Nastarenkaat tulevat kalliiksi

"Nastat on sitä turvallisuutta!"

Perustele. Joka vuosi loukkaantuu ja kuolee paljon nastarenkaan käyttäjiä.

"Miksi sitten teitä suolataan, sekin on sitä turvallisuutta vaikka maksaakin paljon, paskaa ja ruostuttaa autot."

Suola ei paskanna autoja, se paska on ihan täysin nastarenkaiden irrottamaa. Huvittaaa kun samat nastapellet jotka valittavat suolapaskasta, ovat itse laittaneet sen paskan siihen suolan joukkoon.

"Miksi ajetaan kitkoilla: se on sitä mukavuuden halua tajuamatta turvallisuudesta mitään, kun ne on niin hiljaiset. Kyllä ne raadot tulee kalliimaksi kuin muutamat sadat kilometrit urapaikkausta."

Urat ja urapaikkaukset hankaloittavat ajamista ja aiheuttavat lisää raatoja.

insinörtti^ kirjoitti:

"Nastat on sitä turvallisuutta!"

Perustele. Joka vuosi loukkaantuu ja kuolee paljon nastarenkaan käyttäjiä.

"Miksi sitten teitä suolataan, sekin on sitä turvallisuutta vaikka maksaakin paljon, paskaa ja ruostuttaa autot."

Suola ei paskanna autoja, se paska on ihan täysin nastarenkaiden irrottamaa. Huvittaaa kun samat nastapellet jotka valittavat suolapaskasta, ovat itse laittaneet sen paskan siihen suolan joukkoon.

"Miksi ajetaan kitkoilla: se on sitä mukavuuden halua tajuamatta turvallisuudesta mitään, kun ne on niin hiljaiset. Kyllä ne raadot tulee kalliimaksi kuin muutamat sadat kilometrit urapaikkausta."

Urat ja urapaikkaukset hankaloittavat ajamista ja aiheuttavat lisää raatoja.

"tajuamatta turvallisuudesta mitään, kun ne on niin hiljaiset"

Rengasmelulla ei ole mitään tekemistä ajoturvallisuuden kanssa.

insinörtti^ kirjoitti:

"tajuamatta turvallisuudesta mitään, kun ne on niin hiljaiset"

Rengasmelulla ei ole mitään tekemistä ajoturvallisuuden kanssa.

Hiljaisilla renkailla tulee ajettua huomaamatta liian lujaa. Kun renkaissa ei vielä hiljaisuudesta johtuen ole mitään talvipitoa, niin tulee helposti rumaa jälkeä.

vauhdin tunteen kirjoitti:

Hiljaisilla renkailla tulee ajettua huomaamatta liian lujaa. Kun renkaissa ei vielä hiljaisuudesta johtuen ole mitään talvipitoa, niin tulee helposti rumaa jälkeä.

Kielletään suolaus, auraus ja talvirenkaat sekä autojen äänenvaimentimet, niin johan löytyy talvipitoa kustannustehokkaasti!

nastapakkoa lukuunottamatta. Ei ole mitään syytä rajoittua kapeakatseisesti pelkkiin nastarenkaisiin.

Suolauksen voisi minun puolestani lähes tyystin lopettaa.

Bitumi ja nastahilseet istuvat tiukasti auton maalipinnassa keväisin talven jäljiltä... kyllä ne nastat sitä tienpintaa vaan kuluttavat, ei siitä pääse mihinkään.

...että tieosuudella, jolla ei liikuta nastarenkailla, ja jota ei suolata tai hiekoiteta, pääsee turvallisesti ja ongelmitta kitkarenkailla kulkemaan? Parhaimmillaan (tai pahimmillaan, miten sen nyt ottaa) ei jalankulkija pääse pientä ylämäkeä ylös edes nelinkontin vaan joutuu hakemaan pitoa ojan puolelta, mutta autolla pääsee ylös ongelmitta.

Toki pito on karhennetulla pinnalla huomattavasti parempi, mutta ei nastarenkailijoiden sen takia tarvitse uhrautua.

Ongelmallisin alusta jolla minä olen ajanut oli pieni tie saaristossa keväällä jota ei oltu aurattu, hiekoitettu, eikä suolattu ilmeisesti koko talvena. Tietä oli ajettu lähinnä traktorilla joka oli tampannut lumen tiukkaan, eikä sekään ollut ongelma ennen kuin lämpötila meni plussan puolelle jolloin lumi oli keskivallissa ja laidoilla vajonnut kasaan ja traktorin ajourat olivatkin koholla niin kapealla tiellä ettei entisten urien vieressä voinut ajaa vaan oli pakko ajaa traktorin kohokuvion päällä vetisellä umpijäällä. Raideleveys ei tietenkään sopinut, vaan koko ajan oltiin kaltevalla pinnalla ja renkaan kontaktipinta minimaalinen johtuen traktorin renkaiden kuviosta joka jättää lähinnä suuria sileitä muhkuroita eikä karkeaa pintaa. Jäljistä päätellen oli yksi nastarenkailla varustettu auto luistellut reitin ennen minua, mutta eipä tuo paljoakaan lohduttanut kun ne selkeät raapimajäljet mitä oli nähtävissä olivat niin lähellä ojanpenkkaa että tuskin niitä oli tarkoituksella sinne piirrelty. Eipä tuota tarvinnut ajaa kuin vajaan kilometrin, ja vaurioitta siitäkin selvisin kun malttia riitti (eikä kiirettä ollut, koska olin huviajelulla hakemassa mahdollisimman hankalia olosuhteita kitkoilleni). Sen myönnän, että jos vastaan olisi tullut jyrkkä ylämäki, olisi se kukkula jäänyt valloittamatta, mutta niin olisi käynyt katulaillisilla nastoillakin.

...© kirjoitti:

...että tieosuudella, jolla ei liikuta nastarenkailla, ja jota ei suolata tai hiekoiteta, pääsee turvallisesti ja ongelmitta kitkarenkailla kulkemaan? Parhaimmillaan (tai pahimmillaan, miten sen nyt ottaa) ei jalankulkija pääse pientä ylämäkeä ylös edes nelinkontin vaan joutuu hakemaan pitoa ojan puolelta, mutta autolla pääsee ylös ongelmitta.

Toki pito on karhennetulla pinnalla huomattavasti parempi, mutta ei nastarenkailijoiden sen takia tarvitse uhrautua.

Ongelmallisin alusta jolla minä olen ajanut oli pieni tie saaristossa keväällä jota ei oltu aurattu, hiekoitettu, eikä suolattu ilmeisesti koko talvena. Tietä oli ajettu lähinnä traktorilla joka oli tampannut lumen tiukkaan, eikä sekään ollut ongelma ennen kuin lämpötila meni plussan puolelle jolloin lumi oli keskivallissa ja laidoilla vajonnut kasaan ja traktorin ajourat olivatkin koholla niin kapealla tiellä ettei entisten urien vieressä voinut ajaa vaan oli pakko ajaa traktorin kohokuvion päällä vetisellä umpijäällä. Raideleveys ei tietenkään sopinut, vaan koko ajan oltiin kaltevalla pinnalla ja renkaan kontaktipinta minimaalinen johtuen traktorin renkaiden kuviosta joka jättää lähinnä suuria sileitä muhkuroita eikä karkeaa pintaa. Jäljistä päätellen oli yksi nastarenkailla varustettu auto luistellut reitin ennen minua, mutta eipä tuo paljoakaan lohduttanut kun ne selkeät raapimajäljet mitä oli nähtävissä olivat niin lähellä ojanpenkkaa että tuskin niitä oli tarkoituksella sinne piirrelty. Eipä tuota tarvinnut ajaa kuin vajaan kilometrin, ja vaurioitta siitäkin selvisin kun malttia riitti (eikä kiirettä ollut, koska olin huviajelulla hakemassa mahdollisimman hankalia olosuhteita kitkoilleni). Sen myönnän, että jos vastaan olisi tullut jyrkkä ylämäki, olisi se kukkula jäänyt valloittamatta, mutta niin olisi käynyt katulaillisilla nastoillakin.

"tieosuudella, jolla ei liikuta nastarenkailla, ja jota ei suolata tai hiekoiteta, pääsee turvallisesti ja ongelmitta kitkarenkailla kulkemaan?"

Yleensä mökkitiet ovat talvisin ajamattomia ja lumen peittämiä. Lamelleilla siellä edetään, ei nastoilla. Kestopäällysteellä varustetuilla runsaasti liikennöidyillä teillä ei ole sellaisia pätkiä, joilla ei oltaisi ajettu nastarenkailla. Sen vuoksi niillä pärjääkin joten kuten kitkarenkailla.

erikseen kirjoitti:

"tieosuudella, jolla ei liikuta nastarenkailla, ja jota ei suolata tai hiekoiteta, pääsee turvallisesti ja ongelmitta kitkarenkailla kulkemaan?"

Yleensä mökkitiet ovat talvisin ajamattomia ja lumen peittämiä. Lamelleilla siellä edetään, ei nastoilla. Kestopäällysteellä varustetuilla runsaasti liikennöidyillä teillä ei ole sellaisia pätkiä, joilla ei oltaisi ajettu nastarenkailla. Sen vuoksi niillä pärjääkin joten kuten kitkarenkailla.

Kyseisen tieosuuden takana on kyllä yksi kesämökkikin, mutta myös viisi omakotitaloa joista päivittäin liikuttiin ainakin kerran päivässä yhteensä kuudella eri autolla satunnaiset vieraat ja lumitöitä tekevä traktori jos lunta tuli niin paljon ettei henkilöautolla päässyt maavaran takia liikkumaan. Nykyään en tarkkoja liikennemääriä tunne, koska nykyisin lukeudun niihin satunnaisiin vieraisiin jotka siellä liikkuvat, mutta pätkä tuosta tiestä (se ylämäki) on osuudella jolla edelleen liikutaan ainoastaan kitkarenkailla tai jalkaisin (satunnaisesti tosin irtopiikit kenkien pohjassa).

Lumen peittämä tie ei todellakaan ole niin liukas ettei sillä pysty kävelemään. Liukkaaksi tuo muodostui silloin, kun lumista tietä ajettiin kerta toisensa jälkeen, ja mahdollisuuksien mukaan hieman eri ajolinjoja ettei ajourat muodostuisi autojen maavaraa syvemmiksi. Eli tietä tampattiin varsin innokkaasti, varsinkin kun yksi talo oli rakennusvaiheessa ja sinne lappasi jos minkälaista kuorma-autoa ja rekkaa. Tamppaaminen jatkui kun säät heittivät välillä plussan puolelle ja lopulta tiellä oli paksu jääkerros vaikka pellot olivat jo paljaita. Ei mikään poikkeuksellisen erikoinen pikkutie.

Voin myös paljastaa, että vähemmän liikennöidyillä kestopäällysteisillä teillä muodostuu ajoittain erittäin liukasta ajopintaa joko sateen tai suolauksen aiheuttamana, eli löytyy ajoittain osuuksia jotka ovat aivan sileää peilijäätä joita ei nastat ole ehtineet rouhia mahdollisesti satunnaista aamulehden jakajaa lukuunottamatta. Ellet sitä muualta löydä, niin kokeile vaikka markettien parkkipaikkoja pidemmän pyhän jälkeen. Olen monesti ajanut sileällä jääpinnalla josta silmä ei nastojen jälkiä erota ja jalan on vaikeampi kävellä kuin luistinradalla. Tyypillisesti se liukain jääpinta on niin pehmeää, että se ei kelpaa luistinradaksi.

...© kirjoitti:

...että tieosuudella, jolla ei liikuta nastarenkailla, ja jota ei suolata tai hiekoiteta, pääsee turvallisesti ja ongelmitta kitkarenkailla kulkemaan? Parhaimmillaan (tai pahimmillaan, miten sen nyt ottaa) ei jalankulkija pääse pientä ylämäkeä ylös edes nelinkontin vaan joutuu hakemaan pitoa ojan puolelta, mutta autolla pääsee ylös ongelmitta.

Toki pito on karhennetulla pinnalla huomattavasti parempi, mutta ei nastarenkailijoiden sen takia tarvitse uhrautua.

Ongelmallisin alusta jolla minä olen ajanut oli pieni tie saaristossa keväällä jota ei oltu aurattu, hiekoitettu, eikä suolattu ilmeisesti koko talvena. Tietä oli ajettu lähinnä traktorilla joka oli tampannut lumen tiukkaan, eikä sekään ollut ongelma ennen kuin lämpötila meni plussan puolelle jolloin lumi oli keskivallissa ja laidoilla vajonnut kasaan ja traktorin ajourat olivatkin koholla niin kapealla tiellä ettei entisten urien vieressä voinut ajaa vaan oli pakko ajaa traktorin kohokuvion päällä vetisellä umpijäällä. Raideleveys ei tietenkään sopinut, vaan koko ajan oltiin kaltevalla pinnalla ja renkaan kontaktipinta minimaalinen johtuen traktorin renkaiden kuviosta joka jättää lähinnä suuria sileitä muhkuroita eikä karkeaa pintaa. Jäljistä päätellen oli yksi nastarenkailla varustettu auto luistellut reitin ennen minua, mutta eipä tuo paljoakaan lohduttanut kun ne selkeät raapimajäljet mitä oli nähtävissä olivat niin lähellä ojanpenkkaa että tuskin niitä oli tarkoituksella sinne piirrelty. Eipä tuota tarvinnut ajaa kuin vajaan kilometrin, ja vaurioitta siitäkin selvisin kun malttia riitti (eikä kiirettä ollut, koska olin huviajelulla hakemassa mahdollisimman hankalia olosuhteita kitkoilleni). Sen myönnän, että jos vastaan olisi tullut jyrkkä ylämäki, olisi se kukkula jäänyt valloittamatta, mutta niin olisi käynyt katulaillisilla nastoillakin.

Tuo vastaava ilmiö on ollut tänä talvena kaikilla sorateillä.Leuto talvi on pehmentänyt tienpinnan yhdeksi kuramössöksi,johon on sitten autot tehneet syvät urat.Jäätyessään tällainen tie on todellakin petollinen,koska urien pohjalla on usein peilijäätä,jolloin pito saattaa kadota hetkessä takarenkailta.
Tänä talvena tällä meidän tieosuudellamme on kolme autoa käynyt ojassa ja yksi taisi mennä jopa lunastukseen. Yhtä hyvin niillä teillä luistelevat nasta-kuin kitkarengasautoilijatkin,koska ei nastoista ole tuollaisessa tilanteessa mitään hyötyä.