Olen ollut ihan ensimmäiseltä luokalta yläasteelle koulukiusattu ja sen jättämät jäljet ilmenivät minussa masennuksena. Masennus oli aluksi hyvin lievää, mutta on nyt vuosien kuluessa muuttunut vakavammaksi. Masennuksen vaikeutumisen aikoihin aloin myös kärsiä syömisongelmista, koska en voinut sietää sitä ruman porsaan kuvaa, joka näkyi aina kun katsoin peiliin. Mutta takaisin siihen masennukseen:
Joskus olen niin väsynyt, etten kykene edes peseytymään ja kun lopulta peseydyn, niin se tapahtuu vanhempien vihjailun tai kovan kutisemisen takia. Kökötän kirjaimellisesti koko päivän tietokoneella, koska en pysty tekemään mitään, missä pitää ajatella. Ollessani tietokoneella saan myös kaikki ikävät ajatukseni hetkeksi pois. Itsemurhaa tulee ajateltua päivittäin ja ajattelen sitä ihan vakavassa mielessä.
Olen huomannut myös outoja ajatuksia, jotka vaikuttavat elämääni: Paikkakunnallani asuvat ihmiset ovat muodostaneet jonkinlaisen salaliiton ja ovat minua vastaan. He ovat laittaneet kameroita paikkoihin, joissa käyn päivittäin ja lisäksi näkevät kaikki ajatukseni. Eli siis ihmiset vain näyttelisivät koko minun elämäni ajan jotakin typeriä tapahtumia ja luulisin niiden olevan totta. En pysty uskomaan yhtään mitään, mitä minulle kerrotaan tai näytetään, koska kaikki on näyteltyä. Usein luulen joidenkin tuntemattomien ihmisten (jotka kävelevät kadulla vastaan) antavan minulle jonkinlaisen viestin esim. yskäisemällä minun kohdallani, koska olen jotenkin erityinen ja kaikki tuntevat minut.
Kuitenkin joku osa minusta ei usko näihin asioihin ja joku osa taas uskoo. Aivan kuin kaksi ihmistä väittelisi sisälläni ja minä seuraisin vierestä.
Kysyn nyt teiltä, että oletteko olleet samankaltaisessa tilanteessa vai tiedättekö ihan muuten vaan, että milloin kannattaisi kertoa jollekin? Ammattilaiselle? Osaako joku arvioida tilanteen vakavuuden tai sen, että mihin suuntaan tämä viittaa? Tekstissä mainitut asiat ovat karkoittaneet kaikki kaverit ympäriltäni ja en pysty enää tutustumaan uusiin ihmisiin.
Joskus olen niin väsynyt, etten kykene edes peseytymään ja kun lopulta peseydyn, niin se tapahtuu vanhempien vihjailun tai kovan kutisemisen takia. Kökötän kirjaimellisesti koko päivän tietokoneella, koska en pysty tekemään mitään, missä pitää ajatella. Ollessani tietokoneella saan myös kaikki ikävät ajatukseni hetkeksi pois. Itsemurhaa tulee ajateltua päivittäin ja ajattelen sitä ihan vakavassa mielessä.
Olen huomannut myös outoja ajatuksia, jotka vaikuttavat elämääni: Paikkakunnallani asuvat ihmiset ovat muodostaneet jonkinlaisen salaliiton ja ovat minua vastaan. He ovat laittaneet kameroita paikkoihin, joissa käyn päivittäin ja lisäksi näkevät kaikki ajatukseni. Eli siis ihmiset vain näyttelisivät koko minun elämäni ajan jotakin typeriä tapahtumia ja luulisin niiden olevan totta. En pysty uskomaan yhtään mitään, mitä minulle kerrotaan tai näytetään, koska kaikki on näyteltyä. Usein luulen joidenkin tuntemattomien ihmisten (jotka kävelevät kadulla vastaan) antavan minulle jonkinlaisen viestin esim. yskäisemällä minun kohdallani, koska olen jotenkin erityinen ja kaikki tuntevat minut.
Kuitenkin joku osa minusta ei usko näihin asioihin ja joku osa taas uskoo. Aivan kuin kaksi ihmistä väittelisi sisälläni ja minä seuraisin vierestä.
Kysyn nyt teiltä, että oletteko olleet samankaltaisessa tilanteessa vai tiedättekö ihan muuten vaan, että milloin kannattaisi kertoa jollekin? Ammattilaiselle? Osaako joku arvioida tilanteen vakavuuden tai sen, että mihin suuntaan tämä viittaa? Tekstissä mainitut asiat ovat karkoittaneet kaikki kaverit ympäriltäni ja en pysty enää tutustumaan uusiin ihmisiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Usein joudun kärsimään myös ajatuksistani, jotka tunkevat aivan väkisin mieleeni:
Roikun jossakin tornissa satojen metrien korkeudessa ja minun on pakko ajatella se kohtaus, jossa kuolen.
Ajatusten aikana mahassa kipristelee, koska ei ole mitenkään miellyttävää ajateltavaa. Tämä tornijuttu on yksi niistä monista pakkoajatuksista.
paikkakuntasi terveyskeskuksen mielenterveydenyksikköön. Tekstisi perusteella tarvitset hoitoa mahdollisimman nopeasti.
Voit olla turvallisin mielin kukaan ei ole sinusta tai tekemisistä sen kiinnostuneempi kuin muidenkaan. Mikään kamera ei kuvaa sinua eikä vastassasi ole salaliittoa. Usko minua. Ota yhteyttä terveyskeskukseen omalle lääkärillesi ja varaa hänelle pidempi aika, jotta ehdit kunnolla jutella asioistasi luottamuksellisesti. Lääkäri laittaa sinulle sitten erikoislääkärille lähetteen, joka aloittaa lääkityksen ja mahdollisen terapian. Kaikki kääntyy hyväksi usko pois. Yksin ei tarvitse pelätä asioita. Lääkärit ovat potilaita varten ja auttavat meitä "sairaita" parhaansa mukaan. :)
Ota apu vastaan!
lääkärille aika, sulla taitaa olla alkava psykoosi tai on jo päällä sellainen, itellä lähes vastaava kamerajuttu oli, kävin lekurilla ja nyt syön psykoosilääkkeitä, en sairaalaan mennyt koska tunnistin harhat joten ei tarvinnut mennä. Kävin aika rajun psykoosin läpi ennenkuin tajusin missä mennään, sulla on vielä tuo vaihe niin hae ihmeessä apua. Psykoosilääke alkoi heti vaikuttaa ja parissa viikossa harhat lähes täysin katosivat, tiedä sitten kauanko pitää näitä popsia, loppuelämäkö..
Kiitos vastauksistanne :) Lisää vastauksia otetaan vastaan.