Tästä varmaan tulee aika pitkä teksti, mut jos löytyy samanlaisia tapauksia, niin lukekaa jos jaksatte :).
Oon 14 v. tyttö enkä koskaan suudellu poikaa (enkä siis tyttöökää ;>), enkä myöskää varsinaisesti seurustellu. Ala-asteella olin yhen pojan kanssa vissiin nelosella tai vitosella, kun eräs luokkalaiseni järkkäsi meidät yhteen. En osannu sillon yhtään seurustella. Olin sen pojan kanssa ehkä viikon tai kaksi ja jätin sen. Yläasteella seiskalla (oon siis nyt kasilla) olin sinänsä yhen pojan kaa. me käytiin kaksilla treffeillä, ja sitten kiinnostukseni siihen lopahti. Se ei ollutkaan oikeaa tyyppiä.
Siinä oli mun seurustelukokemukset. Mun "elämäni rakkaus" oli kolmannella ja neljännellä, ehkä viidennelläki, luokalla. Olin sillon hirveen ujo, enkä edes uskaltanu kattoa sitä, joskus vaan salaa. Sekin tykkäs musta, kehu mua ym. :). Nykyään ollaanki ihan eri kouluissa ja eri paikkakunnallaki.
En oo tietääkseni mitään, mitä pojat karttais. Ennen vähän syrjään vetäytyvä, mut en enää silleen. Meidän nykysellä luokalla vaan ei oo ketään poikaa, johon voisin ihastua. Tai ehkä onki, mut en vaan ihastu.
Löytyykö kohtalotovereita? :)
Ei tähän varmaa keksi mitää vastattavaa, mut halusin kuitenki kirjottaa tän viestin.
Oon 14 v. tyttö enkä koskaan suudellu poikaa (enkä siis tyttöökää ;>), enkä myöskää varsinaisesti seurustellu. Ala-asteella olin yhen pojan kanssa vissiin nelosella tai vitosella, kun eräs luokkalaiseni järkkäsi meidät yhteen. En osannu sillon yhtään seurustella. Olin sen pojan kanssa ehkä viikon tai kaksi ja jätin sen. Yläasteella seiskalla (oon siis nyt kasilla) olin sinänsä yhen pojan kaa. me käytiin kaksilla treffeillä, ja sitten kiinnostukseni siihen lopahti. Se ei ollutkaan oikeaa tyyppiä.
Siinä oli mun seurustelukokemukset. Mun "elämäni rakkaus" oli kolmannella ja neljännellä, ehkä viidennelläki, luokalla. Olin sillon hirveen ujo, enkä edes uskaltanu kattoa sitä, joskus vaan salaa. Sekin tykkäs musta, kehu mua ym. :). Nykyään ollaanki ihan eri kouluissa ja eri paikkakunnallaki.
En oo tietääkseni mitään, mitä pojat karttais. Ennen vähän syrjään vetäytyvä, mut en enää silleen. Meidän nykysellä luokalla vaan ei oo ketään poikaa, johon voisin ihastua. Tai ehkä onki, mut en vaan ihastu.
Löytyykö kohtalotovereita? :)
Ei tähän varmaa keksi mitää vastattavaa, mut halusin kuitenki kirjottaa tän viestin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hirveää hirveää! Itekin oon jo lukiossa, enkä oo koskaan seurustellut edes leikilläni, mistään pusuttelusta puhumattakaan! Kyllä menee elämä perseelleen!...
Ei, oikeasti. Aikaa on KOKO ELÄMÄ, ei johonkin viitentoista ikävuoteen saakka! Ja olisin valmis lyömään vetoa siitä, että joku jätkä on nytkin suhun hulluna. Todennäköisesti sä et vaan ole edes huomannut sitä. Niin se elämä menee... omaan liikaa kokemuksia nimen omaan tuosta poikanäkökulmasta... nytkin. Se siitä. Ota ihan rennosti, ei oikeasti ole mitään kiirettä. En valehtele: ajattelin aivan samoin 8.luokalla, itse asiassa jo seiskalla. Mutta olin väärässä, kuten tavallista...
Öitä! (Olin muuten eka joka luki tän tekstin! :D)
Juu oon aatellu just sitä samaa, et kyl mä vielä jonkun pojan tapaan.
Elämä on :>.
Jee oot nopee :D.
Jos otetaan huomioon, että suomalaiset menevät naimisiin keskimäärin 24-28 vuotiaina, ei sinulla ole vielä edes kiire etsiä tuota poikaystävää.
Toisekseen, olet vielä kehittyvässä iässä, ja luot omia mielipiteitä asioista, joten siinä mielessä epäonnistuneet "rakkaus"suhteet saattaisivat saada sinut menettämään toivosi sen suhteen. Omasta mielestäni olisi paras, jos kävisit koulut loppuun, ja vasta, kun osaat ottaa todella paljon vastuuta tekemisistäsi, alat etsimään sitä "Herra oikeaa".
Voi kuule. Jonkun tutkimuksen mukaan suurin osa tytöistä alkaa seurustelemaan tossa 16 vuotiaina. Eikä senkään jälkeen ole kiirettä. Varmana hyvin pieni prosentti tytöistä joutuu/onnistuu olemaan seurustelematta koko elämässään.
Omista seurustelu kokemuksistani voin sanoa kaksi sanaa: EI OLE... nojoo olen poika ja meille tämä on hankalempaa, kuin teillä tytöillä.
En seurustellut kunnolla ennen 18-vuoden ikää, joten ei hätä ole kovinkaan iso vielä kohdallasi. Ennen nykyistä parisuhdettani (se ensimmäinen ja kestänyt yli 7kk) olin käynyt max kahden viikon ajan yhden ihmisen kanssa ulkona. Yleensä vain yhdet treffit ja niitäkin muutama vuoteen 16-vuotiaasta eteenpäin.
Eli kyllä se rakkaus jaksaa odottaa ja sitten vanhempana se yleensä myös kestää paremmin (ainakin kun vertaa noihin 7-9-luokan kavereiden juttuihin). Rippileirillä/protulla saatat tutustua kivoihin tyyppeihin ja kuka tietää, ehkä sieltä saat poikaystävän ;)
Omaan tyttöystävääni tutustuin seurakunnan kautta molempien ollessa isosina. Ehdimme olla ystäviäkin vuosikausia ennen seurustelua.
Ei se elämä ole ohi jos ei 14-vuotiaana ole seurustellut, hyvin itsekin selvisin 18-vuotiaaksi ilman yhtäkään suhdetta.
Juuh, no en uskonutkaan olevani ainoa :).
Jepjep olis kyllä kiva jos tapais jonkun riparilla.
Kiitos kaikille vastauksista.
Jaahas, mikäs se ongelma olikaan..? Siis se kun ei löydy poikaystävää?? Kuule sulla on elämä edessä, pidä silmät auki ja heitä kaikki ennakkoluulot pois. Jos oot 14v niin ole vielä ihan rauhassa lapsi, kaikki tulee elämään aikanaan. Kokemuksen kautta voin sanoa tuon. :)