Hakuteoksella masennus, löysin monta kirjaa. Luin 3-4 kappaletta. Minua ne auttoi ymmärtämään tätä sairautta. Löysin itseni monesta kohtaa ja luin monta kertaa jotta sain muistiin asioita. Masennuksessa ei tahdo pysyä mitään muistissa, pitää tankata monta kertaa ja viivata alle tärkeimmät kohdat.
Näin osasin terapiassa jutella ja käsitellä minua koskettavia asioita...
Kävin toista vuotta terapiassa, kunnes lukemani tekstin kautta alkoivat ajatukset selkeytymään.
Olen päässyt masennuksesta irti. Elän päivän kerrallaan ja nautin elämästä. Olen kokonaan toinen ihminen samoissa raameissa...
Toivon teille kaikille paranemista, vaikka se aikaa ottaakin. Anna itsellesi aikaa parantua..
Näin osasin terapiassa jutella ja käsitellä minua koskettavia asioita...
Kävin toista vuotta terapiassa, kunnes lukemani tekstin kautta alkoivat ajatukset selkeytymään.
Olen päässyt masennuksesta irti. Elän päivän kerrallaan ja nautin elämästä. Olen kokonaan toinen ihminen samoissa raameissa...
Toivon teille kaikille paranemista, vaikka se aikaa ottaakin. Anna itsellesi aikaa parantua..
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä, enkö osaa lukea, vai enkö ymmärrä. Minua ei vaan tunnu auttavan oikein mikään. Välillä on kuin jaksais, mutta välillä ei jaksa oikein elääkään. Mutta pakko on vaan jaksaa, vaikka töihin ei kiireitä olekaan. En varmaankaan toivu tästä ikinä, eikä tään kanssa elämäkään maistu miltään. Vuodet tuo vaan lisää murehtimisen aiheita. Tämä tästä.
Voi, ymmärrän sinua ja tiedän toki tunteesi. Kuinka kauan olet jo sairastanut masennusta? Mitä olet tehnyt asian eteen? Anteeksi kysymykset kun koitan saada selvyyttä sinusta. Auttamisen halu ja toive saada teidät elämään. Tiedän voimattomuuden, haluttomuuden, raskaan taakan mitä koko ajan kantaa mukana. Minäkin olin siinä tilassa. Pakottauduin, piti saada ote elämästä. Saada vaimo takaisin, saada oma elämä raiteille. Kirjasta löysin itseni, itkien lukien sain tiedon minästä. Terapiassa keskustelin, noista asioista mitkä olin kohdannut lukiessa....
Minulla alkaa jo kolmas vuosi terapiaa. Osastohoidossa en ole ollut (luin tuon ylemmän kirjoituksesi myös). Omasta mielestäni olen ihan eri ihminen kuin ensimmäistä kertaa mennessäni psykiatrin vastaanotolle. Käyn yksityisellä lääkäriasemalla,jossa minulla on sama psykiatri ja sama (tietenkin) terapeutti. Terapiassa käyn kerran viikossa,psykiatrilla tarpeen mukaan.
Tänään olin psykiatrini vastaanotolla ja puheltiin kaikenlaista. Hän sanoi, että kun vertaa minua siihen, joka tuli kaksi- ja puoli vuotta sitten ensi kertaa vastaanotolle, olen kuin eri ihminen. Sanoi, että olin kuin eksynyt pikkutyttö, kun tavattiin ensikerran. Aikuinen olen, mutta alan vasta löytämään aikuisen itseni. Eikä se tosiaan ole helppoa. Vaikka elämänlaatu on parantunut hurjasti ja varsinainen masennus poissa, tilalla on nyt paniikki- ja ahdistuskohtaukset. Siellähän ne on olleet koko ajan mukana, mutta nyt niille on tilaa. No, otan asian niin, että panikoin nyt, ja sitten sekin ajan ja terapian avulla helpottaa.
Naurattaa, kun taustalla radiossa soi just "Mielitautirock", laulajana Rauli Badding Somerjoki. Sopii hyvin tähän aiheeseen :-). Minä toivon myös meille kaikille, jotka pyöriskelevät masennuksen ym. kourissa, jaksamista, ja omasta kokemusta voin sanoa, että uskon auringon vielä paistavan meillekin. Ei sairas ole se, joka hakee apua, vaan se, joka ei tajua sitä hakea.