kysymys minnie68

on ollu semmossii,kun äitin turvapuhelimesta tulloo hällyytys suorraan miulle,jos hän vaikka sattuu kuatummaan,niin silloin pahimmin stressantunneena ja valavonneena ph:n takia hyppäilin pikin yötä vasttoomassa puhelimmeen,kun olin varma,että se soi-no,eihän siellä kettää ollu.Ja se eka kerta kun se susi uluvo,niin ajattelin mieleni tekevän taas temppujjaan,mut sit kun sen uluvomisen kuul muuttii(miun poika morsiamensa kanssa)niin kyllähän se on korvijjaan uskottava.Pari vuotta sitten sattu tuas aika kummallinen juttu(tää ei liity kuulohäiriöihin)miun ystävä oli vakavasti sairas ja heräsin yöllä,kun hän istui sänkyni reunalla ja hoputti kovasti,että nyt meijän pittää lähttee.Sanoin hänelle,että en minä nyt yöllä mihinkään lähe,mäne sinä-tulen sit perästä.Lähdin ulos ja kun tulin takasin,hän oli kadonnut.Seurraavana päivänä sain tiettee hänen kuolleen juuri tuohon aikkaan,kun hän kävi minua mukkaasa pyytelemässä.Ei vain ollu minun vuoro vielä-eikä tää oo ainut kerta,kun ystäväni käyvät hyvästeillä luonani ennen kuolemmoosa.Mut niinkun oon jo aikasemmin kirjuttanu tälle palstalle,mie en pelekkee kuolemmoo enkä kuoleman läsnäolloo!!