Olen alkanut nyt miettimään pian syntyvälle lapsellemme kummeja ja oikeastaan hyviä ehdokkaita ei ole montaa. Mielestäni kummeilla on kuitenkin tärkeä rooli lapsen elämässä ja kummin pitäisi osata hoitaa tehtävänsä.
Monia ehdokkaita ei ole ja tuntuu kuin en millään pystyisi päättämään lapselle kummeja... Itselläni ja miehelläni on molemmilla yksi veli, joka voisi ikänsä puolesta tehtävään sopia.
1) Oma veljeni tosin on vielä kovin nuori ja henkisesti ei mielestäni ainakaan vielä kypsä kummiksi. Tosin olisihan hänellä aikaa kasvaa rooliin ja uskoisin, että veljestäni tulisikin hyvä kummi joku päivä, mutta en ole varma onko sen aika vielä.
Haluaisin lapselleni kuitenkin mielummin parin kummeiksi kuin yksinäisen ihmisen. Toisaalta jos keksisin jostain hyvän naisen toiseksi kummiksi, niin sekin auttaisi.
2) Mieheni veli taas elää parisuhteessa, mutta en tiedä kuinka pysyvä tuo suhde tulee olemaan. En viitsisi pyytää tätä ko. naista lapseni kummiksi, jos heidän suhteensa ei vaikka kestäkään, niin lapsi tulee luultavasti menettämään kaiken yhteyden tähän naiseen.
Mieheni veli on myöskin henkisesti vielä kovin kehittymätön ja lapsellinen, enkä tiedä tulisiko hänellä ikinä olemaan mitään läheistä suhdetta lapseen.
Toisaalta, koska lapsella ei tule olemaan montaa setää/enoa eikä yhtäkään tätiä, niin haluaisin, että kummit eivät olisi omasta suvusta. Näin ollen lapselle muodostuisi kummien myötä suurempi "suku" ympärilleen. Meillä on yksi ystävä pariskunta, jota voisi myöskin kummeiksi pyytää. Ja pari muuta ystävää sukulaista...
3) Tämä ystävä pariskunta tosin ei ole uskonnoltaan luterilainen vaikka kirkkoon kuuluukin ja heidän omaa lastaan ei kastettu ollenkaan. En myöskään tiedä tulisiko yhteytemme säilymään läpi koko elämän, niin että lapsi ei tulisi kummejaan menettämään.
4) Voisin pyytää erästä ystävääni, mutta jotenkin vuosien aikana ystävyytemme on laimistunut ja se side kadonnut. Edelleen olemme tekemisissä, mutta jotenkin suhde ei tunnu enää samalta. Myös tämän ihmisen kohdalla pelkään, että suhde tulee katkeamaan lopulta ja lapsi menettää kumminsa.
En myöskään tiedä olisiko tästä ihmisestä kummiksi, vaikka lasten kanssa viihtyykin paljon, sillä sellaista aitoa välittämistä ei ehkä löydy.
5) Voisin pyytää ennen niin läheistä serkkuani, joka tosin naimisiin mentyäni ei ole juurikaan halunnut enää mitään yhteyttä pitää ja jotenkin itselle on jäänyt hänestä paha maku suuhun. Voisi toki olla toinen kummi veljeni lisäksi...
Siinä ne vaihtoehdot sitten olivatkin ja nyt kun sain ajatuksia puettua sanoiksi, niin kaikki vaihtoehdot tuntuvat entistä huonommilta. Haluaisin niin, että lapsellani olisi hyvät kummit, mutta en tiedä löydänkö sellaisia ihmisiä mistään.
Jotenkin tuntee itsensäkin niin yksinäiseksi, kun tuon enempää ei ole edes vaihtoehtoja mistä valita... Onhan meillä toki serkkuja ja muitakin ystäviä, mutta ei mielestäni ketää niin läheistä, että voisi kummiksi pyytää.
Monia ehdokkaita ei ole ja tuntuu kuin en millään pystyisi päättämään lapselle kummeja... Itselläni ja miehelläni on molemmilla yksi veli, joka voisi ikänsä puolesta tehtävään sopia.
1) Oma veljeni tosin on vielä kovin nuori ja henkisesti ei mielestäni ainakaan vielä kypsä kummiksi. Tosin olisihan hänellä aikaa kasvaa rooliin ja uskoisin, että veljestäni tulisikin hyvä kummi joku päivä, mutta en ole varma onko sen aika vielä.
Haluaisin lapselleni kuitenkin mielummin parin kummeiksi kuin yksinäisen ihmisen. Toisaalta jos keksisin jostain hyvän naisen toiseksi kummiksi, niin sekin auttaisi.
2) Mieheni veli taas elää parisuhteessa, mutta en tiedä kuinka pysyvä tuo suhde tulee olemaan. En viitsisi pyytää tätä ko. naista lapseni kummiksi, jos heidän suhteensa ei vaikka kestäkään, niin lapsi tulee luultavasti menettämään kaiken yhteyden tähän naiseen.
Mieheni veli on myöskin henkisesti vielä kovin kehittymätön ja lapsellinen, enkä tiedä tulisiko hänellä ikinä olemaan mitään läheistä suhdetta lapseen.
Toisaalta, koska lapsella ei tule olemaan montaa setää/enoa eikä yhtäkään tätiä, niin haluaisin, että kummit eivät olisi omasta suvusta. Näin ollen lapselle muodostuisi kummien myötä suurempi "suku" ympärilleen. Meillä on yksi ystävä pariskunta, jota voisi myöskin kummeiksi pyytää. Ja pari muuta ystävää sukulaista...
3) Tämä ystävä pariskunta tosin ei ole uskonnoltaan luterilainen vaikka kirkkoon kuuluukin ja heidän omaa lastaan ei kastettu ollenkaan. En myöskään tiedä tulisiko yhteytemme säilymään läpi koko elämän, niin että lapsi ei tulisi kummejaan menettämään.
4) Voisin pyytää erästä ystävääni, mutta jotenkin vuosien aikana ystävyytemme on laimistunut ja se side kadonnut. Edelleen olemme tekemisissä, mutta jotenkin suhde ei tunnu enää samalta. Myös tämän ihmisen kohdalla pelkään, että suhde tulee katkeamaan lopulta ja lapsi menettää kumminsa.
En myöskään tiedä olisiko tästä ihmisestä kummiksi, vaikka lasten kanssa viihtyykin paljon, sillä sellaista aitoa välittämistä ei ehkä löydy.
5) Voisin pyytää ennen niin läheistä serkkuani, joka tosin naimisiin mentyäni ei ole juurikaan halunnut enää mitään yhteyttä pitää ja jotenkin itselle on jäänyt hänestä paha maku suuhun. Voisi toki olla toinen kummi veljeni lisäksi...
Siinä ne vaihtoehdot sitten olivatkin ja nyt kun sain ajatuksia puettua sanoiksi, niin kaikki vaihtoehdot tuntuvat entistä huonommilta. Haluaisin niin, että lapsellani olisi hyvät kummit, mutta en tiedä löydänkö sellaisia ihmisiä mistään.
Jotenkin tuntee itsensäkin niin yksinäiseksi, kun tuon enempää ei ole edes vaihtoehtoja mistä valita... Onhan meillä toki serkkuja ja muitakin ystäviä, mutta ei mielestäni ketää niin läheistä, että voisi kummiksi pyytää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pitemmän päälle kovin kummin velvollisuuksia (mitä nyt sitten kullekin ovat) muistavat. ainakin minä tunnen hyvin harvoja nuoria ja vanhempiakin miehiä, jotka muistavat esim. syntymäpäivien ajankohdan ja muut päivämäärät.. monille naisillekin se vaikeaa on (esim. minä).
ja monissa tuntemissani pariskunnissa nainen vähintään ideoi, joskus ostaakin myös miehen vanhempien joululahjat yms. mies vaan maksaa ne, shoppailu ei heiltä onnistu.
mutta nuoret miehet voi olla loistavia kummeja yhteisen ajan vieton suhteen, sitten kun lapsi on vähän isompi. ainakin meidän perheessä sedät (ei kummeja) ovat olleet loistavia tässä suhteessa.
otin nämä asiat huomioon, koska täällä usein noista lahjoista on ollut puhetta ja samoin ajanvietosta kummilapsen kanssa.
Et voi koskaan olla varma, tuleeko yhteytesi ystävääsi, serkkuusi tai keneen tahansa säilymään loputtomiin. Todennäköisemmin ei. Harvat suhteet säilyy läpi elämän.
Kummit sinun kai kuitenkin pitää valita, jos haluat lapsesi perinteisin sakramentein kastaa. Jospa keskittyisitkin valitsemaan kummeiksi ne, jotka koet läheisiksisi ilman sen suurempia saivarteluja tulevasta. Kummeus ei kuitenkaan ole kuolemanvakava juttu. Lapsellasi tulee varmasti olemaan myös muita tärkeitä aikuisia elämässään.
Miksi tehdä kärpäsestä härkästä. Keskity nyt vaan olemaan onnellinen tulevasta lapsestasi. Ja muista, kummeus ei sido ystäviä sinuun lujemmin, vaan voi käydä päinvastoin. Minut pyydettiin kummiksi juuri siinä toivossa, että minut saataisiin taas läheisemmäksi. Siis, että ottaisin taas yksipuolisesti yhteyttä niinkuin olin ennen välien väljehtymistäkin tehnyt. Toisin kävi. Välit on edelleen etäiset, vaikka kummilapsi onkin. Omalla kohdallani välimatka muuttui maantieteellisestä henkiseksi, joten varmista ainakin se, että kummit on kohtuullisen lähellä.
mahtavat olla hyvät ystäväsi? Yleensä ihmisellä on useampi hyvä ystävä,joita on luonnollista pyytää kummiksi. Kun nyt noin tarkkaan analysoit jokaisen vähänkin mahdollisen kummiksi sopimista,tulee väkisin mieleen,että ystävät on analysoitu elämästä pois jo kauan sitten...
Voiko nyt joku vaivainen kummiasia olla noin ongelmallinen? Ehkä ei kannata edes ajatella lasten tekoa jos pelkästään kummin valitseminen tuottaa noin mahdottomasti päänvaivaa, ei millään pahalla.
Olen kummi neljälle lapselle: lapsuudenystäväni tytölle, pikkuveljelleni (velipuoli), vanhemman veljeni tyttärelle sekä kaveriperheen pojalle. Kaikkiin muihin pidän säännöllisesti yhteyttä ja lapset kyläilevät luonani, paitsi ystäväperheen lapsi. Henkinen välimatka, johon joku viittasikin täällä, kasvoi ylitsepääsemättömäksi, kun meille alkoi tulla tekstiviestejä parikuisen pojan vanhemmilta tyyliin "tarttisin haalarit, t. kummipoika", "milloin voisin tulla kummille hoitoon? t.kummipoika". Lopullinen niitti oli, että sovimme menevämme pojan 2-v synttäreille tiettynä arki-iltana eivätkä he olleet kotona. Soitettuamme perään kommentti oli "joo kato ku meil on tän isosiskon harrastus just tänään, ei me muistettu, sori".
Kaiken avautumiseni jälkeen: suosittelen valitsemaan kummiksi mahdollisimman läheisen ihmisen, veljet ja siskot voisivat olla parhaimpia vaihtoehtoja.
En lainkaan kummeksu tilannettasi, ymmärrän täysin, että koet tilanteen hankalaksi. Tilanne kuulosti monin paikoin tutulta, ei ollut meilläkään liikaa vaihtoehtoja jne. (Ehkä minäkin olenkin analysoinut ystäväni loitommalle, kuten joku sinullekin vastasi...)
Pidän myös kummiutta tärkeänä ja arvokkaana tehtävänä, joten onkin syytä miettiä asia tarkkaan!
Valinta on kuitenkin tehtävä ja itse valitsisin asemassasi kummiksi oman pikkuveljen. Omalla lapsellanikin on kumminaan nuorempi veljeni. Veljeni välittää lapsesta aidosti, vaikka en etukäteen osannut asiaa oikein kuvitellakaan. :)Hän on aivan paras kummi, vaikka muutamia muitakin pyysimme. (Ajattelin, että kummitätikin olisi hyvä olla.)