Mitä tämä on? Herkkyyteni menee yli ymmärrykseni. En hallitse itkuisuuttani. En itke ilosta, en surusta, vaan itken vaan. Katsellessani TV:tä, esim. urheilua, niin hyvin menestyneet suomalaissuoritukset saavat minulle isot kyyneleet poskilleni. Samoin jos minun pitää sanoa joitain kaunista, kiittävää, ylistävää jollekin ihmiselle,tai päin vastoin, saan kiitollista huomiota osakseni, herkistyn. Herkistyn liian voimakkaasti, en hallitse itseäni. Elämäni on tasapainossa muuten. Olen perheellinen, ikämies, talouteni kunnossa, rakastava vaimo, ei pitäisi olla mitään "masennuksen tapaista". Itken vain liikutuksesta, varsinkin jos näen itkevän ihmisen, otan osaa hänen tunnetilaansa ja "pilahdan" itkuun. Mitä tämä on? Onko lukijakunnassa ketään viisasta asiantuntijaa, joka voisi opastaa minua, mitä tehdä jotta vahvistuisin!!! Vastauksista kiitollinen!
YLIHERKKÄ ITKUISUUS
Tunteen purkaus
63063
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itse samanlainen ja vuosien kokemus on pakottanut asian hyväksymään. Läheiseni tietävät että mitä odottaa ja ovat siihen tottuneet. Sinulla voi tietysti olla usein ajatuksissa se että kun olet mies ja kun täällä suomessa vain on sellainen typerä käsitys että mies ei itke... Mutta ajattelepa miten hyvä asia se on kun ei tarvitse siihen pulloon tarttua että saisi sen itkun tulemaan vaan saat tyhjennettyä sen mielesi usein ja pienemmällä vaivalla kun moni muu. Eipähän kasaannu. Nosta nenäsi ylpeänä ylös. Voisi tähän varmasti jotakin lääkinnästäkin apua olla mutta itse olen sen laittanut alakuloisen luonteenlaadun piikkiin ja vain ottanut sen vastaan mitä luonto antaa.
Kiitos myötämielisyydestä. Se on vain uskomattoman raskasta ohittaa se herkkä tilanne. Moni kyllä sanoo tuon saman mitä sinä sanoit. "On rohkeaa olla tunteellinen myös miehenä", sanotaan hyvin usein. Ihmiset, joille uskallan heikkoudestani kertoa, väittävät että elän paljon tunteikkaampaa ja täydellisempää elämää kuin moni muu. Näin varmasti on, mutta kun se on niin kiusallista!! Se saattaa tulla tilanteissa missä tahansa.
Minä itken myös, kun katson esim. urheilupalkintojenjakoa, dokumentteja yms. Pidän sitä täysin normaalina. Ihmisten seassa en kuitenkaan itke ja minua onkin moitittu ns. sosiaalisen älyn puutteesta, koska en viihdy ihmisten seassa, enkä ole luonnollinen ihmisjoukossa. Silloin en tietenkään myös itke. Mutta niinkuin jo itsekin epäilit, kyky empatiaan on osoitus ainakin jonkinsortin lahjakkuudesta. Yritä muuttaa ajatteluasi, olet sinä ja itket silloin kuin sinua huvittaa. Jos se ei kelpaa jollekin, viis siitä.
Silloin kun voit - anna itkun tulla! Autossa, yksin kotona, omassa huoneessa, missä vain, missä ei sinun tarvitse paljastaa herkkyyttäsi. Se vahvistaa kestämään niitä "kriittisiä" tilanteita!!
Minun mieskin on ja on muutenkin aiivan iihana! Sä oot varmaan kans. Onko sulla ihana nainen? Jos ei oo, niin pitäis löytää!
Minulla on täysin samankaltainen "ongelma". Olen piakkoin 18 vuotias pillittäjä tyttö. Viimeksi itkin noin minuutti sitten, vain muistellessani vajaa vuosi sitten ystävälleni tapahtunutta tragediaa. Sitä ennen kyyneleet kihosivat silmiini saadessani miellyttävää palautetta päivän aiemmasta viulunsoittoesityksestä. Eilen illalla itkin kuunnellessani liikuttavaa musiikkia. Tiistaina itkin kun katsoin koskettavan elokuvan. Maanantaina itkin vuodenvaihdetta, koska sydämessä tuntuivat suunnaton ilo, riemu ja onni.
Itken itse todella usein. Itken ilosta ja surusta. Itken jos jokin asia koskettaa minua. Itken, jos joku läheinen, puoli tuttu, täysin tuntematon tai vaikka televisiosarjan näyttelijä tai televisiokilpailun voittaja, itkee tai riemuitsee suuresti. Itken, jos minulle sanotaan jotain todella kaunista tai jotain, mikä merkitsee minulle paljon. Itken kokiessani itseni huonoksi. Jos itsestäni tuntuu esimerkiksi, että sanon jotain typerää ja nolostun, kyyneleet kihoavat silmiin. Jos taas pääsen kiittämään koko sydämestäni minulle merkittävää ihmistä itken. Itseasiassa itken tälläkin hetkellä, kun kirjoitan tätä samalla kun mietin kaikkia hetkiä, jolloin todella itken.
Toisinaan tästä selvästi yliherkkyydestä on hyötyä. Sillä kykenen suureen empatiaan. Pystyn ikäänkuin ottamaan osan toisen surua, vaikken itse olisi koskaan kokenut mitään semmoista mitä hän. En itke missään tapauksessa huomion hakuisesti. Pystyn olemaan itkemättä, mikäli joku sanoo minulle pahasti tai rumasti. Sillä silloin en koe mitään syytä itkulle, koska sydämessäni ei ole tilaa surulle, tai ilolle, tai empatialle. Vain ärtymykselle ja vihalle.
Tunteellisuudestani ja herkkyydestäni on hyötyä myös musiikkiharrastuksessani. Koen pienetkin musiikin värähtelyt voimakkaina tunteina ja pääsen sisälle tulkintaan helposti. Mutten aina haluaisi poistua estradilta itku kurkussa. En aina haluaisi pidätellä kyyneliä kokiessani olevani "huono". Enkä jaksa aina itkeä turhan takia.
Joten tiedän varsin hyvin minkälaisia tunteita sinä koet. Valitettavasti itse en ole keksinyt vastausta pulmaan. Miten liiallisen herkkyyden saisi pois ? Mutta.. ainakin tiedät, ettet ole ainoa, joka kokee asiat näin ! :) voimia sinulle !