”Laki ja evankeliumi”
”SL nro 2/1958 Tarmo Huovinen”
”Niin kuin ajallisessakin oikeudessa laki, samoin myös Jumalan laki tuomitsee syyllisen rangaistukseen. Jumalan laki antaa iankaikkisen tuomion, ajallinen oikeus ainoastaan tätä elämää koskevan. Jumala ilmoittaa meille tuomionsa sanassaan, joka on löydettävissä jo tässä ajassa Raamatun lehdiltä. Tuomio pannaan täytäntöön kuitenkin vasta viimeisenä päivänä. Ajallinen elämä onkin tuomitulle armon aikaa. Jumalan tuomiosta ei tosin voida valittaa, sillä se sattuu erehtymättömästi oikein. Mutta siitä voi pyytää armahdusta, vieläpä tätä armoa jakamalla meille tarjotaan, kenelle se vain kelpaisi.
Laki sisältää lyhyesti sanottuna tunnetut kymmenen käskyä. Vielä tiiviimmässä muodossa laki kuuluu näin: ”Rakasta Herraa. sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.” (Luuk. 10:27.) Lain rikkojia on helppo löytää. Varmuudella voidaan osoittaa huonomaineinen kadun nainen, pankkirosvo, murhaaja jne. lain rikkojaksi. Käskyjen rikkoja ei kuitenkaan ole yhtä harvinainen kuin kuuluisimmat rikolliset. Jumala osoittaa meitä jokaista ihmistä, arvokasta ja halpaa, pahaa ja hyvää ja sanoo: sinä olet huora, varas, murhaaja jne. ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” (Room.3:12) Lain rikkomista ei ole vain se paha, mitä toinen ihminen voi meissä nähdä, vaan myöskin sydämestä lähtevät pahat ajatukset, kohdistuivatpa ne mitä käskyä vastaan tahansa. Vaikka joku omassa pyhyydessään olisi niin pitkälle päässyt, ettei hän edes ajatuksissaan rikkoisi käskyjen lakia – kenenkään omatunto ei sitä kuitenkaan voi todeksi näyttää – niin hän perisynnin tähden on voimaton rakastamaan lakia. Sellaisen lain täyttäjän Jumala vielä tuomitsee, sellaisen, joka ei rakkaudessa yhdy lakiin, vaan täyttää sitä pakosta, orjana.
Vaikka Jumala näin ilmoittaa tuomionsa jokaiselle ihmiselle, ilman eroitusta, harvat kuitenkin suhtautuvat tarpeeksi vakavasti iankaikkiseen tuomioon. Monetkin yhä edelleen jatkavat synnin tekoa entistä riettaampina ja katuvat syntejään vasta helvetissä, jolloin armoa ei kuitenkaan enää ole. Toiset taas vääntävät ilkeydessään tuomion nurin sanoen: ”Se on vain teidän tuomionne, ei teillä ole lupa tuomita toista ihmistä.” Näin siitäkin huolimatta, vaikka kuinka osoitettaisiin, että tämä tuomio on Jumalan sana eikä ihmisten. Jumalan sanan jalkoihinsa tallaaja tekee sen kuitenkin omaksi vahingokseen.
On niitäkin, tosin harvassa, jotka ottavat Jumalan tuomion omalletunnolleen. He tulevat synnintuntoon. Tällainen ihminen tietää ja tunnustaa, että hän on käskyjen lain rikkoja ja tuomion alainen. Jumala ei herätä ihmistä synnintuntoon kuitenkaan sitä varten, että tällä olisi paha omatunto ja kadotuksen pelko, vaan sitä varten, että ihminen nähdessään kurjan tilansa vastaanottaisi armon ja pelastuisi. Pelastusta Jumala julistaa ainokaisessa Pojassaan. Hänet jumala on valinnut tuomaan armon sanomaansa meille. Kristus tosin ei enää kulje ihmisenä meidän keskellämme eikä julista syntejä anteeksi katuvalle syntiselle, mutta ihmisten mukana hän kuitenkin kulkee. Ihmisen suun kautta hän julistaa armoevankeliumiansa, antaen syntejä anteeksi ja vaikuttaen uskon ja omantunnon rauhan, yhtä kouriintuntuvasti kuin aikoinaan ollessaan ihmisenä israelilaisten keskellä.
Kun ihminen vastaanottaa tämän evankeliumin, laki ei häntä enää tuomitse, sillä ”ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat”. Hänen suhteensa Jumalaan muuttuu avoimeksi Isän ja lapsen suhteeksi. Syntien anteeksiantaminen synnyttää hänessä rakkauden, lapsenmielisyyden ja luottavaisen mielen eli uskon Isäänsä kohtaan. Raamattu nimittää tätä uudestisyntymiseksi. Paavali kirjoittaa tästä roomalaisille näin: ”Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synneistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! (Room. 6:17-18.)
Uudestisyntyminen, ihmisen uusi suhde Jumalaan, tekee hänet toisen lain alaiseksi, elämän Hengen lain alaiseksi. Tämä laki ei vaadi tuomiohengessä niin kuin Siinain vuoren laki. Elämän Hengen laki ei sano näin; sinä pelastut, jos täytät lain, vaan se sanoo: sinä pelastut armosta, etkä omista töistä. Kuitenkaan tämä uusi laki ei anna lupaa hyljätä käskyjä, van edelleenkin on syntiä käskyjen rikkominen. sen sijaan se herättää velvollisuuden tunnon käskyjä kohtaan, ja neuvoo syntisen mielemme ristiinnaulitsemaan himoineen ja haluineen.
Kuten nähty, Elämän Henki ei hylkää lakia, vaan se täyttää sitä. Se ei synnytä laiskoja ja vastuuntunnottomia kansalaisia Jumalan valtakuntaansa, vaan ahkeroivia palvelijoita, jotka vapaina, vapaassa isänmaassaan suorittavat velvollisuuttaan. Sen tähden antakaamme Pyhän Hengen valvoa vaellustamme, ja kilvoitelkaamme sen neuvon mukaan.”
”SL nro 2/1958 Tarmo Huovinen”
”Niin kuin ajallisessakin oikeudessa laki, samoin myös Jumalan laki tuomitsee syyllisen rangaistukseen. Jumalan laki antaa iankaikkisen tuomion, ajallinen oikeus ainoastaan tätä elämää koskevan. Jumala ilmoittaa meille tuomionsa sanassaan, joka on löydettävissä jo tässä ajassa Raamatun lehdiltä. Tuomio pannaan täytäntöön kuitenkin vasta viimeisenä päivänä. Ajallinen elämä onkin tuomitulle armon aikaa. Jumalan tuomiosta ei tosin voida valittaa, sillä se sattuu erehtymättömästi oikein. Mutta siitä voi pyytää armahdusta, vieläpä tätä armoa jakamalla meille tarjotaan, kenelle se vain kelpaisi.
Laki sisältää lyhyesti sanottuna tunnetut kymmenen käskyä. Vielä tiiviimmässä muodossa laki kuuluu näin: ”Rakasta Herraa. sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.” (Luuk. 10:27.) Lain rikkojia on helppo löytää. Varmuudella voidaan osoittaa huonomaineinen kadun nainen, pankkirosvo, murhaaja jne. lain rikkojaksi. Käskyjen rikkoja ei kuitenkaan ole yhtä harvinainen kuin kuuluisimmat rikolliset. Jumala osoittaa meitä jokaista ihmistä, arvokasta ja halpaa, pahaa ja hyvää ja sanoo: sinä olet huora, varas, murhaaja jne. ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” (Room.3:12) Lain rikkomista ei ole vain se paha, mitä toinen ihminen voi meissä nähdä, vaan myöskin sydämestä lähtevät pahat ajatukset, kohdistuivatpa ne mitä käskyä vastaan tahansa. Vaikka joku omassa pyhyydessään olisi niin pitkälle päässyt, ettei hän edes ajatuksissaan rikkoisi käskyjen lakia – kenenkään omatunto ei sitä kuitenkaan voi todeksi näyttää – niin hän perisynnin tähden on voimaton rakastamaan lakia. Sellaisen lain täyttäjän Jumala vielä tuomitsee, sellaisen, joka ei rakkaudessa yhdy lakiin, vaan täyttää sitä pakosta, orjana.
Vaikka Jumala näin ilmoittaa tuomionsa jokaiselle ihmiselle, ilman eroitusta, harvat kuitenkin suhtautuvat tarpeeksi vakavasti iankaikkiseen tuomioon. Monetkin yhä edelleen jatkavat synnin tekoa entistä riettaampina ja katuvat syntejään vasta helvetissä, jolloin armoa ei kuitenkaan enää ole. Toiset taas vääntävät ilkeydessään tuomion nurin sanoen: ”Se on vain teidän tuomionne, ei teillä ole lupa tuomita toista ihmistä.” Näin siitäkin huolimatta, vaikka kuinka osoitettaisiin, että tämä tuomio on Jumalan sana eikä ihmisten. Jumalan sanan jalkoihinsa tallaaja tekee sen kuitenkin omaksi vahingokseen.
On niitäkin, tosin harvassa, jotka ottavat Jumalan tuomion omalletunnolleen. He tulevat synnintuntoon. Tällainen ihminen tietää ja tunnustaa, että hän on käskyjen lain rikkoja ja tuomion alainen. Jumala ei herätä ihmistä synnintuntoon kuitenkaan sitä varten, että tällä olisi paha omatunto ja kadotuksen pelko, vaan sitä varten, että ihminen nähdessään kurjan tilansa vastaanottaisi armon ja pelastuisi. Pelastusta Jumala julistaa ainokaisessa Pojassaan. Hänet jumala on valinnut tuomaan armon sanomaansa meille. Kristus tosin ei enää kulje ihmisenä meidän keskellämme eikä julista syntejä anteeksi katuvalle syntiselle, mutta ihmisten mukana hän kuitenkin kulkee. Ihmisen suun kautta hän julistaa armoevankeliumiansa, antaen syntejä anteeksi ja vaikuttaen uskon ja omantunnon rauhan, yhtä kouriintuntuvasti kuin aikoinaan ollessaan ihmisenä israelilaisten keskellä.
Kun ihminen vastaanottaa tämän evankeliumin, laki ei häntä enää tuomitse, sillä ”ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat”. Hänen suhteensa Jumalaan muuttuu avoimeksi Isän ja lapsen suhteeksi. Syntien anteeksiantaminen synnyttää hänessä rakkauden, lapsenmielisyyden ja luottavaisen mielen eli uskon Isäänsä kohtaan. Raamattu nimittää tätä uudestisyntymiseksi. Paavali kirjoittaa tästä roomalaisille näin: ”Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synneistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! (Room. 6:17-18.)
Uudestisyntyminen, ihmisen uusi suhde Jumalaan, tekee hänet toisen lain alaiseksi, elämän Hengen lain alaiseksi. Tämä laki ei vaadi tuomiohengessä niin kuin Siinain vuoren laki. Elämän Hengen laki ei sano näin; sinä pelastut, jos täytät lain, vaan se sanoo: sinä pelastut armosta, etkä omista töistä. Kuitenkaan tämä uusi laki ei anna lupaa hyljätä käskyjä, van edelleenkin on syntiä käskyjen rikkominen. sen sijaan se herättää velvollisuuden tunnon käskyjä kohtaan, ja neuvoo syntisen mielemme ristiinnaulitsemaan himoineen ja haluineen.
Kuten nähty, Elämän Henki ei hylkää lakia, vaan se täyttää sitä. Se ei synnytä laiskoja ja vastuuntunnottomia kansalaisia Jumalan valtakuntaansa, vaan ahkeroivia palvelijoita, jotka vapaina, vapaassa isänmaassaan suorittavat velvollisuuttaan. Sen tähden antakaamme Pyhän Hengen valvoa vaellustamme, ja kilvoitelkaamme sen neuvon mukaan.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.