ensteks juttelee ilman lastasi). Kyllä he sitten ohjaavat lapsesi ja osaavat höynäyttää hänet psykoloogille. Minunkin lapsi osattiin höynäyttää psykologille kun sitä tarvittiin ja tarvitaan edelleen.
Että tuossa tilanteessa lapsi voi myös hakea sitä turvallista aikuista ja jatkuvuuden tunnetta elämään, eli älä yritä höynätä poikaa mihinkään, vaan ole se aikuinen jota lapsi tarvitsee. Tee päätös psykologille menemisestä, kerro pojalle miksi (ihan rehellisesti, kun on älykäs hoksaa jos satuilet) ja menette kans sinne. Ei lapsi voi päättää tuollaista asiaa, ei hänelle kuuluu vielä kantaa vastuuta, sinä olet aikuinen.