Liitän osani keskusteluun, että mitä voi seurata keuhkokuumeesta! Sairastuttuani keuhkokuumeeseen v.2000 joka terkkarin takia jäi hoitamatta ajoissa, niin jouduin lopuksi keskussairaalaan ambulanssilla. Sieltä suoraan ensiavusta keuhkokoneeseen ja teholle, 8vrk meni narkoosissa, ja vaimolle ei edes luvattu mitään, eli odottaa vain. Sen jälkeen pääsin osastolle, ja melkein samantien tarkkailuun, jossa puhkesi toinen keuhko, tuli ns. ilmarinta, ja ei kun teholle takasin ja 4 vrk taju pois. Sieltä sitten taas osastolle jossa pääsiäispäivän aamuna puhkesikin keuhkot uudestaan, mutt nyt molemmat puolet, ja teho kutsui taas! No sieltä pääsin seuraavana päivänä osastolle ja letkuissa kuten ennenkinm ja kaikkiaan meni 6vk letkuissa ettei päässyt petiltä minnekään. Vaan ei siinä kaikki, koska se myös toi mukanaan sydämen laajentuman, ja vajaatoiminnan, sekä myöhemmin veritulpan jalkaan ja kertyi pahimmillaan 30kg ylimääräistä nestettä elimistöön. Ja koko tämä reissu vei aikaa 1,½ vuotta, ja tuli napattua melkoinen määrä erilaisia pillereitä, mutta nyt on vain jäänyt sydänlääkitys.
Kokonaitaudin nimike on BOOP, joka oli silloin vielä aika tuntematon oireisto, mutta se paranemisennuste on aika hyvä, siten ettei se uusi, mutta en todellakaan haluaisi kokea tuota uudestaan!!!
Siis mun osalta oli tämmöinen tapaus, ja suosittelen kaikille ettette pitkitä tutkimuksiin menoa, koska siinä ei mitään menetä, mutta voitettavana on paljonkin...oma henki, mä kävin lähellä joten voi sanoa ettei ole mitään mukavaa!!!
Jos joku haluaa lisää tietoa, niin voi meilata os: [email protected]
Tämä on mun korteni kekoon tähän keskusteluryhmään...tsemppiä kaikille, ja huolehtikaa itsestänne, meillä on vain tää yksi elämä!!!!!
Kokonaitaudin nimike on BOOP, joka oli silloin vielä aika tuntematon oireisto, mutta se paranemisennuste on aika hyvä, siten ettei se uusi, mutta en todellakaan haluaisi kokea tuota uudestaan!!!
Siis mun osalta oli tämmöinen tapaus, ja suosittelen kaikille ettette pitkitä tutkimuksiin menoa, koska siinä ei mitään menetä, mutta voitettavana on paljonkin...oma henki, mä kävin lähellä joten voi sanoa ettei ole mitään mukavaa!!!
Jos joku haluaa lisää tietoa, niin voi meilata os: [email protected]
Tämä on mun korteni kekoon tähän keskusteluryhmään...tsemppiä kaikille, ja huolehtikaa itsestänne, meillä on vain tää yksi elämä!!!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
tarvi juuri enempää kysellä. Aika tyhjentävä kertomus, paljon jouduit kokemaan, tosipitkä tehohoitojakso. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että olet hyvin toipunut ja lippu on korkealla :-). Ihan noin hoitotyötä tekevän näkökulmasta kerroppa miten koit saamasi hoidon ja kohtelun hoitajien ja sairaalan muun henkilökunnan taholta?. Mikä oli hyvää, minkä olisit toivonut menevän toisin? Hyvää ja parempaa alkanutta vuotta sinulle ja tietenkin myös läheisillesi, jotka elivät kanssasi tuota vaikeaa elämänvaihetta. Tu mainitsemasi 30 litraa ylimääräsitä nestettä? tuntuu aika uskomattomalta, miten se mitattiin?
No hoidosta sanoisin et jos asiaan olisi aiemmin puututtu, niin asiat oisivat todennäköisesti toisin, mut se on ollut ja mennyt! Teholla olosta kun alusta en siis tiedä juuri mitään sanoisin näin jälkeen et he tekivät mitä tehtävissä oli, ja ilmeisen hyvin, kun tässä tätä vielä naputtelee!!! Kokonaisuutena mulle jäi positiivinen kuva, vaikka keskussairaalallakin oli silloin, kuten myös nyt puutetta monesta asiasta, ja kaamee kiire, niin eip tarvitse moittia saamaani kohtelua, ja ole aina käynyt näyttäytymässä silloin tällöin kun siellä liikun! Samoin kun aikoinaan vein tehi-osastolle kakun kun täytin samana syksynä 50v, olivat aika hämmästyneitä sanoisinko!
Ja tuosta nesteen kertymisestä voin vain todeta sen, et kun se aikaa myöden keräsi sen syksyn tullessa, niin lähtöpainoni oli n.69-70kg, ja tapaninpäivän aamuna kun oli lähdettävä, kun ei ollut henki enää kulkea, niin paino oli karvan auki 100kg, et siitä päätellen, ja kun joka paikka oli turvoksissa, ja ei edes saunassa hikoillut kun ei mitään tullut ulos. Ja oikealla lääkityksellä 7 nesteenpoistopilleriä/vrk sai paikat auki, ja nyt on asiat kunnossa, eikä ole aikoihin tarvinnut niihin koskea.
Mutta lopputoipuminen olikin sitten itsestäni kiinni..koville se otti, oli fysiikka täysin nollissa, mutta ajan kanssa siitä on selvitty.
Vaan kiitos et otit yhteyttä, kun voin sanoa kenelle vaan et hoitoon ennekuin on liian myöhäistä!! Tsemppiä sullekin alkaneelle vuodelle!!!
aikana paino noussut ilman näkyvää syytä about 30kg, eikä kukaan terv.huollossa reagoinut, kyllä on uskomatonta. Terveyskeskusten toiminta tänään on mennyt aivan arvaushommiksi. Tukimuksia ja hoitoa et saa kuin viimeistään silloin kun sinua viedään sinne pillit ulvoen ambulanssilla.Et ole ainoa joka on saanut apua vasta viime tipassa. Sen takia annankin neuvon jatkoa varten: jos sinulla on joku vaiva, jonka itse tiedät että se ei ole sinulle normaalia, mene yksityislääkärille, niitä toimii nykyisin päivystävänäkin. Siellä erikoislääkäri osaa heti katsoa mikä on tilanne ja lähettää sinut sitten tarvittaessa erikoissairaanhoitoon. Terveyskeskuksissa kun usein päivystävät kaikkein kokemattomimmat lääkärit.
Kiitokset viestistäsi!!
Joo, kyllä se tänä päivänä alkaa olla siinä mallissa koko terveyden huolto, ja parannusta ei ainakaan ole näkyvissä. Se tuli mulle oikein selväksi se 1½ vuoden aikana, ja sitä olen kaikille myös sanonut että älkää jääkö odottelemaan, vaan kuten sanoit hakeutua heti yksityispuolen kautta hoitoon!!! Ja vaikka olin tiedottanut sairaalaan painonnoususta, niin silti meni tilanteeseen et oli ns. räjähtämispisteessä, mutta onnekseni silloin oli erittäin pätevä kaveri joka asian totesi, ja sai kerralla lääkityksen siihen malliin et kesti vain noin vuorokauden ennekuin hanat aukesi. Vaan on siitä nyt selvitty kaikesta huolimatta, kun kaverilleni ei käynyt yhtä hyvää tuuria, vaan hän menehtyi samantyyppiseen keuhkokuumeen oireyhtymään. Aikoinaan kun jouduin Forssasat tulemaan ahdistuksen takia Lahteen, niin ambulanssin kaveri totesi et olen tullut silloisen kotikuntani erikoissairaanhoidolle melkoisen kalliiksi. No, siihen mä sanoin et itse ovat soppansa keittäneet, että lusikoikoon nyt sen keitoksen!!!! Koska jos asiat olisi ajallaa, ja kunnolla hoidettu, niin todennäköisesti olisi sevitty erittäin paljon pienemmillä kustannuksilla. Kun kuitenkin tällaiset läheltä piti tapaukset tuleva vuositasolla pitkine hoitoineen maksamaan vallan pirusti yhteiskunnan rahaa, ja joka on sitten jostain pois.
Siis kiitos sinulle kannanotoistasi, kun jos olet hoitoalalla itse, niin itse tiedät varmaan mikä tilanne on, ja parhaita jatkoa sinullekin!!
"ambulanssin kaveri totesi et olen tullut silloisen kotikuntani erikoissairaanhoidolle melkoisen kalliiksi."
sillä ampparipojulla :-). Eikös tereydenhuolto ole sitä varten, et kun tosiatarve tulee, veronmaksajat saa myös hoitoa riippumatta siitä paljonko se tulee maksamaan.
Ja yleensäkin, minusta terveyskeskuksissa tulisi olla kokeneet konkarit arvioimassa tutkimusten ja jatkohoidon tarvetta. Siinä jo tulisi säästöjä. Ns turhakäynnit ainakin vähenisivät ja sairaudet eivät pääsisi niin pahoiksi ja hoituisivat pienemmin kustannuksin kuin nykyisin. Mutta taitaa olla niin ettei terveyskeskuksiin kohta saada mistään lääkäreitä, eivät taida olla niitä kysytyimpiä työpaikkoja tänään.
Nimimerkki kakskytä vuotta hoitoalalla ja..
Joo, mitäpä tuohon enää lisäämistä, koska puhut pelkkää asiaa, a kun on tuo kokemus niin varmasti tietää missä mennää, ja sen miten asiaa pitäis hoitaa!!! Mutta kun on asiaa tuntemattomat, ja tavallaa oman edun tavoittelijat asialla, niin tässä ollaan, vaan saa nähdä minne vielä joudutaan...pahalta näyttää!!!!!
"Mutta kun on asiaa tuntemattomat, ja tavallaa oman edun tavoittelijat asialla, niin tässä ollaan, vaan saa nähdä minne vielä joudutaan...pahalta näyttää!!!!!"
Mitennii oman edun tavoittelijat, en tainnu ny oikein ymmärtää? Jos julkista terveydenhuoltoa tarkoitat ni niin on. koko laitos ja palvelut ollaan romuttamass, isot pyörät on jo lähteny pyörimään. Kohta ollaan taas ajassa, jossa kaikkein köyhimmät hoitaa kunta, ne joilla on varaa menee privaatipuolelle hoitoon.
Minä olen toisaalta sellasta mieltä että onhan tavalaan potilaanki etu että terveyskeskuksessa on vaikka kandi töissä. Minun kohdalla sattu että menin päivystykseen kuumeen takia ja lääkäri teki omat tutkimuksensa ja sano suoraan että onhan sinussa selvä vika siis kuume ja rinta-kipu. Sanoi että ei kun ei tiiä eikä uskalla otaa kantaa niin pistetään mies menemään taksilla keskussairaalaan. Siellä maatiinki sitten kaksi rapeat kaksi viikkoa teholla keuhkokuumeen vuoksi. kotipaikkakunnalla otetiin verikokeita ja siinä ohessa joku virus vasta aine koe. Kotiuduin sitten ja kävin kontrollissa paikallisessa terveyskeskuksessa oman lääkärin luona ja kaikki olivat hyvi. Meni viikkoja niin minut lähettänyt kandi soitti eräänä sunnuntai aamuna että viittisinkö kävästä siellä mutkan ja menei käymään niin hän sanoi että otetaampa ne virus vasta aine kokeet uudeleen ja pistetään menemään helsinkiin. Kokeet otetiin ja meni taas aikaa niin tuli kutsu uudeleen takasi siltä samaselta kandilta. Siinä huomatiin että minussa oli joku ihmeellinen virus mitä nimeä en muista ja siinä tuli taudin aiheuttaja selville mitä ei minun tietoon koskaan tullut keskussairaalassa ollessani. Seku kysäsin että miksi hän niin tarkoin halusi syynätä ja mikä hähtä huoletti niin paljon niin poju vaan tuumasi että häpäs kaikkein viisain oli kuitenki että hommasi sinut heti hoitoon ja selvitti vielä taudin aiheuttajan. No kiittelin ja poju sanoi että jos hänestä joskus isona tulee lääkäri niin osaa hoitaa ite sairastuneita potilaita sitten keskussairaalassa. Kiitos sille lääkärille.
että mitä oireita sulla oli sillon siis kun sinne terkkarille menit ja hän ei osannut tilannettasi oikein arvioida? Keuhko-oireinen minä myös, tosin nyt olen lääkärissä jo käynyt ja tutkimukset menossa..
Hienoo ensinnäkin et ole jo tutkimuksissa.
No se tavanomainen et ensin kuumetta, ja pientä yskää, jonka jälkeen oli parempi hetki, mutta sitten alkoi kuumeilu uudestaan. Ei mitään kovaa kuumetta, mutta yskä alkoi haitata pitkittyessään jo nukkumista, että tarvi lopussa olla melkein istuallaan, et sai torkahdettua. Lääkärissä kävin samalla viikolla 2 kertaa, mutta vaikka pyysin niin ei kokeita, eikä keuhkokuvaa otettu. Vaan sitten vaihtui viikonloppupäivystys naapurikunnan puolelle, ja vaimolla oli vapaapäivä, niin hän kyyditsi mut sitten sinne, ja siellä nuori naislekuri ei jäänyt miettimään, vaan kun ambulanssi toi jotain potilasta sinne, niin käski oottamaan, ja ei kun autoon, ja sieltä se alkoi tää prosessi. Ja kokemuksen a sellainen jota en toivo kenellekään, kaikkine letkuviikkoineen!! Ja kun sitten ensi kertaa pääsin ilman letkuja liikkeelle, niin eka vessareissu..muutama metri suuntaansa, niin tuntui et kaikki romahtaa niskaan, ja että noutaja tulee kun ei meinannut henki kulkea. Joten sanon sulle et hyvä että olet jo tutkimuksissa, eli olet hyvällä puolella, ja toivoa sopii ettei ole mitään vakavampaa. Ei kuin hyvää jatkoa tälle vuodelle, ja tsemppiä!!!
Haluan oikaista erään käsityksen terveyskeskus-erikoissairaanhoito / kokenut-kokematon keskustelusta.
Diagnoosiin pääseminen ei lääketieteessä useinmiten ole sellaista, että kokenutkaan lääkäri omaa jonkinlaisen ylimaallisen, potilaan läpivalaisevan pikasuperkyvyn, jolla varman ja lopullisen diagnoosin näkee 110% varmuudella 15 minuutissa.
Diagnoosin hakeminen ja varmistaminen on usein systemaattista ja pitkäkestoista poissulkemista ja hakemista. Ylimielisesti hutaistuilla nopeilla ja varmoilla diagnooseilla on suurempi riski olla olematta sitä, mitä on sanottu. Mistä sitten on kysymys?
Kysymys on enempi mielestäni asenteesta. Asenteesta suhtautua sekä potilaaseen että omaan työhön. Hyvä ja kokenut lääkäri kuuntelee ehdottomasti potilasta. On myös oireita ja sairauksia, joissa diagnoosiin ei päästä koskaan, mutta joissa oireet haittaavat potilaan tavallista elämää. Myös tuossa tapauksessa, ilman lappu-diagnossia, on mahdollisuus tehdä paljonkin. Eikä kysymys ole ollenkaan siitä, että potilaalla täytyisi olla jotain hometta korvien välissä. Ei ollenkaan.
Jos diagnoosia kuitenkin haetaan, kokemus antaa ehkä enemmän näkökulmaa miettiä vaihtoehtoja sekä riskiä. Mitkä oireet ovat sellaisia, jotka täytyy hoitaa välittömästi, mitä oireita ja tilanteen kehittymistä voidaan seurata, jotta siihen oikeaan diagnoosiin sitten päästään, kun nähdään oireiden kulku ja tilanteen eteneminen. Tilanteen kehittymisen seurantariskin arvoimiseen voi kokemus antaa enempi oikeellisuutta ja varmuutta. (Diagnoosiin pääseminen edellyttää usein seuraamista, koska mitään kaikenkattavaa ennakoivaa dg-läpivalaisunäkökykyä ei ole olemassa). Potilasta ei saisi seuraamisen aikanakaan (ja varsinkaan, mikäli se tapahtuu kotona) jättää mitenkään "heitteille-tunteeseen".
Diagnoosiin pääseminen edellyttää paitsi siis tilan kehittymisen seurantaa, niin myös tutkimuksia. Tästä asiasta on puhuttu paljon. Terveyskeskuksessa aloitetaan usein erilaisten tutkimusten ja selvitysten teko. Kun potilas menee erikoissairaanhoitoon, monia tutkimustuksia (mm. erotusdiagnostiikkaan liittyen) on valmiina. Erikoissairaanhoidossa lääkärin on sekä a) kumuloituneen (tutkimustuloksia on kertyminen) tiedon että b) tilanteen kehittymisen antaneen tiedon vuoksi helpompi päästä oikeaan diagnoosiin.
Siksi erikoissairaanhoito usein vääristyneesti "kerää kunnian" siitä, että siellä tiedettiin, mutta terveyskeskuksessa ei. Kirjoitan itse erikoissairaanhoidon perspektiivistä, joten suomin omaani. Siksi on vääristynyttä puhua huonommuudesta tai paremmuudesta perustellen sitä oraganisaatiotasoisesti. Se ei ole riittävä tai yksinomainen peruste. Erikoissairaanhoidon on vain joskus helpompi kuoria dg-kermat päältä ja loistaa tietävyydellään, mutta usein ei tarkemmin ajateltuna useinkaan suinkaan niin ole.
Toisaalta sitten se diagnoosiikaan pääseminen ei ole kaiken onnen avain.... Myös sopivan ja tarkoituksenmukaisen hoidon ja sen vaikusten arvioinnin suhteen joudutaan monesti samanlaiseen pitkäkestosieen etsintään. Ja usein joudutaan hoitamaan samanaikaisesti, kun diagnoosia etsitään...
Ihmisten hoitamisessa ei ole useinkaan kysymys suoraviivaisista insinööriprosesseista. Mutta potilaan näkemykset tulisi ottaa paremmin huomioon ja neuvotella konensus erilaisista toimintastrategioista, siitä olen samaa mieltä.