Jaksamisen loppu

Enää en osaa kuin itkeä, enkä sitäkään kohta. Liikaa vastoinkäymisiä, liikaa asioita joita pitäisi tehdä. En saa nukutuksi kun eläimet möykkää. Tunnen itseni niin heikoksi, kyllähän normaalin ihmisen pitäisi pyykit jaksaa pestä, mutta ei.. Tunnistan olevani stressaantunut, mutta yhä enemmän huomaan kun vanha tuttu kaveri masennus hiipii elämääni. Olen yrittänyt taistella, ihan totta. Nyt vaan en enää jaksa, kun tuntuu että elämä on taistelua jatkuvasti. Jatkuvasti pitää pidättää kyyneliään, nostaa pää pystyyn ja jatkaa. Nyt viikon ajan on tuntunut siltä kuin voisin vain lyhistyä kasaan. En jaksa enää miettiä tulevaisuuttani, tehdä suuria päätöksiä. Tuntuu että nyt vaaditaan niin paljon, opinnot on kriittisessä vaiheessa ja elämä muutenkin siinä kohtaa että pitäisi tosissaan suunnitella tulevaa. Tuhat ja yksi asiaa pyörii mielessäni enkä saa niitä tolkkuihinsa. Miten elämästä saa yksinkertaista.
2409
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

mitkä eläimet möykkää? Olet varmasti uupunut. Yritä karsia elämästäsi turhat velvollisuudet pois. Mieti mikä nyt on tärkeää ja keskity siihen. Ulkoile, hemmottele itseäsi jotenkin, jos sinulla on varaa niin käy vaikka hierojalla, vyöhyketerapiassa tms hoidossa.
Jos sinulla on eläimiä, mieti, onko niitä liikaa, jaksatko oikeasti hoitaa niitä, olisiko elämäsi helpompaa ilman niitä tai jos niitä olisi vähemmän.

Äänestä

Ymmärrän olotilaasi. Itse olen masennuksesta kärsinyt kauan, en kuitenkaan yhtäjaksoisesti. Minulla masennus liittyy selvästi suuriin päätöksiin tai vastoinkäymisiin. Asiat suurentuvat omassa mielessä, niistä tulee ylitsepääsemättömiä möykkyjä.

Minua auttaa elämän yksinkertaisuus. Työelämä tuntuu olevan tällä hetkellä suurin stressin aiheuttaja. Minulla stressi usein kääntyy masennukseksi.

Älä tee niin kuin minä, eli jää yksin pohtimaan olotilaasi. Juttele jollekin ketä haluaa auttaa sinua. Jotkut hyötyvät keskusteluista, jotkut lääkkeistä tai molemmista.
Tsemppiä

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jällan kirjoitti:

Enää en osaa kuin itkeä, enkä sitäkään kohta. Liikaa vastoinkäymisiä, liikaa asioita joita pitäisi tehdä. En saa nukutuksi kun eläimet möykkää. Tunnen itseni niin heikoksi, kyllähän normaalin ihmisen pitäisi pyykit jaksaa pestä, mutta ei.. Tunnistan olevani stressaantunut, mutta yhä enemmän huomaan kun vanha tuttu kaveri masennus hiipii elämääni. Olen yrittänyt taistella, ihan totta. Nyt vaan en enää jaksa, kun tuntuu että elämä on taistelua jatkuvasti. Jatkuvasti pitää pidättää kyyneliään, nostaa pää pystyyn ja jatkaa. Nyt viikon ajan on tuntunut siltä kuin voisin vain lyhistyä kasaan. En jaksa enää miettiä tulevaisuuttani, tehdä suuria päätöksiä. Tuntuu että nyt vaaditaan niin paljon, opinnot on kriittisessä vaiheessa ja elämä muutenkin siinä kohtaa että pitäisi tosissaan suunnitella tulevaa. Tuhat ja yksi asiaa pyörii mielessäni enkä saa niitä tolkkuihinsa. Miten elämästä saa yksinkertaista.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu