Kävin mielenkiintoisen keskustelun muutaman ystäväni kanssa elämäntavastani ja - tyylistäni. Ja rehellisesti sanottuna järkytyin. Sain kuulla koviakin kommentteja, varsinkin siitä että elän 24/7- suhteessa Hallitsevan miehen kanssa.
He eivät voineet käsittää miten anna itseäni piiskata ja sitoa kun minulla on vakava, khtalokas sairaus. Heidän mielestään minun pitäisi kaatua sänkyyn tai vähintään istua pyörätuolissa ja olla oikeasti sairas ja näyttääkin se kaikille.
Mitä mieltä täällä ollaan? Jos sairastaa keskushermostoa rappeuttavaa sairautta, joka joskus johtaa kuolemaan, voiko siinä tapauksessa vieläkin nauttia BDSM- elämäntyylistään? Vai pitääkö minun oikeasti ryhtyä vaniljaksi, ensimmäistä kertaa elämässäni?
Kerrottakoon tähän loppuun vielä että lääkäri- kaartini on hyväksynyt elämäntapani ja antanut luvan sen jatkamiseen...
He eivät voineet käsittää miten anna itseäni piiskata ja sitoa kun minulla on vakava, khtalokas sairaus. Heidän mielestään minun pitäisi kaatua sänkyyn tai vähintään istua pyörätuolissa ja olla oikeasti sairas ja näyttääkin se kaikille.
Mitä mieltä täällä ollaan? Jos sairastaa keskushermostoa rappeuttavaa sairautta, joka joskus johtaa kuolemaan, voiko siinä tapauksessa vieläkin nauttia BDSM- elämäntyylistään? Vai pitääkö minun oikeasti ryhtyä vaniljaksi, ensimmäistä kertaa elämässäni?
Kerrottakoon tähän loppuun vielä että lääkäri- kaartini on hyväksynyt elämäntapani ja antanut luvan sen jatkamiseen...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis kuka päättää sun loppu elämästä? Me? Ystäväsi? Masterisi? Sinä?
Kuoleman tarkoitus on osoittaa ihmisille elämän rajallisuus. Siis että täällä ei olla loputtomasti. Ja tämä aika minkä täällä olemme, kannattaa käyttää juuri niitä asioita tehden joita eniten tunnemme olevan oikein tehdä.
Kysyt pitäisikö sinun sairautesi takia kaatua sänkyyn odottamaan kuolemaa? Minusta ei. Mitä tahansa muuta! Kerran yksi psykologi opetti luennolla että pitää tehdä ja puhua elämänmyönteisiä asioita. Elämänmyönteisiä asioita ovat asiat joita kuollut ihminen ei tee meitä paremmin. Siis jos makaat hiljaa, kuollut tekee sen paremmin. Sinun on varmasti helppo keksiä asioita joita kuollut ei tee sinua paremmin.
Kun mietit, tuota vakavaa sairauttasi. Joka johtaa kuolemaan. Niin voit vielä päättää kuinka elät siihen asti. Ystäväsi ovat ymmärtämättömiä ja eivät huomaa haluavansa sinun muuttuvan eläväksi ruumiiksi. Siis ihmiseksi joka elää fyysisesti mutta ilman intohimoa.
Minusta heille voisi sanoa: "Kyllä sairaus tappaa aikanaan, älkää te kiirehtikö."
Minua itkettää kun kirjoitan tätä. Voimia elämääsi. Toivottavasti tästä on apua.
Nauti niin kauan kun voit ja....elä välitä toisten puheista....onnea=)))
sinulle vain hyvää, nämä ystäväsi. Älä tuomitse heitä liian ankarasti, sillä onhan elämäntapasi noin yleisesti ottaen poikkeava ja jos siitä ei tiedä tai sitä ymmärrä se voi varmaan tuntua järkyttävältä erityisesti sairautesi huomioiden.
Tänään uutisissa kerrottiin, että vanhojen/sairaiden ihmisten pitäisi varoa matkustamista koska pitkä lentomatka voi aiheuttaa ongelmia. Puolisonikin yhtyi ihmettelemään seitsemänkymppisen äitinsä (vähäisiä) matkustamisia. Totesin, että onhan sänkyynkin moni kuollut ja vielä kotonaan. Tarinan opetus oli, että tietysti tervettä järkeä pitää käyttää, mutta eihän eläminen ole enää elämisen arvoista jos mitään ei uskalla ja koko ajan pitää varoa.
Nauti elämästäsi subina, mutta ehkä ei kannata ystäviltäsi odottaa täyttä ymmärrystä elämäntavallesi. :)
Olipas inhimillinen ja avarakatseinen vastaus. Kiitos sinulle, kuka oletkin.
Ja myötätuntoni viestin aloittajalle. Ole juuri kuten haluat. Ja anna muidenkin olla. Voimia sinulle, aloittaja.
...jatkaa seksuaalisuudestasi nauttimista vaikka ystäväsi eivät sinua ymmärtäisikään. Olen itsekin joutunut tuomituksi avauduttuani läheiselle ihmiselle elämäntavastani, vaikka en olekaan "fyysisesti" sairas. Sanat, jotka tuolloin minulle lausuttiin, jättivät kyllä henkiset arvet, mutta onneksi olen tuon tapauksen jälkeen kohdannut kumppanin, jonka kanssa voin jakaa mieltymykseni pelkäämättä halveksuntaa. Se on auttanut kokemukseni ylitse.
Muutoin olen kyllä sitä mieltä, etten itse lähtisi kovin äkkiä seksuaalisuudestani keskustelemaan edes ystävien kanssa, sillä tulenhan samalla paljastaneeksi myös kumppanini identiteetistä asioita, jotka tämä ehkä toivoisi pysyvän kahden keskisenä salaisuutena. Mutta enhän todellakaan tiedä sinun ja miehesi tapauksessa, miten olette asioista sopineet.
Tsemppiä kuitenkin jatkoon, ja nautinnollisia hetkiä Valtiaasi kanssa.
Eiköhän tilanne ole aika hyvä jos sinulla on Domi, joka pitää huolta tarpeistasi (enkä tarkoita vain tai edes pääasiallisestikaan seksuaalisia).
Kiitos Teille kaikille inhimillisistä ja ihanista kommenteista.
Tiedän, että itse teen päätökseni elämäni suhteen. Ystäväpiirini ei ole vain ymmärtänyt kuinka tärkeää minulle on saada elää. Heidän mielestään minun vain ei kuulu enää harrastaa seksiä. Minkäänlaista.
Harmittaa heidän kommenttinsa ja heidän holhoava huolensa minusta ja voinnistani. Teidän tekstejä lukiessani tajusin kuitenkin mistä kiikastaa. He säälivät minua. Olen nuori ja tuomioni saanut. Heidän suppean ajattelumaaailmansa mukaan elämäni on jo ohi.
Olen keskustellut tilanteesta Mieheni kanssa hyvinkin usein ja Hän on suuren työn tehnyt kun on saanut minut uskomaan, että sairaudesta huolimatta minullakin on oikeus nauttia elämästäni. Loppuun asti.
Minua ainoastaan harmittaa se, että vaikka ystäväni ovat elämäntyylini jo aikoinaan hyväksyneet, kieltävät nyt sen kovin sanoin.
Miksi he eivät voi tajuta sitä, että kun itse hallitsen kipuni, tunnen oloni todella paljon vahvemmaksi ja jaksan taas tuskiani..? Onko minun sairauteni ja elämäntapani ystävyyden hinta? Onko noin helppoa vain kääntää selkänsä ja kieltää tukensa? Onko noin helppoa vain unohtaa?
Vaikea tietää mitä ystäväsi ajattelevat, mutta voin arvailla.
Normiseksistä.
Yksi syy miksi ystäväsi ajattelevat, että sinun ei pitäisi harrastaa seksiä saattaa olla alitajunnainen. Ehkä seksi liittyy alitajunnassa lapsen saamiseen ja siitä huolehtimiseen. Paljon on ihmisiä jotka ajattelevat että vanhukset, vammaiset ja mielisairaat eivät voi harrastaa seksiä. Alitajunta kapinoi seksin harrastamista vastaan koska lapsille ei ole huoltajia. Mutta kun ajattelee vähänkin järkevästi, niin ei tule lapsia jos haluaa että ei tule.
On olemassa myös pelkoa että kun tekee jotain kivaa ja mielekästä (muutakin kuin seksi) se vaarantaa jäljellä olevan elinajan. Yksi Itävaltalainen psykiatri kirjoitti keskitysleirillä olostaan. "Ei ole tärkeää mitä voimme tehdä elääksemme, vaan mitä voimme tehdä jotta voimme kuolla". Siis on tärkeää tehdä asioita joita pitää tärkeinä ja arvokkaina. Se tekee elämästä mielekkään.
Mielestäni ihmiset pyrkivät ylläpitämään tyhjää elämää,(esim. makaamista vuodeosastolla)jolla sinällään ei pelkästään paljoakaan arvoa.
Viimeisestä kappaleesta
He eivät luultavasti ole ymmärtäneet elämäntapaasi, kokonaan. He eivät ehkä ole ymmärtäneet että se on sinun tapasi hallita kipua ja elämäntuskaasi. Ehkä he ovat luulleet sinun bdsm:ää joksikin leikiksi. Tai siis kevyehköksi harrastukseksi. Sairaus ja ystävyys ovat ehkä todellisen ystävyyden hinta, uskon että ystäväsi vielä hyväksyvät kun miettivät. Ihan helppoa ei ole kääntää selkää, kieltää tunteita ja unohtaa. Mutta pelko ystävän menettämisestä saattaa ihmisen tekemään niin. Mutta kokonaan unohtaminen on todella vaikeaa, omalla kuolinvuoteella ne unohdetut asiat tulee mieleen.