Kiitos jo etukäteen niille jotka jaksavat lukea ja kertoa mielipiteensä. Synnytin tyttäreni alakautta 05/05. Synnytys meni kaikin puolin hyvin, synnytin luomuna ja suhteellisen nopeasti vielä. Ponnistusvaihe kesti 25min ja lakitarjonta oli väärä. Tyttö tuli päälaki edellä, eli venyttäen paikkoja mahdollisimman paljon. Minua ommeltiin n. 1h20min ja olin todella kipeä synnytyksen jälkeen. Minun kätilöni sanoi ompelevalle lääkärille että pitäisikö minut viedä leikkaussaliin ommeltavaksi, mutta kuulema hän onnistuu ompelemaan minut kuntoon. Kotona minulla repesi tikki n. viikko synnytyksen jälkeen, todella pahasti. Paraneminen vei n. 2kk. Jälkitarkastuksessa kaikki oli ok, tosin jouduin käymään sairaalassa tarkistuttamassa oliko minulle tullut polyyppi, mutta käynti oli turha. Seksiä kokeiltiin ekan kerran n. 4kk synnytyksestä, eikä onnistunut. Meni pari kk, eikä seksi vieläkään onnistunut. Kävin 3 kertaa gynellä, joka totesi että paikat on ok, että pitäisi seksinkin onnistua. Laittoivat minut seksuaaliterapeutille, koska mielestään minulla oli päässä vikaa. Seksuaaliterapeutille sain ajan 01/06, joka huomasi heti ettei kaikki ollut ok. Emättimen suulle oli kasvanut 3cm kiristävä arpi, joka esti seksin harrastamisen ja hankaloitti normaalia elämääkin. Lähete plastiikkakirurgille, ja loppuen lopuksi minulle trehtiin emättimen korjausleikkaus 08/06. Ja minut leikannut kirurgi sanoi, että mahdollisesti tämä minut ommellut lääkäri on ommellut väärin kudokset kiinni, kun repeäminen aiheutti näin pahaa jälkeä... Koko tämän ajan olimme ilman seksiä (tällä en tarkoita suuseksiä), eli yhteensä n. 1v 4kk, jos otetaan mukaan ihan loppuraskaus, jolloin seksin harrastaminen oli todella hankalaa ja lopetimme touhut suosiolla, tosin tietämättä mitä edessä oli. Tämä aika oli yhtä hel*ettiä parisuhteelle. Yhdessä olemme edelleen, mutta nyt olen raskaana ja mietin miten uskallan synnyttää... Tiedän että molemmissa on omat riskinsä, mutta tämä viimesin kokemus oli jotain niin hirveää, että sitä ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen... Pähkäilen että kumman synnytystavan valitsisin, alakautta meni viimeksi muuten loistavasti, mutta pelottaa tuo synnytyksen jälkeinen aika.. Sektiokin kauhistuttaa, mutta... En tiedä yhtään mitä tehdä :/ . Olen menossa kirurgini luona käymään maaliskuussa ja hän tarkastaa arven kunnon ja kertoo mikä tilanne on, mutta puhelimessa hän itse (kuten kaikki lääkärit yleensä), kannatti alakautta synnyttämistä. Käynnillä saan kaikki mahdolliset tiedot leikkauksesta, jotka minulla on näyttää mahdollisessa synnytystapa-arviossa. Mutta en haluaisi vääntää kättä sektion saamisessa. Eli kysymykseni teille on, että mitä mietitte tilanteesta, kumman itse valitsisitte? Ja onko minun tilanteessani sektion saaminen hankalaa vai voiko saada helpommalla, jos sen nyt päätän valita?
Ei niin iloinen tarinani.. Synnytys vs. alatie?
Eppa
114836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mun synnytys kesti vähän vajaat 40 tuntia(ala kautta). Ponnistusvaihe yli 2 tuntia. Kaksi toisen asteen repeämää vaati tikkejä ja seksin harrastaminen ilman kipua vei vuoden. Se kyllä onnistui,mutta ei miehestänikään varmasti tuntunut mukavalta katsoa minua irvistämässä joka kerta,kun seksiä harrastimme. Olen psykiatriaan erikoistuva sairaanhoitaja opiskelija,joten päätin yrittää itse saada kamalat kokemukset mielestäni. Olen päässyt pelostani ja aion synnyttää seuraavan alakautta.
Sinun tapauksesi on PALJON pahempi,kuin minun.Minulla kammo jäi ompeleista ja niiden aiheuttamista ongelmista,mutta eniten synnytyksen kestosta..Jos ihan tosissasi pelkäät,niin ehdotan,että puhut asiasta neuvolassa ja pääset pelkopolille. Sinun tapauksessasi tulisi kaikkien ymmärtää pelko! Saat varmasti sektion jos haluat!
En ole kokenut sektiota,mutta olen melko varma,että ei kukaan ole kokenut tuollaista sektion jälkeen!
Älä kiusaa itseäsi,vaan kerro rohkeasti,että pelkäät! Jotkut haluavat sektion ja saavat sen,vaikka ei ole tuollaista kokemusta takana! Voimia sinulle!!=)
voisin kertoa oman synnytystarinan, joka on kyllä aivan erilainen, mutta ei kaunis sekään.
minulla epäiltiin raskausmyrkytystä raskauden loppuvaiheessa, ja sain lähetteen sairaalaan tutkimuksiin. ottivat sisälle 27.12 ja sanoivat aloittavansa käynnistyksen seuraavana päivänä, kun raskausviikkoja oli jo 39. synnytys alkoi 30.päivä, laskettuna aikana, kun lääkärin tutkimuksessa meni lapsivedet. supistukset alkoivat heti kovina, ja samoin alkoi kovat ylävatsakivut. minut vietiin synnytyssaliin, jossa sain kivunlievitystä saman tein, sillä ylämahakipu kävi sietämättömäksi. epiduraalikin laitettiin suht nopeesti kovien supistusten takia. supistukia synnytyssalissa kesti 10 tuntia, ilman minkään näköistä edistystä kohdunsuulla. lääkäri päätti että tehdään sektio. minut vietiin leikkaussaliin, jossa ennen kuin mitään kerkesi tapahtumaan, aloin kramppaamaan. nopea nukutus ja vauva ulos. heräsin seuraavana päivänä teho-osastolla, täysin tietämättömänä mitä oli tapahtunut. mietin, että mitä hittoa oli tapahtunut, minunhan piti saada keisarin leikkaus! no, lääkäri sitten selvitti mitä oli tapahtunut.
en muista ensimmäistä kertaa kun lapsi tuotiin käymään luonani, en pystynyt hetkeen imettämään, koska minuun pumpattiin kaikennäköisiä lääkkeitä. kaiken lisäksi sain kohdun tulehduksen, johon vieläkin syön antibiootteja. kun lopulta pääsin vauvan kanssa kotiin toipumaan, ensimmäinen päivä meni itkiessä, niin kamalat traumat tapaus jätti. nyt parannellaan henkisiä muistoja ja isoa leikkausarpea. näinkin voi käydä!
Meinasin ensin vastata, että en enää hankkisi lapsia mutta sinähän oletkin jo raskaana..
Tarina kuulostaa siltä, että ei se tuleva synnytys juuri pahemmin voisi enää mennä ja jokatapauksessa leikkauksia kammoavina synnyttäisin suosiolla alakautta.
Mistä lähtien seksuaaliterapeutit ovat tarkistelleet ihmisten alapäitä?
..Viime tamikuusta lähtien.. On se kumma juttu jos terapeutilla on gynen pöytä huoneessaan ihan huvin vuoksi.. Ja kuten sanoin, epäilivät päässä vikaa, siksi tonne laittoivat, mutta kai sillä terapeutilla jokin muukin seksuaalinen koulutus on kuin pelkkä terapeutti. Ei kai se osaa neuvoa mistään mitään jos ei anatomiaa tiedä..Hyvä hyvä.. Mitä turhaa sä vaivaudut tommosen kommentin edes kirjoittamaan.
ovat peruskoulutukseltaan kätilöitä.
tekisin sektiona, haava ei niin paha asia kuin luullaan, vaikka se olisikin kipeä jonkin aikaa n.1-2vko.a niin seksi onnistuu ainakin joka tapauksessa vähintää 2-3vko.n jälkeen kun pääset kotia. aika paha "moka" lääkärilrä, sinuna olisin nostanut syytteen tai kanteen lekuria kohtaan.
mutta voimia sinulle. muista että lopullisen pätöksen teet sinä itse.
Minulla takana kolme synnytystä, kaikki tosi erilaisia. Kaikki on käynnistetty, kukin omasta syystään.
Eka meni yliaikaiseksi, siksi käynnistys. Rankka eka synnytys, en muista paljoa. Lisäksi istukka jäi kiinni ja vuodin verta niin paljon ja nopeasti että minut kärrättiin leikkuriin ja humautettiin nukuksiin kaavintaa ja ompelua varten.
Toinen synnytys käynnistettiin etuajassa vauvan suuren koon vuoksi. Se oli aivan "ihana" synnytys, vain muutama työntö ja poika oli siinä -paitsi loppuvaihe, kun istukka vaihteeksi jäi kiinni ja taas mentiin leikkuriin, tosin nyt ei niin kiireellä, vaan käsin irrotusta yrittiin tunti.
Kolmas käynnistettiin lähinnä oman mukavuudenhaluni vuoksi, pienen paikkakunnan etuja! Lapsi oli reilusti pienempi kuin edelliset, joten sinänsä helppoa. Ainut vaikeus oli siinä, että olen todella kipuherkkä. Synnytys eteni todella vauhdikkaasti kun alkoi, enkä ehtinyt saada mitään kipulääkettä. Onneksi oli kaksi aiempaa kokemusta, joten tiesi, ettei se ikuisuuksiin kestä. Jälkeenpäin kyllä löytää paljonkin huumoria tilanteesta, kun lääkäri ja kätilöt huutavat että älä ponnista vielä, meillä ei ole mitään valmiina. Lääkäri huutaa että missä se vastaanottopakkaus on ja kätilö huutaa takaisin että en tiedä mutta tämä nyt tulee täältä...
Itse olen oppinut synnytyksieni kautta sen, että on uskallettava vaatia hyvää palvelua. Jos minä olisin sinun nahoissasi, vaatisin jo nyt synnytystä suunniteltaessa muutaman jutun eli
- synnytys käynnistetään hieman etuajassa eli vauva on pienempi, eikä pääse repimään paikkoja niin pahasti
- jos repeämiä kuitenkin syntyy, lääkäri ompelee ne, tarvittaessa nukutuksessa
- jos vuoroon sattuu se kätilö, joka teki virheen, kun ei kutsunut lääkäriä ompelemaan, sinulla on oikeus saada toinen kätilö
Kyse on sinun synnytyksestäsi. Turha pelätä hankalaksi synnyttäjäksi leimautumista, meillä on oikeus vaatia palvelua, kun kysymyksessä on oma terveytemme.
Sektiota en valitsisi, isompi leikkaus on aina suurempi riski.
Minä pelkäsin eniten juuri toista synnytystä, joka kuitenkin oli loppujen lopuksi se helpoin näistä kolmesta. Olen kuitenkin osannut kahden viimeisen kohdalla vaatia tiettyjä juttuja, ehkä siksi tunnen, että ne ovat onnistuneista synnytyksiä joistakin kauhunhetkistä huolimatta.
Tsemppiä sinulle!
Minäkin kannattaisin pelkopolilla käyntiä ennen päätöksen tekoa.
Haluaisin kuitenkin kannustaa harkitsemaan alatiesynnytystä. Itselleni jäi todella ikävät muistot esikoisen syntymästä (hätäsektio nukutuksessa, lapsi teholle), mutta käsiteltyäni asiaa pitkään ymmärsin ettei mikään viittaa siihen etteikö alatiesynnytys onnistuisi tällä kertaa. Edelliseen sektioon johtaneet syyt eivät siis olleet rakenteellisia tai perinnöllisiä.
Toinenkin synnytys päättyi kiireelliseen sektioon, mutta se oli kaikin puolin erittäin myönteinen kokemus vaikka homma ei mennyt suunnitellusti. Olen erittäin tyytyväinen että lähdin alatiesynnytykseen, ettei synnytystapahtumasta jäänyt loppuelämäksi pelkoja.
Sinunkin tapauksessa toinen synnytys voi mennä ihan eri tavalla, jos ensimmäisestä alkaneet ongelmat (mitenkään niitä vähättelemättä) johtuivat "pelkästään" vauvan väärästä tarjonnasta. Rankasta kokemuksestasi viisastuneena osaat kenties nyt paremmin, kuten joku jo kirjoitti, vaatia "parempaa palvelua".
Puhu myös avoimesti ja paljon viime kerran kokemuksestasi, jolloin synnytystäsi hoitavat ovat paremmin tietoisia mahdollisista peloista ja komplikaatioista. Näin tein itse, ja viesti tuntui menneen perille. Kätilöt ja lääkärit olivat tutkineet papereitani, ja vauvan ja minun tilaani seurattiin erityisen tarkkaan (tähän vaikuttivat myös toisessa raskaudessa esiintyneet muut komplikaatiot).
Joka tapauksessa, pyri pääsemään pelkopolille juttelemaan näistä asioista asiantuntijan kanssa.
Olen omat lapseni synnyttänyt yli 20 vuotta sitten, ja syntyneet suhteellisen inhimillisesti, jos synnyttämistä voi sillä tavalla kuvata.
Olisin halunnut keisarinleikkauksen alusta pitäen, mutta siihen aikaan ei saanut.
Jokaisen täydellä järjellä varustetun naisen pitäisi synnyttää leikkauksella; jos ei ajattele omaa etua, niin sitten lapsen.
Normaali synnytys on karmea kokemus, vaikka olisikin helppo, epäinhimillinen ja nöyryyttävä.
Ja seksihalut katoaa aina lopulta, oli sitten vaivoja tai ei. Se on varma.
Alatiesynnytyksestä minulla ei ole kokemusta, mutta yksi sektio on takana. Kyseessä ei ollut ihan suunniteltu, vaan sen annettiin itse käynnistyä, vaikka sektion mahdollisuus oli koko ajan tiedossa. Joka tapauksessa; olin sairaalassa 5 päivää,toisena jo ihan liikkeellä ja neljäntenä olo oli jo ihan hyvä. Särkylääkkeitä söin kotona n. 2 viikkoa ja ihan normi panadolia, eikä kivut olleet edes kovia, ainoastaan sängystä noustessa tuntui, että jotain oli tehty :)
Suunnitellusta sektiosta tai toisin sanoen, ei hätäsektiosta toipuminen ja paraneminen on yleensä hyvin nopeaa, että suosittelen sitä kyllä.