Mua ahdistaa niin paljon etten tiedä miten hengittäisin!Palan tunne kurkussa ja oksettaa ja itkua meinaa tulla kokoajan!Oon ennen kärsiny paniikkioireista ja syöny niihin lääkettä mut nyt on eri juttu!Paljon on elämäs pahaa tapahtunu!Tällähetkellä oon yksin kotona kun kihlattuni on lähteny eilen armeijaan ja se on käytännös ollu mun henkireikä pian 4 vuoden ajan,tuki turva,apu kaikkee mitä voi kuvitella ja ny kun se ei oo lähellä niin tää mun olo on aivan hirvee!Mä niin toivon että se olis käyny armeijan jo aiemmin ku se meni 4 vuotta myöhemmin inttiin ku tavallisesti ku ei oo ennemmin ehtiny,ny mä joudun kärsiä täälä..eikä se auta vaikka kuinka puhuis jonkun kans ja kouluakin käyn päivisin mutta ku on vaa aivan järkyttävä ahdistus ja masennus..olisko neuvoja mitä voin tehä ettei ahista??..kurkkua kiristää aivan älyttömästi!
AHDISTAA MIELTÄ JA HENKEÄ!
kop kop
4361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
välillä munkin, ison miehen, on myönnettävä, että ei vain pärjää yksin. masentuneena ja ahdistuneena on tietysti mahdotonta ajatella positiivisesti ja pieninkin asia voi tuntua kovin vaikealta. vaikka on niin vaikea edes tuntea miltä tuntuu olla vakaa taas niin muista että kuukausienkin masennukset menevät ohi ja se ihminen joka siitä kaikesta tuskasta kuoriutuu voi olla jopa onnellisempi kun ennen. joku on sanonut että ihminen joka on aina ollut onnellinen ei ansaitse onnellisuuttaan. mitäs mä halusin vielä sanoa...
masennusta voi pitää tavallaan sairautena, tietysti paljon monimutkaisempana, mutta se tarvii paranemista. harva tuntee sun tuskan. muista hyvät ystävät, ja jos he eivät kuitenkaan ymmärrä (ja saattavat vaivautua jos koko ajan puhuu tuskastaan) niin kuitenkin heidän läsnäolo voi olla avuksi ja sen voi sanoakin heille.
tuntuuko jo paremmalta? vai miten menee?
olit tosi upeasti kertonut ajatuksistasi ja ne olivat täyttä asiaa!olen itse 23 vuotias eli aika nuori ja elämään on silti mahtunut liikaa vastoinkäymisiä!vanhat arvet avautuvat välillä ja nykyiset pahat asiat kuormittavat toden teolla.opiskelu tietysti stressaa lisää ja henkinen ja fyysinen huono olo haittaavat opiskeluani.tiedän olevani masentunut koska ennenkin olen siitä kärsinyt mutta masennuslääkkeet tuntuivat olevan pahasta enkä jaksaisi sitä lääkerumbaa käydä taas läpi!ystävistä on kyllä apua ja olenki harmitellut että kun parhaat ystäväni ovat kauempana opiskelemassa niin heitä näkee harvoin.luulen että oloni tästä helpottuu ajan myötä mutta masennus ja ahdistus aina joskus palaavat elämänmuutoksien myötä.perheessäni ovat muutkin kärsineet masennuksesta...lähinnä sisarukset.."sukukirous"!mutta yritän jaksaa jatkaa ja kiitos vielä myönteisistä sanoista!
aikalailla masennukselta.
Itselläni oli joskus ihan samanlaista, mikään ei huvittanut, väsytti, itketti,pelotti ym.
Menin lääkäriin ja sain apua.
Tee sinäkin niin ettei olosi paheni ja puhu
läheisillesi, kyllä he ymmärtävät ja auttavat.
Paranemista.
Niin ja ajattele positiivisesti, vaikka se ei ole helppoa. Kohta sun kultasi on taas kotona!
myös ahdistuneisuushäiriö jolloin tuskasi ei ehkä paranekaan vain sillä että saat kultasi kotiin.Vaatii usein psykoterapiaaja lääkitystkin.Kaikkea hyvää sulle toivottaa hannah